Legislator Case Law & Legislation
ECLI:FI:KKO:2026:44 ECLI:FI:KKO:2026:44 AI generated

Supreme Court finds judge guilty of duty breach for unauthorized spouse data search, imposing 800 euro fine.

Case Number ECLI:FI:KKO:2026:44
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland found the judge guilty of violating official duty for intentionally searching his spouse's immigration data without authorization. Although the lower court suggested a suspended sentence due to the spouse's request and potential career harm, the Supreme Court rejected this leniency. The court ruled that the judge's independent position required strict adherence to data protection rules and that the consequences of conviction were not sufficiently mitigating to warrant a suspended sentence.

Legislator headnote

AI generated

Rikoslain 6 luku 9 §; Rikoslain 6 luku 12 §: A judge who intentionally accessed unauthorized personal data to investigate a spouse's immigration case violated official duty; the court held that such conduct cannot be treated as forgivable and must be punished, rejecting leniency based on anticipated career consequences.

Keywords

AI generated
official duty breach immigration data access judge professional conduct GDPR compliance suspended sentence rejection data protection violation administrative court judge

Cited Legislation

AI generated
Rikoslain 6 luku 9 §
Rikoslain 6 luku 12 § 3 kohta
Rikoslain 6 luku 12 § 4 kohta
Rikoslain 6 luku 7 § 1 kohta
EU 2016/679 asetus 5 artikla 1 kohta b alakohta

Cited Case Law

AI generated
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Hallinto-oikeustuomari A oli puolisonsa pyynnöstä hakenut tämän tietoja hänen käytössään virkatehtävien hoitamista varten olleesta ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmästä selvittääkseen puolison ja tämän lasten kansalaisuushakemusten käsittelytilanteen Maahanmuuttovirastossa.

Sanotulla menettelyllään A oli virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Korkein oikeus katsoi, että tekoa ei ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. A oli siten syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen.

RL 40 luku 9 §

Asian käsittely Rovaniemen hovioikeudessa

Syyttäjä vaati hallinto-oikeustuomari A:n tuomitsemista rangaistukseen virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Hovioikeuden tuomio 18.9.2024 nro 24/133777 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Maarit Tukiainen, Timo Lahdenperä ja Kaarina Ollikainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Apulaisoikeuskansleri vaati valituksessaan, että A tuomitaan syytteen mukaisesti rangaistukseen virkavelvollisuuden rikkomisesta.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on toiminut hallinto-oikeustuomarina, ja hänellä on tähän tehtävään liittyvien käyttöoikeuksien perusteella ollut pääsy ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmään (UMA-järjestelmä). Hän on 22.6.2022 tehnyt puolisonsa pyynnöstä haun UMA-järjestelmään puolisonsa nimellä ja avannut puolison ja tämän lasten kansalaisuushakemusta koskeneita tietoja selvittääkseen puolison ja tämän lasten kansalaisuushakemusten käsittelytilanteen Maahanmuuttovirastossa.

2. Apulaisoikeuskanslerin antaman syytemääräyksen perusteella syyttäjä on hovioikeudessa vaatinut A:lle rangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syytteen mukaan A:n edellä selostettu henkilötietojen käsittely oli ollut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) säädetyn käyttötarkoitussidonnaisuuden vastaista ja A oli lainvastaisella menettelyllään rikkonut tuomarille säädettyä velvollisuutta olla virkatoiminnassaan tunnollinen ja huolellinen. A oli siten virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa tunnollisesta ja huolellisesta sekä henkilötietojen lainmukaisesta ja käyttötarkoitussidonnaisuuden mukaisesta käsittelystä.

3. Hovioikeus on katsonut, että virkakäyttöön tarkoitetun tietojärjestelmän käyttö puolisoa koskevan asian käsittelytietojen tutkimiseen oli ollut yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun käyttötarkoitussidonnaisuuden vastaista ja lähtökohtaisesti omiaan vaarantamaan luottamusta viranhoidon asianmukaisuuteen. A:n itsenäinen asema tuomarina puolsi sitä, että tehtävään kuuluvaa tunnollisuus- ja huolellisuusvaatimusta tulkitaan melko tiukasti. Hovioikeus on katsonut, että syytteessä tarkoitettu henkilötietojen käsittely oli ollut tahallista ja vastoin A:n virkavelvollisuuksia.

4. Teon vähäisyyttä arvioidessaan hovioikeus on todennut, että tietojärjestelmän käyttö tahallisesti ilman virkatehtävään liittyvää perustetta voi yleisesti vaarantaa luottamusta viranomaistoiminnan asianmukaisuuteen. Toisaalta A:n ei ollut väitettykään toimineen huolimattomasti virkatehtäviensä ydinalueella eli oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa eikä teolla ollut ollut vaikutusta noiden tehtävien hoitamiseen. Kysymys oli ollut asianomistajan pyynnöstä tehdystä käsittelytietojen tarkastelusta, eikä teko osoittanut sellaista syyllisyyttä kuin tyypillisesti uteliaisuudesta ja salaa tehty tietojen urkinta. Teosta ei ollut aiheutunut vahinkoa tai vahingon vaaraa kenenkään yksityiselle edulle, mikä oli vahvasti teon vähäisyyttä puoltava seikka.

5. Hovioikeus on pitänyt tekoa kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ja hylännyt syytteen.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:n teko ollut rikoslain 40 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kokonaisuutena arvosteltuna vähäinen. Jos A:n katsotaan syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen, kysymys on lisäksi rangaistuksen määräämisestä.

Virkavelvollisuuden sisältö

7. Rikoslain 40 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan virkamies on tuomittava virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi, jos hän virkaansa toimittaessaan tahallaan muulla kuin edellä samassa luvussa tai rikoslain 11 luvun 9 a §:ssä säädetyllä tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

Teon vähäisyyden arvioinnin lähtökohdat

9. Korkein oikeus on tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista koskeneessa ennakkopäätöksessä KKO 2020:78 todennut, että virkamiehellä on vastuu viranhoidossa tehdyistä virheistä eli virkavastuu. Virheen lukeminen virkamiehen syyksi rikoksena edellyttää kuitenkin tekijältään rangaistavaa syyllisyyttä sekä teolta sellaista moitittavuutta, josta rankaiseminen rikoksena on perusteltua (kohta 13).

10. Kyseisessä ennakkopäätöksessä on siinä kuvatun Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön perusteella todettu yhtäältä, että vähäisinä ei ole pidetty sellaisia virkavelvollisuuden rikkomisia, jotka ilmentävät tekijässä välinpitämättömyyttä virkavelvollisuuksia kohtaan, ja toisaalta, että rangaistusvastuuta ei ole perusteltua ulottaa sellaisiin yksittäisiin tekoihin, jotka jäävät tekijän syyllisyyden asteen kannalta vähäisiksi ja jotka eivät muutoinkaan edellytä rangaistuksen tuomitsemista (kohta 19).

11. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2014:86 on ollut kysymys osaksi tuottamuksellisesta ja osaksi tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta henkilötietoja tarkastelemalla, kun poliklinikan vastaava erikoislääkäri oli perusteetta ilman potilaan suostumusta käsitellyt potilastietoja. Korkein oikeus on todennut tekojen loukanneen asianomistajan keskeistä perusoikeutta potilaana. Huomioon ottaen tekojen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut niihin liittyvät seikat tekoja ei ratkaisussa ole katsottu kokonaisuutena arvostellen vähäisiksi (kohta 32).

12. Tahallista virkavelvollisuuden rikkomista koskevassa ratkaisukäytännössään Korkein oikeus ei ole pitänyt kokonaisuutena arvostellen vähäisenä myöskään poliisimiehen epäasiallista kielenkäyttöä sivullisille kiinniottotilanteessa (KKO 2020:29), poliisimiehen perusteetonta etälamauttimen käyttöä (KKO 2020:13) eikä valtakunnansyyttäjän toistuvaa esteellisyyssäännösten vastaista menettelyä hankinta-asioissa (KKO 2017:92).

13. Korkein oikeus toteaa, että tahallinen virkavelvollisuuden rikkominen tyypillisesti jo sellaisenaan osoittaa välinpitämättömyyttä virkavelvollisuuksia kohtaan. Sen vuoksi kynnys tällaisen teon pitämiseksi rikoslain 40 luvun 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla kokonaisuutena arvostellen vähäisenä on lähtökohtaisesti korkeampi kuin saman luvun 10 §:n mukaisessa tuottamuksellisessa virkavelvollisuuden rikkomisessa. Kuitenkin, vastaavasti kuin ennakkopäätöksessä KKO 2020:78 (kohta 18) on katsottu tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen kohdalla, tahallisenkin teon kohdalla tunnusmerkistössä tarkoitettua virheellisen teon vähäisyyttä on arvioitava ottamalla huomioon teon tai laiminlyönnin haitallisuuden ja vahingollisuuden lisäksi kaikki muut siihen liittyvät seikat kuten teon tai laiminlyönnin osoittama virkamiehen syyllisyyden aste tekohetken olosuhteissa.

Teon vähäisyyden arviointi tässä asiassa

14. A on tehnyt haun UMA-järjestelmään puolisonsa pyynnöstä selvittääkseen sellaisia asian käsittelyvaihetta koskevia tietoja, jotka puolisolla itsellään olisi ollut mahdollisuus saada asiaa käsitelleeltä Maahanmuuttovirastolta. A:n menettelyn merkitys henkilötietojen suojan loukkauksena on siten ollut vähäinen. Kysymys on ollut yksittäisestä tiedonhausta, jossa ilmenneitä tietoja A on tosin vielä joidenkin tuntien jälkeen palannut tarkastelemaan uudelleen. Nämä seikat vähentävät teon haitallisuutta ja vahingollisuutta sekä A:n menettelyn moitittavuutta.

16. Siltä osin kuin A on vedonnut menettelynsä vähäisyyden tueksi hallintolain 7 §:ssä säädettyyn hallinnon palveluperiaatteeseen ja lain 8 §:ssä säädettyyn neuvontavelvollisuuteen Korkein oikeus toteaa, että kyseiset säännökset velvoittavat viranomaisia niiden toimivallan rajoissa, mutta eivät oikeuta tästä toimivallasta poikkeamiseen. A:n suorittama tietojen tarkastelu ei ole liittynyt hänen virkatehtäviinsä. Kyseisillä hallintolain säännöksillä ei siten ole merkitystä menettelyn vähäisyyttä arvioitaessa.

17. Asiassa on siten näkökohtia, jotka puhuvat teon kokonaisarvostelussa yhtäältä sen vähäisenä pitämisen puolesta ja toisaalta sitä vastaan. Kohdassa 14 mainittujen vähäisyyttä puoltavien näkökohtien painoarvoa heikentää se, että virkatehtäviin liittymätön henkilötietojen käsittely viranomaisen tietojärjestelmässä on yksiselitteisesti vastoin käyttötarkoitussidonnaisuuden, hallinnon lainalaisuuden sekä tuomaria koskevan tunnollisuuden vaatimuksia riippumatta siitä, miten rekisteröity henkilö itse suhtautuu henkilötietojensa käsittelyyn. Vaikka A:n teon motiiveihin ei ole liittynyt syyllisyyttä lisääviä piirteitä, teko osoittaa kokonaisuutena arvioituna A:n välinpitämätöntä suhtautumista keskeiseen virkavelvollisuuteen.

18. Edellä lausutuin perustein Korkein oikeus katsoo, että A:n syytteen mukaista ja tahallista virkavelvollisuuksien vastaista menettelyä ei ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Hänen syykseen on siten luettava edellä kohdassa 2 selostetun syytteen mukainen virkavelvollisuuden rikkominen.

Rangaistuksen tuomitsematta jättäminen

19. A on vaatinut, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta hänelle teosta aiheutuneiden työllistymismahdollisuuksien heikentymisen ja terveydellisten huolien vuoksi sekä sillä perusteella, että rikos on tekoon liittyvistä syistä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettava.

20. Rikoslain 6 luvun 12 §:n 3 kohdan mukaan tuomioistuin saa jättää rangaistuksen tuomitsematta, jos rikos on tekoon tai tekijään liittyvistä erityisistä syistä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettava, ja 4 kohdan mukaan muun ohella, mikäli rangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana erityisesti, kun otetaan huomioon saman luvun 7 §:ssä tarkoitetut seikat. Viitatun 7 §:n 1 kohdan mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen.

21. A:n menettely jo edellä todetusti itsessään osoittaa välinpitämättömyyttä virkavelvollisuutta kohtaan. Vaikka tietojen tarkastelua on pyytänyt puoliso itse, A olisi voinut oikeudettoman tiedonhaun asemesta ohjata puolisonsa tekemään tietopyynnön toimivaltaiselle viranomaiselle. Rikosta ei siten voida pitää rikoslain 6 luvun 12 §:n 3 kohdan nojalla anteeksiannettavaan tekoon rinnastettavana. Rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohtaa on vakiintuneesti sovellettu niin, että rikoksesta johtuvat tai tuomiosta aiheutuvat ennakoitavissa olevat kiusallisetkaan seuraukset eivät oikeuta rangaistuksen lieventämiseen (ks. esim. KKO 2025:46, kohdat 14–17). A:n työllistymismahdollisuuksien mahdollista heikkenemistä tai hänelle aiheutuneita terveyshuolia ei voida pitää sellaisina poikkeuksellisina ja ennakoimattomina seikkoina, joiden perusteella olisi aihetta jättää A rangaistukseen tuomitsematta myöskään rikoslain 6 luvun 12 §:n 4 kohdan nojalla.

Rangaistuksen mittaaminen

22. A:n syyksi luettu virkavelvollisuuden rikkominen on lajissaan lievä ottaen huomioon teon laatu ja erityisesti teon motiivina ollut puolison pyyntö selvittää asiansa käsittelytietoja. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta rikoksesta on 20 päiväsakon suuruinen sakkorangaistus. Päiväsakon rahamäärä on vahvistettu A:n ilmoittaman tämänhetkisen kuukausitulon perusteella.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

A:n syyksi luetaan 22.6.2022 tehty virkavelvollisuuden rikkominen, josta hänet tuomitaan 20 päiväsakkoon à 40 euroa eli maksamaan sakkoa yhteensä 800 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä, Tuija Turpeinen ja Heli Melander. Esittelijä Pekka Pöyhönen.

---

[SV]

Förvaltningsrättsdomaren A hade på sin makas begäran sökt uppgifter om makan i det ärendehanteringssystem för utlänningsärenden som han hade tillgång till för att sköta sina tjänsteuppgifter för att utreda hur handläggningen av makans och hennes barns ansökningar om medborgarskap framskred vid Migrationsverket.

Genom sagda förfarande hade A vid tjänsteutövning uppsåtligen brutit mot sin tjänsteplikt enligt bestämmelser som ska iakttas i tjänsteutövning. Högsta domstolen ansåg att gärningen inte kunde anses vara ringa bedömd som en helhet. A hade således gjort sig skyldig till brott mot tjänsteplikt.

SL 40 kap 9 §