Supreme Court allows defense fee reduction for EU extradition cases under Constitution Art. 107.5

Oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen säännökset jätettiin perustuslain 107 §:n nojalla soveltamatta määrättäessä valtion varoista palkkio puolustajalle, joka oli määrätty tehtäväänsä rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden EU-jäsenvaltioiden välillä annetun lain nojalla.

PL 107 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden päätös 16.10.2023 nro 3117 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Anu Juho.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla puolustajan palkkiota koskevilta osin.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että puolustajan kohtuulliseksi tuntipalkkioksi katsotaan enintään 150 euroa.

Vastauksessaan puolustaja vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. Syyttäjä on käräjäoikeudessa pyytänyt B:n luovuttamista Puolaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten. Käräjäoikeus on hylännyt luovuttamispyynnön ja määrännyt valtion varoista maksettavaksi B:n puolustajaksi määrätylle oikeustieteen maisteri A:lle palkkiota ja matkakulujen korvausta yhteensä 6 925,30 euroa. Palkkio on maksettu A:n esittämän laskun mukaisesti puolustajan toimenpiteiden osalta 220 euron tuntiveloituksen perusteella.

2. Syyttäjä on valituksessaan vaatinut, että jos puolustajan palkkiota ei määrätä oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen mukaisesti 110 euron tuntipalkkion perusteella, kohtuulliseksi tuntipalkkioksi tässä tapauksessa katsotaan asian laatu huomioon ottaen enintään 150 euroa.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys puolustajalle maksettavan palkkion määrästä ja erityisesti tuntiveloituksen suuruudesta asiassa, joka koskee rikoksentekijän luovuttamista Suomen ja muun Euroopan unionin jäsenvaltion välillä.

Lainsäädäntö

4. Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (EU-luovuttamislaki) 20 §:n 2 momentin mukaan luovutettavaksi pyydetylle on määrättävä puolustaja, jos hän sitä pyytää. Tuomioistuin määrää puolustajalle maksettavaksi kohtuullisen korvauksen, joka jää valtion vahingoksi. Puolustajan määräämisestä viran puolesta samoin kuin puolustajasta muutoin on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvussa säädetään. EU-luovuttamislain 72 §:n mukaan lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

5. EU-luovuttamislain 20 §:n 2 momenttia koskevien perustelujen (HE 88/2003 vp s. 37) mukaan puolustajan korvauksen suuruus ei määräytyisi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 2 luvun säännösten mukaisesti. Muutoin puolustajaan, tämän toimintaan ja tämän määräämistä koskevaan menettelyyn tuomioistuimessa sovellettaisiin soveltuvin osin, mitä rikosoikeudenkäyntilain 2 luvussa säädetään.

6. Oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä on säädetty oikeusapulain nojalla määrätyn yksityisen avustajan palkkiosta ja kulukorvauksesta sekä niiden määräämisestä. Näitä säännöksiä noudatetaan rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan soveltuvin osin myös viimeksi mainitun lain nojalla määrätyn puolustajan palkkioon ja korvaukseen. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin toimenpiteistä, joista palkkiota maksetaan, tuntipalkkion suuruudesta, asiakohtaisesta vähimmäispalkkiosta, korvattavista kuluista sekä niistä asia- ja avustajakohtaisista syistä, joiden perusteella palkkiota voidaan korottaa tai alentaa.

7. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin nojalla on annettu valtioneuvoston asetus oikeusavun palkkioperusteista (290/2008, palkkioperusteasetus). Palkkioperusteasetuksen 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa on säädetty, että asetuksen mukaan määrätään palkkio ja kulukorvaus puolustajalle ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle, joka on määrätty oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 tai 1 a §:n taikka rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain 20 §:n nojalla. Vastaava säännös on sisältynyt jo aikaisemman oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (389/2002) 1 §:n 1 momentin 2 kohtaan (31/2004). Tuntipalkkion määrä on palkkioperusteasetuksen 6 §:n mukaan 110 euroa.

Palkkioperusteasetuksen soveltaminen EU-luovuttamislain nojalla määrätyn puolustajan palkkioon

8. Palkkioperusteasetuksen 1 §:n 1 momentin 2 kohdan soveltamisalasäännöksen mukaan EU-luovuttamislain perusteella määrätyn puolustajan palkkio ja kulukorvaus määräytyvät asetuksessa säädetyn mukaisesti. Korkein oikeus toteaa, että säännöksestä sen sanamuodon mukaan tulkittuna seuraisi, että EU-luovuttamislain perusteella määrätylle puolustajalle maksettavan tuntipalkkion suuruus määräytyisi samalla tavalla kuin rikosoikeudenkäyntilain nojalla määrätylle puolustajalle. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan saman luvun mukaan määrätylle puolustajalle maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan palkkiosta ja korvauksista.

9. Toisin kuin rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:n 1 momenttiin, EU-luovuttamislain 20 §:n 2 momenttiin tai muihinkaan EU-luovuttamislain säännöksiin ei sisälly viittausta avustajan palkkiota ja kulukorvausta koskevaan oikeusapulain 17 §:ään, jonka nojalla palkkioperusteasetus on annettu. Vaikka EU-luovuttamislain 72 §:n mukaan asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta, puolustajan palkkiota koskevassa sääntelyssä ei myöskään voida katsoa olevan kysymys EU-luovuttamislain täytäntöönpanon kannalta välttämättömistä säännöksistä. Palkkioperusteasetuksen johtolauseessa ei myöskään ole asetuksenantovaltuutena mainittu EU-luovuttamislain 72 §:ää, eikä palkkioperusteasetusta näin ollen voida pitää EU-luovuttamislain 72 §:ssä tarkoitettuna asetuksena.

10. Edellä kohdista 4 ja 5 ilmenevin tavoin EU-luovuttamislain 20 §:n 2 momentin säännöksestä ja sitä koskevista perusteluista ilmenee tarkoituksena olleen, että EU-luovuttamislain mukaisissa asioissa tuomioistuin määrää puolustajalle kohtuullisen palkkion eikä näissä asioissa puolustajalle määrätä palkkiota palkkioperusteasetuksen mukaisesti, toisin kuin rikosoikeudenkäyntilain nojalla määrätyille puolustajille. Palkkioperusteasetuksen 1 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan EU-luovuttamislain mukaisen puolustajan palkkio kuitenkin määräytyisi palkkioperusteasetuksen mukaisesti. Palkkioperusteasetuksen sanottu soveltamisalasäännös ja sen myötä asetuksen muukin sääntely on näin ollen ristiriidassa EU-luovuttamislain 20 §:n 2 momentin puolustajan palkkiota koskevan sääntelyn kanssa.

Puolustajalle maksettavan palkkion kohtuullisuuden arviointi

12. Asiassa on seuraavaksi arvioitava, mitä on tässä asiassa pidettävä EU-luovuttamislain 20 §:n 2 momentin mukaisena puolustajan kohtuullisena palkkiona. Korkein oikeus toteaa, että palkkion tulee vastata puolustajan työn vaativuutta ja työmäärää sekä tuntiveloituksen että hyvitettävän tuntimäärän osalta.

13. Kohtuullisen palkkion määrää arvioitaessa on toisaalta otettava huomioon, että EU-luovuttamislain mukaisissa asioissa tutkittavana ovat pelkästään rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen edellytykset. Kyseisten asioiden käsittely vastaa monilta osin pakkokeinoasioita. Näin ollen ei voida pitää perusteltuna sitä, että puolustajan tuntipalkkion määrä EU-luovuttamislain mukaisissa asioissa poikkeaisi huomattavasti siitä, mikä on palkkioperusteasetuksen mukainen tavanomainen tuntipalkkio rikosoikeudenkäyntilain nojalla määrätylle puolustajalle. Muutoinkaan ei voida pitää perusteltuna, että valtion varoista maksettavan puolustajan palkkion kohtuullista määrää arvioitaisiin olennaisesti eri perustein riippuen siitä, minkä lain perusteella arvio tulee tehtäväksi. Puolustajana toimimista EU-luovuttamislain mukaisessa asiassa ei myöskään voida suoraan rinnastaa ratkaisussa KKO 2018:69 käsiteltyyn alaikäisen asianomistajan edunvalvojana toimimiseen.

14. Tässä tapauksessa kysymys on ollut laadultaan ja laajuudeltaan tavanomaisesta poikkeavasta luovuttamisasiasta. Asiaa on käsitelty käräjäoikeudessa neljässä eri istunnossa, ja syyttäjä on useita kertoja hankkinut pidätysmääräystä koskevaa lisäselvitystä Puolasta. Syyttäjä on katsonut, että kohtuullinen tuntiveloitus asiassa on enintään 150 euroa.

15. Korkein oikeus katsoo johtopäätöksenään, että 150 euron tuntipalkkiota voidaan pitää asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullisena. Toimenpiteisiin käytetyn tuntimäärän osalta käräjäoikeuden ratkaisuun ei ole haettu muutosta.

Päätöslauselma

Muutokset käräjäoikeuden päätökseen:

Käräjäoikeuden valtion varoista maksettavaksi määräämä palkkio oikeustieteen maisteri A:lle B:n puolustamisesta alennetaan 3 730 euroon ja arvonlisäveron osuus 928,78 euroon.

Muilta osin käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä, Alice Guimaraes-Purokoski ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Heikki Kemppinen.

---

[SV]

Med stöd av 107 § grundlagen tillämpades inte bestämmelserna i förordningen om grunderna för arvoden vid allmän rättshjälp när arvode av statens medel skulle bestämmas för en försvarare som hade förordnats med stöd av lagen om utlämning för brott mellan Finland och de övriga medlemsstaterna i EU.

GL 107 §