Appeal against detention order in EU surrender decision must use appeal under Art 37, not complaint under Art 19.

EU-luovuttamislain 33 §:n 2 momentissa tarkoitetusta luovuttamispäätökseen sisältyvästä säilössäpitomääräyksestä ei voi kannella lain 19 §:n nojalla vaan siihen haetaan muutosta valittamalla lain 37 §:n mukaisesti. (Ään.)

EU-luovuttamisL 19 §

EU-luovuttamisL 33 § 2 mom

EU-luovuttamisL 37 §

Asian aikaisempi käsittely

Kantelun kohteena oleva Helsingin käräjäoikeuden päätös 10.5.2023 nro 1687 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Juha Fredriksson.

Kantelu ja vastaus

A kanteli käräjäoikeuden päätöksestä ja vaati, että hänet määrätään säilössä pitämisen sijasta matkustuskieltoon tai tehostettuun matkustuskieltoon.

Vastauksessaan syyttäjä vaati, että A pidetään säilössä luovutuksen täytäntöönpanon turvaamiseksi.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Helsingin käräjäoikeus on päätöksellään 10.5.2023 määrännyt A:n luovutettavaksi Viroon syytetoimenpiteitä varten Viron oikeusviranomaisten antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella. Samalla käräjäoikeus on rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (EU-luovuttamislaki) 49 §:n nojalla määrännyt, että luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoa lykätään, kunnes Helsingin käräjäoikeudessa vireillä oleva rikosasia, jossa A on syytetyn asemassa ja jonka viimeisen käsittelypäivän on ilmoitettu olevan 30.6.2023, on käsitelty. Vielä käräjäoikeus on EU-luovuttamislain 33 §:n 2 momentin nojalla määrännyt, että A on pidettävä säilössä, kunnes luovuttamispäätös pannaan täytäntöön tai asiasta toisin päätetään.

2. Käräjäoikeuden päätökseen sisältyvän muutoksenhakuohjauksen mukaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla Korkeimpaan oikeuteen, jos Korkein oikeus oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n nojalla myöntää valitusluvan.

3. A on muutoksenhakua koskevan määräajan päättymisen jälkeen toimittanut Korkeimmalle oikeudelle kanteluksi otsikoidun hakemuksen, joka koskee käräjäoikeuden luovuttamispäätöksessä annettua määräystä säilössä pitämisestä.

4. Asiassa on ensin kysymys siitä, haetaanko käräjäoikeuden päätökseen säilössä pitämistä koskevan määräyksen osalta muutosta valittamalla EU-luovuttamislain 37 ja 38 §:n mukaisesti vai saako päätöksestä tältä osin kannella määräajasta riippumatta EU-luovuttamislain 19 §:n mukaisesti.

Muutoksenhakua koskevat oikeusohjeet sekä muu säilössäpidon lainmukaisuuden tuomioistuinkontrolli

5. EU-luovuttamislain 16-19 §:ssä säädetään luovutettavaksi pyydetyn kiinniottamisesta, säilöön ottamisesta, säilöön ottamisen pitämisestä voimassa sekä kantelusta käräjäoikeuden säilöön ottamisen voimassa pitämistä koskevasta päätöksestä. Lain 18 §:n mukaan käräjäoikeuden on saatuaan ilmoituksen säilöön ottamisesta otettava syyttäjän vaatimus säilöön ottamisen voimassa pitämisestä käsiteltäväkseen viipymättä. Säilöön ottamisen voimassa pitämistä koskeva vaatimus käsitellään siten tarvittaessa erikseen jo ennen luovuttamista koskevan asian käsittelyä. Tuomioistuimen on tällöin pysytettävä säilöön ottamista koskeva päätös voimassa, jos on syytä epäillä, että kiinniottamista ja luovuttamista koskevan pyynnön täytäntöönpano voi muuten vaarantua. Lain 19 §:n mukaan säilöön otettu saa määräajasta riippumatta kannella Korkeimpaan oikeuteen käräjäoikeuden säilöön ottamisen voimassa pitämistä koskevasta päätöksestä.

6. EU-luovuttamislain 25-36 §:ssä säädetään luovuttamisasian käsittelystä. Jos käräjäoikeus suostuu luovuttamiseen, luovutettava on lain 33 §:n 2 momentin mukaan pidettävä säilössä, jollei tuomioistuin toisin määrää. Lainkohdan perustelujen mukaan käräjäoikeuden suostuessa luovuttamiseen luovutettava on siis säännönmukaisesti säilöön otettuna, kunnes luovuttamispäätös pannaan täytäntöön. Perusteluissa on edelleen todettu, että jos käräjäoikeuden päätöksestä valitetaan Korkeimpaan oikeuteen, Korkein oikeus voi muuttaa käräjäoikeuden säilöön ottamista koskevaa päätöstä (HE 88/2003 vp s. 45). Korkeimman oikeuden ratkaisusta (KKO 2012:62, kohdat 8 ja 9) ilmenevin tavoin luovuttamispyyntöön suostuttaessa päätöksessä on erikseen lausuttava säilössä pitämisestä.

7. EU-luovuttamislain 37 §:n mukaan luovuttamista koskevaan käräjäoikeuden päätökseen haetaan muutosta valittamalla Korkeimpaan oikeuteen, jos Korkein oikeus oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n nojalla myöntää valitusluvan. EU-luovuttamislain 38 §:n mukaan muutoksenhakemus on tehtävä seitsemän päivän kuluessa käräjäoikeuden päätöksestä. EU-luovuttamislain 41 §:n 2 momentissa on edelleen säädetty, että Korkeimman oikeuden on käsiteltävä luovuttamista koskeva asia kiireellisesti. Tähän lainsäädännön systematiikkaan 19 §:ssä säädetyn kanteluoikeuden ja lain 37 §:ssä säädetyn muutoksenhakuoikeuden välillä ei ole tehty muutosta myöskään siinä vaiheessa, kun lain 37 §:ää on lailla 658/2015 muutettu niin, että muutoksenhakuoikeuden edellytykseksi on säädetty se, että Korkein oikeus myöntää valitusluvan. Lain perusteluissa ei ole arvioitu EU-luovuttamislain 19 §:n ja 37 §:n välistä suhdetta (HE 231/2014 vp sekä LaVM 34/2014 vp ja PeVL 68/2014 vp).

8. Korkein oikeus on mainitun muutoksenhakuoikeutta koskevan 37 §:n muutoksen voimaantulon jälkeen antamassaan ennakkopäätöksenä julkaisemattomassa ratkaisussa katsonut, että tilanteessa, jossa käräjäoikeus suostuu luovuttamiseen ja määrää tässä yhteydessä luovutettavan pidettäväksi säilössä, muutosta säilössä pitämistä koskevaan ratkaisuun haetaan yhdessä pääasian kanssa valittamalla (Korkein oikeus 6.10.2020 nro 1471).

9. Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2021:86 ilmenevällä tavalla luovutettavaksi määrätyllä on luovuttamispäätöksen lainvoimaiseksi tulon jälkeen oikeus saattaa Helsingin käräjäoikeuden tutkittavaksi, ovatko säilössä pitämisen edellytykset edelleen voimassa. Ratkaisussa on todettu, että EU-luovuttamislain 18 §:ää ja siihen viittaussäännöksen perusteella sisältyvää vangitsemisasian uudelleen käsittelemistä koskevaa sääntelyä voidaan soveltaa osana säilössäpidon lainmukaisuuden tuomioistuinkontrollia myös sen jälkeen, kun luovuttamispäätös on tullut lainvoimaiseksi (kohta 18). Luovutettavaksi määrätyllä on oikeus saattaa kysymys säilössäpidon edellytyksistä tuomioistuimen tutkittavaksi koko sen ajan, kun luovuttamispäätöksen täytäntöönpano on kesken (kohdat 15 ja 19). Helsingin käräjäoikeudella on toimivalta tutkia lainvoimaiseksi tulleen luovuttamispäätöksen jälkeen ilmenneiden uusien tosiseikkojen vaikutusta säilössä pitämisen edellytyksiin (kohdat 19 ja 20).

10. Ennakkopäätöksen KKO 2021:86 perusteella oikeustila on siten kehittynyt ratkaisua edeltäneeseen tilanteeseen nähden, jolloin säilössä pitämisen edellytysten arviointi lainvoimaisen luovuttamispäätöksen jälkeen on kantelun perusteella tutkittu Korkeimmassa oikeudessa (Korkein oikeus 5.12.2013 nro 2563).

Korkeimman oikeuden arviointi ja johtopäätös

11. EU-luovuttamislain säännöskokonaisuuden sisällön sekä tämän kanssa sopusoinnussa olevan, edellä kohdassa 6 todetun esityölausuman perusteella Korkein oikeus katsoo, että EU-luovuttamislain 19 §:n kantelumahdollisuus on tarkoitettu muutoksenhakukeinoksi käräjäoikeuden päätökseen, joka koskee syyttäjän käräjäoikeudessa esittämää säilöön ottamisen voimassa pitämistä koskevaa vaatimusta. Muutoksenhaku EU-luovuttamislain 33 §:n mukaisesta käräjäoikeuden päätöksestä ja siihen sisältyvästä säilössäpitomääräyksestä on sen sijaan järjestetty EU-luovuttamislain 37 §:ssä, jonka mukaan muutoksenhakukeinona on valitus. Korkein oikeus katsoo, että tämä muutoksenhakusäännös tulee sovellettavaksi riippumatta siitä, koskeeko muutoksenhaku vain luovuttamisen edellytyksiä, vain säilössäpitomääräystä vai molempia. Tätä muutoksenhakukeinoa on pidettävä myös oikeusturvan toteutumisen näkökulmasta tehokkaana ja nopeana.

12. A:n kantelu ei kohdistu käräjäoikeuden EU-luovuttamislain 18 §:n nojalla antamaan luovuttamispäätöstä edeltävään säilöön ottamisen voimassa pitämistä koskevaan päätökseen, vaan käräjäoikeuden EU-luovuttamislain 33 §:n nojalla antamaan luovuttamispäätökseen sisältyvään säilössäpitomääräykseen. Tällaiseen säilössä pitämistä koskevaan ratkaisuun tulee edellä esitetyin tavoin hakea muutosta valittamalla. Tällaista muutoksenhakemusta A ei ole toimittanut EU-luovuttamislain 38 §:n mukaisessa määräajassa.

13. Luovuttamispäätöksen lainvoimaisuuden jälkeen ennen luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoa säilössäpidon edellytysten arviointi uusien seikkojen perusteella on kohdasta 9 ilmenevällä tavalla mahdollista saattaa Helsingin käräjäoikeuden tutkittavaksi.

14. Edellä lausutuilla perusteilla A:n kantelu tulee jättää tutkimatta.

Päätöslauselma

Kantelu jätetään tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tuomo Antila, Timo Ojala, Alice Guimaraes-Purokoski (eri mieltä), Tuija Turpeinen ja Pasi Pölönen. Esittelijä Saara Ingström.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Guimaraes-Purokoski:

Tutkin A:n muutoksenhakemuksen rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (EU-luovuttamislaki) 19 §:n nojalla kanteluna. Perustelen ratkaisuani seuraavasti:

Helsingin käräjäoikeus on päätöksellään 10.5.2023 suostunut eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella luovuttamaan A:n Viroon rikossyytteisiin vastaamista varten. Käräjäoikeus on EU-luovuttamislain 49 §:n nojalla määrännyt, että luovuttamispäätöksen täytäntöönpanoa lykätään siihen saakka, kunnes Helsingin käräjäoikeudessa vireillä oleva rikosasia, jossa A on syytetyn asemassa, ja jonka viimeisen käsittelypäivän on ilmoitettu olevan 30.6.2023, on käsitelty. Käräjäoikeus on EU-luovuttamislain 33 §:n 2 momentin nojalla määrännyt A:n pidettäväksi säilössä, kunnes luovuttamispäätös pannaan täytäntöön tai asiasta toisin päätetään.

A on käräjäoikeuden päätöksen julistamisen jälkeen käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevin tavoin ilmoittanut kirjallisesti, että hän ei aio hakea muutosta käräjäoikeuden päätökseen. A on sen sijaan kannellut Korkeimpaan oikeuteen 29.5.2023 säilössä pitämisensä jatkamista koskevasta käräjäoikeuden päätöksestä ja vaatinut, että hänet asetetaan säilössä pitämisen asemesta matkustuskieltoon tai tehostettuun matkustuskieltoon. A ei kantelukirjelmässään vaadi muutosta käräjäoikeuden luovuttamisasiassa antamaan ratkaisuun, joka on näin muodoin EU-luovuttamislain 38 §:n mukainen määräaikasääntely huomioon ottaen tullut lainvoimaiseksi.

Asiassa on arvioitavana, voidaanko A:n säilöön ottamisen voimassa pitämistä koskeva kantelu tutkia Korkeimmassa oikeudessa vai onko kantelu jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että A:n olisi kantelun asemesta tullut EU-luovuttamislain muutoksenhakemista koskevan 37 §:n mukaisesti hakea korkeimmalta oikeudelta valituslupaa käräjäoikeuden säilössä pitämistä koskevaan ratkaisuun lain 38 §:ssä säädetyssä lyhyessä määräajassa, joka oli kantelun tullessa vireille Korkeimmassa oikeudessa jo päättynyt.

EU-luovuttamislain 19 §:n mukaan säilöön otettu saa määräajasta riippumatta kannella korkeimpaan oikeuteen käräjäoikeuden säilöön ottamisen voimassa pitämistä koskevasta päätöksestä. Säännös ei sanamuotonsa mukaan rajoita säilöön ottamisen voimassa pitämistä koskevan kantelun tekemistä tilanteisiin, joissa kysymys on syyttäjän EU-luovuttamislain 18 §:n nojalla käräjäoikeudessa esittämästä luovutettavaksi pyydetyn säilöön ottamisen voimassa pitämistä koskevasta käräjäoikeuden ratkaisusta. Säännöksen perustelut (HE 88/2003 vp s. 37) eivät myöskään anna viitteitä tällaisesta kantelun tekemistä koskevasta rajoituksesta. Mainittujen perustelujen mukaan kantelu tulisi tehdä Korkeimpaan oikeuteen, sillä Korkein oikeus olisi valitusaste käräjäoikeuden luovuttamista koskevan päätöksen osalta. Kantelun tekeminen ei perustelujen mukaan edellyttäisi valituslupaa.

EU-luovuttamislain 19 §:ää ei ole muutettu 1.1.2016 voimaantulleen muun ohella EU-luovuttamisasioiden muutoksenhakua koskevan sääntelyn uudistuksen (658/2015) yhteydessä. Uudistuksella valituslupamenettely laajennettiin koskemaan muutoksenhakua EU-luovuttamisasioissa. Sanottua uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 231/2014 vp) tai sitä koskevissa valtiopäiväasiakirjoissa (LaVM 34/2014 vp ja PeVL 68/2014 vp) ei lähemmin käsitellä luovuttamispäätöstä koskevan EU-luovuttamislain 37 ja 38 §:n mukaisen muutoksenhakusääntelyn ja lain 19 §:n mukaisen säilöön ottamisen voimassa pitämistä koskevan kantelun keskinäistä suhdetta.

EU-luovuttamislain kantelusäännöksen soveltamisen rajoittamista ei puolla sekään epätoivottava seikka, että EU-luovuttamislain säilöön ottamisen voimassapitämistä koskevat oikeussuojakeinot eivät ole koherentteja, kun EU-luovuttamislain 37 ja 38 §:n mukaisen pääasian yhteydessä muutoksenhaku edellyttää valitusluvan hakemista ja tavanomaista tiukempien määräaikojen noudattamista, mutta EU-luovuttamislain 19 §:n mukainen kantelu ei edellytä valitusluvan hakemista eikä ole määräaikaan sidottu. Vallitsevassa sääntelytilanteessa tähän oikeussuojakeinojen yhdenmukaisuuden puutteeseen ei ole perusteltua aihetta puuttua tuomioistuinratkaisuin.

Luovutettavaksi pyydetyllä on Korkeimman oikeuden enemmistön toteama oikeus saattaa kysymys säilössä pitämisen edellytyksistä tuomioistuimen tutkittavaksi koko luovuttamispäätöksen täytäntöönpanon ajan (KKO 2021:86 kohta 15). Todetulla, tähän asiaan nähden ajallisesti myöhemmällä oikeussuojakeinolla ei kuitenkaan ole merkitystä arvioitaessa tässä asiassa A:n oikeutta saattaa kanteluteitse Korkeimman oikeuden arvioitavaksi, onko hänen säilöön ottamisensa voimassaolon jatkamiselle ollut oikeudelliset edellytykset vai olisiko hänet tullut tämän asemesta määrätä matkustuskieltoon tai tehostettuun matkustuskieltoon. Käräjäoikeudella ei ole toimivaltaa tutkia A:n esillä olevan kantelun kohteena olevaa käräjäoikeuden säilöön ottamisen voimassapitämisen jatkamista koskevaa asiaa.

---

[SV]

Det är inte möjligt att med stöd av 19 § lagen om utlämning för brott mellan Finland och de övriga medlemsstaterna i Europeiska unionen anföra klagomål över ett sådant i 33 § 2 mom. avsett förordnande om hållande i förvar som ingår i ett utlämningsbeslut, utan förordnandet får överklagas genom besvär i enlighet med 37 §. (Omröstn.)

L om utlämning för brott mellan Finland och de övriga medlemsstaterna i Europeiska unionen 19 §, 33 § 2 mom, 37 §