Supreme Court voids sentence for applying new law; retroactive application of old law with lower maximum allowed.

Käräjäoikeus oli tuominnut A:n vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun 237 tunniksi soveltaen tuomion antohetkellä voimassa ollutta lakia yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta. Vastaajalle syyksi luettujen rikosten tekohetkellä voimassa olleen yhdyskuntapalvelusta annetun lain mukaan yhdyskuntapalvelurangaistuksen enimmäismäärä oli 200 tuntia. Korkein oikeus katsoi, että yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain siirtymäsäännöstä tuli tulkita niin, ettei se ollut ristiriidassa rikoslain ajallista soveltuvuutta koskevan säännöksen kanssa. Tuomio purettiin A:lle vankeuden sijasta tuomitun yhdyskuntapalvelurangaistuksen osalta, ja A:lle vankeusrangaistuksen sijasta tuomittava yhdyskuntapalvelurangaistus oikaistiin rikosten tekohetkellä voimassa olleen lain mukaiseksi.

L yhdyskuntapalvelusta 1 §

L yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta 37 §

L yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta 96 § 1 ja 2 mom

OK 31 luku 8 § 4 kohta

RL 3 luku 2 §

Hakemus

Syyttäjä pyysi, että käräjäoikeuden tuomio puretaan rangaistusseuraamuksen osalta ja A:lle määrätään yhdyskuntapalvelurangaistus tekoaikana voimassa olleen lain mukaisesti.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Hakemuksen kohteena oleva ratkaisu

1. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi 4.6.2010 - 17.1.2011 tehdyt kaksi varkautta, kaksi törkeää varkautta ja moottorikulkuneuvon käyttövarkauden. Käräjäoikeus on tuominnut A:lle yhteisen kahdeksan kuukauden vankeusrangaistuksen, josta rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetysaika on 28. - 30.10.2010, ja määrännyt hänet sen sijasta yhdyskuntapalveluun 237 tunniksi. Käräjäoikeuden tuomio on lainvoimainen.

Syyttäjän hakemuksen perustelut

2. Syyttäjä on hakemuksessaan pyytänyt käräjäoikeuden tuomion purkamista vastaajan eduksi siten, että A:lle tuomitun yhdyskuntapalvelurangaistuksen pituus määrätään rikosten tekoaikana voimassa olleen lain mukaisesti. Käräjäoikeus on soveltanut yhdyskuntapalvelurangaistuksen määräämisessä 1.5.2015 voimaan tullutta yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annettua lakia (400/2015), vaikka yhdyskuntapalvelun pituus olisi tullut määrätä tekoaikana voimassa olleen yhdyskuntapalvelusta annetun lain (1055/1996) soveltamisessa noudatetun oikeuskäytännön mukaisesti.

3. Asiassa on syyttäjän hakemuksen perusteella kysymys siitä, onko asiassa tullut soveltaa käräjäoikeuden tuomion antohetkellä voimassa ollutta yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annettua lakia (400/2015) vai A:lle syyksi luettujen rikosten tekohetkellä voimassa ollutta yhdyskuntapalvelusta annettua lakia (1055/1996).

4. Hakemuksen mukaan tekohetkellä voimassa ollut yhdyskuntapalvelusta annettu laki johtaa asiassa lievempään lopputulokseen kuin käräjäoikeuden soveltama yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annettu laki. Mikäli lievemmän lain periaate tulee asiaan sovellettavaksi, on asiassa kysymys myös siitä, voidaanko tuomio rangaistusseuraamuksen osalta purkaa ilmeisesti vääränä lain soveltamisena.

Sovellettavat säännökset

5. A:n syyksi luettujen rikosten tekohetkellä ehdottoman vankeuden sijaan tuomittavasta yhdyskuntapalvelusta säädettiin yhdyskuntapalvelusta annetussa laissa. Lain 1 §:n 1 momentin mukaan yhdyskuntapalvelu käsitti vähintään 20 ja enintään 200 tuntia valvonnan alaisena tehtävää säännöllistä, palkatonta työtä.

6. Yhdyskuntapalvelusta annettu laki kumottiin 1.5.2015 voimaan tulleella yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetulla lailla. Viimeksi mainitun lain 37 §:n 1 momentin mukaan yhdyskuntapalvelu sisältää vähintään 14 ja enintään 240 tuntia valvonnan alaisena tehtävää säännöllistä, palkatonta työtä.

7. Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 96 §:n siirtymäsäännöksen 1 momentin mukaan yhdyskuntaseuraamuksen määräämistä, valmistelua ja täytäntöönpanoa koskevissa asioissa sovelletaan päätöstä tehtäessä voimassa olleita säännöksiä. Tämän lain säännöksiä sovelletaan kuitenkin, jos asia tulee ehtojen rikkomisen, edellytysten muuttumisen tai vastaavan syyn vuoksi uudelleen käsiteltäväksi tämän lain tultua voimaan. Pykälän 2 momentin mukaan lain voimaan tullessa vireillä olevan ehtojen rikkomista tai täytäntöönpanon lykkäämistä taikka keskeyttämistä koskevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Haettaessa muutosta ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn päätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

8. Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Pykälän 2 momenttiin sisältyvän lievemmän lain periaatteen mukaan rikokseen sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä ja jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen.

9. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Tuomion purkamisen tämän lainkohdan nojalla on katsottu edellyttävän, että lakia on sovellettu selvästi ja kiistattomasti väärin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei sovellettu säännös ole ollut tulkinnanvarainen eikä myöskään sisältänyt tuomioistuimelle jätettyä harkinnanvaraa.

Siirtymäsäännöksen tulkinta

10. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2015:100 katsonut, että yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 96 §:n 2 momentin siirtymäsäännöstä voitaisiin sanamuotonsa perusteella tulkita siten, ettei lainmuutosta tulisi yhdyskuntapalvelun muuntamisessa vankeudeksi lainkaan arvioida rikoslain 3 luvun 2 §:n 2 momentissa säädetyn lievemmän lain periaatteen kannalta. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että siirtymäsäännöstä oli perusteltua tulkita siten, että se ei ole ristiriidassa lievemmän lain periaatteen kanssa. Asiassa tuli tehdä lievemmän lain periaatteen mukainen vertailu siitä, kumpi laki johti vastaajan kannalta edullisempaan lopputulokseen (kohdat 12 - 18).

11. Nyt käsiteltävässä asiassa kysymys on 96 §:n siirtymäsäännöksen 1 momentin mukaisesta yhdyskuntaseuraamuksen määräämisestä. Kuten ratkaisussa KKO 2015:100 on todettu, siirtymäsäännöksen sisältöä ei ole lain esitöissä perusteltu (kohta 15). Myös säännöksen 1 momentissa lähtökohtana on sen sanamuodon mukaan tuomitsemishetken lain soveltaminen.

12. A:n rikosten tekoaikana yhdyskuntapalvelurangaistuksen enimmäispituus oli 200 tuntia. Yhdyskuntapalvelun enimmäisaikaa on sittemmin korotettu niin, että hakemuksen kohteena olevan tuomion antamishetkellä vankeuden sijaan voitiin tuomita enintään 240 tuntia yhdyskuntapalvelua. Korkein oikeus toteaa, että tuomitsemishetken säännös johtaa A:n osalta ankarampaan lopputulokseen, joten A:lle vankeuden sijaan tuomittavaan yhdyskuntapalveluun on sovellettava rikosten tekohetkellä voimassa ollutta säännöstä. A:lle on tuomittu ehdottoman vankeusrangaistuksen sijaan yhdyskuntapalvelua 237 tuntia, mikä ylittää tekohetkellä voimassa olleen yhdyskuntapalvelun 200 tunnin enimmäispituuden. Käräjäoikeuden tuomio on siten perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

13. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 14 §:stä ilmenee, että jos asia on selvä ja tuomion purkaminen tapahtuu syytetyn eduksi, Korkein oikeus voi välittömästi oikaista tuomiota. Asiaa on pidettävä oikaisun perusteen ja oikaisun tarkemman sisällön osalta selvänä. Tämän vuoksi A:lle syyksi luettujen rikosten asianomistajille ei ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi. A:lle vankeusrangaistuksen sijasta tuomittava yhdyskuntapalvelu on määrättävä yhdyskuntapalvelusta annetun lain 1 §:n 1 momentin nojalla 200 tunniksi, josta on tehtävä vapaudenmenetysaikaa vastaava vähennys.

Päätöslauselma

Etelä-Savon käräjäoikeuden tuomio 16.11.2016 nro 16/148032 puretaan A:lle vankeuden sijasta tuomitun yhdyskuntapalvelun osalta ja tuomiota oikaistaan seuraavasti:

A:lle tuomitusta 8 kuukauden vankeusrangaistuksesta vähennetään rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla vapaudenmenetysaikoja 28.10. - 30.10.2010 ja 9. - 10.3.2011 vastaava aika. Vankeusrangaistuksen sijasta A:lle tuomitaan yhdyskuntapalvelua 195 tuntia.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Soile Poutiainen, Marjut Jokela, Jorma Rudanko, Pekka Koponen ja Mika Huovila. Esittelijä Minna Heikinsalmi.

---

[SV]

Tingsrätten hade dömt A till samhällstjänst i 237 timmar i stället för fängelsestraff genom att tillämpa den lag om verkställighet av samhällspåföljder som gällde när domen meddelades. Enligt den lag om verkställighet av samhällspåföljder som gällde när de brott som hade tillräknats svaranden begicks var maximistraffet 200 timmar. Högsta domstolen ansåg att övergångsbestämmelsen i lagen om verkställighet av samhällspåföljder skulle tolkas så att den inte stred mot bestämmelsen i strafflagen om tillämplighet i tiden. Domen återbröts beträffande det samhällstjänststraff som hade ådömts A i stället för fängelse, och det samhällstjänststraff som A skulle dömas till i stället för fängelsestraff rättades till ett straff enligt den lag som var gällande när brotten begicks.

L om samhällstjänst 1 §

L om verkställighet av samhällspåföljder 37 §

L om verkställighet av samhällspåföljder 96 § 1 och 2 mom

RB 31 kap 8 § 4 punkten

SL 3 kap 2 §