Supreme Court rules Finnish summer home is joint family home under Marriage Act 24(1) despite summer use.

Aviopuolisot olivat vuodesta 2003 vuoteen 2014 saakka asuneet keskimäärin huhti- ja toukokuun vaihteesta syys- ja lokakuun vaihteeseen Suomessa pinta-alaltaan noin 60 neliömetrin asuinrakennuksessa, joka soveltui vakituiseen asumiseen. Muun ajan vuodesta he olivat asuneet Espanjassa, missä heillä oli yhteisenä kotina omakotitalo. Toinen puoliso vaati yhteiselämän lopettamista koskevassa hakemuksessaan sen vahvistamista, että hän saa jäädä asumaan mainittuun kiinteistöllä sijaitsevaan asuinrakennukseen.

Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla asuinrakennus katsottiin avioliittolain 24 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi puolisoiden yhteiseksi kodiksi.

AL 24 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

B:n hakemus, A:n vastaus hakemukseen, Päijät-Hämeen käräjäoikeuden päätös 22.10.2015 ja Itä-Suomen hovioikeuden päätös 25.2.2016 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjäviskaali Milja Saarenpää ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Juha Halijoki, Eija Pitkänen ja Harri Hyvärinen. Esittelijä Minna Iivanainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden ratkaisun varaan.

B vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A ja B, jotka on vihitty avioliittoon vuonna 2009, ovat vuodesta 2003 lähtien vuoteen 2014 saakka viettäneet yhdessä osan vuodesta Espanjassa ja osan vuodesta Suomessa Heinolassa sijaitsevalla kiinteistöllä. He ovat asuneet keskimäärin huhti- ja toukokuun vaihteesta syys- ja lokakuun vaihteeseen Suomessa ja muun ajan vuodesta Espanjassa. Heinolan kiinteistöllä on noin 60 neliömetrin suuruinen asuinrakennus, joka on sovelias ympärivuotiseen asumiseen. Avioliitto on huhtikuussa 2015 päättynyt avioeroon.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

2. B on käräjäoikeudelle toimittamassaan yhteiselämän lopettamista koskevassa hakemuksessa vaatinut avioliittolain 24 §:n nojalla, että hän saa jäädä yksin asumaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetylle kiinteistölle Heinolaan.

3. A on vastustanut hakemusta, koska Heinolan kiinteistö oli tarkoitettu puolisoiden kesänviettoa varten, eikä se ollut ollut heidän yhteinen kotinsa. Puolisoiden yhteinen koti oli ollut Espanjassa.

4. Käräjäoikeus on katsonut, että kiinteistö Heinolassa oli ollut luonteeltaan kesänviettopaikka ja että sillä sijainnut rakennus oli ollut vapaa-ajan asunto, koska sen käyttötarkoitus oli ollut muu kuin pysyvä asuminen. Sen vuoksi kysymys ei ollut ollut avioliittolain 24 §:ssä tarkoitetusta puolisoiden yhteisestä kodista. Käräjäoikeus on hylännyt hakemuksen.

Kysymyksenasettelu

6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko Heinolan kiinteistöllä sijaitseva asuinrakennus ollut avioliittolain 24 §:n 1 momentissa tarkoitettu puolisoiden yhteinen koti.

Sovellettava säännös ja sitä koskeva tulkinta-aineisto

7. Avioliittolain 24 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomioistuin voi puolisoiden yhteisestä tai toisen puolison hakemuksesta päättää, että se puolisoista, joka on enemmän asunnon tarpeessa, saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin. Lainkohdan esitöissä (HE 62/1986 vp ja LaVM 14/1986 vp) ei ole käsitelty sitä, mitä puolisoiden yhteisellä kodilla tarkoitetaan, eikä Korkein oikeus ole myöskään antanut ennakkopäätöstä, jossa lainkohtaa olisi tältä osin tulkittu.

8. Ilmaisua "puolisoiden yhteinen koti" käytetään myös avioliittolain vallintarajoituksia koskevissa säännöksissä (avioliittolain 38 ja 39 §), joissa on rajoitettu toisen puolison oikeutta luovuttaa muun muassa omaisuutta, joka on tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina tai joka oikeuttaa yhteiseksi kodiksi tarkoitetun huoneiston hallintaan. Sanottujen säännösten tarkoitus on puolison ja perheen asumisen suojaaminen ja siten osin sama kuin sovellettavana olevan yhteiselämän lopettamista koskevan säännöksen. Korkein oikeus toteaa, että saman lain eri säännöksissä käytettyä samaa käsitettä tai ilmaisua on yleensä tulkittava yhdenmukaisesti. Tulkinnassa voidaan kuitenkin tapauskohtaisesti ottaa huomioon asiayhteys ja se, mikä tulkintavaihtoehdoista parhaiten toteuttaa lain tarkoitusta.

9. Vallintarajoitussäännösten esitöissä on yhteisen kodin tulkintaan liittyen lausuttu, että vallintarajoitusten ei ole tarkoitettu tulevan sovellettavaksi vapaa-ajan asuntona käytettyyn kiinteään omaisuuteen. Esimerkiksi kesämökkikiinteistöstä omistajapuoliso saisi määrätä ilman toisen puolison suostumusta. Vallintarajoitusten ulkopuolelle jäisi myös sellainen kiinteistö, joka on tarkoitettu yksinomaan jommankumman puolison asunnoksi. Sellaisissa tapauksissa, joissa puolisoilla voidaan katsoa olevan kaksi yhteistä vakinaista kotia, esimerkiksi jos puolisot työn vuoksi asuvat osan vuotta yhdellä ja osan toisella paikkakunnalla, kumpikin asunnoista olisi vallintarajoitusten alaisia (HE 62/1986 vp s. 55).

Korkeimman oikeuden johtopäätökset

11. Korkein oikeus toteaa, että A:lla ja B:llä on ollut avioliiton aikana Espanjassa yhteinen koti, jota vuosittaisen asumisajan ja asunnon ominaisuuksien perusteella voidaan ensisijaisesti pitää heidän kotinaan. Kuitenkin myös Heinolassa sijaitseva asuinrakennus on ympärivuotiseen asumiseen soveltuva. Vaikka asiassa ei ole esitetty tarkkaa selvitystä esimerkiksi rakennuksen mukavuuksista ja sijainnista, esitetyn selvityksen perusteella sen on katsottava täyttävän vakituiselle asunnolle asetettavat vaatimukset. Olennaista on se, että A ja B yhdessä ovat yhdentoista vuoden ajan vakiintuneesti ja säännöllisesti asuneet kiinteistöllä Heinolassa suuren osan, noin viisi kuukautta, vuodesta. Heinolassa asumisen syynä ovat olleet A:n ja B:n kiinteät yhteydet Suomeen.

12. Huomioon ottaen A:n ja B:n elämäntilanne ja olosuhteet sekä erityisesti se, että heillä on yhteiselämän päättyessä ollut käytössään toinen asunto, Korkein oikeus katsoo, että yhteiselämän lopettamista koskevan säännöksen tarkoitus turvata puolison perusturvaan kuuluvaa asumista puoltaa tässä tilanteessa sitä, ettei yhteisen kodin käsitettä tulkita suppeasti.

13. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että Heinolassa sijaitsevalla kiinteistöllä oleva asuinrakennus on ollut avioliittolain 24 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu puolisoiden yhteinen koti.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Jukka Sippo, Jorma Rudanko, Jarmo Littunen ja Mika Huovila. Esittelijä Aksu Jokinen.

---

[SV]

Ett äkta par hade från år 2003 till 2014 bott i medeltal från månadsskiftet april-maj till månadsskiftet september-oktober i Finland i en bostadsbyggnad på ca 60 kvadratmeter som var lämpad för permanent boende. Resten av året hade de bott i Spanien där de hade ett egnahemshus som gemensamt hem. Den ena maken begärde i sin ansökan om upphörande av samlevnaden att domstolen skulle fastställa rätt att få bo kvar i den nämnda bostadsbyggnaden.

Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av beslutet att bostadsbyggnaden var ett sådant gemensamt hem för makarna som avses i 24 § 1 mom. äktenskapslagen.

ÄL 24 § 1 mom