Supreme Court quashes conviction where suspect waived counsel but statements from pre-trial were used as evidence.

A oli pidätettynä, kun häntä kuulusteltiin epäiltynä tuhotyöstä ja murhan yrityksestä. A:lla, joka oli aikaisemmin tuomittu alentuneesti syyntakeisena tehdyistä rikoksista, ei ollut kuulusteluissa avustajaa. A:lle oli kuulustelujen aluksi kerrottu, mistä häntä epäillään ja kuinka vakavasta rikoksesta on kysymys. Hänelle oli kerrottu myös mahdollisuudesta avustajan käyttöön sekä oikeudesta olla myötävaikuttamatta rikosepäilyn selvittämiseen. A oli, kerrottuaan ymmärtäneensä ohjeet ja saaneensa riittävästi harkita avustajan käyttämistä, ilmoittanut, ettei hän tarvitse kuulusteluun avustajaa.

A tuomittiin hovioikeudessa alentuneesti syyntakeisena tehdyistä tuhotyöstä ja murhan yrityksestä. Syyksilukeminen perustui osaksi A:n esitutkinnassa antamiin lausumiin, joihin syyttäjä oli hovioikeudessa vedonnut.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei A ollut luopunut oikeudestaan avustajaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä edellytetyllä tavoin oikeuksistaan tietoisena ja ettei A:n esitutkinnassa antamia lausumia saanut käyttää näyttönä A:ta vastaan. Ks. KKO:2012:45 ­ KKO:2013:25

EsitutkintaL 4 luku 3 §

EsitutkintaL 4 luku 10 §

EsitutkintaL 4 luku 16 §

IhmisoikeusSop 6 art

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta syytekohdassa 1 tuhotyöstä ja syytekohdassa 2 murhan yrityksestä. Syytekohdan 2 mukaan A oli yrittänyt tappaa sängyssään sikeästi nukkuneen B:n sytyttämällä tämän vuodevaatteet tuleen sidottuaan tätä ennen tämän jalat johdolla. B oli pelastautunut asunnostaan herättyään palohälyttimen ääneen. Asunto oli tuhoutunut tulipalossa täysin. Teko oli syytteen mukaan tehty vakaasti harkiten, koska A oli vankilassa ollessaan suunnitellut sen kostoksi B:n A:han aikaisemmin kohdistamasta rikoksesta ja toteuttanut sen lähes heti ehdonalaiseen vapauteen päästyään. Rikos oli lisäksi tehty tavalla, joka oli aiheuttanut vakavaa yleistä vaaraa. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

A myönsi syyllistyneensä syytekohdassa 1 tuhotyöhön. Syytteen murhan yrityksestä hän kiisti, mutta myönsi syyllistyneensä syytekohdassa 2 tapon yritykseen. Hän oli yrittänyt tappaa B:n tulipalon sytyttämällä. B:n jalkoja hän ei ollut kuitenkaan sitonut siinä tarkoituksessa, ettei tämä pääsisi pakenemaan, vaan siksi, että olisi päässyt pakenemaan, jos B olisi herännyt ennen palon syttymistä. A ei ollut myöskään suunnitellut tekoa etukäteen vaan päätös siitä oli syntynyt hetken mielijohteesta. A:lla oli mielenterveydellisiä ongelmia. Hän kiihtyi erittäin nopeasti eikä kyennyt harkitsemaan tekojaan järkevästi. A:n mukaan teosta ei ollut myöskään aiheutunut vakavaa yleistä vaaraa. Teko ei joka tapauksessa ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeuden tuomio 11.7.2014

Käräjäoikeus lausui, että A ja B olivat olleet entisiä seurustelukumppaneita ja että B oli tuomittu A:han kohdistuneesta seksuaalirikoksesta pitkään vankeusrangaistukseen, jonka B oli suorittanut. A oli päässyt juuri ennen nyt esillä olevaa rikosta ehdonalaiseen vapauteen suoritettuaan vankeusrangaistusta muun ohella tuhotyöstä. Käräjäoikeus totesi A:n kertoneen, että hän oli vankilassa ollessaan suunnitellut kostavansa B:n häneen kohdistaman rikoksen ja ajatellut myös tappavansa tämän, ja että B:n nukahdettua ajatus kostosta oli palannut hänen mieleensä. A oli kertomansa mukaan sitonut B:n jalat sähköjohdolla ennen tulipalon sytyttämistä. Käräjäoikeuden mukaan teko oli tehty syytteessä kuvatulla tavalla vakaasti harkiten ja siitä oli aiheutunut vakavaa yleistä vaaraa. Teko oli käräjäoikeuden mukaan myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n alentuneesti syyntakeisena tehdyistä tuhotyöstä ja murhan yrityksestä vankeuteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kalevi Julkunen ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 23.4.2015

A valitti hovioikeuteen ja vaati syytekohdan 2 osalta, että hänen katsotaan syyllistyneen murhan yrityksen asemesta tapon yritykseen.

Hovioikeus totesi A:n kertoneen hovioikeudessa, ettei hänellä ollut B:n luokse perjantai-iltana mennessään ollut ajatusta vahingoittaa tätä vaan vasta sunnuntai-iltana hänelle oli tullut ajatus, että hänen pitäisi kostaa B:lle. Vankilassa ollessaan A oli kertomansa mukaan joskus "huonona päivänä" pohtinut B:n vahingoittamista.

Syyttäjä vetosi hovioikeudessa A:n esitutkintakertomukseen. Hovioikeuden perustelujen mukaan A oli esitutkinnassa kertonut, että kyseessä oli ollut kosto ja että vuosien mittaan hän oli päättänyt toimia näin. A:n ollessa vankilassa ajatus kostosta oli varmistunut. Lisäksi A oli esitutkinnassa kertonut, että jo hänen mennessä B:n luokse kosto oli ollut hänelle selvää ja että lopullisesti se oli varmistunut sunnuntaina B:n sammuttua. A oli edelleen kertonut esitutkinnassa, että hän oli juottanut B:lle alkoholia, jotta tämä sammuisi, ja että hän oli tarkistanut, että sängyn peitto syttyisi. Hän oli halunnut, että B:ltä lähtee henki.

Hovioikeus totesi A:n kertomuksen perusteella olevan pääteltävissä, että hän oli pitkän aikaa jo vankilassa ollessaan miettinyt B:n surmaamista ja että A oli tehnyt teon vakaasti harkiten. Hovioikeus katsoi myös, että teko oli tehty vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen ja että se oli ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syyksilukemisen ja rangaistuksen osalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pirjo Soininen, Sisko Heimonen ja Jussi Huuskonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa syyksilukemisen ja tuomitun rangaistuksen osalta.

A vaati valituksessaan ensisijaisesti, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen ja toissijaisesti, että syyte murhan yrityksestä hylätään ja hänen katsotaan sen asemesta syyllistyneen ainoastaan tapon yritykseen, sekä että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Syyttäjä ja B:n oikeudenomistaja vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat tuominneet A:n alentuneesti syyntakeisena tehdyistä tuhotyöstä (kohta 1) ja murhan yrityksestä (kohta 2) sekä täytäntöönpantavaksi määrätystä jäännösrangaistuksesta yhteiseen 7 vuoden vankeusrangaistukseen.

2. A on kohdan 2 osalta esitutkinnassa tunnustanut syyllistyneensä murhan yritykseen ja muun ohella kertonut, että kyseessä oli ollut kosto B:n häneen kohdistamasta seksuaalirikoksesta.

3. Hovioikeudessa A on kertonut, että hän oli vankilassa ollessaan kyllä joskus pohtinut B:n vahingoittamista, mutta perjantaina B:n asunnolle mennessään hänellä ei ollut kuitenkaan ollut ajatusta vahingoittaa B:tä. Vasta sunnuntai-iltana hänelle oli tullut tunne, että hänen pitäisi kostaa B:lle. Tämän jälkeen hän ei ollut enää kyennyt kontrolloimaan itseään.

4. Syyttäjä on hovioikeudessa vedonnut A:n esitutkintakertomukseen. Hovioikeus on katsonut esitutkintakertomuksen perusteella olevan pääteltävissä, että A oli pitkän aikaa jo vankilassa ollessaan miettinyt B:n surmaamista ja että teko oli tehty vakaasti harkiten.

5. A on katsonut, ettei hovioikeuden olisi tullut sallia hänen esitutkintakertomuksensa hyödyntämistä näyttönä, koska hänellä ei ollut ollut esitutkinnassa avustajaa, vaikka hän oli kärsinyt mielentilaan vaikuttavista sairauksista ja ongelmista.

6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, voidaanko A:n esitutkintakertomusta käyttää näyttönä häntä vastaan.

Epäillyn oikeudesta avustajaan esitutkinnassa

7. Esitutkintalain 4 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella on oikeus käyttää valitsemaansa avustajaa esitutkinnassa. Rikoksesta epäillylle on ilmoitettava tästä oikeudesta. Esitutkintaviranomaisen on muutenkin selvitettävään rikokseen, rikoksen selvittämiseen ja asianosaisen henkilöön liittyvät seikat huomioon ottaen huolehdittava siitä, että asianosaisen oikeus käyttää avustajaa tosiasiallisesti toteutuu hänen sitä halutessaan tai oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamisen sitä edellyttäessä. Rikoksesta epäilty voi yleensä luopua oikeudestaan avustajaan esitutkinnassa. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan rikoksesta epäillylle on viran puolesta määrättävä puolustaja, jos epäilty ei kykene puolustamaan itseään. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2012:45 korostanut sitä, että puolustautumismahdollisuuksien turvaamisen täytyy olla todellista ja tehokasta (kohta 32).

9. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on korostettu sitä, että epäillyn oikeus avustajan käyttöön esitutkinnassa toteuttaa rikoksesta epäillyn itsekriminointisuojaa eli jokaisen oikeutta olla joutumatta pakotetuksi myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen (esim. Salduz, kohta 54 ja Pishchalnikov v. Venäjä, tuomio 24.9.2009, kohta 69 sekä Ibrahim, kohta 266). Sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi heikossa asemassa olevien henkilöiden osalta ihmisoikeustuomioistuin on lisäksi korostanut sen varmistamista, että nämä todella ymmärtävät oikeutensa, kuten oikeutensa avustajaan sekä oikeutensa olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen (esim. Panovits v. Kypros, tuomio 11.12.2008, kohta 74 ja Borotyuk v. Ukraina, tuomio 16.12.2010, kohta 82).

10. Luopuminen oikeudestaan avustajaan voi olla tehokas vain, jos se on tapahtunut vapaaehtoisesti ja yksiselitteisesti ja jos siihen liittyy luopumisen merkityksen huomioon ottaen oikeasuhteiset vähimmäistakeet (esim. Panovits, kohta 68 ja Pishchalnikov, kohdat 77 - 78). Avustajasta luopumisen yksiselitteisyyden on katsottu edellyttävän, että epäillylle on kerrottu hänen oikeudestaan avustajaan sekä oikeudestaan olla vaiti ja myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen (esim. Brusco v. Ranska, tuomio 14.10.2010, kohdat 45 ja 54 - 55 ja Stojkovic v. Ranska ja Belgia, tuomio 27.10.2011, kohta 54). Epäillyllä tulee myös olla mahdollisuus todella ymmärtää nämä oikeutensa, mikä voi edellyttää tämän erityistä varmistamista muun muassa nuorten ja esimerkiksi sairauden tai vastaavan syyn vuoksi heikossa asemassa olevien henkilöiden osalta (esim. Panovits, kohta 74 ja Borotyuk, kohta 82).

Avustajasta luopuminen tässä tapauksessa

11. A:ta on kuulusteltu esitutkinnassa epäiltyjä tekoja seuranneina päivinä eli 7.4.2014 ja 8.4.2014. A:lle on ilmoitettu hänen asemansa esitutkinnassa ja se, mistä häntä epäillään. Hänelle on kerrottu useaan kertaan mahdollisuudesta avustajan käyttöön ja että hänelle tullaan määräämään puolustaja. A:lle on kerrottu myös oikeudesta olla myötävaikuttamatta rikosepäilyn selvittämiseen. Esitutkintapöytäkirjan mukaan A ei ole halunnut avustajaa esitutkintakuulusteluihinsa. Korkein oikeus toteaa, ettei A:lla ole ollut yhteyttä avustajaan ennen kuulustelua eikä hänellä ole ollut avustajaa kuulustelujen aikana.

12. Ensimmäisessä kuulustelussa A on kiistänyt sytyttäneensä tulipalon. Toisessa kuulustelussa A on syytekohdan 2 osalta kertonut muun muassa, että hän oli vuosien mittaan pohtinut B:n surmaamista kostona siitä, että B oli aikaisemmin raiskannut hänet. Ollessaan toisen rikoksen johdosta vankilassa vähän ennen B:n surmaamista hän oli miettinyt myös sitä, miten hän B:n tappaisi. Hän oli esitutkintakertomuksensa mukaan juottanut B:lle alkoholia, jotta tämä sammuisi, ja B:n vuodevaatteet sytytettyään tarkistanut, että peitto oli syttynyt. Hän oli halunnut, että "B:lta lähtee henki".

13. A on ennen nyt esillä olevaa syytettä tuomittu elokuussa 2012 muun ohella alentuneesti syyntakeisena tehdystä tuhotyöstä ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja toukokuussa 2013 niin ikään muun ohella alentuneesti syyntakeisena tehdystä tuhotyöstä 3 vuodeksi vankeuteen. A:n mielentila on näiden rikosasioiden yhteydessä tutkittu. A:n mielentilasta 15.6.2012 ja 24.4.2013 annetuissa lausunnoissa on todettu, että A:n mieliala on epävakaa ja oikukas. Persoonalliseen epävakauteen liittyi merkittävää tunteiden sääntelyn vaikeutta ja alttiutta realiteettitajun horjumiseen. Lausuntojen mukaan A:lla todettu aivo-orgaaninen vaurio ja persoonallisuuden poikkeavuus ovat heikentäneet hänen kykyään säädellä käyttäytymistään niin merkittävästi, että hänen voidaan katsoa olleen syytteenalaisten tekojen aikana alentuneesti syyntakeinen.

14. Sen arvioiminen, onko toisen surmaamisessa kysymys taposta vai murhasta edellyttää asianomaisten rikossäännösten ja niiden soveltamiskäytännön tuntemista. Tekotavasta riippuen tämä rajankäynti saattaa olla vaikeaa. Kuultava, joka ei ole ennen kuulustelemistaan käynyt luottamuksellisia keskusteluja soveltamiskäytäntöä tuntevan avustajan kanssa, saattaa kuulustelussa käyttää ilmaisuja, jotka eivät anna oikeaa kuvaa hänen tekonsa rikosoikeudelliseen arviointiin vaikuttavista seikoista. Epäillyn on lisäksi usein vaikea ymmärtää, mikä merkitys tällaisen asian arvioinnissa olisi sillä, että hän päättäisi käyttää oikeuttaan vaieta esitutkinnassa.

Esitutkintapöytäkirjan hyödyntäminen ja itsekriminointisuoja

17. Niin kuin ratkaisussa KKO 2012:45 on todettu, epäillyn oikeus vaieta ja itsekriminoinnin suoja kuuluvat kansainvälisesti tunnustettuihin periaatteisiin, jotka ihmisoikeustuomioistuimen mukaan kuuluvat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ytimeen. Itsekriminointisuojan tarkoituksena on ensinnäkin turvata epäillyn oikeutta valita, pysyykö hän vaiti vai antaako hän lausumia poliisin kuulusteluissa. Jos rikostuomiossa on nojauduttu näyttöön, jota hankittaessa on loukattu epäillyn itsekriminointisuojaa, tämä seikka voi perustaa 6 artiklan loukkauksen (kohta 41).

18. Ratkaisussa KKO 2012:45 (kohdat 42, 43 ja 46) on ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön viitaten edelleen katsottu, että jos epäillyn oikeus avustajan käyttöön esitutkinnassa ei ole toteutunut, syytetyn oikeuksille aiheutuu periaatteessa korjaamatonta vahinkoa, jos tuomiossa syyllisyyden tueksi nojaudutaan hänen esitutkinnassa antamiinsa lausumiin. Itsekriminointisuojaa koskevan oikeudenloukkauksen korjaamattomuus merkitsee puolestaan sitä, että oikeudenkäynti voi yleensä olla oikeudenmukainen vain, mikäli syyllisyyttä arvioitaessa ei nojauduta sellaisiin epäillyn lausumiin, joita rasittaa tällainen oikeudenloukkaus. Jos tuomio on perustunut epäillyn lausumiin, joihin liittyy epäillyn oikeutta avustajaan koskeva loukkaus, ihmisoikeustuomioistuimen mukaan asianmukaisin tapa korjata todettu rikkomus on se, että syytettä arvioidaan oikeudenkäynnissä valittajan pyynnöstä uudelleen ja että oikeudenkäynnissä menetellään 6 artiklan vaatimusten mukaisesti.

19. Ihmisoikeustuomioistuin on edellä kohdassa 8 mainitussa suuren jaoston ratkaisussaan Ibrahim ja muut v. Yhdistynyt kuningaskunta täsmentänyt Salduz-ratkaisussa omaksumaansa linjaa sellaisten todisteiden käyttämiseen, joita rasittaa itsekriminointisuojaan kohdistuva loukkaus. Ibrahim-ratkaisun mukaan myös tällaisten todisteiden käyttämisen vaikutusta on arvioitava silmällä pitäen oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta kokonaisuutena. Tässä arvioinnissa on tapauksen mukaan kiinnitettävä huomiota muun muassa siihen, onko kuultava ollut erityisen haavoittuva henkilö, esimerkiksi ikänsä tai henkisten ominaisuuksiensa vuoksi ja onko kiistetty lausuma nopeasti peruttu tai tarkistettu, sekä todisteen painoarvoon näytön arvioinnissa (kohdat 260 ja 274).

Johtopäätökset tässä asiassa

22. Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2012:45 nojautuu olennaisesti ihmisoikeustuomioistuimen Salduz-ratkaisuun, jota ihmisoikeustuomioistuin on tänä vuonna annetulla Ibrahim-ratkaisullaan täsmentänyt kohdassa 19 kerrotulla tavalla. Korkein oikeus toteaa, että tässä tapauksessa epäilty on hänen mielentilastaan tehtyjen tutkimusten perusteella ollut erityisen haavoittuva henkilö. Hänen esitutkintakertomuksellaan on ollut näytön arvioinnissa keskeinen merkitys. Esitutkinnassa annetun kertomuksen oikaiseminen on tapahtunut oikeudenkäynnissä, jossa epäillyllä on ollut puolustaja. Korkein oikeus katsoo, että ihmisoikeustuomioistuimen Ibrahim-ratkaisu ei anna aihetta arvioida todisteiden käyttämistä Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2012:45 poikkeavalla tavalla.

23. Edellä kerrotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n esitutkinnassa 8.4.2014 antamaa lausumaa ei saa käyttää hänen syyllisyyttään tukevana näyttönä asiassa.

24. A on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian palauttamista hovioikeuteen tai ainakin murhan yritystä koskevan syytteen hylkäämistä syytekohdassa 2. Hovioikeus on tältä osin perustellut tuomiotaan A:n esitutkintakertomuksella. Asiassa on kuitenkin esitetty myös muuta todistelua. Hovioikeus on nimenomaisesti tukeutunut A:n esitutkintakertomukseen vain syytekohdan 2 perusteluissa. Syytekohdissa 1 ja 2 kerrotut teot liittyvät kuitenkin niin kiinteästi toisiinsa, ettei niitä koskevaa todistelua voida käsitellä kokonaan toisistaan erillisinä. Tämän vuoksi asiassa esitetty näyttö on arvioitava kokonaisuudessaan eli myös syytekohtaa 1 koskien uudelleen ilman, että A:n esitutkintakertomusta käytetään hänen syyllisyyttään tukevana näyttönä. Näytön uudelleen arviointi soveltuu parhaimmin tehtäväksi hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Korkein oikeus määrää, että asiassa ei saa A:n syyllisyyttä tukevana näyttönä käyttää A:n esitutkinnassa 7.4. ja 8.4.2014 antamaa lausumaa.

Hovioikeuden tuomio kumotaan syyksilukemisen ja tuomitun yhteisen rangaistuksen osalta. Asia palautetaan mainituilta osin Itä-Suomen hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Ilkka Rautio, Soile Poutiainen ja Ari Kantor. Esittelijä Ilkka Lahtinen.

---

[SV]

A hade varit anhållen när hon förhördes misstänkt för sabotage och mordförsök. A, som tidigare hade blivit dömd för brott begångna såsom nedsatt tillräknelig hade inte något biträde vid förhören. För A hade i början av förhören berättats vad hon misstänktes för och hur allvarligt brott det var frågan om. Hon hade också blivit upplyst om möjligheten att anlita biträde och om rätten att låta bli att medverka till utredningen av brottsmisstanken. A hade, efter att ha sagt sig förstå anvisningarna och tillräckligt ha fått överväga om hon skulle anlita ett biträde, meddelat att hon inte behöver något biträde under förhören.

A dömdes i hovrätten för sabotage och mordförsök begångna såsom nedsatt tillräknelig. Tillräknandet byggde delvis på A:s utsagor under förundersökningen, vilka åklagaren hade åberopat i hovrätten.

Av de skäl som framgår av avgörandet ansåg Högsta domstolen att A inte hade avstått från sitt rätt till biträde medveten om sina rättigheter på det sätt som Europeiska människorättsdomstolen i sin praxis förutsätter och att de utsagor som A hade gett under förundersökningen inte fick användas som bevis mot A. Se KKO:2012:45 och KKO:2013:25

FörundersökningsL 4 kap 3 §

FörundersökningsL 4 kap 10 §

FörundersökningsL 4 kap 16 §

Europeiska konventionen om mänskliga rättigheter 6 art