Supreme Court orders return of abducted child to home state despite father's asylum status and fear of persecution.

Vanhempiensa yhteisessä huollossa olleen lapsen isä oli tuonut lapsen luvattomasti Suomeen. Isälle ja lapselle oli sittemmin myönnetty Suomessa turvapaikka ja pakolaisasema. Lapsen äiti vaati Haagin sopimuksen perusteella lapsen palauttamista tämän asuinpaikkavaltioon. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein katsottiin, ettei asiassa ollut perusteita kieltäytyä palauttamasta lasta.

Haagin sopimus 13 art

L lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 30 §

L lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 34 § 1 mom 2 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Hakemus ja vastaus Helsingin hovioikeudessa

K:n äiti A vaati hovioikeudelle 1.7.2016 toimittamassaan hakemuksessa, että hänen ja B:n 5.1.2010 syntynyt yhteinen alaikäinen lapsi K määrätään Haagin sopimuksen nojalla heti palautettavaksi kotimaahansa Valko-Venäjälle.

B vaati, että hakemus hylätään. Lasta ei voitu palauttaa kotimaahansa, koska hän joutuisi siellä vakavaan vaaraan tai muutoin kestämättömään tilanteeseen.

A antoi hovioikeuden häneltä pyytämän lausuman.

Hovioikeuden päätös 29.7.2016

Lapsi oli syntynyt 5.1.2010 Valko-Venäjällä. Asiassa oli riidatonta, että lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen Suomeen tuloa ollut Valko-Venäjällä. Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että lapsen poisvieminen Valko-Venäjältä oli loukannut A:lle huoltajana kuuluvia oikeuksia, joita hän oli tosiasiallisesti käyttänyt. Lapsen poisvieminen Valko-Venäjältä oli näin ollen ollut luvatonta lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 32 §:n tarkoittamalla tavalla. Lain 30 §:n mukaan lähtökohtana tällöin oli, että lapsi oli heti määrättävä palautettavaksi asuinpaikkavaltioonsa eli Valko-Venäjälle.

Lapsen edulla oli Haagin sopimuksen mukaisessa menettelyssä keskeinen merkitys. Lasta pidettiin kaappauksen ensisijaisena uhrina ja lähtökohtainen etu oli hänen mahdollisimman nopea palauttamisensa, jotta alun perin laittomasta tilanteesta ei tulisi oikeudellisesti vahvistettua tilannetta. Poikkeuksellisissa olosuhteissa voitiin kuitenkin myös kieltäytyä lapsen palauttamisesta lapsen edun nimissä. Huoltolain 34 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan lapsen palauttamista koskeva hakemus voitiin hylätä, jos oli vakava vaara, että palauttaminen saattaisi lapsen alttiiksi ruumiillisille tai henkisille vaurioille taikka että lapsi muutoin joutuisi sietämättömiin olosuhteisiin.

B:lle ja lapselle oli myönnetty Suomessa turvapaikka ja heillä oli täällä pakolaisasema. Maahanmuuttovirasto oli päätöksessään 7.4.2016 katsonut, että B:llä oli perusteltu aihe pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi poliittisen mielipiteen vuoksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Se seikka, että huoltaja ei palaa tai ei tulisi palaamaan lapsen asuinpaikkavaltioon, ei normaalisti ollut peruste jättää lasta palauttamatta. Tässä tapauksessa oli katsottava turvapaikkapäätöksen perusteella näytetyksi, että B:hen oli kohdistunut aito uhka, joka oli saanut hänet oikeutetusti pelkäämään paluuta Valko-Venäjälle. Hovioikeus katsoi selvitetyksi, ettei B voinut palata Valko-Venäjälle.

B:n mukaan häntä oli Valko-Venäjällä muun muassa uhattu lapsen vahingoittamisella. Ottaen huomioon Maahanmuuttoviraston päätös, hovioikeudella ei ollut aihetta epäillä tuon väitteen oikeellisuutta. Kun B ei voinut palata kotimaahansa, hänen ei ollut mahdollista huolehtia siitä, ettei lapsi palattuaan asuinpaikkavaltioonsa joudu alttiiksi ruumiillisille tai henkisille vaurioille taikka ettei hän muutoin joutuisi sietämättömiin olosuhteisiin. Jos lapsi palautettaisiin asuinpaikkavaltioonsa ilman isäänsä, oli toisaalta olemassa vaara, että lapseen kohdistetaan painostustoimia, jotta B palaisi kotimaahansa. Hovioikeus katsoi, että näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa oli olemassa perusteet kieltäytyä palauttamasta lasta asuinpaikkavaltioonsa.

Hovioikeus hylkäsi hakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Marjatta Möller, Pekka Haapaniemi ja Juha Terho. Esittelijä Hanna Laine.

Salassapitoa koskeva määräys

Korkein oikeus määräsi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n, 11 §:n ja 24 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla, että Korkeimman oikeuden ratkaisu on pidettävä salassa 60 vuotta asian vireilletulosta 1.7.2016 lukien siltä osin kuin se sisältää viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 24 kohdan mukaan salassapidettäviä tietoja.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja K määrätään heti palautettavaksi kotimaahansa Valko-Venäjälle.

B vaati, että valitus hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn. Suullinen käsittely toimitettiin sen selvittämiseksi, täyttyvätkö K:n osalta lainkohdassa mainitut perusteet luovutuksesta kieltäytymiselle sekä tarkoituksessa varata asianosaisille tilaisuus lausua siitä, mikä merkitys palauttamista arvioitaessa on sillä, että myös K:lle on myönnetty turvapaikka.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Korkeimman oikeuden päätöksen kohdat 23 - 25 sekä osat kohdista 6, 20 ja 22 eivät sisälly selosteeseen.

Tausta

1. B on saapunut 14.12.2015 Valko-Venäjältä Suomeen 5.1.2010 syntyneen poikansa K:n kanssa. Suomessa hän on hakenut kansainvälistä suojelua. Maahanmuuttovirasto on 7.4.2016 samalla päätöksellä antanut sekä B:lle että hänen alaikäiselle pojalleen K:lle turvapaikan Suomesta ja myöntänyt jatkuvan oleskeluluvan neljäksi vuodeksi. Päätöksen perustelujen mukaan B:llä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi poliittisen mielipiteensä vuoksi.

2. K:n äiti A on hovioikeudelle 1.7.2016 toimittamassaan hakemuksessa vaatinut, että K määrätään heti palautettavaksi Valko-Venäjälle, joka oli K:n kotimaa ja jossa hän oli asunut koko ikänsä. B oli vienyt lapsen luvattomasti pois kotimaastaan.

3. B on lausumassaan hovioikeudelle todennut, ettei lasta voida palauttaa Valko-Venäjälle, koska lapsi joutuisi siellä vakavaan vaaraan tai muutoin kestämättömään tilanteeseen. Hän on todennut, että häntä oli Valko-Venäjällä uhattu muun muassa lapsen vahingoittamisella.

4. Hovioikeus on päätöksessään 29.7.2016 arvioinut A:n hakemusta Haagissa kansainvälisistä lapsikaappauksista 25.10.1980 tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen (Haagin sopimus) ja lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain nojalla ja katsonut, että K:n vieminen Valko-Venäjältä oli loukannut A:lle huoltajana kuuluvia oikeuksia, joita hän oli tosiasiassa käyttänyt. Lapsen poisvieminen Valko-Venäjältä oli ollut luvatonta. Lähtökohtana tällöin on, että lapsi määrätään palautettavaksi Valko-Venäjälle. Hovioikeus on kuitenkin muun ohella maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätöksestä ilmenevään viitaten katsonut, että kyseessä olevissa olosuhteissa oli poikkeuksellisesti olemassa perusteet kieltäytyä K:n palauttamisesta asuinpaikkavaltioonsa.

5. A on Korkeimmassa oikeudessa vaatinut hovioikeuden päätöksen muuttamista siten, että K määrätään heti palautettavaksi Valko-Venäjälle. A on kertonut hänen ja B:n avioituneen vuonna 2008 ja heidän asuneen sen jälkeen yhdessä Valko-Venäjällä, kunnes he olivat vuonna 2013 muuttaneet erilleen. Heidän avioliittonsa oli päättynyt kesällä 2015. A:n mukaan K oli asunut äitinsä luona puolisoiden muutettua erilleen. K oli tavannut isäänsä vain satunnaisesti. A:n mukaan lapsella ei olisi hätää palatessaan äitinsä luokse Valko-Venäjälle.

6. B on katsonut, että K:ta ei voida palauttaa Valko-Venäjälle. Hänen mukaansa lapsen äiti ei ole heidän erilleen muuton jälkeen tosiasiassa käyttänyt huoltajalle kuuluvia oikeuksia. Lapsi on myös Valko-Venäjällä asunut isänsä luona. - - Lapsi joutuisi vaaraan, mikäli hänet palautettaisiin Valko-Venäjälle. B on lisäksi Korkeimmassa oikeudessa häneltä erikseen tiedusteltaessa K:hon kohdistuneista uhista todennut, että lapsi saatettaisiin sijoittaa Valko-Venäjällä lastenkotiin.

Sovellettavat säännökset ja niiden tulkinta

7. Asiassa on kysymys Haagin sopimukseen perustuvasta lapsen palauttamisesta. Haagin sopimuksen lisäksi sovellettavaksi tulevat lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 5 luvun säännökset. Asiassa tulee lisäksi arvioitavaksi, mikä merkitys on sillä, että B:lle ja K:lle on myönnetty Suomesta turvapaikka.

8. Suomi ja Valko-Venäjä ovat Haagin sopimuksen osapuolia. Sopimuksen tarkoituksena on ensinnäkin turvata johonkin sopimusvaltioon luvattomasti viedyn tai sieltä luvattomasti palauttamatta jääneen lapsen pikainen palauttaminen. Edelleen tarkoituksena on turvata se, että sopimusvaltion oikeusjärjestykseen perustuvia huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevia oikeuksia kunnioitetaan toisissa sopimusvaltioissa.

9. Haagin sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaan lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä on pidettävä luvattomana muun muassa, jos se loukkaa henkilön huoltoon liittyviä oikeuksia sen valtion oikeusjärjestyksen mukaisesti, missä lapsella oli asuinpaikka välittömästi ennen poisviemistä. Kappaleen b kohdan mukaan poisviemistä on pidettävä luvattomana, jos näitä oikeuksia oli poisviemisen hetkellä käytetty tai olisi käytetty, jollei poisviemistä olisi tapahtunut. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 30 §:ssä on b kohtaa vastaava säännös.

10. Haagin sopimuksen mukaan silloin kun lapsen poisvieminen tai palauttamatta jättäminen on ollut luvatonta, pääsääntö on lapsen palauttaminen siihen valtioon, jossa hänellä oli ennen luvatonta poisviemistä asuinpaikka.

11. Turvapaikan saaneen pakolaisen oikeudesta oleskella Suomessa säädetään ulkomaalaislaissa. Turvapaikkaa koskevat säännökset perustuvat Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisten oikeusasemaa koskevaan sopimukseen (pakolaissopimus). Sen 32 artiklan mukaan sopimusvaltio älköön karkottako alueellaan laillisesti oleskelevaa pakolaista muista kuin kansalliseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen perustuvista syistä. Sopimuksen 33 artiklassa todetaan lisäksi lähtökohdaksi, ettei sopimusvaltio saa tavalla tai toisella karkottaa tai palauttaa pakolaista sellaisten alueiden rajoille, jossa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden ja tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi.

12. Korkein oikeus toteaa, että sekä Haagin sopimus että pakolaissopimus velvoittavat Suomea. Haagin sopimus on solmittu pakolaissopimuksen jälkeen. Siinä ei ole määrätty, että se olisi riippuvainen pakolaissopimuksesta eikä otettu kantaa pakolaissopimuksen asemaan tai sopimusten keskinäiseen etusijaan. Pakolaissopimuksen tarkoituksena on suojata pakolaisaseman saaneen oikeutta oleskella turvapaikan myöntäneessä sopimusvaltiossa, kun taas Haagin sopimuksen tarkoituksena on edellä todetun mukaisesti turvata sopimusvaltioon luvattomasti viedyn tai sieltä luvattomasti palauttamatta jääneen lapsen pikainen palauttaminen. Sopimuksilla on siten erilaiset tavoitteet, mikä voi jossakin yksittäisessä soveltamistilanteessa johtaa sopimusten väliseen ristiriitaan. Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin eri sopimusvaltioista koottu oikeustapausaineisto osoittaa sekin, että sopimusten keskinäinen suhde on aiheuttanut tulkinnanvaraisuutta.

13. Korkein oikeus toteaa, että Haagin sopimuksen sisältämä palautusvelvoite ei ole ehdoton. Sopimuksen 13 artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaan palauttamispyyntö voidaan hylätä, mikäli on olemassa vakava vaara, että palauttaminen saattaisi lapsen alttiiksi ruumiillisille tai henkisille vaurioille taikka että lapsi muutoin joutuisi kestämättömään tilanteeseen. Lisäksi sopimuksen 20 artiklan mukaan lapsen palauttamisesta voidaan kieltäytyä, jos palauttaminen ei olisi sallittua pyynnön vastaanottaneen valtion ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaa koskevien perusperiaatteiden vuoksi.

15. Korkein oikeus katsoo edellä todetusta seuraavan, että Haagin sopimuksen mukaisia kieltäytymisperusteita arvioitaessa on otettava huomioon mahdolliseen turvapaikkapäätökseen johtaneet syyt. Lapselle myönnetty turvapaikka ei sellaisenaan ole peruste olla soveltamatta Haagin sopimuksen palautusvelvoitetta, vaan palauttamista on arvioitava edellä mainittujen Haagin sopimuksesta ilmenevien kieltäytymisperusteiden kannalta lapsen etu huomioon ottaen.

Asian arviointi

Lapsen asuinpaikkaa ja huoltoa koskevat edellytykset

16. Asiassa on riidatonta, että K:n asuinpaikka ennen hänen Suomeen tuloaan on ollut Valko-Venäjä ja ettei hänen vanhempiensa A:n ja B:n avioeron yhteydessä ollut sovittu lasta koskevista huoltajan oikeuksista. Valko-Venäjän lain mukaan huoltajanoikeudet olivat eron jälkeen olleet molemmilla vanhemmilla. Riidatonta on niin ikään se, ettei A ollut antanut suostumustaan tai hyväksynyt lapsen tuomista Suomeen.

18. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että K on saapunut isänsä kanssa Suomeen joulukuussa 2015. Hänen äitinsä on kertonut lapsen luvattoman maastaviennin jälkeen ryhtyneensä heti toimenpiteisiin lapsen olinpaikan selvittämiseksi ja tehneensä lapsen palauttamista koskevan hakemuksen heti, kun lapsen olinpaikka oli selvinnyt hänelle. Asiassa ei ole edes väitetty K:n oleskelleen Suomessa niin pitkään, että ajan kulumisella olisi merkitystä palautushakemuksen kannalta.

Vakavaan vaaraan liittyvä kieltäytymisperuste

19. Haagin sopimuksen 13 artiklan mukaan sopimusvaltio ei ole velvollinen määräämään lasta palautettavaksi, jos on olemassa vakava vaara, että palauttaminen saattaisi lapsen alttiiksi ruumiillisille tai henkisille vaurioille taikka että lapsi muutoin joutuisi kestämättömään tilanteeseen. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 34 §:n 1 momentin 3 kohta sisältää vastaavan säännöksen. Haagin sopimuksen 13 artiklan mukaan henkilön, joka vastustaa palauttamista tulee näyttää vakavan vaaran olemassaolo.

20. B on edellä kohdassa 6 kuvatun mukaisesti katsonut, ettei K:ta voida palauttaa Valko-Venäjälle, koska tämä joutuisi siellä sopimuksen 13 artiklassa tarkoitettuun vakavaan vaaraan. - -

21. Korkein oikeus toteaa, että turvapaikkapäätös taustatietoineen saattaa jossakin tapauksessa jo sellaisenaan osoittaa, että lapsen palauttamisesta tulee kieltäytyä lapsen asuinvaltiossa vallitsevien olosuhteiden johdosta. Kuten lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain esitöissä on todettu, tyypillisenä tämän säännöksen soveltamisalan piiriin kuuluvana tilanteena voitaisiin pitää sitä, että lapsi jouduttaisiin lähettämään sotatoimialueelle taikka että lapsi joutuisi elämään esimerkiksi pakolaisleirissä tai vastaavissa lapsen kannalta selvästi haitallisissa olosuhteissa (HE 60/1993 vp s. 37).

22. - - Maahanmuuttovirasto on katsonut päätöksessään B:llä olevan aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi poliittisen mielipiteensä vuoksi.

23. - -

24. - -

25. - -

26. K on kuusivuotias. Hänen palauttamistaan on vaatinut hänen äitinsä, jonka luona lapsi on valkovenäläisen tuomioistuimen 14.3.2016 antamalla päätöksellä määrätty asumaan. Asiassa saadun selvityksen mukaan lapsen äiti A ei ole osallistunut poliittiseen toimintaan, jonka johdosta hänen entinen puolisonsa B on päätynyt hakemaan kansainvälistä suojelua.

27. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt sellaista, mikä antaisi aihetta epäillä K:n joutuvan Valko-Venäjällä alttiiksi ruumiillisille tai henkisille vaurioille taikka muutoin kestämättömiin oloihin.

28. K on luvatta tuotu Valko-Venäjältä Suomeen. Asiassa ei ole ilmennyt perusteita poiketa Haagin sopimuksen mukaisesta velvoitteesta palauttaa hänet Valko-Venäjälle.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan. K määrätään heti palautettavaksi Valko-Venäjälle.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Ilkka Rautio, Soile Poutiainen, Tuula Pynnä ja Jarmo Littunen. Esittelijä Eeva Palaja.

---

[SV]

Fadern till ett barn vars vårdnad anförtrotts föräldrarna gemensamt hade utan lov fört barnet till Finland. Fadern och barnet hade sedermera beviljats asyl och flyktingstatus i Finland. Barnets mor yrkade med åberopande av Haagkonventionen att barnet skulle återlämnas till den stat där barnet var bosatt. Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av avgörandet att det inte i fallet fanns grund för att vägra återlämna barnet.

Haagkonventionen 13 art

L ang. vårdnad om barn och umgängesrätt 30 §

L ang. vårdnad om barn och umgängesrätt 34 § 1 mom 2 punkten