Supreme Court dismisses appeal because lower courts wrongly decided applicable law via interlocutory judgment.

Käräjäoikeus oli lasten elatusavun muuttamista koskevassa asiassa ratkaissut välituomiolla kysymyksen siitä, sovellettiinko asiassa Suomen vai Saksan lakia. Käräjäoikeus oli antanut ratkaisuunsa muutoksenhakuohjauksen. Hovioikeus tutki käräjäoikeuden välituomiosta tehdyn valituksen eikä muuttanut käräjäoikeuden välituomiota.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei käräjäoikeus ollut voinut ratkaista lainvalintaa koskevaa kysymystä välituomiolla ja antaa siihen muutoksenhakuosoitusta eikä hovioikeus ottaa kantaa sovellettavaa lakia koskevaan kysymykseen. Asia palautettiin käräjäoikeuteen. Ks. KKO:2007:74

OK 24 luku 6 § 2 mom

Euroopan unionin perusoikeuskirja 47 artikla

Alempien oikeuksien ratkaisut

Espoon käräjäoikeuden välituomio 10.4.2015, muutoksenhaku Helsingin hovioikeudessa ja hovioikeuden tuomio 9.9.2015 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Eeva Tikka ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Pauli Viitanen, Pirjo Aaltonen ja Heikki Rautiola. Esittelijä Juho Heiskala.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Ennen valituslupa-asian ratkaisemista Korkein oikeus varasi muutoksenhakijoina Korkeimmassa oikeudessa olleille lapsille A:lle, B:lle ja C:lle tilaisuuden antaa lausuma ennakkopäätöksestä KKO 2007:74 ilmenevien kannanottojen merkityksestä harkittaessa tässä asiassa niitä perusteita, joiden nojalla valituslupa voitiin myöntää.

Muutoksenhakijat antoivat pyydetyn lausuman.

A:lle, B:lle ja C:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan he vaativat, että Korkein oikeus kumoaa käräjä- ja hovioikeuden ratkaisut ja määrää, että asiassa oli sovellettava Saksan lakia.

Lasten isä E vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeudessa on ollut kysymys siitä, tuleeko isän E:n lapsilleen A:lle, B:lle ja C:lle maksettavaksi määrättyä elatusapua isän vaatimuksesta alentaa. Lapset ovat isän vaatimukseen vastatessaan vaatineet, että asiassa sovelletaan Saksan lakia, koska he olivat muuttaneet Saksaan ja koska Saksan lain soveltaminen johtaisi tässä asiassa heidän etunsa kannalta parhaaseen lopputulokseen. Isä on katsonut, että asiassa tulee soveltaa Suomen lakia.

2. Käräjäoikeus on asianosaisten pyynnöstä antamassaan välituomiossa ratkaissut kysymyksen sovellettavasta laista ja antanut ratkaisuunsa muutoksenhakuohjauksen. Ratkaisussaan käräjäoikeus on lausunut, että sovellettavaksi tuli elatusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 23 päivänä marraskuuta 2007 tehty Haagin pöytäkirja (vuoden 2007 Haagin pöytäkirja). Käräjäoikeuden mukaan pöytäkirjan sääntelystä seurasi, että asiassa tuli soveltaa Suomen lakia. Lapset valittivat saamansa muutoksenhakuohjauksen mukaisesti hovioikeuteen, joka tutki lasten valituksen eikä muuttanut käräjäoikeuden välituomiota.

3. Korkeimmassa oikeudessa lapset ovat hakeneet muutosta hovioikeuden ratkaisuun ja vaatineet, että käräjä- ja hovioikeuden ratkaisut kumotaan ja asiassa määrätään sovellettavaksi Saksan lakia. Korkeimman oikeuden pyynnöstä antamassaan lausumassa lapset ovat lisäksi katsoneet, että heillä oli ollut oikeus hakea erikseen muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun. Isä on vastauksessaan kiistänyt lasten muutosvaatimukset katsoen, että asiassa oli sovellettava Suomen lakia.

4. Korkeimmassa oikeudessa on lasten valituksen johdosta ensin viran puolesta ratkaistava kysymys siitä, onko lainvalintaa koskeva kysymys voitu ratkaista välituomiolla ja onko siihen voitu antaa muutoksenhakuohjaus. Mikäli vastaus on myöntävä, kysymys on lisäksi siitä, onko asiaan sovellettava Suomen vai Saksan lakia.

Oikeudenkäymiskaaren säännös välituomiosta ja aikaisempi ennakkopäätös

5. Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla välituomiolla tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä riita-asiassa ratkaista erikseen sellaisen asiassa esitettyä samaa vaatimusta koskevan kysymyksen, jonka selvittämisestä vaatimuksen ratkaiseminen muilta osin riippuu. Säännöksen esitöissä on esimerkkeinä säännöksen soveltamistilanteista mainittu vahingonkorvauksen perusteen ratkaiseminen välituomiolla ennen korvauksen määrää koskevaa kysymystä ja saamisen vanhentumisväitteen ratkaiseminen ennen maksuväitettä (HE 154/1990 vp s. 33). Mainitunlaiseen välituomioon saa hakea muutosta erikseen ainoastaan, jos asian käsittely muilta osin välituomion antamisen johdosta on tarpeetonta. Muussa tapauksessa muutosta saa hakea vain haettaessa muutosta asian lopulliseen ratkaisuun.

6. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2007:74 lausunut (kohta 6), että kysymykseen siitä, minkä valtion lakia asiassa sovelletaan, joudutaan oikeudenkäynnissä ottamaan kantaa yleensä jo asian valmisteluvaiheessa ennen pääkäsittelyä. Tuomioistuin voi ottaa lainvalintakysymykseen kantaa asian valmistelussa joko prosessinjohtoon kuuluvana toimena taikka ratkaisemalla kysymyksen sitä koskevalla päätöksellään. Tällöin kysymys ei kuitenkaan ole oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetusta välituomiosta, vaan 25 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitetusta oikeudenkäynnin aikana tehdystä ratkaisusta, johon ei saa hakea erikseen muutosta, koska sitä ei ole nimenomaisesti sallittu.

7. Korkein oikeus on mainitussa ratkaisussaan (kohdat 7 ja 8) todennut, että riitakysymykseen sovellettavan lain valinta ei ollut luontevasti rinnastettavissa sellaisiin asioihin, jotka voivat olla välituomion kohteena. Asian muun osan käsittely ei ollut myöskään lainvalintaratkaisun vuoksi tullut tarpeettomaksi, vaan käräjäoikeuden olisi pitänyt jatkaa oikeudenkäyntiä muilta osin. Ennakkopäätöksessä todetun mukaan oli kuitenkin ajateltavissa tilanteita, joissa asian ratkaisemisesta erikseen lain valintaa koskevilta osin johtuisi, että asian muun osan käsittely osoittautuisi tarpeettomaksi. Tällöin lainvalintakysymys voitaisiin ratkaista välituomiolla ja siihen voisi hakea erikseen valittamalla muutosta.

Asiaan liittyvä Euroopan unionin oikeus

8. Euroopan unionin perusoikeuskirja on tullut sitovaksi ennakkopäätöksen KKO 2007:74 antamisen jälkeen. Perusoikeuskirjan 51 artiklan mukaan perusoikeuskirjan säännökset koskevat jäsenvaltioita näiden soveltaessa unionin oikeutta. Pääasiassa on sovellettavana neuvoston asetus (EY) N:o 4/2009 toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa. Sen 15 artiklan mukaan elatusvelvoitteisiin sovellettava laki määräytyy vuoden 2007 Haagin pöytäkirjan mukaisesti. Kysymys on unionin oikeuden soveltamisesta, minkä johdosta oikeudenkäymiskaaren säännösten tulkinnassa on otettava huomioon myös unionin oikeuden kansallisiin menettelysäännöksiin kohdistuvat vaatimukset. Unionin oikeuden kehittyminen voi edellyttää myös vakiintuneen kansallisen oikeuskäytännön uudelleen arvioimista (esimerkiksi tuomio DI, C-441/14, EU:C:2016:278, kohta 33).

Johtopäätökset tässä asiassa

10. Ennakkopäätöksessään KKO 2007:74 Korkein oikeus on katsonut, että sovellettavaa lakia koskevasta kysymyksestä voidaan vain poikkeuksellisesti antaa sellainen välituomio tai muu päätös, johon voidaan hakea erikseen muutosta. Tässä asiassa kysymys ei ole tällaisesta tilanteesta, sillä lain valintaa koskevan ratkaisun johdosta asian enempi käsittely ei ole ollut tarpeetonta. Asiaa koskeva oikeudenkäymiskaaren sääntely ei ole prejudikaatin KKO 2007:74 jälkeen muuttunut.

12. Käräjäoikeus ei siten olisi saanut ratkaista kysymystä sovellettavasta laista itseään sitovalla välituomiolla eikä antaa ratkaisuunsa muutoksenhakuohjausta. Asian käsittelyn tässä vaiheessa hovioikeus ei olisi saanut lainkaan ottaa kantaa sovellettavaa lakia koskevaan kysymykseen vaan sen olisi tullut todeta, että välituomiota sovellettavasta laista ei olisi saanut antaa. Näin ollen hovioikeuden antama ratkaisu on poistettava ja asia palautettava käräjäoikeuteen.

13. Niin kuin edellä on esitetty, sovellettavaa lakia koskevat kysymykset ovat osa käräjäoikeudessa vireillä olevaa oikeudenkäyntiä. Lainvalinnassa tapahtuneeksi väitetty virhe on siten mahdollista oikaista oikeudenkäynnin jatkuessa käräjäoikeudessa, joka ei ole sidottu aikaisempaan, virheellisesti välituomioksi nimittämäänsä ratkaisuun. Käräjäoikeus voi sovellettavaa lakia koskevaa kysymystä uudelleen arvioidessaan ottaa huomioon myös sen, mitä asianosaiset ovat tästä kysymyksestä lausuneet muutoksenhaussa hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa. Hovioikeuden asiassa tekemä ratkaisu poistetaan tällä päätöksellä, eivätkä myöskään siinä esitetyt kannanotot ole sitovia asian jatkokäsittelyssä.

14. Edellä todetuista syistä myöskään Korkein oikeus ei voi asian käsittelyn tässä vaiheessa lausua käsitystään siitä, onko asiassa sovellettava Saksan vai Suomen lakia.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden antama muutoksenhakuosoitus ja hovioikeuden tuomio poistetaan.

Asia palautetaan käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se edelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Jukka Sippo, Ari Kantor, Tuula Pynnä ja Tuomo Antila. Esittelijä Tiina Väisänen.

---

[SV]

Tingsrätten hade i ett mål angående ändring av underhåll för barn genom en mellandom avgjort frågan om finsk eller tysk lag skulle tillämpas i målet. Tingsrätten hade gett fullföljdsanvisningar i sitt avgörande. Hovrätten prövade besvär som hade anförts över tingsrättens mellandom och ändrade inte mellandomen.

Av de skäl som framgår av avgörandet ansåg Högsta domstolen att tingsrätten inte hade kunnat avgöra frågan om lagval genom en mellandom och ge fullföljdsanvisningar angående detta och att hovrätten inte hade kunnat ta ställning till frågan om tillämplig lag. Målet återförvisades till tingsrätten. Se KKO:2007:74

RB 24 kap 6 § 2 mom

Europeiska unionens stadga om de grundläggande rättigheterna art 47