Supreme Court allows conviction for six deaths but dismisses negligence charge due to lack of causation.

A oli lähestynyt risteystä kuljettaen ajoneuvoyhdistelmää yli 80 km/t:ssa alueella, jossa suurin sallittu ajonopeus oli ollut 60 km/t. A oli törmännyt risteystä ylittämään lähteneeseen, väistämisvelvollisuutta osoittavan merkin takaa tulleeseen B:n kuljettamaan henkilöautoon seurauksin, että B ja viisi kyydissä ollutta henkilöä olivat kuolleet. A:n syyksi oli hovioikeudessa luettu liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että henkilöautossa olleiden menehtyminen ei ollut aiheutunut A:n huolimattomuudesta. (Ään.)

RL 3 luku 7 §

RL 21 luku 8 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden tuomio 8.6.2012

Käräjäoikeus katsoi lisäksi selvitetyksi, että sanotulla huolimattomuudellaan A oli aiheuttanut B:n ja viiden matkustajan kuoleman. Jos A olisi käyttänyt laillista nopeutta ja tilanteen muut olosuhteet olisivat olleet muutoin samat, törmäys olisi voinut jäädä tapahtumatta ja joka tapauksessa sen seuraukset olisivat erittäin todennäköisesti olleet vähäisemmät.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 23 luvun 1 §:n nojalla liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja rikoslain 21 luvun 8 §:n nojalla kuudesta kuolemantuottamuksesta yhteiseen 100 päiväsakon sakkorangaistukseen.

Käräjäoikeus totesi, että syytteen mukaan asiassa ei ollut kysymys siitä, onko A yksin aiheuttanut törmäyksen ja henkilöautossa olleiden kuoleman, vaan siitä, onko A osaltaan aiheuttanut mainitut seuraukset. Syytteessä ei ole kuvattu muuta A:n varomattomuutta kuin ylinopeus.

Käräjäoikeus katsoi, että A:n käyttämä ylinopeus oli vielä henkilöauton havaitsemisen jälkeen ollut joka tapauksessa yli 80 kilometriä tunnissa. Käräjäoikeus lausui A:n käyttämän ylinopeuden tosiasiallisen merkityksen osalta, että jos A olisi ajanut sallittua nopeutta edes henkilöauton havaitsemisen jälkeen, A olisi reaktioaikoineenkin ehtinyt pysäyttää ajoneuvoyhdistelmän kokonaan ennen sen ehtimistä henkilöauton ajolinjalle. Jos A olisi tällöin hiljentänyt nopeuden suurimpaan sallittuun nopeuteen, törmäystä ei olisi tapahtunut myöskään sen vuoksi, että henkilöauto olisi ehtinyt ylittää Ahvenisentien. Vähintäänkin törmäys olisi pienemmällä nopeudella ollut olennaisesti erilainen eikä kukaan olisi kuollut. Näistä syistä A:n ylinopeuden sekä törmäyksen ja henkilöiden kuoleman välillä oli tosiasiallinen syy-seuraus-suhde. A olisi voinut yksin estää törmäyksen, jos hän henkilöauton nähtyään olisi hiljentänyt nopeutensa suurimmaksi sallituksi nopeudeksi.

A:n ylinopeuden oikeudellisen merkityksen osalta käräjäoikeus viittasi niin sanottuun luottamusperiaatteeseen ja katsoi, että A oli lähtökohtaisesti ollut oikeutettu luottamaan siihen, että henkilöauton kuljettaja noudattaa väistämisvelvollisuuttaan. Väistämisvelvollisuuden rikkominen oli lähtökohtaisesti ollut A:lle ennalta arvaamatonta.

A oli kuitenkin myös itse ollut velvollinen noudattamaan liikennesääntöjä. A:n liikennesääntöjen vastainen toiminta oli ennalta arvaamatonta muille tienkäyttäjille. A oli havainnut risteävällä tiellä lähestyvän henkilöauton ja hän oli tiennyt oman huomattavan ylinopeutensa. Hän oli näin ollen tiennyt, että hänen oma ylinopeutensa oli ollut omiaan erehdyttämään henkilöauton kuljettajaa sen suhteen, ehtiikö henkilöauto ylittää risteyksen vai ei. Tässä tilanteessa A:lle ei ollut ennalta arvaamatonta, että henkilöauto lähtee ylittämään tietä. A:n olisi oma ylinopeutensa huomioon ottaen tullut varautua siihen, että henkilöauto saattaa lähteä ylittämään tietä.

A oli kertonut nähneensä henkilöauton ainakin hidastaneen risteykseen tullessaan. Tämä henkilöauton kuljettajan menettely ei kuitenkaan ole vaikuttanut tilanteen ennalta-arvattavuuteen A:n kannalta. Risteävältä tieltä tulevan väistämisvelvollisen auton kuljettaja todennäköisesti joutuu hidastamaan tai pysäyttämään risteyksessä. Siitä huolimatta tällainen kuljettaja joutuu tekemään arvion siitä, ehtiikö hän ylittää tien ennen etuajo-oikeutettua tietä kulkevan auton saapumista. Näin ollen henkilöauton kuljettajan mainittu menettely ei muuttanut sitä, että A:n huomattava ylinopeus oli ollut omiaan erehdyttämään henkilöauton kuljettajaa. A ei ollut ollut oikeutettu jatkamaan matkaansa huomattavalla ylinopeudella.

Henkilöauton kuljettajan virheeseen johtaneita syitä ei voitu selvittää. Hänen virheensä syystä riippumatta A olisi kuitenkin voinut estää onnettomuuden alentamalla nopeutensa sallituksi nopeudeksi edes heti henkilöauton havaittuaan. A:lla olisi edellä mainituista syistä ollut siihen myös velvollisuus. Koska A on tämän laiminlyönyt, hän on huolimattomuudellaan osaltaan aiheuttanut onnettomuuden.

A:n huolimattomuuden ennalta arvattava seuraus oli ollut törmääminen noin 63 000 kilogrammaa painavalla ajoneuvoyhdistelmällä toiseen ajoneuvoon. Yhdistelmän paino huomioon ottaen, tämän kaltaisen törmäyksen ennalta arvattava seuraus oli törmäyksen kohteena olevassa ajoneuvossa olevien henkilöiden kuolema. A oli siten kerrotulla huolimattomuudellaan osaltaan aiheuttanut syytteessä mainittujen henkilöiden kuoleman.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Juhani Mähönen (eri mieltä) ja käräjätuomarit Lasse Palsio ja Tuija Turpeinen.

Eri mieltä ollut laamanni Mähönen katsoi A:n syyllistyneen liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, mutta olisi hylännyt syytteen kuudesta kuolemantuottamuksesta. Jos B ei olisi ajokäyttäytymisellään osoittanut väistävänsä A:n ajoneuvoyhdistelmää, vaan jatkanut ajoaan suoraan risteyksen yli, A olisi pystynyt pysäyttämään ajoneuvoyhdistelmänsä ilman törmäysvaaraa eikä törmäyksen aiheuttamia seurauksia olisi aiheutunut. B:n ajokäyttäytymisen perusteella A:lta oli törmäyksen osalta puuttunut tilaisuus menetellä huolellisesti, koska hänellä ei B:n väistämisvelvollisuudesta johtuen ollut perusteltua syytä epäillä törmäysriskiä. Tilanteen kehittyminen ei ollut ollut A:n havaittavissa. A ei ollut huolimattomuudestaan aiheuttanut tilanteessa kuuden henkilön kuolemaa.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 16.4.2013

A valitti hovioikeuteen vaatien muun ohella syytteen hylkäämistä.

Syyttäjä vastavalitti vaatien rangaistuksen korottamista ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi.

Hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, mutta hylkäsi syytteen kuudesta kuolemantuottamuksesta ja alensi rangaistuksen 15 päiväsakkoon.

Hovioikeus viittasi oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin niin sanotusta luottamusperiaatteesta. Koska sää oli ollut tapahtuma-aikana kirkas ja näkyvyyttä oli ollut B:n tulosuunnasta jo 14 metriä ennen risteystä A:n tulosuuntaan noin 500 metriä, hovioikeus katsoi, että A:n kuljettaman ajoneuvoyhdistelmän nopeus ei näissä olosuhteissa ollut ollut niin huomattava tai sillä tavoin poikkeuksellinen, että ajoneuvoyhdistelmän saapumista risteysalueelle voisi pitää B:n tulosuunnasta katsottuna ennalta arvaamattomana. Ottaen huomioon B:n tulosuunnassa olleen liikennemerkein osoitetun väistämisvelvollisuuden vahvuuden ja B:n väistämistä osoittavan ajokäyttäytymisen A:lla ei ollut ollut aihetta epäillä, että B:n kuljettama henkilöauto lähtisi ylittämään ajorataa. A ei ollut huolimattomuudellaan aiheuttanut osaksikaan ajoneuvojen yhteentörmäystä eikä kuuden henkilön kuolemaa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Esko Randelin, Ari Kyllönen (eri mieltä) ja Heimo Kiviranta.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Kyllönen olisi pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että A tuomitaan rangaistukseen kuudesta kuolemantuottamuksesta käräjäoikeudessa esitetyn rangaistusvaatimuksen mukaisesti ja että A tuomitaan ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn syyttäjän ja A:n kuulemiseksi asian harkintaan ja mahdollisen rangaistuksen määräämiseen vaikuttavista seikoista.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Tapahtumat

1. A on 14.8.2010 kello 8.30:n aikaan kuljettanut Ahvenisentiellä kuorma-autoa ja siihen kytkettyä perävaunua. Ajoneuvoyhdistelmän kokonaispaino on ollut 63 310 kiloa. Ajo-olosuhteet ovat olleet erinomaiset ja liikenne vähäistä. A on ajanut yli 80 kilometrin tuntinopeudella, vaikka liikennemerkkien osoittamalla tavalla suurin sallittu ajonopeus on ollut 60 kilometriä tunnissa. Hän ei ole alentanut nopeuttaan lähestyessään Lätäkköläntien risteysaluetta.

2. B on saapunut kuljettamallaan henkilöautolla Lätäkköläntietä risteykseen tarkoituksenaan ylittää Ahvenisentie. Lätäkköläntieltä on ollut 14 metrin matkalta ennen risteystä esteetön 500 metrin näkyvyys oikealle, josta A:n ajoneuvo oli tulossa. Lätäkköläntiellä on ollut väistämisvelvollisuutta osoittava ennakkomerkki ja risteyksessä ajoradan molemmin puolin sitä osoittava liikennemerkki eli niin sanottu kärkikolmio. B on ollut ylittämässä etuajo-oikeutettua Ahvenisentietä, kun A:n ajoneuvoyhdistelmä on omalla ajokaistallaan törmännyt henkilöauton oikeaan kylkeen. B ja kaikki hänen kyydissään olleet matkustajat ovat kuolleet törmäyksen seurauksena.

3. Tapahtumilla ei ole ulkopuolisia silminnäkijöitä. A:n kertomuksen ohella tapahtumista on saatu selvitystä ennen muuta kuorma-auton ajopiirturikiekkoon tallentuneista tiedoista. Osapuolet ovat Korkeimmassa oikeudessa ilmoittaneet pitävänsä keskeisiä tapahtumatietoja riidattomina.

4. A on kertonut, että hän oli nähnyt 200-300 metrin etäisyydeltä, kuinka Lätäkköläntietä kovaa ajanut henkilöauto oli jarruttanut voimakkaasti ennen risteystä ja edennyt sen jälkeen risteykseen ryömimisvauhtia. A oli tästä ajotavasta päätellyt, että henkilöauton kuljettaja oli havainnut hänen kuljettamansa ajoneuvon ja että kuljettaja noudattaa väistämisvelvollisuuttaan. A oli tämän jälkeen jatkanut ajoaan entisellä nopeudella. A oli uudestaan havainnut henkilöauton vasta, kun se oli aivan hänen edessään, jolloin hän ei ollut ehtinyt tehdä mitään törmäyksen estämiseksi.

5. Ajopiirturikiekon mukaan A on jarruttanut voimakkaasti vähää ennen onnettomuutta. Törmäyshetkellä ajoneuvoyhdistelmän nopeus on ollut noin 65 kilometriä tunnissa. Ajopiirturikiekon tai jarrutusjälkien perusteella ei voida tarkasti tietää, kuinka pitkän matkan tai kuinka kauan ennen törmäystä jarrutus on aloitettu. Törmäystä edeltänyt jarrutusmatka on ollut vähintään 20 metriä ja enintään 150 metriä.

6. Henkilöautossa on kuljettajan lisäksi ollut viisi matkustajaa. Törmäyshetkellä autoa on ajettu 1. vaihteella. Henkilöauton kuljettajan veressä on ollut onnettomuushetkellä alkoholia 0,39 promillea.

Asian aikaisempi käsittely

7. A on hovioikeudessa lainvoimaisesti tuomittu liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, kun hän on kohdassa 1 kuvatulla tavalla huolimattomuudesta ylittänyt suurimman sallitun ajonopeuden ja laiminlyönyt noudattaa risteystä lähestyessään erityistä varovaisuutta. A:n menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.

8. Syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen myös kuudesta kuolemantuottamuksesta, koska A oli edellä kuvatulla huolimattomuudellaan osaltaan aiheuttanut B:n ja viiden hänen kyydissään olleen kuoleman. Jos A olisi käyttänyt laillista nopeutta ja tilanteen muut olosuhteet olisivat olleet samat, törmäys olisi syytteen mukaan voinut jäädä tapahtumatta ja joka tapauksessa sen seuraukset olisivat erittäin todennäköisesti olleet vähäisemmät.

9. Käräjäoikeus on tuominnut A:n liikenneturvallisuuden vaarantamisen lisäksi kuudesta kuolemantuottamuksesta yhteiseen 100 päiväsakon sakkorangaistukseen. Hovioikeus puolestaan on hylännyt kuolemantuottamuksia koskevan syytteen katsottuaan, ettei A ollut huolimattomuudellaan osaksikaan aiheuttanut ajoneuvojen törmäystä.

Kysymyksenasettelu

10. Rikoslain 21 luvun 8 §:n mukaan kuolemantuottamuksesta on tuomittava se, joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toisen kuoleman. Rikoslain 3 luvun 7 §:n mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvoitetta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan.

11. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:n syyksi luetun liikenneturvallisuuden vaarantamisen osoittama huolimattomuus aiheuttanut B:n ja hänen kuljettamassaan autossa olleiden matkustajien kuoleman.

A:n toiminnan huolimattomuuden arviointi

12. A on ajanut ylinopeutta yli 20 kilometriä tunnissa, kun hän on lähestynyt raskaalla ajoneuvoyhdistelmällään onnettomuusristeystä. A onkin lainvoimaisesti tuomittu siitä, että hän on huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelain säännöksiä tavalla, joka on ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuuden.

13. Liikennesääntöjen rikkominen ei kuitenkaan suoraan merkitse sitä, että kuljettaja olisi menetellyt rikosoikeudellisesti merkitsevällä tavalla huolimattomasti myös kuolemantuottamusta arvioitaessa. Tällöin kysymyksenä on, onko kuljettaja noudattanut sitä huolellisuutta, jota liikenteessä edellytetään liikennevahinkojen välttämiseksi. Vaikka huolellisuusvelvoitteet liikenteessä perustuvat tieliikennelain säännöksiin, myös tapauskohtaiset liikenneolosuhteet sekä vaarannetun vahingon suuruus ja todennäköisyys on otettava huomioon. Arviointi on tehtävä objektiivisesti, mutta kuljettajan näkökulmasta ja hänen teonhetkisten tietojensa perusteella.

14. Rikoslain yleisiä oppeja koskevassa hallituksen esityksessä on esitetty, että joissain tilanteissa lakiin otetut huolellisuusvelvoitteet saattavat väistyä, jos olosuhteet puhuvat toisen ratkaisun puolesta. Esimerkiksi oikeus tietyin edellytyksin luottaa liikenteessä toisen toiminnan asianmukaisuuteen saattaa vaikuttaa huolellisuusarvioinnissa (HE 44/2002 vp s. 102).

17. A:n voidaan katsoa toimineen tilanteessa huolellisesti myös siltä osin, kun hän on henkilöautosta tekemänsä havainnon jälkeen kääntänyt katseensa eteenpäin muun liikenteen tarkkailemiseksi. Tätä johtopäätöstä ei poista se, että A oli havainnut henkilöauton jatkaneen etenemistään risteysalueelle, kun otetaan huomioon auton käyttämä hyvin alhainen nopeus ja se, että henkilöauton on tullut ylittää ensin vasemmalta tulevan liikenteen ajokaista ennen kulkeutumistaan A:n käyttämälle ajokaistalle.

18. Asian riidattoman tapahtumainkulun perusteella A:lla olisi havaittuaan henkilöauton ollut käytettävissä olevan ajan ja ajomatkan perusteella mahdollisuus saada ajoneuvoyhdistelmänsä pysähtymään ennen törmäyshetkeä. A olisi siten ajamastaan ylinopeudesta huolimatta kyennyt estämään törmäyksen henkilöautoon, mikäli hän olisi havainnut henkilöauton laiminlyövän väistämisvelvollisuutensa.

Johtopäätös

19. A:n vastuun arvioinnissa ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä sille, että kummankin ajoneuvon sijainnin ja nopeuden perusteella tehdyn laskelman mukaan on mahdollista, että onnettomuus olisi ollut seurauksiltaan lievempi tai saattanut jäädä tapahtumattakin, jos A:n auton nopeus olisi ollut alhaisempi. B on lähtenyt yrittämään tien ylitystä A:n kuljettaman auton ollessa selvästi aivan liian lähellä. Näin yllättävään ja selvästi väistämisvelvollisuuden vastaiseen ajoon A ei ole voinut edellä kerrotuissa olosuhteissa varautua.

20. Korkein oikeus katsoo, ettei se, että A ei ole kohdissa 16 ja 17 kerrotuissa olosuhteissa varautunut B:n edellä kerrottuun väistämisvelvollisuuden vastaiseen ajoon alentamalla ajoneuvonsa nopeutta jo aikaisemmin risteystä lähestyessään, osoita A:ssa sellaista liikennesääntöjen vastaista huolimattomuutta, jolla hän olisi aiheuttanut B:n ja hänen kyydissään olleiden kuoleman. Sen vuoksi asiassa ei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Ilkka Rautio, Marjut Jokela (eri mieltä), Ari Kantor ja Jarmo Littunen (eri mieltä). Esittelijä Kaisa Klinga (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Klinga:

Mietintö on kohtien 1 - 14 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Tämän jälkeen Korkein oikeus lausunee seuraavaa.

Liikenteessä on välttämättömänä lähtökohtana, että tienkäyttäjä saa luottaa siihen, että myös toiset tienkäyttäjät noudattavat liikennesääntöjä ja riittävää huolellisuutta, jollei konkreettisessa tilanteessa muuta ilmene. Kun A on nähnyt B:n ajoneuvon hiljentävän nopeuttaan risteykseen tullessaan, A:lla ei ole havaintojensa johdosta ollut aihetta epäillä, että B väistämisvelvollisuuttaan rikkoen lähtee ylittämään risteystä. Tämä oletus B:n ajokäyttäytymisestä ei kuitenkaan ole tehnyt sallituksi sitä, että A ei itse ole risteysalueelle tullessaan alentanut nopeuttaan vaan on jatkanut ajoaan tuntuvalla ylinopeudella.

Nopeusrajoitusten yhtenä tarkoituksena on pyrkiä siihen, että kuljettajalla on riittävä aika reagoida ja hallita ajoneuvoaan myös yllättäen eteen tulevissa liikennetilanteissa. Tällaisia vaaraa ja vahinkoa aiheuttavia tilanteita syntyy tyypillisesti risteysalueilla, mistä syystä tieliikennelain 14 §:n mukaan kuljettajan on risteystä lähestyessään noudatettava erityistä varovaisuutta. A:n käyttämällä tiellä on lisäksi liikennemerkein määrätty, että suurin sallittu nopeus on myös risteysalueella ollut 60 kilometriä tunnissa. Nopeutta on siinä rajoitettu juuri tienristeyksen aiheuttaman vaaran vuoksi.

A:n käyttämä ylinopeus on ollut tuntuva. Ylinopeuden merkitystä kuvaa se, että ylinopeuden johdosta A:n kuljettaman ajoneuvon pysähtymismatka on ollut yli kaksinkertainen siihen nähden, mikä pysähtymismatka olisi ollut sallittua ajonopeutta käytettäessä. Jos A olisi alentanut ajonopeutensa sallittuun nopeuteen edes siinä vaiheessa, kun hän on havainnut risteystä lähestyvän B:n ajoneuvon, hänellä olisi ollut olennaisesti paremmat mahdollisuudet toimia yllättävässäkin tilanteessa. Hän olisi voinut aiemmin havaita B:n auton lähtevän ylittämään tietä, ja hän olisi kyennyt hidastamaan ajoneuvonsa kulkua merkittävästi vielä silloinkin, kun hän on nähnyt B:n auton edessään. Tällöin yhteentörmäystä ei olisi tapahtunut tai ainakaan se ei olisi tapahtunut samalla voimalla, jolloin myöskään seuraukset eivät olisi olleet yhtä vakavat.

Yhteentörmäyksen voimakkuuteen ja sen seurauksiin on vaikuttanut myös A:n kuljettaman ajoneuvoyhdistelmän kokonaispaino. A:lla on ollut korostunut huolellisuusvelvoite, koska hän on ammattikuljettajana kuljettanut yli 63 tonnin painoista yhdistelmäajoneuvoa, jolla ei voida tehdä nopeita jarrutus- tai väistämisliikkeitä ja jonka aiheuttamat seuraukset törmäystilanteessa ovat erityisen vakavia.

Toisaalta on selvää, että B on menetellyt vastoin ehdotonta väistämisvelvollisuuttaan, kun hän lähestyvästä ajoneuvosta huolimatta on ryhtynyt ylittämään etuajo-oikeutettua tietä. B:n menettelyyn on voinut vaikuttaa se, ettei hän ole osannut ottaa huomioon A:n ajoneuvon yli 20 kilometriä tunnissa ylinopeutta. A:n käyttämä ylinopeus on saattanut vaikeuttaa B:n kykyä arvioida ajoneuvojen välistä etäisyyttä ja risteyksen turvalliseen ylittämiseen käytettävissä olevaa aikaa. Vaikka A:lle on tullut yllätyksenä, että B lähti ylittämään risteystä, ei vaaratilannetta A:n oman ylinopeuden johdosta voida pitää täysin ennalta arvaamattomana.

A:n menettelyn arviointiin vaikuttavat hänen tuntuva ylinopeutensa, ajoneuvon painosta johtuvat riskit sekä se, että törmäystä ei olisi tapahtunut tai sen seuraukset eivät olisi olleet yhtä vakavat, jos A olisi B:n ajoneuvon havaittuaan alentanut ajonopeutensa sallittuun nopeuteen. Korkein oikeus katsonee, että A on huolimattomuudellaan osaltaan aiheuttanut kuuden henkilön kuoleman.

Lopputulos

Korkein oikeus katsonee edellä esitetyillä perusteilla, että A on syyllistynyt kuuteen kuolemantuottamukseen.

Rangaistusta määrättäessä ja A:n menettelyn moitittavuutta arvioitaessa Korkein oikeus ottanee huomioon B:n oman olennaisen myötävaikutuksen yhteentörmäyksen tapahtumiseen. Vaikka A:n huolimattoman menettelyn seurauksena on aiheutunut kuuden ihmisen kuolema, rangaistukseen ei merkittävästi vaikuttane se A:n kannalta sattumanvarainen seikka, kuinka monta ihmistä henkilöautossa on ollut.

Korkein oikeus katsonee käräjäoikeuden tavoin, että sakkorangaistus on riittävä rangaistus A:n syyksi hovioikeudessa luetusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja nyt syyksi luetusta kuudesta kuolemantuottamuksesta. A tuomittaneen 100 päiväsakon sakkorangaistukseen.

Oikeusneuvos Littunen:

Hyväksyn esittelijän mietinnön.

Oikeusneuvos Jokela:

Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Littunen.

---

[SV]

A hade med en fordonskombination närmat sig en korsning med en hastighet på över 80 km/t, när den högsta tillåtna hastigheten hade varit 60 km/t. B som körde en personbil och som enligt ett trafikmärke hade väjningsplikt hade börjat köra in i korsningen. A hade kolliderat med personbilen med påföljd att B och fem passagerare hade omkommit. I hovrätten tillräknades A äventyrande av trafiksäkerheten. Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av avgörandet att det inte hade berott på vårdslöshet från A:s sida att personerna i personbilen hade omkommit. (Omröstn.)

SL 3 kap 7 §

SL 21 kap 8 §