Supreme Court vacates conviction for forfeiture of drug tool value due to new evidence of ownership by accomplice.

Vuonna 2003 annetussa tuomiossa A:n oli katsottu yhdessä kolmen rikoskumppaninsa kanssa syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen. Huumausaine-erä oli ollut kätkettynä A:n korjaamohallissa olleeseen autoon, joka oli takavarikoitu. Koska rikoksentekovälineeksi katsottu auto ei ollut ollut A:n tai hänen mainittujen rikoskumppaniensa omistuksessa, A oli velvoitettu rikoslain 10 luvun 8 §:n nojalla korvaamaan yhteisvastuullisesti rikoskumppaniensa kanssa valtiolle auton arvo.

Vuonna 2011 annetussa tuomiossa B oli tuomittu osallisuudesta samaan huumausainerikokseen kuin mistä A oli tuomittu. Tässä tuomiossa oli katsottu, että rikoksen tekemisessä käytetty auto oli ollut B:n omistuksessa, ja auto oli tuomittu rikoslain 50 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla valtiolle menetetyksi.

Korkeimman oikeuden päätöksessä lausutuilla perusteilla vuonna 2003 annettu tuomio purettiin A:n hakemuksesta menettämisseuraamuksen osalta oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 a §:n 2 kohdan nojalla (uutena seikkana vuoden 2011 tuomiossa ilmennyt selvitys auton omistusoikeudesta) ja A vapautettiin auton arvoa koskevasta korvausvelvollisuudesta. Kysymys myös auton arvon alenemisen merkityksestä.

OK 31 luku 8 a § 2 kohta

RL 10 luku 8 §

RL 50 luku 6 § 1 mom

Purettavaksi haettu tuomio

Helsingin hovioikeus oli lainvoiman saaneella tuomiollaan 10.7.2003 tuominnut A:n törkeästä huumausainerikoksesta ja velvoittanut hänet rikoslain 10 luvun 8 §:n nojalla suorittamaan valtiolle syyksi luetussa rikoksessa rikoksentekovälineenä käytetyn auton arvon. Kysymys on tämän tuomion purkamisesta menettämisseuraamuksen osalta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Helsingin käräjäoikeus on 15.10.2002 antamallaan tuomiolla tuominnut A:n 3.6.2002 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta sillä perusteella, että tämä oli yhdessä ja yksissä tuumin kolmen muun rikoskumppanin kanssa pitänyt levittämistarkoituksessa hallussaan sekä kuljettanut ja kuljetuttanut Suomeen aiemmin tuotua suurta määrää hasista. Huumausaine-erä oli takavarikoitu A:n korjaamohallissa olleen auton polttoainesäiliöstä. Käräjäoikeus on katsonut, että autoa oli käytetty huumausaineen kuljetusvälineenä ja säilytyspaikkana ja että autoa oli siten pidettävä rikoksentekovälineenä. Koska auto ei ollut ollut A:n ja muiden rikoskumppaneiden omistuksessa, käräjäoikeus on velvoittanut A:n rikoslain 10 luvun 8 §:n nojalla korvaamaan yhteisvastuullisesti muiden rikoskumppaneiden kanssa valtiolle rikoksentekovälineenä käytetyn auton arvona 15 000 euroa.

2. A on valittanut tuomiostaan Helsingin hovioikeuteen ja vedonnut muun ohella siihen, että vaatimus auton arvon menetetyksi tuomitsemisesta valtiolle oli ennenaikainen, koska auto oli edelleen rikoksentekovälineenä takavarikoituna ja se näin ollen saattoi tulla tuomituksi valtiolle menetetyksi.

3. Hovioikeus ei ole 10.7.2003 antamallaan tuomiolla muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua tuomitun menettämisseuraamuksen osalta. Hovioikeus on todennut, ettei se, että auto oli edelleen rikoksentekovälineenä takavarikoituna, antanut aihetta päätyä toiseen lopputulokseen. Hovioikeuden tuomio on jäänyt lainvoimaiseksi.

4. Syyttäjä on sittemmin Helsingin käräjäoikeudessa 2.1.2007 vireille tulleen rikosasian haastehakemuksessa vaatinut, että B tuomitaan yhdessä A:n ja muiden rikoskumppaneiden kanssa tehdystä edellä kohdassa 1 tarkoitetusta törkeästä huumausainerikoksesta (tekoaika 28.5.2002 - 3.6.2002). Syytteen mukaan B oli kuljettanut kysymyksessä olevan auton Suomeen. Syyttäjä on lisäksi vaatinut, että takavarikoitu auto tuomitaan rikoslain 10 luvun 4 §:n nojalla valtiolle menetetyksi rikoksentekovälineenä ja oikeudenkäynnin kohteena olevaan tahalliseen rikokseen läheisesti liittyvänä omaisuutena, koska se oli yksinomaan ja ainakin pääasiallisesti tahallista rikosta varten hankittu.

5. Helsingin käräjäoikeus on 19.11.2007 antamallaan tuomiolla hylännyt B:hen kohdistetun syytteen ja menettämisvaatimuksen katsoen, ettei riittävää selvitystä B:n tahallisuudesta ollut esitetty.

6. Syyttäjä on valittanut tuomiosta Helsingin hovioikeuteen. Hovioikeus on 29.4.2011 antamassaan, lainvoiman saaneessa tuomiossa katsonut näytetyksi, että B oli tuonut maahan kohdassa 1 tarkoitetun erän hasista kuljettamalla Saksasta Suomeen auton, jonka polttoainesäiliöön huumausaine-erä oli ollut kätkettynä, ja tuominnut B:n törkeästä huumausainerikoksesta. Menettämisseuraamuksen osalta hovioikeus on katsonut, että auto oli ollut rikoksen tekemisessä välttämätön ja sen rakennetta oli käytetty hyväksi kätkemällä huumausaine polttoainesäiliöön. Hovioikeus on todennut auton omistussuhteista esitetyn ristiriitaista selvitystä. Hovioikeus on katsonut, että auto oli B:lle kuuluneena tuomittava rikoslain 50 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla valtiolle menetetyksi.

7. A on purkuhakemuksessaan Korkeimmassa oikeudessa vaatinut, että hovioikeuden tuomio 10.7.2003 nro 2150 puretaan auton arvoa koskevan menettämisseuraamuksen osalta, että hänet vapautetaan auton arvoa koskevasta menettämisseuraamuksesta ja että hänelle palautetaan se, mitä hän on kyseisen menettämisseuraamuksen johdosta valtiolle suorittanut. A on vedonnut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 a §:n 2 kohtaan ja perustanut hakemuksensa siihen, että auton arvoa ei olisi voitu tuomita menetetyksi, koska jälkikäteen on ilmennyt, että auto oli rikoksen tekemisen aikaan kuulunut yhdelle törkeään huumausainerikokseen osalliselle ja että auto oli nyttemmin tuomittu rikoksentekovälineenä valtiolle menetetyksi.

8. Syyttäjä on vastauksessaan vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Syyttäjä on muun ohella lausunut, että A:n vetoama uusi, näytön arviointiin perustuva tuomio ei ole edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettu uusi seikka. Syyttäjä on lausunut lisäksi, että koska kysymyksessä on omaisuus, jonka arvo alenee merkittävästi, voidaan perustellusti kysyä, onko kyse enää samasta omaisuusesineestä.

9. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, tuleeko A:n hakemuksen kohteena oleva Helsingin hovioikeuden tuomio menettämisseuraamuksen osalta purkaa sen johdosta, että samaan tekoon osallisen henkilön on katsottu myöhemmässä tuomiossa omistaneen auton ja auto on tuomittu rikoksentekovälineenä valtiolle menetetyksi.

Sovellettava säännös ja sen tulkinta

10. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 a §:n 2 kohdan mukaan lainvoiman saanut, menettämisseuraamusta koskeva tuomio rikosasiassa voidaan vastaajan eduksi purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut menettämisvaatimuksen hylkäämiseen tai siihen, että menettämisseuraamus olisi tuomittu olennaisesti lievempänä, taikka on muutoin erittäin painavia syitä katsoen siihen mihin näin vedotaan ja mitä muutoin käy ilmi, saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys menettämisseuraamuksesta.

11. Säännöksen esitöissä (HE 190/2002 vp s. 38) on todettu, että periaatteessa purkamisedellytykset noudattavat samoja kriteereitä kuin, jos kysymys olisi itse rikostuomion purkamisesta syytetyn eduksi. Menettämisseuraamusta koskevan tuomion purkamisen edellytyksiä harkittaessa nyt kysymyksessä olevan kohdan nojalla johtoa voidaan siten hakea Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä, jossa on ollut kyse tuomion purkamisesta rikosasian vastaajan eduksi 31 luvun 8 §:n 3 kohdan nojalla. Viimeksi mainittu lainkohta koskee lainvoiman saaneen tuomion purkamista silloin kun vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä, taikka on erittäin painavia syitä, katsoen siihen mihin näin vedotaan ja mitä muutoin käy ilmi, saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys, onko syytetty tehnyt sen rikollisen teon, joka on luettu hänen syykseen.

12. Uudella seikalla tai todisteella tarkoitetaan sanotussa lainkohdassa sellaista oikeudenkäyntiaineistoa, johon ei ole vedottu aikaisemmin ja jolla voi olla merkitystä jutun ratkaisun kannalta. Oikeuskäytännössä on yleensä katsottu, ettei lainvoimaisen tuomion jälkeen annettu uusi tuomio ole lainkohdassa tarkoitettu uusi seikka (KKO 1998:30, KKO 2008:24 ja KKO 2015:68).

13. Toisaalta Korkein oikeus on katsonut, että lainvoimaisen tuomion jälkeen annettu uusi tuomio voi tietyissä tilanteissa olla lainkohdassa tarkoitettu uusi seikka. Näin on katsottu esimerkiksi silloin, kun purettavaksi haetun tuomion perusteena ollut tuomio on ensin purettu (KKO 2006:3).

Purkuedellytysten arviointi tässä asiassa

14. Rikoslain 50 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan valtiolle menetetyksi on tuomittava muun ohella välineet ja tarvikkeet, joita on käytetty muun muassa törkeän huumausainerikoksen tekemiseen tai jotka on tähän tarkoitukseen hankittu. Pykälän 2 momentin mukaan muutoin noudatetaan, mitä 10 luvussa säädetään.

16. Purettavaksi vaaditussa tuomiossa A on rikoslain 10 luvun 8 §:n nojalla tuomittu menettämään valtiolle rikoksentekovälineenä käytetyn auton arvo, koska hän ei ollut omistanut autoa. Sittemmin kohdassa 6 selostetussa tuomiossa hovioikeus on katsonut esitetyn näytön perusteella, että kysymyksessä olevan auton on omistanut B, joka on osallisena tuomittu samasta rikoksesta kuin A. Auto on jälkimmäisessä tuomiossa tuomittu rikoslain 50 luvun 6 §:n nojalla rikoksentekovälineenä valtiolle menetetyksi.

17. Kuten edellä kohdassa 15 selostetuista lain esitöistäkin ilmenee, rikoslain 10 luvun 8 §:ssä säädetty arvon menettäminen on toissijainen suhteessa luvun 4 §:ssä ja rikoslain 50 luvun 6 §:ssä säädettyyn rikoksentekovälineen menettämiseen. Menettämisseuraamuksen säätelyn tarkoituksena ei ole, että valtio voisi hyötyä siitä, että menetetyksi voitaisiin tuomita sekä rikoksentekoväline että sen arvo. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että jälkimmäisessä tuomiossa auton omistusoikeudesta ilmennyt uusi selvitys on sellainen oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 a §:n 2 kohdassa tarkoitettu uusi seikka, jonka esittäminen todennäköisesti olisi johtanut auton arvon menettämistä koskevan vaatimuksen hylkäämiseen ensimmäisessä tuomiossa. Edellytykset hovioikeuden tuomion purkamiselle mainitun lainkohdan nojalla ovat siten olemassa.

18. Kysymys on vielä siitä, mikä merkitys asiassa on annettava syyttäjän vetoamalle auton arvon alenemista koskevalle seikalle. Korkein oikeus katsoo, että jo rikoksentekovälineen ja sen arvon menettämisen keskinäinen suhde puoltaa sitä kantaa, ettei purkuperustetta arvioitaessa tarvitse ottaa huomioon, onko auton arvo alentunut. Lisäksi voidaan todeta, että rikoslain 10 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan esineen arvoa ei tuomita menetetyksi silloinkaan, kun esine on hävitetty. Säännöksestä ilmenevän periaatteen voidaan katsoa koskevan myös sitä tilannetta, jossa esineen arvo on alentunut. Esinettä ja sen arvoa ei tällöinkään voida tuomita yhtä aikaa menetetyksi.

19. Koska asia on selvä, Korkein oikeus oikaisee hovioikeuden tuomiota välittömästi.

Päätöslauselma

Helsingin hovioikeuden tuomio 10.7.2003 nro 2150 puretaan siltä osin kuin A on velvoitettu korvaamaan valtiolle auton arvona 15 000 euroa. Menettämisseuraamusta koskeva vaatimus hylätään A:n osalta ja hänet vapautetaan tältä osin valtiolle tuomitusta korvausvelvollisuudesta.

Valtio velvoitetaan palauttamaan A:lle se määrä, minkä tämä on suorittanut valtiolle korvaukseksi auton arvosta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Ilkka Rautio, Soile Poutiainen, Jorma Rudanko ja Ari Kantor. Esittelijä Kaisa Klinga.

---

[SV]

I en dom år 2003 hade A tillsammans med tre medgärningsmän ansetts ha gjort sig skyldig till grovt narkotikabrott. Ett narkotikaparti hade varit gömt i A:s reparationsverkstad i en bil som hade tagits i beslag. Eftersom varken A eller hans medgärningsmän hade ägt bilen som ansetts vara hjälpmedel vid begående av brottet, hade A med stöd av 10 kap. 8 § strafflagen ålagts att solidariskt tillsammans med medgärningsmännen betala en ersättning till staten motsvarande bilens värde.

I en dom år 2011 hade B dömts för delaktighet i samma narkotikabrott för vilket A hade blivit dömd. I den domen hade domstolen ansett att bilen som använts i samband med brottet hade ägts av B, och bilen hade med stöd av 50 kap. 6 § 1 mom. dömts förverkad till staten.

Av de skäl som anförs i beslutet återbröt Högsta domstolen med stöd av 31 kap. 8 a § rättegångsbalken domen från år 2003 på ansökan av A till den del domen gällde förverkandepåföljden (som ny omständighet beaktades utredningen i domen år 2011 angående äganderätten till bilen) och A befriades från skyldigheten att betala ersättningen motsvarande bilens värde. Fråga även om betydelsen av att värdet på bilen hade sjunkit.

RB 31 kap 8 a § 2 punkten

SL 10 kap 8 §

SL 50 kap 6 § 1 mom