Supreme Court dismissed appeal to set aside final judgment due to lack of grounds for error. Parties admitted facts in court, making reversal impossible under procedural law.

Käräjäoikeus oli tuomiollaan ostaja C:n kanteesta purkanut kiinteistön kaupan sekä velvoittanut A:n ja tämän puolison B:n yhteisvastuullisesti palauttamaan kauppahinnan C:lle ja suorittamaan hänelle korvauksia. A ja B vaativat tuomion purkamista oikeudenkäynnissä tapahtuneen erehdyksen vuoksi, koska B ei ollut ollut kiinteistön omistaja tai myyjä. Oikeudenkäynnissä, jossa A:lla ja B:llä oli ollut lainopillinen asiamies ja jossa A:ta oli kuultu todistelutarkoituksessa, oli todettu riidattomaksi, että C oli ostanut kiinteistön A:lta ja B:ltä. Korkein oikeus katsoi lausumillaan perusteilla, ettei tuomiota voitu purkaa.

OK 31 luku 7 § 1 mom 3 kohta

OK 31 luku 7 § 1 mom 4 kohta

OK 31 luku 7 § 2 mom

OK 31 luku 11 §

Hakemus Korkeimmassa oikeudessa

A ja B pyysivät hakemuksessaan, että Korkein oikeus purkaa Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomion 9.1.2013 Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. C on nostanut aviopuolisoita A:ta ja B:tä vastaan käräjäoikeudessa kanteen, joka on perustunut siihen, että C oli ostanut A:lta ja B:ltä tontin ja kiinteistöllä sijaitsevat rakennukset. Rakennuksissa oli kuitenkin ilmennyt muun muassa kosteusvaurioita, joista C ei ollut ollut tietoinen ennen kauppaa. C on vaatinut kanteessaan, että kiinteistön kauppa puretaan ja että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti palauttamaan kauppahinta ja suorittamaan maakaaren 2 luvun 33 §:n 2 momentissa tarkoitettuja korvauksia.

2. A ja B ovat vastustaneet kannetta sillä perusteella, ettei kaupan kohteessa ollut ollut sellaisia virheitä, joiden perusteella kauppa tulisi purkaa ja heidät velvoittaa suorittamaan korvauksia.

3. Käräjäoikeus on tuomiossaan todennut asiassa olevan riidatonta, että C oli ostanut A:lta ja B:ltä kyseessä olevan kiinteistön ja sillä sijaitsevat rakennukset. Käräjäoikeus on purkanut C:n sekä A:n ja B:n välisen kiinteistönkaupan ja velvoittanut A:n ja B:n yhteisvastuullisesti palauttamaan C:lle kauppahinnan ja suorittamaan hänelle korvausta. Käräjäoikeuden tuomio on lainvoimainen.

4. A ja B ovat hakemuksessaan vaatineet, että Korkein oikeus purkaa käräjäoikeuden tuomion kokonaisuudessaan oikeudenkäynnissä tapahtuneen erehdyksen vuoksi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 11 §:n nojalla. Hakemuksensa perusteeksi A ja B ovat esittäneet, että käräjäoikeuden tuomiolla on purettu kiinteistön kauppa ja velvoitettu heidät yhteisvastuullisesti palauttamaan kauppahinta ja maksamaan korvauksia ostajalle. B ei kuitenkaan ollut ollut puretun kaupan kohteena olleen kiinteistön omistaja tai myyjä.

5. C on vastauksessaan esittänyt, ettei B:tä ollut oikeudenkäynnissä käsitelty toisena henkilönä eikä väärällä nimellä hakemuksen perusteena olevassa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla. Kysymyksessä oli dispositiivinen riita-asia, jossa A ja B eivät olleet väittäneet, että he olisivat vääriä vastaajia tai toinen heistä olisi väärä vastaaja. Tuomion purkamiselle ei siten ollut perusteita.

Korkeimman oikeuden kannanotto

6. Hakemuksessa on oikeudellisena perusteena vedottu oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 11 §:n säännökseen. Siinä säädetään, että jos jotakuta on oikeudenkäynnissä käsitelty toisena henkilönä tai väärällä nimellä, voidaan lainvoiman saanut tuomio tapahtuneen erehdyksen oikaisemiseksi purkaa määräajasta riippumatta. Hakemuksessa on viitattu myös ennakkopäätökseen KKO 1979 II 26.

7. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 1979 II 26 purkanut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 11 §:n nojalla yksipuolisen tuomion, jossa todellisen työnantajan asemesta hänen isänsä oli tuomittu velvolliseksi maksamaan kantajan palkkasaatavat. Yksipuolisen tuomion purkamista oli vaatinut asian kantaja, kun oli käynyt ilmi, että yksipuolinen tuomio oli tullut erehdyksessä koskemaan väärää henkilöä.

8. Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 11 §:n säännös koskee vain siinä mainittuja tilanteita. Nyt ratkaistavana olevassa tapauksessa ei ole kysymys samanlaisesta tilanteesta kuin ratkaisussa KKO 1979 II 26, jossa kantaja oli erehdyksessä nostanut kanteen toista kuin tarkoittamaansa henkilöä vastaan. Tässä tapauksessa B:tä ei ole hakemuksen kohteena olevassa oikeudenkäynnissä käsitelty toisena henkilönä tai väärällä nimellä. Asiassa ei siten ole edellytyksiä purkaa käräjäoikeuden tuomiota oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 11 §:n perusteella.

9. Hakemuksessa esitetyt perusteet huomioon ottaen käräjäoikeuden tuomion purkamista on arvioitava myös oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 tai 4 kohdan perusteella.

10. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio riita-asiassa voidaan purkaa, jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

11. Maakaaren 2 luvun 33 §:n 1 momentin mukaan, mikäli kauppa puretaan, ostajan on luovutettava kiinteistö takaisin myyjälle ja myyjän on palautettava saamansa kauppahinta ostajalle. Saman pykälän 2 momentin mukainen velvollisuus suorittaa ostajalle korvaus erilaisista kustannuksista koskee niin ikään myyjää.

12. Korkein oikeus toteaa, että kysymyksessä on ollut riita-asia, jossa sovinto on sallittu. C on perustanut kanteensa siihen, että hänen ja A:n ja B:n välillä oli tehty kiinteistön kauppa. A ja B eivät ole oikeudenkäynnissä vastustaneet kannetta sillä perusteella, että B ei ollut ollut kiinteistön myyjä, vaan he ovat päinvastoin todenneet vastauksessaan, että he olivat myyneet kiinteistön C:lle. Oikeudenkäynnissä onkin nimenomaisesti todettu riidattomaksi, että C oli ostanut kiinteistön A:lta ja B:ltä. A ja B ovat siten oikeudenkäynnissä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 4 §:n 1 momentin mukaisesti tunnustaneet, että kiinteistön kaupan osapuolet ovat olleet C sekä A ja B. Käräjäoikeuden tuomion ei näin ollen voida katsoa perustuvan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

13. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio riita-asiassa voidaan purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut toiseen lopputulokseen. Pykälän 2 momentin mukaan tuomiota ei kuitenkaan saa purkaa mainitusta syystä, ellei asianosainen saata todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen siinä oikeudessa, joka tuomion on antanut, tai hakemalla muutosta tuomioon taikka että hän muutoin on pätevästä syystä ollut siihen vetoamatta. Korkein oikeus katsoo, että sanottua säännöstä on perusteltua soveltaa myös tässä tilanteessa, jossa kysymys siis on purkuhakemuksen kohteena olevassa oikeudenkäynnissä tapahtuneen tosiseikan tunnustamisen peruuttamisesta ylimääräisessä muutoksenhaussa.

14. Korkein oikeus toteaa, että kiinteistön omistaja ja kaupan osapuolet ovat olleet helposti havaittavissa asiakirjoista ja että A:lla ja B:llä on kaupan purkamista koskevassa asiassa ollut lainopillinen asiamies. A:ta on asiassa kuultu todistelutarkoituksessa. Näihin seikkoihin nähden asiassa ei ole esitetty sellaisia edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuja syitä, joiden perusteella A ja B voisivat ylimääräisessä muutoksenhakemuksessaan vedota siihen, että B ei ole ollut myyjänä vastuussa kiinteistönkaupasta. Tuomiota ei siten voida purkaa myöskään oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella.

15. Edellä mainituilla perusteilla edellytyksiä tuomion purkamiselle ei ole.

Päätöslauselma

Hakemus hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Soile Poutiainen, Jukka Sippo, Ari Kantor ja Mika Huovila. Esittelijä Mervi Pere.

---

[SV]

Tingsrätten hade i sin dom på talan av köparen C hävt ett fastighetsköp samt ålagt A och dennes make B att solidariskt betala tillbaka köpeskillingen till C samt att betala ersättningar till C. A och B yrkade att domen skulle återbrytas på grund av ett misstag under rättegången, eftersom B inte hade ägt eller sålt fastigheten. I rättegången, där A och B hade haft ett juridiskt ombud och där A hade hörts i bevissyfte, hade det konstaterats vara ostridigt att C hade köpt fastigheten av A och B. Högsta domstolen ansåg av de skäl som anförs i avgörandet att domen inte kunde återbrytas.

RB 31 kap 7 § 1 mom 3 punkten

RB 31 kap 7 § 1 mom 4 punkten

RB 31 kap 7 § 2 mom

RB 31 kap 11 §