Supreme Court dismisses appeal; severe violence by a 19-year-old precludes probation despite positive social assessment.

A oli tönäissyt häntä paenneen B:n sillankaiteen yli noin neljä metriä alempana sijainneelle kivetykselle sekä jatkanut tämän jälkeen pahoinpitelyä lyömällä ja potkimalla tiedotonta B:tä päähän ja vartaloon. A oli toisessa tilaisuudessa tönäissyt ja potkaissut polvellaan kolme kertaa C:tä kasvoihin sekä vielä potkaissut maahan kaatunutta C:tä kasvoihin niin, että tämä oli menettänyt tajuntansa. A:n syyksi oli luettu kaksi törkeää pahoinpitelyä. Lisäksi A:n syyksi oli luettu jälkimmäisen törkeän pahoinpitelyn yhteydessä tehdyt laiton uhkaus, pahoinpitely ja pahoinpitelyn yritys. Kysymys rangaistuksen mittaamisesta.

RL 6 luku 3 § 1 mom

RL 6 luku 4 §

RL 7 luku 5 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Espoon käräjäoikeuden tuomio 14.10.2011

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli menetellyt seuraavasti:

A oli edelleen 5.9.2009 syyllistynyt samalla paikkakunnalla laittomaan uhkaukseen (syytekohta 3). Hän oli yhdessä kahden muun henkilön kanssa uhannut D:tä, E:tä ja F:ää erään ravintolan terassilla pahoinpitelemisellä. Mainittujen asianomistajien poistuttua terassilta A yhdessä muiden vastaajien kanssa oli lähtenyt seuraamaan heitä ja uhannut hakata heidät.

Lisäksi A oli syyllistynyt 5.9.2009 törkeään pahoinpitelyyn (syytekohta 5). Hän oli syytekohdassa 3 tarkoitetun teon jälkeen tehnyt ruumiillista väkivaltaa C:lle tönäisemällä tämän pusikkoon ja sen jälkeen potkaisemalla tätä polvella ainakin kolme kertaa kasvoihin, minkä seurauksena C oli kaatunut maahan. C:n maatessa maassa A oli potkaissut tätä ainakin kerran kasvoihin niin, että C oli menettänyt tajuntansa. Teosta oli aiheutunut C:lle kivun ja säryn lisäksi kasvoihin mustelmia, turvotusta ja nirhaumia, alahuuleen haava, nenä- ja poskiluun murtuma sekä selkään mustelma. Teko oli tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla potkimalla C:tä päähän tämän ollessa maassa. Teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. A seurueineen oli ilman mitään syytä käynyt C:n seurueen kimppuun. A oli pahoinpidellyt C:tä sen jälkeen, kun toinen henkilö oli jo lyönyt tätä. A:n iskut olivat kohdistuneet C:n päähän.

Vielä A oli syyllistynyt 5.9.2009 pahoinpitelyyn (syytekohta 6). A oli tehnyt ruumiillista väkivaltaa D:lle kaatamalla hänet maahan ja potkaisemalla kasvoihin D:n ollessa polvillaan tilanteessa, jossa D oli yrittänyt puuttua edellisessä kohdassa selostettuun tilanteeseen. Teollaan A oli aiheuttanut D:lle kipua.

A oli vielä 5.9.2009 syyllistynyt pahoinpitelyn yritykseen (syytekohta 7). Hän oli yrittänyt tehdä ruumiillista väkivaltaa E:lle hyökkäämällä tämän päälle ja yrittämällä lyödä ja ottaa tätä kaulasta kiinni. Teko oli jäänyt yritykseksi E:n peräännyttyä ja onnistuttua torjumaan lyönnit käsillään.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Merja Rinne sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 21.12.2012

Syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden syyksilukemista.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Miettinen (eri mieltä), Jussi Heiskanen ja Reima Jussila.

Eri mieltä ollut hovioikeudenlaamanni Miettinen hyväksyi käräjäoikeuden tuomitseman seuraamuksen kohtuullisena rangaistuksena A:lle. A:sta oli 25.8.2011 laadittu seuraamusselvitys rikosseuraamuslaitoksessa. Seuraamusselvityksen tärkeimpiä tehtäviä oli selvittää alle 20-vuotiaan nuoren tekemien rikosten taustoja ja henkilökohtaisia oloja sekä tukea tuomioistuinta seuraamusvalinnassa. A:ta koskevassa lausunnossa todettiin muun ohessa, että A:n kokonaiselämäntilanne vaikutti tasapainoiselta, hänen sosiaalinen verkostonsa oli toimiva, hän oli työelämässä ja että hänellä oli selvät realistiset suunnitelmat. Lisäksi lausunnossa todettiin, että hän ei ollut erityisen tuen tarpeessa. Hänellä ei ollut rikosrekisteriä eikä rikosmyönteisiä ajatuksia tai asenteita. A ei myöskään ollut valvonnan tarpeessa, mikäli hänet tuomittiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

A:n syyksi luetut teot olivat tapahtuneet noin kolmen viikon sisällä hänen suorittaessaan varusmiespalvelusta. A:n kertoman mukaan hänellä oli ollut tuolloin henkisiä paineita muun muassa varusmieskoulutuksessa häneen kohdistuneiden vaatimusten johdosta. A:n kertomaa ei ollut pidettävä epäuskottavana. Molemmat tekokokonaisuudet oli lisäksi tehty tyypillisesti alkoholin vaikutuksen alaisena ja sosiaalisessa ryhmässä, mikä oli omiaan alentamaan nuorten itsekontrollia. Tämä oli ilmeistä myös A:n tekemissä rikoksissa.

A:lla ei ollut aiempia rikosrekisterimerkintöjä ja hän oli niin sanottu nuori rikoksentekijä, jonka rangaistuksen mittaamisessa tuli erityisesti ottaa huomioon hänen kehityksensä ja hyvinvointinsa. Lisäksi asiassa tuli ottaa huomioon se, että teoista oli kulunut yli kolme vuotta. Vaikka A:n syyksi syytekohdassa 2 luettu pahoinpitely oli ollut törkeä ja syytekohdassa 5 luettu teko oli ollut hyvinkin aggressiivinen, asiassa ei ollut tarkoituksenmukaista tuomita A:ta pitkähköön ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Pitkähköä ehdollista vankeusrangaistusta ja sen ohessa yhdyskuntapalvelua puolsivat hänen ikänsä ja olosuhteensa tekohetkellä, rangaistuksen suhde kanssasyytettyjen saamiin seuraamuksiin ja hänen mahdollisuutensa selvitä tulevaisuudessa.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia rangaistuksen mittaamisen osalta jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A:n syyksi on luettu syytekohdassa 2 törkeä pahoinpitely (tekoaika 15.8.2009), syytekohdassa 3 laiton uhkaus, syytekohdassa 5 törkeä pahoinpitely, syytekohdassa 6 pahoinpitely ja syytekohdassa 7 pahoinpitelyn yritys (syytekohdissa 3 ja 5 - 7 tekoaika 5.9.2009).

2. Törkeän pahoinpitelyn syyksilukeminen syytekohdassa 2 on perustunut siihen, että A oli lähtenyt yhdessä toisen henkilön kanssa juoksemaan heitä paenneen B:n perään ja tönäissyt B:n kävelysillan kaiteen yli, minkä seurauksena B oli pudonnut noin neljän metrin matkan alapuolella olleelle kivetykselle. Tämän jälkeen A oli lyönyt ja potkinut maassa loukkaantuneena maannutta B:tä päähän ja vartaloon. B:lle oli aiheutunut teosta haavoja ja ruhjevammoja päähän, etuhampaan murtuma, aivoruhje sekä useita pieniä verenvuotoja otsalohkon alueella. B oli joutunut alentuneen tajunnan tason vuoksi neurokirurgian tehostetun valvonnan osastolle ja hän oli ollut sairaalahoidossa viisi vuorokautta. Pahoinpitely oli tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla ja se oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

3. Laittoman uhkauksen syyksilukeminen on perustunut siihen, että A oli yhdessä kahden muun tekijän kanssa erään ravintolan terassilla uhannut pahoinpitelemisellä D:tä, E:tä ja F:ää. Heidän poistuttuaan terassilta A oli yhdessä muiden tekijöiden kanssa lähtenyt seuraamaan heitä ja uhannut hakata heidät.

4. Törkeän pahoinpitelyn syyksilukeminen syytekohdassa 5 on perustunut siihen, että A oli edellä kohdassa 3 selostetun teon jälkeen toisen kanssavastaajan lyötyä ensin C:tä nyrkillä kasvoihin tönäissyt C:n pusikkoon ja potkaisut häntä polvella ainakin kolme kertaa kasvoihin, minkä seurauksena C oli kaatunut maahan. C:n maatessa maassa A oli potkaissut tätä kasvoihin niin, että C oli menettänyt tajuntansa. C:lle oli aiheutunut teosta kivun ja säryn lisäksi kasvoihin mustelmia, turvotusta ja nirhaumia, alahuulen haava, nenä- ja poskiluun murtuma sekä selkään mustelma. Pahoinpitely oli tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla ja se oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

5. Pahoinpitelyn syyksilukeminen on perustunut siihen, että A oli kaatanut D:n maahan tämän yritettyä puuttua edellisessä kohdassa selostettuun tilanteeseen ja potkaisut D:tä kasvoihin tämän ollessa polvillaan. Pahoinpitelystä D:lle oli aiheutunut kipua.

6. Pahoinpitelyn yrityksen syyksilukeminen on perustunut siihen, että A oli edellä selostettujen tekojen jälkeen yrittänyt tehdä ruumiillista väkivaltaa E:lle hyökkäämällä tämän päälle ja yrittämällä lyödä ja ottaa tätä kaulasta kiinni. Teko oli jäänyt yritykseksi E:n peräännyttyä ja onnistuttua torjumaan lyönnit käsillään.

7. Käräjäoikeus on tuominnut A:lle 1 vuoden 10 kuukauden yhteisen ehdollisen vankeusrangaistuksen ja sen ohessa 60 päivää yhdyskuntapalvelua. Rangaistusta mitatessaan käräjäoikeus on ottanut huomioon yhtäältä tekojen vakavuuden ja moitittavuuden sekä sen, että teot olivat kohdistuneet ulkopuolisiin henkilöihin, jotka eivät olleet millään tavalla myötävaikuttaneet tapahtumiin, sekä toisaalta vuonna 1990 syntyneen A:n nuoruuden ja sen, ettei häntä ollut aikaisemmin vankeudella rangaistu. Lisäksi käräjäoikeus on ottanut huomioon asiassa laaditun seuraamusselvityksen, jonka mukaan A:lla ei ollut rikosmyönteisiä asenteita ja riski siitä, että hän syyllistyisi uusiin rikoksiin, vaikutti pieneltä.

8. Hovioikeus on pitänyt käräjäoikeuden A:lle tuomitsemaa rangaistusta liian lievänä muun muassa törkeiden pahoinpitelyjen vaarallisuuden ja niistä ilmenevän A:n syyllisyyden perusteella sekä korottanut rangaistuksen 3 vuodeksi vankeutta.

9. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys rangaistuksen mittaamisesta ja, mikäli rangaistus on enintään kaksi vuotta vankeutta, rangaistuslajin valinnasta.

Rangaistuksen mittaamisen lähtökohdat

10. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistuskäytännön yhtenäisyyteen pyrittäessä olennaista on verrata kysymyksessä olevaa tapausta muihin samankaltaisiin tekoihin ja siihen, millaisia rangaistuksia niissä on tuomittu (KKO 2011:102 kohta 19 ja KKO 2014:5 kohta 5). Rangaistus on saman luvun 4 §:n mukaan mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Arvioitavina ovat tällöin paitsi teosta aiheutuneet seuraukset myös vahinko ja vaara, joiden teosta on ennalta arvioiden saatettu odottaa aiheutuvan. Vaaraa taas arvioidaan sekä seurausten todennäköisyyden että niiden laadun ja vakavuuden mukaan (HE 44/2002 vp s. 187). Tekijän syyllisyys puolestaan viittaa sekä teon vaikuttimiin että teon ilmentämään syyllisyyteen.

11. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

Törkeät pahoinpitelyt

12. A:n syyksi on luettu kaksi törkeää pahoinpitelyä. Rangaistusasteikko törkeästä pahoinpitelystä on vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta.

15. Syytekohdan 5 tilanteessa A on tönäistyään C:tä ja potkaistuaan tätä kolme kertaa polvella kasvoihin potkaissut maahan kaatunutta C:tä niin, että tämä on menettänyt tajuntansa. Pahoinpitely on alemmissa oikeuksissa katsottu tehdyksi erityisen raa’alla ja julmalla tavalla sekä myös kokonaisuutena arvioiden törkeäksi. Kokonaisarvioinnissa on otettu huomioon, että A oli ilman syytä käynyt C:n seurueen kimppuun ja että hän oli pahoinpidellyt C:tä tämän oltua jo maassa. Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että törkeä pahoinpitely on tässäkin tapauksessa kohdistunut täysin ulkopuoliseen henkilöön ilman minkäänlaista lieventävää perustetta ja että A on päättänyt pahoinpitelyn vielä potkaisemalla maassa puolustuskyvyttömänä ollutta uhria. Mainituissa olosuhteissa oikeudenmukainen rangaistus tästä teosta erikseen arvioituna olisi useita kuukausia yli törkeän pahoinpitelyn minimirangaistuksen yksi vuosi vankeutta.

Laiton uhkaus, pahoinpitely ja pahoinpitelyn yritys

16. Rangaistusasteikko laittomasta uhkauksesta ja pahoinpitelystä on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Rikoksen yritykseen sovelletaan rikoslain 6 luvun 8 §:n nojalla lievennettyä rangaistusasteikkoa.

17. A:n syyksi luetut laiton uhkaus, pahoinpitely ja pahoinpitelyn yritys ovat olleet vahingollisuudeltaan ja vaarallisuudeltaan selvästi vähemmän moitittavia kuin hänen syykseen luetut törkeät pahoinpitelyt. Syytekohdassa 6 A:n syyksi luettu pahoinpitely on tosin tehty potkaisemalla jalalla D:tä kasvoihin, mutta siitä on aiheutunut vain kipua, minkä vuoksi potku ei ole voinut olla erityisen voimakas. Vaikka nämäkin rikokset ovat kohdistuneet A:lle aikaisemmin tuntemattomiin henkilöihin ilman heidän omaa syytään, niiden yhteistä vankeusrangaistusta korottava vaikutus on edellä mainituista syistä selvästi vähäisempi kuin törkeiden pahoinpitelyjen vaikutus.

Yhteisen rangaistuksen mittaaminen

18. Asiassa on otettava rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi yhteisen rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi A:n syyksi syytekohdassa 2 luettu törkeä pahoinpitely. Hänen syykseen luetut muut rikokset on tehty noin kolme viikkoa sen jälkeen. Yhtäältä syytekohdassa 2 ja toisaalta muissa syytekohdissa luetuilla rikoksille ei ole sellaista ajallista tai muunlaista keskinäistä yhteyttä, että rangaistus olisi sen vuoksi mitattava muutoin kuin sanotun lainkohdan normaalin soveltamiskäytännön mukaisesti.

20. A on valituksessa Korkeimmassa oikeudessa vedonnut ikäänsä, hänestä laadittuun myönteiseen seuraamusselvitykseen ja siihen, että rikokset oli tehty kolmen viikon kuluessa A:n suorittaessa tuolloin varusmiespalvelusta ja ollessa kykenemätön käsittelemään sen mukanaan tuomia paineita. Myös käräjäoikeus on perustellut tuomitsemaansa ehdollista vankeusrangaistusta A:n ikään ja henkilöön liittyvillä seikoilla.

21. Koska A on tehnyt rikokset alle 21-vuotiaana, hänestä on tehty nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä annetussa laissa tarkoitettu seuraamusselvitys, jonka tarkoituksena on kartoittaa nuoren sosiaalista tilannetta ja rikokseen syyllistymiseen vaikuttaneita syitä sekä arvioida rikokseen syyllistymisen riskiä ja edellytyksiä tukea nuorta elämään rikoksetonta elämää. A:sta laaditusta kirjallisesta seuraamusselvityksestä ilmenevät seikat ja siinä esitetyt arviot ovat myönteisiä. Häntä ei myöskään ole aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen.

22. Korkein oikeus toteaa, että nuoren rikoksentekijän iällä ja henkilöön liittyvillä seikoilla voi olla merkitystä rangaistusta määrättäessä esimerkiksi rangaistuslajin valinnassa ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä silloinkin, kun hän on tehnyt rikoksen yli 18-vuotiaana. A:n syyksi luetut rikokset ovat kuitenkin edellä mainituilla perusteilla niin vakavia ja suurta syyllisyyttä osoittavia, ettei niistä tuomittavan vankeusrangaistuksen pituus mahdollista rangaistuksen tuomitsemista ehdollisena. A:n iälle tai seuraamusselvityksestä ilmeneville seikoille ei tässä tilanteessa voida antaa rangaistuksen määräämiseen vaikuttavaa merkitystä. Myöskään A:n vetoamilla muilla seikoilla ei ole tässä arvioinnissa merkitystä.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

23. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden A:lle tuomitsema 3 vuoden yhteinen vankeusrangaistus on oikeudenmukainen rangaistusseuraamus hänen syykseen luetuista rikoksista.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Hannu Rajalahti, Tuula Pynnä, Jarmo Littunen ja Mika Huovila. Esittelijä Kaisa Klinga.

---

[SV]

A hade skuffat E, som flydde undan honom över ett broräcke så att denne föll på stenläggningen cirka fyra meter nedanför, och därefter fortsatt misshandeln genom att slå och sparka den medvetslöse E i huvudet och på kroppen. A hade vid ett annat tillfälle skuffat och tre gånger sparkat T i ansiktet med sitt knä samt ytterligare när T fallit på marken sparkat honom i ansiktet så att han hade förlorat medvetandet. A hade tillräknats grov misshandel i båda fallen. Dessutom hade A i samband med den senare grova misshandeln tillräknats olaga hot, misshandel och försök till misshandel. Fråga om hur straffet skulle mätas.

SL 6 kap 3 § 1 mom

SL 6 kap 4 §

SL 7 kap 5 § 2 mom