Supreme Court dismisses child sexual abuse charges due to insufficient evidence and significant inconsistencies in the victim's testimony.

Kysymys näytön arvioinnista lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa rikosasiassa ja erityisesti oikeudenkäynnissä vaikenevan asianomistajan esitutkintakertomuksen näyttöarvosta.

RL 20 luku 6 § (563/1998)

IhmisoikeusSop 6 art 1 kappale

IhmisoikeusSop 6 art 3 (d) kappale

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Rangaistusvaatimukset ja vastaus

Syyttäjä vaati X:lle syytekohdassa 1 rangaistusta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Syytteen mukaan X oli lokakuussa 2008 tehnyt 14-vuotiaalle tyttärelleen A:lle seksuaalisen teon hieromalla ja silittelemällä A:ta ja sen jälkeen saanut A:n tyydyttämään X:ää sukupuolielimestä ja siten ryhtymään seksuaaliseen tekoon, joka oli ollut omiaan vahingoittamaan A:n kehitystä. X oli myös 31.12.2008 tehnyt A:lle seksuaalisen teon, joka oli ollut omiaan vahingoittamaan A:n kehitystä hieromalla häntä jaloista ja samalla kysymällä, halusiko A seksuaalista kanssakäymistä.

Syytekohdassa 2 syyttäjä vaati X:lle rangaistusta pahoinpitelystä, koska X oli 31.12.2008 tehnyt ruumiillista väkivaltaa 14-vuotiaalle tyttärelleen A:lle lyömällä tätä kerran avokämmenellä poskeen syytekohdassa 1 kerrotun jälkimmäisen teon yhteydessä. X oli teollaan aiheuttanut A:lle mustelman poskeen.

Asianomistaja A yhtyi syytteisiin ja vaati rangaistusta syytteiden mukaisesti sekä vahingonkorvausta tilapäisestä haitasta sekä loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä.

X kiisti syytteet.

Käräjäoikeuden tuomio 31.3.2011

Käräjäoikeus tuomitsi X:n syytteiden mukaisesti törkeästä lapsen seksuaalisen hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä yhteiseen yhden vuoden kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus tuomitsi X:n korvaamaan A:lle tilapäisestä haitasta 8 000 euroa ja kärsimyksestä 5 000 euroa.

Käräjäoikeus katsoi, että A:n kertomus oli asiassa pääasiallinen näyttö ja että se oli uskottava. Käräjäoikeuden mukaan A oli yksityiskohtaisesti ja samalla tavalla kertonut tapahtumista sekä oikeudessa että koulukuraattorille ja myös kirjoittanut kertomuksensa. Se, että A oli kerran esitutkinnassa pyörtänyt puheensa, ei heikentänyt hänen kertomuksensa uskottavuutta eikä asiassa ollut tullut ilmi muitakaan seikkoja, joiden vuoksi hän olisi kertonut väärin. Todistajana kuullun koulukuraattorin ja A:n äidin kertomukset tukivat A:n kertomaa.

Todistajana kuullun X:n puolison kertomus siitä, että hän oli ollut tapahtumien aikaan koko ajan läsnä tekopaikalla, ei osoittanut, etteivät syytteissä kuvatut tapahtumat olleet voineet tapahtua. Mahdollista oli, että kaikki arkiaskareet eivät olleet pitkähkön ajan jälkeen tarkoin hänen muistissaan.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari ja lautamiehet.

Hovioikeuden tuomio 30.3.2012

X valitti hovioikeuteen vaatien, että syytteet ja korvausvaatimukset hylätään.

Hovioikeus lievensi syyksilukemista kohdassa 1 ja tuomitsi X:n lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä yhteiseen yhden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Hovioikeus katsoi asiassa olevan A:n sana X:n sanaa vastaan. Eroavaisuudet A:n kertomuksen ja X:n puolesta esitetyn todistelun välillä koskivat pääasiallisesti sellaisia itse rikostapahtumaan nähden neutraaleja yksityiskohtia, jotka eivät olleet näytön arvioinnissa ratkaisevia ja joiden perusteella ei ollut aihetta pitää A:n kertomusta epäluotettavana.

Hovioikeus katsoi olevan mahdollista, että A ja X olivat olleet hetkellisesti tekojen tapahtuma-paikkana olleessa mökissä kahden kesken. X:n puolison ja muiden X:n nimeämien todistajien käsitykset siitä, etteivät A ja X missään vaiheessa olleet kahdestaan, eivät muistin erehtyvyydestä johtuen osoittaneet A:n kertomusta epäluotettavaksi.

Hovioikeus katsoi koulukuraattorin kertomuksen siitä, miten A oli tullut ensimmäistä kertaa koulussa kertoneeksi tapahtuneesta seksuaalirikoksesta, tukevan A:n kertomuksen luotettavuutta. Asiassa ei ollut aihetta epäillä, että A:n äiti tai A:n eronneiden ja keskenään huonosti toimeen tulevien vanhempien välinen tilanne olisi saanut A:n kertomaan tapahtumista totuudenvastaisesti taikka niitä keksimään. Mitään sellaista A:n kehitykseen tai mielenterveyteen liittyvää seikkaa, joka puhuisi sen puolesta, että kysymys olisi keksitystä tarinasta, ei ollut ilmennyt. A:n toisen poliisikuulustelun jälkeen laatimat muistiinpanot ja niiden esille tuominen viittasivat vahvasti siihen, ettei kysymys ollut keksitystä tarinasta.

Hovioikeudessa A:n ei ollut kyennyt puhumaan oma-aloitteisesti tapahtumista eikä myöskään kuuntelemaan, kun pääkäsittelyssä on luettu hänen laatimansa kirjallisena todisteena esitetyt muistiinpanot. Hovioikeus piti tätä A:n reaktiota aitona, eikä vaikeus kertoa tapahtumista asian ilmitulon jälkeen ollut osoitus hänen kertomuksensa tekaistusta luonteesta.

A:n esittämissä kertomuksissa olleiden yksityiskohtien erot johtuivat hovioikeuden mukaan pikemminkin ajan kulumista ja siitä, että asioista eri vaiheessa puhuminen vaikutti myös tekoihin liittyvien yksityiskohtien muistamiseen.

Hovioikeus katsoi esitetyn näytön kokonaisuutena tukevan vahvasti A:n kertomusta X:n häneen kohdistamista seksuaalisista teoista ja pahoinpitelystä. Näyttämättä jääneet seikat X:n tapahtuma-aikaisesta alkoholin käyttämisestä ja A:n yöpymisestä saunassa eivät horjuttaneet A:n kertomuksen luotettavuutta. X:n nimeämässä todistelussa ei ollut muutoinkaan tullut esille mitään sellaisia seikkoja, jotka muodostaisivat perusteen päätyä arvioinnissa toisenlaiseen tulokseen.

Rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohtien mukaisten lapsen seksuaalisen hyväksikäytön erityisten ankaroittamisperusteiden soveltumisesta huolimatta hovioikeus katsoi, että kohdan 1 tekoa ei ollut oikeudellisesti arvioituna pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet, joista yksi on ollut eri mieltä.

Eri mieltä olevan jäsenen mukaan A:n kertomukset olivat muuttuneet ja niissä oli ilmennyt ristiriitaisuuksia ja totuudenvastaisuuksia, jotka eivät selittyneet A:n psyykkisellä tilalla. Kysymys oli vakavista rikoksista, joiden suhteen X:n puolustautumismahdollisuudet olivat heikot. Toisaalta oli tärkeää, että A lapsena saa oikeussuojaa kyseisenlaisia rikoksia vastaan. Kokonaisuutena arvioiden asiassa A:n kertomukset eivät kuitenkaan syyksilukemisen edellyttämällä varmuudella riittäneet näyttämään syytteitä todeksi, mistä syystä syytteet tuli hylätä ja X vapauttaa hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

X:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan X vaati, että syyte hylätään ja hänet vapautetaan rangaistuksesta ja kaikesta korvausvelvollisuudesta.

Syyttäjä ja A vaativat vastauksissaan valituksen hylkäämistä.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Hovioikeus on tuominnut X:n lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska hän oli tehnyt 14-vuotiaalle tyttärelleen A:lle seksuaalisen teon 17.10.2008 hieromalla ja silittelemällä tätä ja saamalla tämän tyydyttämään itseään sukupuolielimestä ja 31.12.2008 hieromalla tätä jaloista ja samalla kysymällä, halusiko tämä seksuaalista kanssakäymistä. Nämä seksuaaliset teot olivat omiaan vahingoittamaan A:n kehitystä. Lisäksi hovioikeus on tuominnut X:n pahoinpitelystä, koska hän jälkimmäisen tapauksen yhteydessä oli lyönyt A:ta avokämmenellä poskeen. Hovioikeus on lieventänyt käräjäoikeuden tuomion mukaista syyksilukemista niin, ettei kuvattu lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ollut törkeä. Rangaistusta on vastaavasti lievennetty niin, että X on tuomittu yhden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

2. A:ta on kuultu esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa. Asiaa sen jälkeen käsiteltäessä hän ei ole suostunut kertomaan tapahtumista.

3. X on kaikissa vaiheissa kiistänyt syyllistyneensä minkäänlaiseen seksuaaliseen tekoon tytärtään kohtaan tai koskaan lyöneensä tätä. Väitetyt tapahtumat ovat mahdottomia jo senkin vuoksi, ettei hän todistajien kertomusten mukaan ole edes ollut kahden kesken tyttärensä kanssa väitettyinä ajankohtina.

5. Seksuaalisista teoille tai pahoinpitelylle ei ole ulkopuolisia todistajia. A:ssa ei ole havaittu ulkonaisia väkivallan merkkejä. A:n psyykkisten ja sosiaalisten ongelmien hoito on aloitettu vuoden 2010 alussa, ja 24.9.2010 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan hänellä on todettu sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila ja käytöshäiriöiden piirteitä.

6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys näytön uskottavuuden ja sen riittävyyden arvioinnista lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa asiassa. Erityisesti kysymys on oikeudenkäynnissä vaikenevan asianomistajan esitutkintaviranomaiselle pääosin kirjallisena antaman kertomuksen näyttöarvosta sekä asiassa esitetyn vastatodistelun merkityksestä.

Nuoreen ja vaikenevaan kuultavaan liittyviä arviointikysymyksiä

8. Mahdollisimman luotettavan kertomuksen saaminen lapselta tai nuorelta samoin kuin hänen kertomuksensa paikkansapitävyyden arviointi voivat edellyttää tähän erikoistunutta oikeuspsykiatrista asiantuntemusta. Lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämisen järjestämisestä annetun lain mukaan terveydenhuollon selvitystehtävät onkin keskitetty yliopistollisiin sairaanhoitopiireihin. Terveydenhuollossa tehtävät tutkimukset ovat osa esitutkintaa, jonka tavoitteena on selvittää lapsen kuulemisen ja muutoin saatavissa olevan lääketieteellisen ja muun näytön avulla, onko rikos tapahtunut. Oikeuspsykiatriset arviot eivät sido tuomioistuimen todistusharkintaa, mutta ne voivat tuoda siihen arvokkaan lisän.

11. Korkein oikeus toteaa, että samalla tavalla kuin syytettä tukevan todistajan tai muun kuultavan poissaolo myös tällaisen henkilön vaikeneminen siinä oikeudenkäynnissä, jossa kertomuksen luotettavuus arvioidaan ja näyttöratkaisu tehdään, on omiaan heikentämään vastaajan puolustautumismahdollisuuksia. Jollei todistelutarkoituksessa kuultavaa henkilöä voida kuulustella oikeudenkäynnissä normaalilla tavalla, tuomioistuimen on tällöinkin arvioitava kertomusta erityisellä huolella ja varovaisuudella, vaikka vastakuulustelumahdollisuus olisi toteutunut aikaisemmassa vaiheessa (ks. myös Doorson v. Alankomaat 26.3.1996, kohta 76 ja S.N. v. Ruotsi 7.7.2002, kohta 53). Korkein oikeus toteaa, että tällaisessa tilanteessa on otettava huomioon myös vaikenemisen syyt ja otettava tarvittaessa erikseen arvioinnin kohteeksi se, miten esitutkintakertomus on annettu ja miten kuultavan kertomus on syntynyt.

Asiassa esitetty näyttö

Todistelu Korkeimmassa oikeudessa

12. Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä A on ilmoittanut, ettei hän muista eikä halua muistella kyseisiä tapahtumia. Hän on kuitenkin vahvistanut, että hänen 25.9.2009 pidettyä esitutkintakuulustelua varten kirjoittamansa kertomus, joka sellaisinaan on otettu esitutkintakertomukseksi, on hänen itse kirjoittamansa ja paikkansapitävä. Hän on kertonut olleensa vihainen isälleen tämän alkoholiongelman vuoksi ja etteivät heidän välinsä olleet milloinkaan olleet hyvät. Tapahtuma-aikaan hänellä oli ollut ongelmia myös äitinsä kanssa.

13. Korkein oikeus toteaa, että koska A:ta on voitu kuulla käräjäoikeudessa ja koska vastaaja on tuolloin voinut esittää hänelle kysymyksiä, hänen esitutkintakertomustaan voidaan muutoksenhakutuomioistuimissa käyttää todisteena. Ilman vastaajan vetoamistakin kertomuksen näyttöarvoa harkittaessa on kuitenkin otettava huomioon edellä kohdassa 10 mainitut näkökohdat.

14. Syytteiden tueksi on lisäksi kuultu A:n äitiä sekä todistajana koulukuraattoria, jotka ovat kertoneet lähinnä siitä, miten A on kertonut tapahtumista ja miten hänen käytöksensä ja terveydentilansa on tapahtumien jälkeen muuttunut. Syyttäjän vetoamia kirjallisia todisteita ovat aikaisemminkin oikeudenkäyntiaineistoon kuuluneet A:n käsin kirjoittama kertomus sekä koulukuraattorin laatima asiakaskertomus, sosiaali- ja terveyspalvelun asiakirjoja sekä psykiatrinen lääkärinlausunto.

15. X:ää on kuultu todistelutarkoituksessa. Hänen nimeäminään todistajina on kuultu hovioikeudessa todistajina esiintyneitä A:n isoäitiä, isoisää ja tämän puolisoa, tätiä ja setää sekä isän puolisoa. Vastatodistelua tukevia kirjallisia todisteita ovat aikaisemminkin oikeudenkäyntiaineistoon kuuluneet asiakirjat ja valokuvat mökistä.

16. Riidatonta on, että tapahtumapaikkana molempien syytteiden osalta on asuinpinta-alaltaan noin 30 neliömetrin suuruinen mökki esikaupunkialueella, jota X ja tämän puoliso ovat käyttäneet yhteisenä kotinaan samaan aikaan kun tontille on rakennettu uutta päärakennusta. Mökissä on ollut tupa ja keittiö, erillisen sisäänkäynnin takana olleet sauna ja pukuhuone sekä ulkoterassi. Mökki on sijainnut noin 15 metrin päässä rakenteilla olleesta päärakennuksesta, josta on esteetön näköyhteys mökin ulkoterassille.

17. A on jo pitkään asunut äitinsä kanssa eri kaupungissa kuin X. A on tavannut isäänsä vain muutaman kerran vuodessa loma-aikoinaan. Tällöinkin on noudatettu sellaista järjestelyä, että A on viettänyt suurimman osan ajasta isoäitinsä ja muiden sukulaisten luona. A:n vanhempien välit ovat olleet riitaiset.

Kertomukset tapahtumista syyslomalla

19. A:n isoäidin kertomuksen mukaan A oli syyslomalla ollut hänen luonaan lauantaista 11.10.2008 lukien, kunnes A oli keskiviikkona 15.10.2008 lähtenyt setänsä autolla isänsä luokse. X:n ja tämän puolison sekä A:n sedän ja isoisän kertomusten sekä isoisän kalenterimerkintöjen mukaan A:n saapuessa noin kello 16.30 - 17.00 mökillä olivat olleet X, tämän puoliso ja isoisä. A oli viipynyt mökillä vain puolisen tuntia ja lähtenyt isoisänsä mukana tämän kotiin toiselle paikkakunnalle. Isoisän ja tämän puolison kertomusten sekä tietokonelokikirjausten mukaan A oli ollut heidän kanssaan perjantain aamupäivään 17.10.2008 saakka.

20. Isoisän ja isän puolison kertomusten mukaan A oli jo tullut isoisänsä kanssa takaisin mökille perjantaina, kun isän puoliso oli saapunut töistä kello 16.30 - 17.00. Isän puoliso on kertonut käyneensä kilometrin päässä sijanneessa kaupassa ja palanneensa kotiin ennen kuin X oli kotiutunut työpaikaltaan. X ja isoisä olivat kertomustensa mukaan yhdessä tietokoneella suunnitelleet tai pelanneet ravivedonlyöntiä sekä ruokailleet kello 18 - 19 aikaan. Muutoin he olivat kertomansa mukaan pääosin yhdessä suunnitelleet tulevia rakennustöitä mökin ulkopuolella. Meneillään ollutta talon ulkovuorausta ei ollut voitu illan pimentyessä jatkaa. Isän puolison mukaan hän ja A olivat viettäneet perjantai-illan sateelta suojassa mökissä siten, että A oli paljolti viettänyt aikaa tietokoneen ääressä. X:n, isoisän ja isän puolison mukaan illalla oli juotu vain muutama olut senkin vuoksi, että A oli läsnä ja seuraavana aamuna työtä oli jatkettava rakennuksella.

21. X:n, isoisän sekä isän puolison kertomusten mukaan he kaikki olivat nukkuneet mökissä yhdessä A:n kanssa. Ahtaassa mökissä sängyt ja makuupaikat olivat lähes kiinni toisissaan. Isoisän ja isän puolison mukaan lauantaiaamuna isoisä oli herännyt ensimmäisenä ja A viimeisenä. X ja isoisä olivat siirtyneet aamulla rakennustyömaalle. X:n, isoisän ja isän puolison mukaan lauantaina 18.10.2008 puolen päivän jälkeen isän puoliso oli yksin lähtenyt autolla viemään A:ta kaupunkiin tämän tädin luokse, jossa myös isoäiti oli ollut A:ta vastassa. A:n tädin ja isoäidin mukaan A oli ollut hyväntuulinen ja innokkaasti kertonut suunnitelmistaan muuttaa isänsä luokse ja aloittaa ammattikoulu isän asuinpaikkakunnalla. A oli lähtenyt isoäitinsä luokse ja vielä myöhemmin samana iltapäivänä äitinsä kyydillä kotiin. A:n äiti ei ollut kertomansa mukaan ollut havainnut mitään erityistä A:n palattua syyslomalta.

Kertomukset tapahtumista uutena vuotena

22. Asiassa on riidatonta, että A oli viettänyt joululomaansa isoäitinsä luona, kunnes uuden vuoden aattona eli keskiviikkona 31.12.2008 isoäiti oli vienyt A:n tämän tädin luokse, mistä X oli noin kello 16.00 - 16.30 hakenut A:n luokseen uudeksi vuodeksi. Ennen mökille menoa he olivat käyneet yhdessä kaupassa. Tämän jälkeen A:n esitutkintakertomus ja X:n ja hänen nimeämiensä todistajien kertomukset tapahtumista poikkeavat toisistaan.

23. A:n esitutkintakertomuksen mukaan mökillä ei ollut ollut muita, kun he olivat isänsä kanssa saapuneet mökille. X:n kertomuksen mukaan he olivat yhdessä A:n kanssa kiirehtineet lähikauppaan ennen sen sulkeutumista ostamaan ilotulitteita ja syötävää ja tämän jälkeen saapuneet noin kello 17.30 mökille, missä isän puoliso oli jo ollut valmistamassa ruokaa. Myös isän puolison kertomuksen mukaan hän oli tullut töistä kotiin vähän ennen X:ää ja A:ta.

24. A on kertonut, että ruokailun jälkeen isän puoliso oli lähtenyt jonnekin. Pian tämän jälkeen isä oli tullut rakennustyömaalta sisälle mökkiin, missä A oli ollut sängyllä makuullaan kuuntelemassa musiikkia. Isä oli tällöin ehdottanut seksuaalista kanssakäymistä A:lle. Kun A ei ollut suostunut, isä oli lyönyt häntä avokämmenelle poskelle, jolloin A oli kaatunut lattialle. Isä oli tämän jälkeen ovia paiskoen poistunut mökistä rakennustyömaalle. A:n kasvoille oli tullut mustelma, jonka hän oli peittänyt puuterilla.

26. A:n tädin ja isoäidin mukaan he eivät olleet havainneet A:n käytöksessä tai kasvoissa mitään erityistä. A oli iltapäivällä lähtenyt isoäitinsä kanssa tämän kotiin. Isoäidin mukaan A oli ollut yötä hänen luonaan ja aikaa oli vietetty tavalliseen tapaan televisiota katsellen ja korttia pelaten. Isoäidin mukaan he olivat olleet niin lähekkäin ja tiiviisti keskenään, että hän olisi varmasti havainnut mustelman tai runsaan meikin.

Hyväksikäyttöepäilyn ilmitulo ja selvittäminen

27. Koulukuraattori ja A:n äiti ovat kertoneet hyväksikäyttöepäilyjen ilmitulon tavasta ja asian selvittämisen vaiheista yhdensuuntaisella tavalla seuraavasti. Tapahtumat ja ajankohdat käyvät osin ilmi koulukuraattorin laatimasta asiakaskertomuksesta.

29. Koulukuraattori on kertomansa mukaan merkinnyt A:n kertomukset tarkasti heti vihkoonsa ja tämän jälkeen asiakaskertomuksen kirjauksina tallentanut ne tietojärjestelmään. Myöhemmistä tapaamisistaan A:n kanssa hän ei ollut tehnyt kirjauksia. Kaupungin sosiaalitoimen virkailija on koulukuraattorin ilmoituksesta tehnyt 27.5.2009 asiasta poliisille kirjallisen tutkintapyynnön. A:n äiti oli kertomansa mukaan saanut kuulla syytteissä kuvatuista tapahtumista toukokuun aikana.

Havainnot A:n käyttäytymisestä ja oireista tapahtumien jälkeen

31. A:n äidin mukaan A:n käyttäytyminen oli vuoden 2009 alkupuolella alkanut muuttua iloisesta sulkeutuneeksi. Syksyllä 2009 tämän koulumenestys oli selvästi laskenut aiemmasta. Sosiaalitoimen asiakaskertomuksen mukaan A oli tapaillut itseään selvästi vanhempia miehiä, juonut alkoholia ja käyttäytynyt rajoja asettavaa äitiään kohtaan väkivaltaisesti. Tilanne oli kriisiytynyt niin, että helmikuussa 2010 oli tehty päätös kiireellisestä sijoittamisesta.

32. Koulukuraattori ei kertomansa mukaan ollut koskaan epäillyt A:n kertomusta. Kertoessaan tapahtumista tämä oli ollut itkuinen ja peloissaan niin äitinsä kuin isänsäkin suhtautumisesta. A:n pukeutumisen ja käytöksen muutokset samoin kuin koulumenestyksen heikkeneminen olivat koulukuraattorin mukaan ymmärrettäviä oireita, kun taustalla on seksuaalinen hyväksikäyttö. Toisaalta ei ollut poikkeuksellista, että oppilaan käyttäytyminen murrosiän vuoksi muuttuu yhdeksännellä luokalla.

33. Nuorisopsykiatrisen osaston 24.9.2010 päivätyn loppulausunnon mukaan marraskuussa 2009 koulukuraattori oli tehnyt nuorisopsykiatriselle osastolle lähetteen, jossa rikosepäily oli kuvattu. Sairaalasta oli kuitenkin ilmoitettu niin koulukuraattorille kuin sosiaalityöntekijällekin, että hoitotarpeen arvio on mielekästä vasta oikeuspsykiatrisen tutkimuksen jälkeen. Asiaan oli palattu vasta tammikuussa 2010, jolloin A:n asianajaja oli ilmoittanut oikeuspsykiatrisen tutkimuksen olevan tarpeeton ja toivonut hoidon aloittamista. Myöhemmin A:lla on diagnosoitu sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila sekä käytöshäiriön piirteitä. A:n on dokumentoitu kertoneen voimakkaasta yksinäisyyden tunteesta ja tunteesta, ettei millään ole mitään väliä. Hänen on todettu toimineen voimavarojensa äärirajoilla, minkä seurauksena hänen toimintakykynsä oli kapeutunut. Lääkärinlausunnossa ei muutoin käsitellä hyväksikäyttöepäilyä eikä A:n oireiden mahdollisia syitä.

Korkeimman oikeuden arviointi

Näytön arviointi

34. A on kirjoittanut kertomuksensa esitutkintaa varten vapaaehtoisesti, joskin koulukuraattorin kehotuksesta. Kertomus on johdonmukainen, paikoin yksityiskohtainen ja sisältää nuorelle ominaista kieltä, mikä on omiaan vahvistamaan käsitystä sen totuudenmukaisuudesta. A on kuvannut aistihavaintojaan ja tuntemuksiaan sekä liioittelemattomalla tavalla kertonut seksuaaliteoista ja niiden jälkeisistä varsin tavanomaisista tapahtumista. Toisaalta väitetyt seksuaaliteot on kuvattu huomattavasti pinnallisemmin ja värittömämmin kuin esimerkiksi tuore kokemus esitutkintakuulustelusta. A ei ole, ilmoitettuaan hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa, ettei hän halua muistaa eikä kertoa tapahtumista, täydentänyt kertomustaan eikä myöskään selittänyt siinä ilmenneitä ristiriitaisuuksia. Korkein oikeus toteaa, että vaikka A:n vaikenemiselle saattaa olla sinänsä ymmärrettäviä syitä, vaikeneminen ei saa kääntyä vastaajan vahingoksi.

35. A:n kertomus on muuttunut eri tavoin. Lyhyen ajan hän on väittänyt isänsä jo pitkän ajan käyttäneen häntä seksuaalisesti hyväksi. Toisessa esitutkintakuulustelussa hän on kiistänyt kokonaan seksuaali- ja väkivaltatapahtumat. A on näiden tapaamisten ja kuulustelujen aikana ollut 14 - 15-vuotias nuori, ja keskusteluissa on käsitelty ristiriitaisia tunteita herättäviä, vaikeita ja epämiellyttäviä asioita. Näiden syiden vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei kertomuksen näinkään olennaisesta muuttamisesta sinänsä ole aihetta päätellä, että kertomus hyväksikäytöstä olisi kokonaan epäluotettava.

37. A:n esitutkintaa varten antama kirjallinen kertomus poikkeaa kuitenkin olennaisesti väitettyjä seksuaali- ja väkivaltatekoja edeltäneiden ja niiden jälkeisten tapahtumien osalta muusta todistelusta. A on vieraillut isänsä ja tämän sukulaisten luona harvakseltaan loma-aikoina, ja syys- ja joululomat ovat jääneet viimeisiksi tapaamisiksi. Erot tapahtumienkulussa ovat niin suuret, että niiden on vaikea katsoa johtuvan vain tavanomaisesta muistin epätarkkuudesta taikka muistikuvien sekaantumisesta tai muuttumisesta.

40. Uuden vuoden osalta A on kertonut tapahtumista lähes samalla tavalla niin, että hänen isänsä olisi tämän puolison poistuttua paikalta tullut mökkiin ehdottamaan seksiä. Vastanäyttönä kuullun isän puolison mukaan hän ei ollut kyseisenä aattoiltana, jolloin oli ollut kova pakkanen ja kaupatkin jo olleet kiinni, ollut poistunut mökiltä minnekään. A oli kertomansa mukaan isänsä lyönnin johdosta kaatunut sängystä mökin lattialle, mikä mökin ahtauden ja huonekalujen sijainnin vuoksi ei vaikuta edes mahdolliselta. Kukaan ei ollut havainnut A:n kasvoilla mustelmaa, vaikka hän oli viettänyt seuraavan vuorokauden isoäitinsä seurassa. Kasvoilla olevaa mustelmaa ei ole helppoa saada peittoon puuterilla.

41. Luotettavuusarvion kannalta merkityksellisenä ei voida muutoin pitää sitä, että A:n läheisetkään eivät ole tehneet havaintoja tämän poikkeavasta käyttäytymisestä heti tapahtumien jälkeen. Varsin mahdollista on, että murrosikäinen nuori kykenee vähäksi ajaksi salaamaan tai torjumaan tunteensa. Merkityksetöntä on myös se, että hän on kertonut tapahtumista vasta kuukausien kuluttua ja silloinkin vähitellen koulun terveydenhoitohenkilökunnalle.

Johtopäätökset

45. Syytteitä puoltaa A:n kertomus ja sitä vähäisiltä osin tukien hänen äitinsä ja koulukuraattorin kertomukset. Korkein oikeus katsoo, että useat edellä käsitellyt seikat erikseen ja etenkin yhdessä arvioituina vähentävät käsitystä A:n kertomuksen luotettavuudesta. Syytteitä vastaan on esitetty vahvaa vastanäyttöä. Kun syytteiden tueksi ei ole esitetty riittävän vahvaa näyttöä, ei ole tarvetta enemmälti arvioida X:n kertomuksen luotettavuutta. Näistä syistä Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että X olisi syyllistynyt A:n seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja pahoinpitelyyn.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan X:n osalta, häntä koskevat syytteet hylätään ja X vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja kaikesta korvausvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Pasi Aarnio ja Marjut Jokela. Esittelijä Teemu Vanhanen.

---

[SV]

Fråga om bevisvärdering i ett brottmål som gäller sexuellt utnyttjande av barn och särskilt om bevisvärdet av den utsaga som en målsägande, som tiger i rättegången, har gett under förundersökningen.

SL 20 kap 6 § (563/1998)

Europeiska konventionen om mänskliga rättigheter art 6.1, art 6.3 (d)