Supreme Court dismisses injunction based on non-final land court ruling lacking legal force.

Kiinteistöyhtiö oli estänyt naapurikiinteistöä käyttämästä sellaista kulkuyhteyttä, joka kulki yhtiön omistaman kiinteistön alueen kautta ja johon rasitetoimituksessa oli perustettu tierasiteoikeus naapurikiinteistön hyväksi. Maaoikeus oli hylännyt kiinteistöyhtiön valituksen rasiteoikeusratkaisusta, mutta muutoksenhakuajan ollessa avoimena maaoikeuden tuomio ei ollut lainvoimainen.

Kysymys siitä, onko kiinteistöyhtiölle asetettu toimenpidekielto uhkasakkoineen ja muine määräyksineen voitu perustaa siihen seikkaan, että maaoikeuden tuomio oli täytäntöönpanokelpoinen lainvoimaa vailla olevana.

KML 192 § 4 mom

KML 238 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanne ja vastaus Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa

C ja Osuuskauppa A (osuuskauppa) olivat 26.3.2010 nostaneet Kiinteistöyhtiö B:tä (kiinteistöyhtiö) vastaan kanteen, jossa vaadittiin, että kiinteistöyhtiötä kielletään sakon uhalla liikennemerkein tai muita esteitä asettamalla estämästä kulkua C:n omistamalta Y tilalta, jossa osuuskauppa harjoitti liiketoimintaa vuokrasopimuksen nojalla, kiinteistöyhtiön omistaman X tilan kautta. Kulkuyhteyttä varten oli mainituilla tiloilla suoritetussa, 26.11.2009 lopetetussa rasitetoimituksessa perustettu Y tilan hyväksi kulkuoikeusrasite yleiselle tielle pääsemistä varten. Lisäksi kanteessa oli vaadittu, että C ja osuuskauppa oikeutetaan tarvittaessa poistamaan kyseiselle rasitetielle asetetut esteet.

Kiinteistöyhtiö vastusti kannetta, koska yhtiö oli valittanut rasiteoikeuden perustamisesta Kanta-Hämeen käräjäoikeuteen maaoikeutena. Maaoikeus oli 14.4.2010 antamallaan tuomiolla hylännyt yhtiön valituksen, mutta maaoikeuden tuomio ei ollut lainvoimainen eikä rasiteoikeutta ollut sen vuoksi merkitty kiinteistörekisteriin. Koska kanne oli perustettu rasiteoikeuteen, jota ei ollut vielä olemassa, kanne oli hylättävä perusteettomana.

Käräjäoikeuden tuomio 8.6.2010

Käräjäoikeus lausui asiassa selvitetyksi, että kanteessa tarkoitettu tierasiteoikeus oli perustettu 26.11.2009 lopetetussa rasitetoimituksessa Y tilan hyväksi X tilan alueelle paikkaan, jota oli sopimuksen perusteella käytetty vuosikymmenien ajan Y tilan ulosajotienä (niin sanottu pohjoinen kulkuyhteys). Uusi rasitetie oli korvannut aikaisemman Y tilan hyväksi olleen tierasitteen (niin sanottu eteläinen kulkuyhteys). Kiinteistöyhtiön valitettua rasiteoikeusratkaisusta maaoikeuteen, maaoikeus oli 14.4.2010 antamallaan tuomiolla hylännyt yhtiön valituksen. Muutoksenhakuajan ollessa vielä avoimena maaoikeuden tuomio ei ollut kuitenkaan lainvoimainen.

Asiassa oli selvitetty, että kiinteistöyhtiö oli rasitetoimituksen lopettamisen jälkeen esteitä asettamalla estänyt kulun Y tilalle uutta rasitetietä pitkin X tilan kautta. Käräjäoikeuden toimittamassa katselmuksessa X tilalla oli tehty havaintoja esteistä, joita oli käytetty kulun estämisessä, ja todettu, että esteet oli silloin poistettu uudelta rasitetieltä.

Käräjäoikeus katsoi asiassa olevan kysymys siitä, miten maaoikeuden tuomion täytäntöönpanokelpoisuutta tulkitaan siltä kannalta, onko kiinteistöyhtiö ollut velvollinen noudattamaan maaoikeuden tuomiota tierasiteoikeuden vahvistamisen osalta lainvoimaa vailla olevana eikä yhtiöllä siten ollut ollut oikeutta estää rasitetien käyttämistä.

Käräjäoikeus totesi, että maaoikeuden ratkaisuun haettiin muutosta Korkeimmalta oikeudelta. Muutoksenhakuun tarvittiin valituslupa. Menettely oli sama kuin haettaessa muutosta hovioikeuden ratkaisuun. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 22 §:ssä säädettiin, että hovioikeuden ratkaisu, jonka osalta muutoksenhakuun tarvittiin valituslupa, pantiin täytäntöön niin kuin lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta oli säädetty. Ulosottokaaressa oli hovioikeuden tuomion täytäntöönpanosta vastaavanlainen säännös. Ulosottokaaren 2 luvun 10 §:n mukaan lainvoimaa vailla oleva hovioikeuden tuomio, jonka osalta muutoksenhakuun tarvitaan valituslupa, pantiin täytäntöön kuten lainvoimainen tuomio. Kertyneet varat saatiin kuitenkin tilittää vain vakuutta vastaan. Ulosottoperusteen ollessa lainvoimaa vailla, vaadittavasta vakuudesta oli säädetty ulosottokaaren 6 luvun 13 §:ssä.

Maaoikeuden antama, lainvoimaa vailla ollut tuomio rinnastettiin pitkälle lainvoimaiseen tuomioon. Erona oli ainoastaan maksuvelvoitteen täytäntöönpanossa se, että hakijan oli annettava tilitysvakuus. Jos täytäntöön pantavana oli muu kuin maksuvelvoitetta koskeva tuomio, täytäntöönpano eteni loppuun ilman hakijavakuutta.

Käräjäoikeus katsoi, että maaoikeuden 14.4.2010 antama tuomio oli heti täytäntöönpanokelpoinen, vaikka tuomioon haettaisiin valituslupaa.

Käräjäoikeus hyväksyi kanteen ja kielsi kiinteistöyhtiötä 5 000 euron sakon uhalla asettamasta liikennemerkkejä, lumiesteitä ja muita mahdollisia esteitä, jotka estävät kulkua tilan X kautta Y tilalle. Mikäli yhtiö asettaisi edellä mainittuja esteitä eikä poistaisi niitä, käräjäoikeus oikeutti C:n ja osuuskaupan huolehtimaan liikennemerkkien, lumiesteiden ja muiden mahdollisten esteiden poistamisesta.

Lisäksi käräjäoikeus määräsi, että käräjäoikeuden 4.5.2010 antamassa päätöksessä määräämä turvaamistoimi oli voimassa, kunnes tämä pääasia oli lopullisesti ratkaistu tai asiaa käsittelevä tuomioistuin toisin määräisi.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Olli Kyrö.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 13.1.2011

Hovioikeus, jonne kiinteistöyhtiö valitti, totesi, että 26.11.2009 lopetetussa rasitetoimituksessa oli Y tilan hyväksi perustettu X tilan alueelle pysyvänä rasitteena oikeus kulkuyhteyttä varten tarvittavaan alueeseen. Yhtiö oli hakenut muutosta toimituksessa tehtyyn ratkaisuun valittamalla maaoikeuteen. Maaoikeutena toiminut Kanta-Hämeen käräjäoikeus oli 14.4.2010 antamallaan tuomiolla hylännyt yhtiön valituksen. Yhtiö oli pyytänyt valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta. Asiassa ei ollut esitetty, että toimituksesta olisi tehty merkintä kiinteistörekisteriin tai että Korkein oikeus olisi määrännyt, ettei maaoikeuden tuomiota saanut panna täytäntöön.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko rasiteoikeus syntynyt toimituksen tai maaoikeuden 14.4.2010 antaman tuomion jälkeen vai syntyikö se vasta silloin, kun toimituksesta tehtiin merkintä kiinteistörekisteriin. Mikäli rasiteoikeus oli syntynyt viimeistään maaoikeuden tuomion antamisen jälkeen, oli asiassa kysymys vielä siitä, oliko kiellon kohde liian yksilöimätön.

Kiinteistömuodostamislain 192 §:n 4 momentin mukaan kiinteistö ja muu rekisteriyksikkö sekä niitä koskevat toimituksessa perustetut oikeudet syntyivät tai lakkasivat silloin, kun toimituksesta tehtiin merkintä kiinteistörekisteriin, jollei erikseen toisin ollut säädetty. Saman lain 238 §:n 2 momentin mukaan maaoikeuden tuomio tai päätös pantiin täytäntöön niin kuin lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta säädettiin. Korkein oikeus voi kuitenkin ennen asian lopullista ratkaisemista määrätä, ettei tuomiota tai päätöstä toistaiseksi saanut panna täytäntöön tai ettei aloitettua täytäntöönpanoa saanut jatkaa. Lain 284 §:n mukaan toimitus oli lainvoimainen, kun toimitusta koskeva valitusaika oli päättynyt tai, jos toimituksesta oli valitettu, kun valitus oli tuomioistuimen päätöksellä lopullisesti ratkaistu.

Kiinteistönmuodostamislain 192 §:n 4 momentin mukaan oikeudet ja velvollisuudet syntyivät ja lakkasivat kiinteistörekisteriin merkitsemisen ajankohtana vain, jollei laissa erikseen toisin säädetty. Kiinteistötoimituksen lainvoimaisuudesta ja täytäntöönpanokelpoisuudesta oli säädetty toisin kiinteistönmuodostamislain 238 §:n 2 momentissa ja 284 §:ssä. Kiinteistönmuodostamislain mukaisessa kiinteistötoimituksessa perustettujen oikeuksien ja velvollisuuksien oli oikeuskirjallisuudessa katsottu syntyvän ja lakkaavan samalla hetkellä, kun toimitus oli saavuttanut lainvoimaisuuden tai täytäntöönpanokelpoisuuden (Hyvönen: Kiinteistönmuodostamisoikeus II, 2001, s. 178).

Hovioikeus katsoi, että maaoikeuden 14.4.2010 antamalla tuomiolla oli syntynyt sitova oikeus kulkuväylän käyttämiseen. Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun maaoikeuden tuomion täytäntöönpanokelpoisuuden osalta. Hovioikeus totesi, että asetettu kielto koski rasitetoimituksessa perustettua ja maaoikeuden 14.4.2010 antamalla tuomiolla vahvistamaa uutta rasitekulkuyhteyttä Y tilalle.

Hovioikeus hylkäsi kiinteistöyhtiön valituksen ja pysytti käräjäoikeuden tuomion.

Käräjäoikeuden tuomio käräjäoikeuden aikaisemmalla päätöksellä määrätyn turvaamistoimen voimassaolon osalta jätettiin voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jukka Ketola, Timo Palmgren ja Lolita Tuomainen. Esittelijä Kimmo Lähtinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Kiinteistöyhtiölle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään.

C ja Osuuskauppa vastasivat valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kanne ja sen käsittely alemmissa oikeuksissa

1. C ja Osuuskauppa A (osuuskauppa) ovat Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa 26.3.2010 vireille tulleessa yhteisessä kanteessaan vaatineet, että käräjäoikeus kieltää Kiinteistöyhtiö B:tä (kiinteistöyhtiö) sakon uhalla esteitä asettamalla tai muullakaan tavalla estämästä kulkua kiinteistöyhtiön omistaman X tilan kautta kulkevaa rasitetietä pitkin C:n omistamalle Y tilalle ja että heidät oikeutetaan huolehtimaan mahdollisten esteiden poistamisesta.

2. C ja osuuskauppa, joka harjoitti vuokrasopimuksen nojalla liiketoimintaa Y tilalla, ovat kanteessaan esittäneet, että Y tilan hyväksi on ollut olemassa vanhastaan rasiteoikeus ulosajotiehen yleiselle tielle pääsemistä varten X tilan kautta (niin sanottu eteläinen kulkuyhteys). Muuttuneiden tiejärjestelyjen vuoksi vanha rasiteoikeus on poistettu ja uusi kulkuyhteys on perustettu tiloilla suoritetussa, 26.11.2009 lopetetussa rasitetoimituksessa. Y tilan hyväksi on perustettu uusi tierasiteoikeus X tilan alueelle paikkaan, jota tosiasiassa oli jo usean vuosikymmenen ajan käytetty sopimuksen perusteella Y tilan kulkuyhteytenä yleiselle tielle (niin sanottu pohjoinen kulkuyhteys). Kiinteistöyhtiö oli rasitetoimituksen lopettamisen jälkeen ryhtynyt toimenpiteisiin, joilla yhtiö oli eri tavoin esteitä asettamalla estänyt Y tilalle kulkemisen uuden rasitetien kautta.

3. C ja osuuskauppa ovat vedonneet siihen, että Kanta-Hämeen käräjäoikeus maaoikeutena oli 14.4.2010 antamallaan tuomiolla hylännyt kiinteistöyhtiön valituksen ja pysyttänyt toimitusratkaisun. Maaoikeuden tuomio oli heti täytäntöönpanokelpoinen, vaikka siihen haettaisiin muutosta Korkeimmassa oikeudessa. Kiinteistöyhtiö oli velvollinen heti noudattamaan lainvoimaa vailla olevaa maaoikeuden tuomiota rasiteoikeuden vahvistamisen osalta.

4. Kiinteistöyhtiö on vaatinut kanteen hylkäämistä perusteettomana. Koska maaoikeuden tuomio ei ollut lainvoimainen eikä rasiteoikeutta ollut merkitty kiinteistörekisteriin, Y tilan hyväksi ei ollut olemassa yhtiötä sitovaa uutta tierasiteoikeutta, johon kanne on perustettu.

5. Käräjäoikeus on hyväksynyt kanteen 8.6.2010 antamallaan tuomiolla. Ratkaisuperusteinaan käräjäoikeus on lausunut, että Kanta-Hämeen käräjäoikeuden maaoikeutena 14.4.2010 antama tuomio, jolla kiinteistöyhtiön valitus rasiteoikeusratkaisusta oli hylätty, oli lainvoimaa vailla olevana täytäntöönpanokelpoinen rasiteoikeuden vahvistamisen osalta. Muutoksenhaulla Korkeimpaan oikeuteen ei ollut asiassa merkitystä. Käräjäoikeus on asettanut kiinteistöyhtiölle toimenpidekiellon ja sen tehosteeksi 5 000 euron uhkasakon sekä myöntänyt luvan esteiden poistamiseen tarvittaessa. Lisäksi käräjäoikeus on määrännyt aikaisemmalla 4.5.2010 annetulla käräjäoikeuden päätöksellä myönnetyn turvaamistoimen olemaan voimassa, kunnes tämä riita-asia on lopullisesti ratkaistu tai asiaa käsittelevä tuomioistuin toisin määräisi.

6. Hovioikeus on kiinteistöyhtiön valituksen johdosta 13.1.2011 antamassaan tuomiossa lausunut, että kiinteistöyhtiö oli hakenut maaoikeuden tuomioon valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta, mutta asiassa ei ollut esitetty, että tuomion täytäntöönpano olisi kielletty taikka että toimitus olisi merkitty kiinteistörekisteriin. Maaoikeuden tuomio oli täytäntöönpanokelpoinen lainvoimaa vailla olevana. Hovioikeus on katsonut, että maaoikeuden tuomiolla on syntynyt kiinteistöyhtiötä sitova oikeus kysymyksessä olevan kulkuyhteyden käyttämiseen. Selvennyksenä hovioikeus on todennut, että toimenpidekielto uhkasakkoineen koski X tilan aluetta vain maaoikeuden 14.4.2010 antamalla tuomiolla vahvistetun uuden rasitetien osalta. Hovioikeus on pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion.

Kysymyksenasettelu

7. Asiassa on kysymys siitä, onko toimenpidekielto uhkasakkoineen ja muine määräyksineen voitu perustaa rasitetoimituksessa perustettuun tierasiteoikeuteen sillä perusteella, että maaoikeuden tuomio, jolla rasiteoikeus on vahvistettu, on ollut täytäntöönpanokelpoinen lainvoimaa vailla olevana, mihin seikkaan alemmat oikeudet ovat perustaneet ratkaisunsa.

Asioiden yhdessä käsitteleminen Korkeimmassa oikeudessa

8. Korkein oikeus viittaa Korkeimmassa oikeudessa samanaikaisesti vireillä olevan samojen asianosaisten välisen turvaamistoimiasian (jutun diaarinumero Korkeimmassa oikeudessa S2011/251) yhteydessä tehtyyn päätökseen sanotun asian ja käsillä olevan riita-asian yhdessä käsittelemisestä ja siitä, että Korkein oikeus antaa asioissa erikseen ratkaisut samana päivänä.

Korkeimman oikeuden kannanotot

9. C ja osuuskauppa ovat käräjäoikeudessa esittäneet kiinteistöyhtiötä vastaan toimenpidekieltoa ynnä muuta koskevat vaatimuksensa siinä vaiheessa, kun yhtiö oli valittanut Y tilan hyväksi perustetusta uudesta tierasiteoikeudesta maaoikeuteen. Ennen riita-asian ratkaisemista käräjäoikeudessa maaoikeus oli yhtiön valituksen hyläten pysyttänyt toimitusratkaisun. Maaoikeuden tuomio ei kuitenkaan ollut muutoksenhakuajan avoimena olemisen vuoksi vielä silloin lainvoimainen. Alemmat oikeudet ovat perustaneet kanteen hyväksyvän ratkaisunsa lähinnä siihen seikkaan, että Y tilan hyväksi on ollut olemassa kiinteistöyhtiötä sitova oikeus uuden rasitetien käyttämiseen, koska maaoikeuden tuomio oli kiinteistönmuodostamislain 238 §:n 2 momentin mukaisesti heti täytäntöön pantavissa lainvoimaisen tuomion tavoin.

10. Kiinteistönmuodostamislain 284 §:n mukaan toimitus on lainvoimainen, kun toimitusta koskeva valitusaika on päättynyt tai, jos toimituksesta on valitettu, kun valitus on tuomioistuimen päätöksellä lopullisesti ratkaistu. Lain 192 §:n 1 momentin mukaan kun toimitus on lain 284 §:n mukaan saanut lainvoiman, toimituksesta tehdään merkinnät kiinteistörekisteriin. Pykälän 4 momentin mukaan kiinteistö ja muu rekisteriyksikkö sekä niitä koskevat toimituksessa perustetut oikeudet syntyvät tai lakkaavat silloin, kun toimituksessa tehdään merkintä kiinteistörekisteriin, jollei erikseen toisin säädetä.

11. Kiinteistönmuodostamislain 238 §:n 1 momentin mukaan maaoikeuden tuomioon tai päätökseen tässä laissa tarkoitetussa asiassa saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta valittamalla, jos korkein oikeus oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n nojalla myöntää valitusluvan.

12. Pykälän 2 momentin mukaan maaoikeuden tuomio tai päätös pannaan täytäntöön niin kuin lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta säädetään. Vireillä olevaa toimitusta voidaan jatkaa, vaikka tuomioon tai päätökseen 1 momentin mukaisesti pyydetään valituslupaa. Korkein oikeus voi kuitenkin ennen asian lopullista ratkaisemista määrätä, ettei tuomiota tai päätöstä toistaiseksi panna täytäntöön tai ettei aloitettua täytäntöönpanoa saada jatkaa.

13. Vastaavansisältöinen säännös on oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 22 §:ssä. Sen mukaan hovioikeuden ratkaisu, jonka osalta muutoksenhakuun Korkeimmassa oikeudessa tarvitaan valituslupa, pannaan täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio. Tältä osin on vakiintuneesti katsottu, että kysymys on täytäntöönpanoviranomaisten tehtäväksi kuuluvasta tuomioiden, päätösten ja eräiden muiden ratkaisujen täytäntöönpanosta. Ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä on säädetty täytäntöönpanon perusteeksi kelpaaviksi ratkaisuiksi tuomioistuimen riita-asiassa antamat tuomiot ja päätökset. Lain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan täytäntöön pantavissa olevia ratkaisuja riita-asioissa ovat muun muassa tuomiot ja päätökset, joilla on asetettu maksu-, luovutus-, tekemis- ja kieltovelvoite.

15. Edeltä 10 kohdasta ilmenee myös, että kiinteistötoimituksen lainvoimaisuus edellyttää toimituksesta tehdyn valituksen ratkaisemista lopullisesti tuomioistuimen päätöksellä ja että toimituksen rekisteröinti voidaan suorittaa vasta, kun se on tullut lainvoimaiseksi.

Johtopäätös

16. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei C:llä ja osuuskaupalla ole ollut pelkästään maaoikeuden lainvoimaa vailla olevan tuomion perusteella sellaista oikeutta rasiteoikeusratkaisun kohteena olevan rasitetien käyttämiseen, joka olisi sellaisenaan sitonut kiinteistöyhtiötä. Siten kanteessa vaadituille toimenpidekiellolle uhkasakkoineen ja muine määräyksineen ei ole ollut perustetta silloin, kun asia on ollut käräjäoikeuden ratkaistavana. Tältä kannalta jää merkitystä vaille se, onko rasiteoikeusratkaisu tämän riita-asian muutoksenhakuvaiheen aikana tullut lain mukaan kiinteistöyhtiötä lopullisesti sitovaksi. C:n ja osuuskaupan kiinteistöyhtiötä vastaan nostama kanne on ollut perusteeton ja alempien oikeuksien olisi pitänyt hylätä se.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan.

Kiinteistöyhtiö B:lle asetettu uhkasakko poistetaan. C:n ja osuuskaupan yhteinen kanne hylätään.

Korkein oikeus on tänään yhdessä tämän asian kanssa käsitellyssä turvaamistoimiasiassa (Korkeimman oikeuden diaarinumero S2011/251) antamallaan päätöksellä kumonnut käräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisut toimenpidekiellosta uhkasakkoineen ja hylännyt C:n ja osuuskaupan yhteisen hakemuksen. Siten lausunnon antaminen turvaamistoimen peruuttamisesta on rauennut.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pasi Aarnio, Soile Poutiainen, Pekka Koponen ja Ari Kantor. Esittelijä Matti Sepponen.

---

[SV]

Ett fastighetsbolag hade hindrat grannfastigheten att använda en passage över bolagets fastighet på vilket det vid en servitutförrättning hade stiftats vägservitut för grannfastigheten. Jorddomstolen hade förkastat fastighetsbolagets besvär över servituträttsavgörandet, men domstolens dom hade inte vunnit laga kraft eftersom tiden för överklagande fortfarande var öppen.

Fråga om åtgärdsförbud jämte vite och andra förordnanden som förelagts fastighetsbolaget hade kunnat grundas på den omständigheten att jorddomstolens dom var verkställbar fastän den inte hade vunnit laga kraft.

FBL 192 § 4 mom

FBL 238 § 2 mom