Supreme Court allows late recovery suit when creditor provided required notice and gift exceeds three-year pre-bankruptcy limit.

Kysymys siitä, oliko ulosottokaaren mukainen takaisinsaantikanne nostettu liian myöhään.

Ks. KKO:1998:119

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanne Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa

Lindorff Oy (yhtiö) vaati kanteessaan, että ulosottovelallisen lapsilleen A:lle ja B:lle 13.3.1997 antama kiinteistön kolmasosan lahjoitus peräytetään. Kanteen mukaan ulosotto oli tullut vireille 3.5.1999, joka oli takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 6 §:n mukainen määräpäivä. Estetodistusta ei ollut annettu. Ulosottoasia oli edelleen vireillä. Koska lahjoitus oli tehty myöhemmin kuin kolme vuotta ennen määräpäivää ulosottovelallisen läheisille eikä ollut näytetty, ettei ulosottovelallinen ollut ylivelkainen eikä lahjan vuoksi tullut ylivelkaiseksi, lahja peräytyi mainitun 6 §:n säännöksen mukaisesti.

Vastaus

A ja B vaativat, että kanne hylätään. Heidän mukaansa ulosottovelallinen ei ollut lahjoituksen tekohetkellä ylivelkainen eikä lahjoitus ollut aiheuttanut ylivelkaisuutta. Lisäksi kanne oli nostettu liian myöhään.

Käräjäoikeuden tuomio 7.12.2010

Oli riidatonta, että yhtiöllä oli ulosottovelalliselta yksipuoliseen tuomioon perustuva 103 509,49 euron saatava, joka oli edelleen maksamatta. Edelleen oli riidatonta, että ulosottovelallinen oli 13.3.1997 lahjoittanut lapsilleen A:lle ja B:lle kummallekin 1/6 osan eräästä kiinteistöstä.

Ulosottokaaren 3 luvun 84 §:n mukaan velkojan oikeutta loukkaava oikeustoimi voidaan ulosoton hakijan kanteen johdosta peräyttää takaisinsaantilaissa säädetyllä tavalla. Mainitussa laissa tarkoitettuna määräpäivänä on tällöin ulosottoasian vireilletulopäivä.

Jos ulosottoasia on vireillä kannetta nostettaessa, ulosoton hakijan on ulosottokaaren 3 luvun 86 §:n mukaan toimitettava tuomioistuimelle ulosottomiehen ilmoitus vireilletulopäivästä ja lausuma siitä, tuleeko kantajan saatava todennäköisesti kertymään sellaisesta velalliselle riidattomasti kuuluvasta omaisuudesta tai tulosta, joka voidaan ulosmitata seuraavan kuuden kuukauden aikana.

Ulosottomiehen 24.11.2009 antaman todistuksen mukaan saatava oli tullut vireille ulosottovirastoon 3.5.1999. Ulosottovelallisen lahjat tyttärilleen A:lle ja B:lle oli täytetty myöhemmin kuin kolme vuotta ennen 3.5.1999. Tammikuun 31. päivänä 2005 laaditun ulosottoselvityksen mukaan ulosottovelallinen ei omistanut mitään eikä hänellä ollut muita tuloja kuin työmarkkinatuki. A ja B eivät olleet esittäneet mitään selvitystä ulosottovelallisen ylivelkaisuudesta. A ja B eivät näin ollen olleet näyttäneet, ettei ulosottovelallinen ollut ylivelkainen eikä lahjan vuoksi tullut ylivelkaiseksi. Lahjat olisi näin ollen peräytettävä, mikäli 3.5.1999 pidettiin määräpäivänä.

Mikäli velkoja hakee ulosottoa uudelleen, hän saa kuitenkin lain esitöiden mukaan (HE 216/2001 vp s. 178) uuden mahdollisuuden takaisinsaantikanteen nostamiseen, jollei takaisinsaantiaika ole vielä kulunut. Oikeuskirjallisuudessa esitetyn perusteella (Linna - Leppänen s. 635) tilanne on sama passiivirekisteröinnin yhteydessä, jos asia tulee vireille muun omaisuuden ulosmittauksen tai uuden ulosottohakemuksen johdosta ja jälleen päättyy esteeseen.

Ulosottokaaren 3 luvun 95 §:n 1 momentin mukaan estetodistus on annettava, jollei saatavalle ollut kertynyt täyttä suoritusta, jollei myöskään velallisen olinpaikasta ollut tietoa tai kun täytäntöönpano päättyi muuhun esteeseen. Saatava voidaan tällöin kuitenkin merkitä ulosottorekisteriin passiivisaatavaksi.

Ulosottomiehen yhtiölle antama ilmoitus ei ollut estetodistus. Yhtiön mukaan sille ei ollut annettu estetodistusta. Se oli kuitenkin todennut, ettei ulosottovelalliselta ollut löytynyt ulosmitattavaa varallisuutta, ettei hän myöskään ulosmittausselvityksessä ollut kertonut omistavansa mitään ja että häneltä oli saatu vain kaksi suoritusta, 19.12.2003 yhteensä 310,92 euroa ja 11.12.2008 yhteensä 168,17 euroa. Nämä seikat viittasivat vahvasti siihen, että asiassa oli annettu tai olisi pitänyt antaa estetodistus, että yhtiön saatava oli välillä merkitty passiivisaatavaksi tai että velkoja oli tehnyt uusia ulosottohakemuksia. Joka tapauksessa 3.5.1999 tehdystä ulosottohakemuksesta oli kulunut toistakymmentä vuotta eli selvästi yli kaksi ja puoli vuotta. Sovellettava määräpäivä ei näin ollen enää voinut olla 3.5.1999, vaan jokin huomattavasti myöhäisempi päivämäärä. Lahjojen peräyttäminen takaisinsaantilain 6 §:n nojalla oli kuitenkin edellyttänyt, että määräpäivä olisi ollut ainakin jo 13.3.2000.

Käräjäoikeus katsoi, että kanne oli nostettu liian myöhään ja sen vuoksi hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mari Jaakkola.

Turun hovioikeuden tuomio 18.10.2011

Yhtiö valitti hovioikeuteen ja toisti kanteensa.

A ja B vaativat, että valitus hylätään.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenlaamanni Riitta Jousi sekä hovioikeudenneuvokset Elise Suvanto ja Elina Paasivirta. Esittelijä Sanna Niinistö.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Yhtiölle myönnettiin valituslupa. Yhtiö toisti kanteensa ja vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan.

A ja B eivät käyttäneet heille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Lindorff Oy (yhtiö) on 9.12.2009 vireille tulleessa takaisinsaantikanteessaan vaatinut, että ulosottovelallisen 13.3.1997 tekemä kiinteistöosuuden lahjoitus tyttärilleen A:lle ja B:lle peräytetään ja määrätään, ettei lahjoitus ole esteenä lahjoitetun omaisuuden käyttämiselle yhtiön ulosotossa olevan saatavan suorittamiseksi.

2. Asiassa on kysymys ensiksi siitä, onko yhtiön ulosottokaaren mukainen takaisinsaantikanne nostettu liian myöhään. Mikäli näin ei ole, kysymys on sen jälkeen siitä, ovatko takaisinsaantikanteessa tarkoitetut kiinteistön osuuksien lahjoitukset kanteen mukaisesti peräytettävissä ulosottokaaren 3 luvun 84 §:n ja takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilain) 6 §:n nojalla.

Onko takaisinsaantikanne nostettu liian myöhään?

3. Kihlakunnanulosottomiehen yhtiölle antaman 24.11.2009 päivätyn ilmoituksen mukaan yhtiön saatava ulosottovelalliselta oli tullut vireille ulosottovirastoon 3.5.1999 ja saatava ei todennäköisesti tullut kertymään sellaisesta velalliselle riidattomasti kuuluvasta omaisuudesta tai tulosta, joka voidaan ulosmitata seuraavan kuuden kuukauden aikana.

5. Asiassa ei ole ilmennyt, että yhtiö olisi ennen 24.11.2009 annettua ilmoitusta saanut ulosottoasiassa ulosottomieheltä edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetun tiedon siitä, ettei sen saaminen ollut tullut ulosottoyrityksessä täysin suoritetuksi tai että yhtiölle olisi annettu ulosottolain (679/2003) ja ulosottokaaren 3 luvun 95 §:n mukainen estetodistus tai että ulosottoasian vireilläolo olisi muutoin päättynyt. Ulosottoasiassa ei ole myöskään ulosmitattu ulosottovelallisen palkkaa tai muuta toistuvaistuloa. Takaisinsaantikanteen nostamisen määräajan ei siten ole osoitettu edes alkaneen kulua silloin, kun yhtiö on nostanut takaisinkanteen. Esitetyn selvityksen perusteella ulosottoasia on ollut vireillä takaisinsaantikannetta nostettaessa.

6. Ulosottokaaren 3 luvun 86 §:n mukaan takaisinsaantikanne voidaan nostaa sen jälkeen, kun ulosottoasia on tullut vireille. Jos ulosottoasia on kannetta nostettaessa vireillä, kannetta ajavan ulosoton hakijan on toimitettava tuomioistuimelle ulosottomiehen ilmoitus vireilletulopäivästä ja lausunto siitä, tuleeko kantajan saatava todennäköisesti kertymään sellaisesta velalliselle riidattomasti kuuluvasta omaisuudesta tai tulosta, joka voidaan ulosmitata seuraavan kuuden kuukauden aikana. Jos täysi kertymä on mainitussa ajassa odotettavissa, kannetta ei voida tutkia.

7. Yhtiö on siten voinut viimeksi mainitun lainkohdan mukaisesti, kun se on toimittanut tuomioistuimelle lainkohdassa tarkoitetun kohdassa 3 selostetun ilmoituksen, 9.12.2009 nostaa kysymyksessä olevan takaisinsaantikanteen. Kannetta ei siis ole nostettu liian myöhään. A:n ja B:n esittämien väitteiden osalta Korkein oikeus vielä toteaa, ettei pelkästään sillä, että ulosottoasian vireilletulosta on kulunut pitkä aika, että ulosottoviranomaiset olisivat viivytelleet estetodistuksen antamisessa tai että ulosottoviranomaisilla olisi ollut jo vuonna 2005 tieto kysymyksessä olevasta lahjasta, ole yhtiön takaisinsaantikanteen nostamisajankohtaa koskevan arvioinnin kannalta asiassa merkitystä.

Takaisinsaantilain 6 §:ssä asetettujen edellytysten täyttyminen

8. Ulosottokaaren 3 luvun 84 §:n mukaan ulosottoa hakeneen velkojan oikeutta loukkaava oikeustoimi tai siihen vaikutukseltaan rinnastettava menettely, järjestely tai muu toimenpide voidaan hakijan kanteen johdosta tuomioistuimen päätöksellä peräyttää takaisinsaantilaissa säädetyillä perusteilla. Mainitussa laissa tarkoitettuna määräpäivänä on tällöin ulosottoasian vireilletulopäivä.

9. Takaisinsaantilain 6 §:n 1 momentin mukaan lahja, joka on täytetty myöhemmin kuin kolme vuotta ennen määräpäivää, peräytyy, jos se on annettu velallisen läheiselle eikä näytetä, ettei velallinen ollut ylivelkainen eikä lahjan vuoksi tullut ylivelkaiseksi. Lain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan läheisinä pidetään velallista ja hänen suoraan etenevässä polvessa olevaa sukulaistaan.

10. Ulosottovelallisen tekemä kiinteistön osuuksien lahjoitus tyttärilleen A:lle ja B:lle on tapahtunut 13.3.1997 eli myöhemmin kuin kolme vuotta ennen määräpäivänä pidettävää ulosottoasian vireilletulopäivää 3.5.1999.

11. A ja B eivät ole esittäneet näyttöä siitä, ettei ulosottovelallinen lahjan antamishetkellä ollut ylivelkainen eikä lahjan vuoksi tullut ylivelkaiseksi.

12. Edellä mainituilla perusteilla asiassa täyttyvät takaisinsaantilain 6 §:n mukaiset takaisinsaannin edellytykset.

Johtopäätös

13. Yhtiön takaisinsaantikanteen johdosta kysymyksessä oleva lahja peräytyy takaisinsaantilain 6 §:n mukaisilla perusteilla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan.

Ulosottovelallisen erikseen kummallekin lapselleen A:lle ja B:lle 13.3.1997 tekemä 1/6 osan lahjoitus eräästä kiinteistöstä ei ole esteenä lahjoitetun omaisuuden käyttämiselle yhtiön ulosotossa ulosottovelalliselta olevan saatavan suorittamiseksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Ilkka Rautio, Jukka Sippo, Jorma Rudanko ja Jarmo Littunen. Esittelijä Petteri Mikkola.

---

[SV]

Fråga om återvinningstalan enligt utsökningsbalken hade väckts för sent. Se KKO:1998:119.