Supreme Court allows appeal without further processing permission when combined prison terms exceed four months.

Käräjäoikeus oli tuominnut A:n neljän kuukauden vankeusrangaistukseen. A:lle aikaisemmin tuomittu yhdyskuntapalvelu oli samalla tuomiolla muunnettu 30 päiväksi vankeutta, koska A:n oli katsottu rikkoneen törkeästi palveluun kuuluvia velvollisuuksia. Jatkokäsittelyluvan tarvetta oli arvioitava mainittujen vankeusrangaistusten yhteenlasketun pituuden perusteella, joten A ei tarvinnut jatkokäsittelylupaa valittaessaan käräjäoikeuden tuomiosta.

OK 25 a luku 6 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 14.9.2011

Syyttäjän syytteestä käräjäoikeus tuomitsi A:n kahdesta pahoinpitelystä (kohdat 1 ja 4), törkeästä rattijuopumuksesta (kohta 2) ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta (kohta 3) yhteiseen 4 kuukauden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus otti rangaistusta määrätessään huomioon rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla alentavana seikkana A:lle tuomitun aikaisemman ehdottoman vankeusrangaistuksen. Syyttäjän vaatimuksesta A:n suorittamatta oleva 30 tunnin osa hänelle aikaisemmin tuomitusta yhdyskuntapalvelusta muunnettiin yhdyskuntapalvelusta annetun lain 8 §:n 3 momentin nojalla 30 päiväksi vankeutta, koska A oli ollut palvelupaikalla päihtyneenä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Teea Pusa.

Turun hovioikeuden päätös 14.12.2011

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa ja että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn. A vaati edelleen muun muassa, että syyte kohtien 2 - 4 osalta hylätään tai että rangaistusta ainakin alennetaan ja ettei yhdyskuntapalvelua muunneta vankeudeksi.

Hovioikeus lausui, että oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 6 §:n 1 momentin mukaan vastaaja tarvitsee rikosasiassa jatkokäsittelyluvan, jos häntä ei ole tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin neljä kuukautta vankeutta. A oli tuomittu asiassa neljän kuukauden vankeusrangaistukseen, joten hovioikeuden mukaan hän tarvitsi jatkokäsittelyluvan.

Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa ja jätti käräjäoikeuden ratkaisun pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Riitta Sandholm ja Arto Suomi sekä viskaali Tiina Hirvonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati ensisijaisesti, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen jatkokäsittelyluvan myöntämiseksi ja näytön uudelleen arvioimiseksi. Toissijaisesti A vaati, että jatkokäsittelylupa myönnetään Korkeimmassa oikeudessa ja syyte kohtien 2 - 4 osalta hylätään tai että rangaistusta ainakin alennetaan. Hän vaati lisäksi, että yhdyskuntapalvelua ei muunneta vankeudeksi.

Syyttäjä antoi vastauksen ja vaati valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Pirkanmaan käräjäoikeus on tuominnut 14.9.2011 antamallaan tuomiolla A:n kahdesta pahoinpitelystä (syytekohdat 1 ja 4), törkeästä rattijuopumuksesta (syytekohta 2) ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta (syytekohta 3) yhteiseen neljän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja ajokieltoon määräajaksi. Käräjäoikeus on ottanut syytekohdan 1 osalta huomioon rangaistusta alentavana saman käräjäoikeuden 4.3.2011 antaman tuomion, jossa A oli tuomittu neljän kuukauden vankeusrangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus on muuntanut A:lle aikaisemmin tuomitusta yhdyskuntapalvelusta suorittamatta olevan osan 30 päiväksi vankeutta, koska käräjäoikeus on katsonut hänen rikkoneen törkeästi palveluun kuuluvia velvollisuuksia.

2. A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa ja että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn. A on vaatinut muun muassa, että käräjäoikeuden tuomio hänen syykseen syytekohdissa 2 ja 3 luettujen törkeän rattijuopumuksen ja kulkuneuvon kuljettamisen oikeudetta sekä syytekohdassa 4 luetun pahoinpitelyn osalta kumotaan ja syytteet näiltä osin hylätään. Lisäksi A on vaatinut, että hänelle tuomittua rangaistusta alennetaan ja ettei yhdyskuntapalvelusta suorittamatta olevaa osaa muunneta vankeudeksi.

3. Hovioikeus on todennut, että oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 6 §:n 1 momentin mukaan vastaaja tarvitsi rikosasiassa jatkokäsittelyluvan, jos häntä ei ollut tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin neljä kuukautta vankeutta. Koska A oli käräjäoikeuden tuomiolla tuomittu neljän kuukauden vankeusrangaistukseen, A tarvitsi jatkokäsittelyluvan. Hovioikeus on katsonut, etteivät edellytykset jatkokäsittelyluvan myöntämiselle täyttyneet. A:lle ei ole myönnetty asiassa jatkokäsittelylupaa.

4. Korkeimmassa oikeudessa on ensiksikin kysymys siitä, onko A tarvinnut jatkokäsittelyluvan valittaessaan käräjäoikeuden määräämästä yhdyskuntapalvelun muuntorangaistuksesta. Jos vastaus tähän kysymykseen on myönteinen, on luvan tarvetta arvioitava A:lle tuomitun rangaistuksen ankaruuden perusteella. Tällöin on otettava kantaa siihen, perustetaanko arvio erikseen muunnetun vankeusrangaistuksen pituuteen ja erikseen hänen syykseen luetuista rikoksista tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen pituuteen vai määräytyykö luvan tarve vankeusrangaistusten yhteenlasketun pituuden perusteella.

Jatkokäsittelylupajärjestelmän soveltamisalasta yhdyskuntapalvelun muuntorangaistuksen kannalta

5. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 6 §:n 1 momentin mukaan vastaaja tarvitsee rikosasiassa jatkokäsittelyluvan, jos häntä ei ole tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin neljä kuukautta vankeutta. Säännöksen mukaan rangaistuksen ankaruutta arvioitaessa ei oteta huomioon vankeusrangaistuksen ohessa tuomittua sakkoa tai muuta rikosoikeudellista seuraamusta. Pääsääntö siten on, että jatkokäsittelyluvan tarve määräytyy rikosasiassa tuomitun vankeusrangaistuksen pituuden perusteella.

6. Mainittuun pääsääntöön on säädetty nimenomaisia poikkeuksia. Lupajärjestelmän ulkopuolelle jäävät oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 6 §:n 2 momentin mukaan rikosasiat, joissa vastaaja on tuomittu muun muassa viralta pantavaksi tai 10 000 euron määrän ylittävään menettämisseuraamukseen. Luvun 9 §:ssä on puolestaan lueteltu asiat, kuten sotilasoikeudenkäyntiasiat ja sakon muuntorangaistuksen määräämistä koskevat asiat, joissa jatkokäsittelylupaa ei tarvita. Sakon muuntorangaistuksen määräämistä koskevien asioiden jättämistä lupajärjestelmän ulkopuolelle on perusteltu sillä seikalla, että nämä asiat ratkaistaan hovioikeudessa yhden jäsenen kokoonpanossa, eikä tätä toimivaltasäännöstä ole ehdotettu muutettavaksi (HE 105/2009 vp s. 32 ja 58).

8. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvussa ei nimenomaisesti säädetä siitä, kuuluvatko yhdyskuntapalvelun vankeudeksi muuntamista koskevat asiat jatkokäsittelylupajärjestelmän piiriin. Yhdyskuntapalvelun muuntaminen vankeudeksi voi johtua tuomitulle määrätystä uudesta vankeusrangaistuksesta, palvelun suorittamisen esteestä taikka yhdyskuntapalveluun liittyvien velvollisuuksien rikkomisesta. Mainitun luvun 6 §:n säännöstä koskevissa perustelulausumissa (HE 105/2009 vp s. 55) on todettu muun ohella, että jos kysymys on tuomitun yhdyskuntapalvelun muuntamisesta vankeudeksi, jatkokäsittelyluvan tarve määräytyisi sen vankeusrangaistuksen perusteella, joka muunnettaessa tuomittaisiin. Näin ollen yhdyskuntapalvelun vankeudeksi muuntamista koskeva asia on esitöiden mukaan tarkoitettu kuuluvaksi lupajärjestelmän piiriin. Tällöinkin jää epäselväksi se, määräytyykö luvan tarve sanotuin perustein kaikissa yhdyskuntapalvelun vankeudeksi muuntamisen tilanteissa.

Miten samalla kertaa tuomitut yhdyskuntapalvelun muuntorangaistus ja siitä erillinen yhteinen vankeusrangaistus vaikuttavat luvan tarpeeseen

10. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 6 §:n 1 momentin säännöksestä ilmenee, että jatkokäsittelyluvan tarve rikosasian vastaajalle määräytyy yksinomaan hänelle tuomitun vankeusrangaistuksen ankaruuden mukaan. Lain esitöissä todetaan, että merkitystä ei ole sillä, onko vastaaja tuomittu yhdestä rikoksesta vankeusrangaistukseen vai useammasta rikoksesta yhteiseen vankeusrangaistukseen ja onko vankeusrangaistus tuomittu ehdollisena tai ehdottomana taikka yhdyskuntapalveluna. Ehdotonta vankeutta lievempiin seuraamuksiin eli sakkoon tai nuorisorangaistukseen taikka enintään neljän kuukauden vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun tuomittu tarvitsee lähtökohtaisesti aina jatkokäsittelyluvan (HE 105/2009 vp s. 55). Edellä olevan perusteella merkitystä ei ole myöskään sillä seikalla, että vankeusrangaistusta tuomittaessa on rikoslain 7 luvun 6 §:n mukaan otettu huomioon alentavana tekijänä aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistus.

13. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että arvioitaessa jatkokäsittelyluvan tarvetta vankeusrangaistuksen ankaruuden perusteella on A:lle samalla kertaa tuomittuja vankeusrangaistuksia tarkasteltava kokonaisuutena ja että arviointi on tehtävä vankeusrangaistusten yhteenlasketun pituuden perusteella.

14. A on tuomittu yhdyskuntapalvelun suorittamatta olevasta osasta 30 päivän vankeusrangaistukseen sekä muista rikoksista yhteiseen neljän kuukauden vankeusrangaistukseen, jotka yhteenlaskettuna muodostavat oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 6 §:n 1 momentissa säädettyä vankeusrangaistusta ankaramman rangaistuksen. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei A ole valittaessaan käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen tarvinnut jatkokäsittelylupaa. Hovioikeuden tulee siten jatkaa asian käsittelyä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Turun hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan jatkaa asian käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Soile Poutiainen, Marjut Jokela, Ari Kantor ja Jarmo Littunen. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

---

[SV]

Tingsrätten hade dömt A till ett fängelsestraff på fyra månader. Samtidigt hade samhällstjänst som A tidigare ådömts förvandlats till 30 dagar fängelse, eftersom A ansågs ha brutit grovt mot de skyldigheter som hörde till tjänsten. Behovet av tillstånd till fortsatt handläggning skulle bedömas utifrån den sammanräknade längden av fängelsestraffen. A behövde därför inte tillstånd till fortsatt handläggning då han överklagade tingsrättens dom.

RB 25 a kap 6 § 1 mom