Life insurance seized for debt is exempt from execution if more than ten years have passed since the policy was taken out.

A:n 4.7.1997 ottama henkivakuutus ulosmitattiin 16.4.2010 rikokseen perustuvaa vahingonkorvaussaatavaa koskevan tuomion perusteella. Koska vakuutuksen ottamisesta oli ulosmittausta toimitettaessa kulunut enemmän kuin 10 vuotta, sitä ei olisi vakuutussopimuslain 54 §:n 1 momentin 1 kohdan (543/1994) mukaan saanut ulosmitata. Merkitystä ei ollut sillä, että henkivakuutus oli jo 6.9.2005 pantu vakuustakavarikkoon sanotun vahingonkorvausvelan perimisen turvaamiseksi. Ulosmittaus kumottiin.

VakSopL 54 § 1 mom 1 kohta (543/1994)

Taustatiedot

A oli 4.7.1997 ottanut Selekta-säästöhenkivakuutuksen (henkivakuutus).

Muun muassa sillä perusteella, että oli syytä epäillä A:n syyllistyneen kolmeen 15.8.1998 - 31.3.2004 tehtyyn törkeään veropetokseen, Helsingin käräjäoikeus oli 19.8.2005 rikoskomisario X:n hakemuksesta antamassaan päätöksessä pakkokeinolain 3 luvun 1 §:n nojalla määrännyt A:n omaisuutta pantavaksi hukkaamiskieltoon tai vakuustakavarikkoon enintään 845 770 euron arvosta (turvaamistoimipäätös).

Keski-Uudenmaan kihlakunnanviraston ulosotto-osasto oli päätöksellään 6.9.2005 pannut turvaamistoimipäätöksen täytäntöön asettamalla henkivakuutuksen takavarikkoon.

Helsingin käräjäoikeus oli 8.10.2009 tuominnut A:n muun muassa kolmesta 15.8.1998 - 31.3.2004 tehdystä törkeästä veropetoksesta vankeusrangaistukseen ja velvoittanut hänet suorittamaan verovirastolle näiden rikosten johdosta vahingonkorvauksena yhteensä 1 922 772 euroa korkoineen. Samalla käräjäoikeus oli määrännyt, että kysymyksessä oleva turvaamistakavarikko pysyy voimassa, kunnes saatava on maksettu tai asiasta toisin päätetään.

Ulosmittaus

Itä- ja Keski-Uudenmaan kihlakunnanulosottomiehen 16.4.2010 tekemällä ulosmittauspäätöksellä henkivakuutus oli ulosmitattu edellä mainitun vahingonkorvausvelan suorittamiseksi.

Ulosmittauspäätöksen perustelujen mukaan ulosmittaus oli jatkotoimenpide Helsingin käräjäoikeuden turvaamistoimipäätöksen nojalla 6.9.2005 toimitettuun takavarikkoon siten, että ”täytäntöönpanolla on tässä ulosottoasiassa, nyt puheena olevaan omaisuuteen kohdistettu ulosmittauksen oikeusvaikutukset jo ennen kuin vakuutussopimuslain 54 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetty 10 vuoden määräaika on kulunut umpeen”.

Ulosottovalitus

A valitti ulosmittauksesta käräjäoikeuteen ja vaati sen kumoamista. A:n mukaan ulosmittaukset oli kohdistettu sellaiseen omaisuuteen, joka oli vakuutussopimuslain 54 §:ssä rajattu ulosoton ulkopuolelle.

Vantaan käräjäoikeuden päätös 9.7.2010

Käräjäoikeus totesi perusteluissaan, että valituksen kohteena oli 16.4.2010 tehty päätös irtaimen ulosmittauksesta. Tuolloin oli jo kulunut kymmenen vuotta henkivakuutuksen ottamisesta eikä siihen siten ollut saanut kohdistaa enää uutta ulosmittausta. Kysymys oli siitä, vastasiko 6.9.2005 tehty turvaamistoimen täytäntöönpano vakuutussopimuslain 54 §:ssä tarkoitettua ulosmittausta niin, että nyt 16.4.2010 tehtyä ulosmittausta voitiin pitää vain sen jatkotoimena. Ratkaistava oli myös, oliko sillä merkitystä, että rikostuomio oli annettu vasta 8.10.2009, jolloin vakuutuksen ottamisesta oli jo kulunut kymmenen vuotta.

Käräjäoikeus katsoi, ettei vakuutussopimuslain 54 §:n säännös ollut sellaisessa suhteessa ulosottolainsäädäntöön, että sitä olisi pidettävä erityissäännöksenä. Ulosmittauksen käsite voitiin tuon säännöksen yhteydessä ymmärtää samalla tavoin kuin yleensäkin ulosotto-oikeudessa. Ulosottokaaren 4 luvun 1 §:ssä säädetään, että ulosottoperuste, jossa on asetettu rahamääräinen maksuvelvoite, pannaan täytäntöön ulosmittaamalla tarvittava määrä velalliselle kuuluvaa omaisuutta. Ulosottoperusteita koskevan ulosottokaaren 2 luvun 1 §:n mukaan hakijalla tulee olla 2 §:ssä tarkoitettu ulosottoperuste, jossa on asetettu velvoite tai määrätty turvaamistoimi. Tuon 2 §:n mukaan puolestaan ulosottoperuste oli muun muassa tuomioistuimen antama turvaamistoimipäätös.

Näin ollen oli kiistatonta, että myös nyt kysymyksessä oleva 19.8.2005 annettu turvaamistoimipäätös oli asianmukainen ulosottoperuste, jonka nojalla oli 6.9.2005 voitu panna takavarikkoon puheena oleva säästöhenkivakuutus. Myös tällaisen täytäntöönpanon oli perusteltua katsoa katkaisevan vakuutussopimuslain 54 §:ssä mainitun määräajan, vaikka tuomioistuimen annettua pääasiassa tuomion tuleekin vielä suoritettavaksi ulosmittaus. Tämä oli kuitenkin luonteeltaan turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanon jatkamista. Turvaamistoimi menettäisi merkityksensä, jollei jo sille annettaisi määräajan katkaisevaa merkitystä. Esitetyin perustein käräjäoikeus piti perusteettomana valittajan käsitystä siitä, että vakuutussopimuslain 54 §:ssä mainitun määräajan kuluminen olisi estänyt 16.4.2010 tehdyn ulosmittauksen tässä tapauksessa.

Käräjäoikeus hylkäsi valituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Markku Räty.

Helsingin hovioikeuden päätös 15.11.2011

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että ulosmittaus kumotaan.

Ulosottokaaressa, toisin kuin aiemmassa ulosottolaissa, on myös nimenomainen säännös ulosmittauksen voimaantulosta. Lain esitöiden valossa voimaantulolla tarkoitetaan ulosmittauksen oikeusvaikutusten alkamista (HE 13/2005 vp). Ulosottokaaren 4 luvun 27 §:n 1 momentin mukaan omaisuuden ulosmittaus tulee voimaan velalliseen nähden ulosmittauspäätöksellä. Säännöksen 2 momentin mukaan saatavan ja muun oikeuden ulosmittaus tulee voimaan suoritusvelvolliseen nähden maksukiellon tiedoksiantamisella.

Näillä perusteilla hovioikeus päätyi siihen, että 6.9.2005 suoritetulla takavarikon täytäntöönpanolla oli A:n henkivakuutussaatavaan kohdistettu ulosmittausta vastaavat oikeusvaikutukset ja toimenpide siten vastasi vakuutussopimuslain 54 §:n 1 momentissa (543/1994) tarkoitettua ulosmittausta.

Ulosmittaus 16.4.2010 oli ulosottopäätöksessä todetuin tavoin ollut jatkotoimenpide aiemmalle vakuustakavarikon täytäntöönpanolle ja se oli voitu suorittaa vielä tuolloin vakuutussopimuslain 54 §:n 1 momentin (543/1994) estämättä.

Mainituilla perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pirkko Kauppinen, Leena Järvilahti ja Kirsti Uusitalo.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin asiassa valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös ja ulosmittaus 16.4.2012 kumotaan.

Verohallinto vaati vastauksessaan, että A:n valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A on ottanut Selekta-säästöhenkivakuutuksen (henkivakuutus) 4.7.1997. Käräjäoikeus oli 19.8.2005 rikoskomisarion hakemuksesta antamassaan päätöksessä pakkokeinolain 3 luvun 1 §:n nojalla määrännyt A:n omaisuutta pantavaksi hukkaamiskieltoon tai vakuustakavarikkoon, koska tämän oli syytä epäillä syyllistyneen kolmeen 15.8.1998 - 31.10.2004 tehtyyn törkeään veropetokseen (turvaamistoimipäätös). Kihlakunnanviraston ulosotto-osasto oli päätöksellään 6.9.2005 pannut turvaamistoimipäätöksen täytäntöön asettamalla henkivakuutuksen takavarikkoon. Käräjäoikeus oli 8.10.2009 tuomiossaan lukenut A:n syyksi mainitut rikokset ja velvoittanut hänet suorittamaan verovirastolle vahingonkorvausta. Takavarikko oli määrätty pysymään voimassa. Ulosottomies oli 16.4.2010 ulosmitannut henkivakuutuksen vahingonkorvausvelan suorittamiseksi.

2. Asiassa sovellettavan vakuutussopimuslain 54 §:n 1 momentin 1 kohdan (543/1994) mukaan jos henkivakuutuksessa on vakuutettuna vakuutuksenottaja tai hänen puolisonsa, ei jommallekummalle heistä vakuutussopimuksen mukaan kuuluvaa oikeutta saa ulosmitata kummankaan velasta, jos vakuutuksen ottamisesta on ulosmittausta toimitettaessa kulunut vähintään kymmenen vuotta.

3. Asiassa on kysymys siitä, onko säästöhenkivakuutussopimus voitu tässä tapauksessa ulosmitata, vaikka henkivakuutuksen ottamisesta on kulunut ulosmittausta toimitettaessa enemmän kuin kymmenen vuotta ottaen huomioon, että turvaamistoimipäätös on pantu täytäntöön ennen kymmenen vuoden määräajan umpeenkulumista.

Vakuutussopimuslain 54 §:n 1 momentin 1 kohdasta (543/1994)

4. Korkein oikeus toteaa, että nyt ratkaistavan kysymyksen kannalta vakuutussopimuslain 54 §:n 1 momentin 1 kohdan sanamuodon mukaan merkityksellistä on ainoastaan vakuutuksen ottamisen ja ulosmittauksen välinen aika. Sen sijaan merkityksellistä ei tämän lainkohdan mukaan ole esimerkiksi se, milloin ulosmittauksen perusteena olevan saatavan peruste on syntynyt tai milloin saatavan turvaamiseksi on myönnetty turvaamistoimi ja milloin se on pantu täytäntöön taikka milloin saatavasta on annettu maksutuomio. Merkitystä ei ole myöskään saatavan perusteella.

Vakuustakavarikon oikeusvaikutuksista

5. Pakkokeinolaissa säännellyllä vakuustakavarikolla pyritään ennakolta varmistamaan, että esimerkiksi rikoksesta johtuva vahingonkorvaus velvoittavan tuomion antamisen ja täytäntöönpanokelpoiseksi tulemisen jälkeen myös maksetaan ja että maksu, jos suoritusvelvollisuutta ei täytetä vapaaehtoisesti, voidaan viime kädessä periä vakuustakavarikossa olevasta omaisuudesta ulosotossa. Näihin seikkoihin nähden ja ottaen huomioon, ettei täytäntöönpannun vakuustakavarikon perusteella omaisuutta kuitenkaan saada myydä, myös tämän turvaamistoimen tarkoituksena on vain turvata varojen ja niiden arvon säilyminen rajoittamalla velallisen mahdollisuuksia määrätä omaisuudestaan.

6. Pakkokeinolaissa ei ole itsenäisiä määräyksiä vakuustakavarikon oikeusvaikutuksista. Lain 3 luvun 8 §:n mukaan vakuustakavarikosta on soveltuvin kohdin voimassa, mitä ulosottolainsäädännössä on hukkaamiskiellosta ja takavarikosta säädetty. Takavarikon täytäntöönpanon aikaan 6.9.2005 voimassa olleen ulosottolain 7 luvun 1 §:n (1066/1991) mukaan turvaamistoimen täytäntöönpanossa noudatettiin paitsi ulosottolain 7 luvun myös lain 3 luvun yleisiä menettelysäännöksiä ja 4 luvun ulosmittausta koskevia säännöksiä. Tuolloin oikeusvaikutuksista oli säädetty vain määräämällä, että kiinteistön takavarikolla oli samat oikeusvaikutukset kuin kiinteistön ulosmittauksella ulosottolain 4 luvun 30 §:n mukaan. Takavarikon oikeusvaikutuksista on ensi kerran säädetty laajemmin ja tarkemmin 1.1.2008 voimaan tulleessa ulosottokaaressa. Ulosottokaaren 8 luvun 8 §:n mukaan takavarikon täytäntöönpanolla on samat oikeusvaikutukset kuin ulosmittauksella ulosottokaaren 4 luvun 37 - 41 ja 78 §:n mukaan.

8. Ulosottokaaren lainvalmistelutöissä ei suoraan oteta kantaa siihen, tarkoittiko ulosottokaaren 8 luvun 8 §:n sääntely muutosta aikaisempaan oikeustilaan. Jos uudella sääntelyllä olisi tarkoitettu muuttaa oikeusvaikutuksia aikaisemmasta, tämä olisi ilmeisesti tuotu esiin lainvalmistelutöissä. Tämä oikeuttaa päättelemään, että nykyään voimassa oleva sääntely ei ole merkinnyt oikeustilan muuttamista vaan pikemminkin aikaisemman oikeustilan vakiinnuttamista ja täsmentämistä. Näin ollen, kun turvaamistoimen täytäntöönpanolle on säädetty samat oikeusvaikutukset kuin ulosmittaukselle vain erikseen määrätyissä suhteissa, puoltaa tämä sitä, ettei niiden oikeusvaikutuksia voida muissa suhteissa samaistaa.

Korkeimman oikeuden kannanotto

10. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että 6.9.2005 täytäntöönpannulla vakuustakavarikolla ei ole merkitystä, kun arvioidaan, onko A:n 4.7.1997 ottama henkivakuutus voitu ulosmitata 16.4.2010. Koska ulosmittausta toimitettaessa oli kulunut enemmän kuin kymmenen vuotta henkivakuutuksen ottamisesta, sitä ei olisi vakuutussopimuslain 54 §:n 1 momentin 1 kohdan (543/1994) mukaan saanut ulosmitata.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset sekä 16.4.2010 toimitettu ulosmittaus kumotaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti, Pekka Koponen ja Ari Kantor. Esittelijä Petteri Mikkola.

---

[SV]

En livförsäkring som A hade tecknat 4.7.1997 utmättes 16.4.2010 med stöd av en dom angående en skadeståndsfordran på grund av ett brott. Eftersom det hade förflutit mer än 10 år sedan försäkringen tecknades, borde den inte enligt 54 § 1 mom. 1 punkten (543/1994) lagen om försäkringsavtal ha fått utmätas. Det saknade betydelse att livförsäkringen redan 6.9.2005 hade belagts med kvarstad för indrivning av den nämnda skadeståndsskulden. Utmätningen upphävdes.

L om försäkringsavtal 54 § 1 mom 1 punkten (543/1994)