Employees convicted of attempted trade secret misappropriation despite lack of specific duty to copy data.

A ja B olivat yhdessä ennen työsuhteidensa päättymistä kopioineet työnantajansa Y Oy:n tietojärjestelmistä käytössään olleille tietokoneille ja muistitikuille laajasti yrityssalaisuuksia sisältäneitä tietoja. He olivat siirtyneet pian työsuhteidensa päättymisen jälkeen Y Oy:n kanssa kilpailevan yhtiön palvelukseen. Tietojen kopioiminen ei ollut ollut kiellettyä, mutta mainittuun laajaan kopioimiseen ei enää tuolloin ollut ollut heidän työtehtävistään johtunutta tarvetta. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, etteivät A ja B olleet syyllistyneet yritysvakoiluun. Heidät tuomittiin yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä.

RL 30 luku 4 § 1 mom 2 kohta

RL 30 luku 5 § 1 mom 1 kohta

RL 30 luku 5 § 3 mom

RL 5 luku 1 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte Porin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta yritysvakoilun yrityksestä, koska he olivat 13.11. - 19.12.2007 yhdessä ja yksissä tuumin oikeudettomasti hankkineet tiedon Y Oy:lle kuuluvasta yrityssalaisuudesta kopioimalla suuren joukon yhtiön yrityssalaisuuksiksi luokiteltavia tiedostoja (muun muassa niin sanottuja Acentia- ja Econet-tiedostoja), tallentaneet kopioimansa tiedostot käytössään olleille tietokoneilleen sekä myös siirtäneet ja tallentaneet tällaisia tiedostoja omille henkilökohtaisille muistitikuilleen. He olivat siirtäneet tällaisia tiedostoja myös A:n omalle henkilökohtaiselle tietokoneelle tarkoituksin oikeudettomasti käyttää tai ilmaista tällaisia salaisuuksia teonkuvauksesta tarkemmin ilmenevin tavoin. A ja B olivat kopioineet itselleen myös sellaisia yrityssalaisuuksiksi luokiteltavia tiedostoja, jotka eivät olleet liittyneet heidän työtehtäviinsä ja toimenkuvaansa. Koska A ja B eivät olleet ehtineet käyttää tai ilmaista Y Oy:n yrityssalaisuuksia, oli heidän tekonsa jäänyt yrityksen asteelle.

Toissijaisesti syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä, koska he olivat yhdessä ja yksissä tuumin hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tai toista vahingoittaakseen oikeudettomasti yrittäneet ilmaista Y Oy:lle kuuluvia yrityssalaisuuksia tai oikeudettomasti yrittäneet käyttää tällaisia salaisuuksia, jotka he olivat saaneet tietoonsa ollessaan mainitun yhtiön palveluksessa. A ja B olivat teonkuvauksesta tarkemmin ilmenevin tavoin kopioineet suuren määrän tiedostoja ennen työsuhteensa päättymistä ja siirtymistään Y Oy:n kilpailijan palvelukseen. Koska A ja B eivät olleet ehtineet käyttää tai ilmaista Y Oy:n yrityssalaisuuksia, oli heidän tekonsa jäänyt yrityksen asteelle.

Y Oy yhtyi toissijaiseen syytteeseen.

Vastaus

A ja B kiistivät syytteet.

Käräjäoikeuden tuomio 28.1.2009

A ja B olivat kopioineet Y Oy:n tiedostoja käytössään olleille yhtiön kannettaville tietokoneille ja heidän omille muistitikuilleen. A ja B olivat irtisanoutuneet Y Oy:n palveluksesta siten, että B:n työsuhde oli päättynyt 13.12.2007 ja A:n 30.12.2007. He olivat aloittaneet uuden työsuhteen X Oy:ssä, B 17.12.2007 ja A 2.1.2008. Asiassa oli riidatonta, että A:lla ja B:llä oli myyntiryhmän jäseninä ollut oikeus päästä Acentia- ja Econet-tiedostoihin. Kopioidut tiedostot olivat sisältäneet yrityssalaisuuksiksi luokiteltavia tietoja.

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että B:n kanssa neuvottelut työpaikan vaihtamisesta X Oy:hyn oli aloitettu jossain vaiheessa syksyllä 2007 ja A:n kanssa myöhemmin marraskuussa. A oli kopioinut syytteessä mainittuja tiedostoja käytössään olleelle Y Oy:n omistamalle kannettavalle tietokoneelle kahdella eri kerralla marraskuussa 2007 ja ne oli poistettu kyseiseltä koneelta marraskuussa yhdellä kerralla. B oli kopioinut tiedostoja käytössään olleelle Y Oy:n omistamalle kannettavalle tietokoneelle 28.11.2007 iltapäivällä, ja ne oli myös poistettu kyseiseltä koneelta myöhemmin samana iltana. Seuraavana aamupäivänä B oli ilmoittanut Y Oy:lle irtisanoutuvansa. A oli puolestaan ilmoittanut irtisanoutumisestaan 30.11.2007.

Poliisin laatimista muistioista ja tulosteista ilmeni, että A:n ja B:n muistitikuille tallennettuja tiedostoja oli käytetty viimeksi 18.12.2007. Muistitikulta oli löytynyt muun muassa Econet- ja Acentia-tietokannat. Kirjallisena todisteena esitetystä sähköpostista ilmeni, että B oli 20.12.2007 lähettänyt sähköpostin työpaikan vaihdoksesta kymmenille vastaanottajille.

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A ja B olivat marraskuussa 2007 kopioineet yhdessä tiedostoja myös A:n kotona hänen omalle kotitietokoneelleen, jolta tiedostot oli kuitenkin hävitetty. Lisäksi A:n ja B:n yksituumaisuutta osoitti samoihin aikoihin tapahtunut kummankin työpaikan vaihdos, marraskuussa 2007 tapahtunut kopiointi ja se, että molempien muistitikuilla oli ollut yhtiön koneilta kopioituja tiedostoja, joita kumpaakin oli tutkittu 18.12.2007 ja siten A:n irtisanoutumisen ja B:n työpaikan vaihdoksen jälkeen. Näin ollen A ja B olivat toimineet yksituumaisesti.

Hallituksen esityksessä eräiden rikoslain talousrikossäännösten ja eräiden niihin liittyvien lakien muuttamiseksi (HE 53/2002) todettiin yrityssalaisuuden rikkomisesta esitetyissä perusteluissa, että nykyiset rangaistussäännökset eivät kieltäneet sitä, että yrityksen työntekijä työssäoloaikanaan suunnitelmallisesti kokosi yrityssalaisuuksia, sanoi itsensä irti ja irtisanomisajan päätyttyä vei kilpailijayritykseen kaikki työnsä vuoksi haltuunsa saamansa yrityssalaisuudet. Rangaistava teko saattoi olla vain siinä tapauksessa, että yrityssalaisuuksia oli hankittu oikeudettomasti. Oikeudetonta hankkiminen voisi olla, jos työntekijä oli hankkinut sellaisia yrityssalaisuuksia, joita hän ei ollut saanut työnsä kautta. Hän oli myös voinut hankkia yrityssalaisuuksia sellaisella tavalla, joka ei ollut hänelle sallittua, esimerkiksi kopioimalla materiaalia oikeudetta. Tällöin tekoon voitiin soveltaa yritysvakoilua koskevaa säännöstä.

A oli käräjäoikeudessa kertonut, että Acentia-tietokannan kopiointi oli ollut tarpeen etätyön tekemiseksi samalla lailla kuin tarjousten kopiointi. Kuitenkaan A:n ja B:n lisäksi kukaan muu todistelutarkoituksessa kuultu henkilö ei ollut pitänyt sitä tarpeellisena. Tietokantaan tekivät kaikki muutoksia, joten sen sisältö muuttui päivittäin. Sen käyttö kannettavan tietokoneen omalta kovalevyltä olisi edellyttänyt tietokannan kopiointia päivittäin. Y Oy:n edustaja sekä todistajina kuullut kolme työntekijää olivat pitäneet tietokannan kopiointia lisäksi vaikeana.

B oli käräjäoikeudessa kertonut, että toteutuneet myynnit sisältävän Econet-tietokannan kopiointi oli ollut tarpeen siksi, että tietokannan pohjalta kukin myyjä laati laskelman myynneistään provisiopalkkaansa varten. Toisaalta todistajina kuullut kaksi työntekijää olivat kertoneet, että koko tietokannan kopiointi ei ollut ollut tarpeen. Palkkiolaskelma laadittiin siten, että tietokannasta haettiin kuukausittain omat kuukauden myynnit, ja näistä tiedoista tehtiin laskelma.

Käräjäoikeus katsoi, että A ja B olivat kopioineet kerralla koko Acentia-asiakasrekisterin, Econet-tietokannan sekä suuren määrän muita asiakirjoja käytössään olleille yhtiön kannettaville tietokoneille. Näille kopiointi ei ollut ollut täysin poikkeuksellista. Tässä laajuudessa se kylläkin oli ollut erittäin poikkeuksellista. Vaikka A:lla ja B:llä oli ollut pääsy tietoihin, heillä ei ollut ollut ennen kopiointia tosiasiallisesti hallussaan kaikkia palvelimelta löytyneitä yrityssalaisuuksia, vaan he olivat saaneet niitä haltuunsa vasta tässä vaiheessa. Tietojen kopiointi palvelimelta heidän käytössään olleille kannettaville tietokoneille ei ollut liittynyt heidän työtehtäviinsä, eikä heillä ollut ollut heidän työstään Y Oy:n palveluksessa johtunutta tarvetta kopioinnille.

Käräjäoikeus katsoi edelleen, että A:lla ja B:llä oli sinänsä ollut oikeus saada tietoja palvelimelta työtehtäviinsä liittyen ja myös kopioida yksittäisiä tarjouksia. Tässä tapauksessa heidän menettelynsä oli ollut erittäin poikkeuksellista, heidän työtehtäviinsä liittymätöntä ja tarpeetonta. Kopiointi oli tapahtunut ajankohtana, jolloin A ja B olivat sopineet työpaikan vaihtamisesta. Uusi työnantaja oli heidän silloisen työnantajansa Y Oy:n kilpailija, joten heillä oli ollut aihetta olettaa, että tiedoista voisi olla hyötyä heille uudessa työpaikassa. Tiedonhankinnan tapaa oli pidettävä tekoon liittyvien erityisten olosuhteiden perusteella oikeudettomana.

Joka tapauksessa tiedostojen kopiointi muistitikulle ja kotitietokoneelle oli ollut kiellettyä. A ja B olivat olleet tietoisia siitä, että kyse oli ollut yrityssalaisuuksista. Muistitikulle kopiointi ei ollut ollut sallittua edes työtehtäviä varten. Kukaan muu ei ollut tehnyt niin, eikä kumpikaan käräjäoikeudessa kuultaessa ollut osannut kertoa, miksi niin olisi pitänyt tehdä tai miksi tiedostoja olisi pitänyt kopioida omalle tietokoneelle. Kun kyse oli yrityssalaisuuksista, eikä kopioinnille ollut ollut mitään työperäistä syytä, A:n ja B:n oli täytynyt ymmärtää, että kopiointi muistitikulle ei ollut ollut sallittua. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että tietojen hankinta oli ollut oikeudetonta.

Arvioidessaan sitä, oliko tietoja tarkoitus käyttää tai ilmaista oikeudettomasti, käräjäoikeus lausui, että A ja B eivät olleet ehtineet ilmaista tai käyttää yrityssalaisuutta. Tarkoitus oli arvioitava siten muunlaisten seikkojen perusteella.

Käräjäoikeus katsoi, että edellä mainitut seikat muodostivat kokonaisuuden, jonka perusteella ei jäänyt epäilystä siitä, että kopioinnin tarkoituksena ei olisi ollut tarkoitus käyttää yrityssalaisuuksia omaksi hyödyksi uuden työnantajan palveluksessa.

Arvioidessaan sitä, oliko kysymyksessä yritys vai täyttynyt teko, käräjäoikeus lausui, ettei tuomioistuin ollut sidottu syyttäjän tai asianomistajan esittämään rikoksen otsikkoon tai lainkohtaan, vaan syytteen teonkuvauksen sisältämään tunnusmerkistöön. Tämän vuoksi käräjäoikeus oli pyytänyt asianosaisia ottamaan loppulausunnoissaan kantaa siihen, oliko teonkuvauksessa kyse yritysvakoilun yrityksestä vai täytetystä tekomuodosta.

Käräjäoikeus katsoi, että pelkkä ilmaisemistarkoitus tai tarkoitus käyttää hankittuja tietoja riitti tunnusmerkistön täyttymiseen. Vaikka suunniteltu hankittujen tietojen käyttäminen jäisi tekijästä riippumattomista syistä toteutumatta, tekijä oli kuitenkin menetellyt yritysvakoilusäännöksessä tarkoitetulla tavalla. A ja B olivat oikeudettomasti hankkineet tiedon Y Oy:lle kuuluneista yrityssalaisuuksista kopioimalla omille muistitikuilleen ja A:n kotitietokoneelle yrityssalaisuuksia sisältäneitä tiedostoja, kuten Acentia- ja Econet-tietokannat, tarkoituksenaan hyödyntää niitä. Heidän syykseen luettava menettely täytti siten yritysvakoilurikoksen tunnusmerkistön.

Rangaistusseuraamuksen osalta käräjäoikeus lausui, että rikos oli tehty A:n ja B:n ollessa vaihtamassa työpaikkaa ja se oli kohdistunut työnantajaan, jonka palveluksesta he olivat aikeissa irtisanoutua. Kyseessä ei ollut ollut hetken mielijohteesta tehty teko, vaan se oli tehty useassa vaiheessa, mikä osoitti vakaata harkintaa. Rikoksesta ei ollut näytetty aiheutuneen Y Oy:lle selvittelykulujen lisäksi muuta vahinkoa. Rikos oli ollut kuitenkin harkittu ja tähdännyt taloudellisen hyödyn saamiseen, joten sakkorangaistus ei ollut riittävä seuraamus.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n kummankin yritysvakoilusta neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Juha Sivula.

Vaasan hovioikeuden tuomio 2.9.2010

A ja B valittivat hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä.

Hovioikeus totesi olleen riidatonta, että B oli kopioinut ”MYYNTI”- ja ”TEKSTIT”-kansiot Y Oy:n palvelimelta hänen työkäytössään olleelle kannettavalle tietokoneelle. ”MYYNTI”-kansio oli yksi palvelimen ylätason kansioista. Sen alle oli koottu kaikki Y Oy:n myyntiin liittyvä asiakirja-aineisto, joka sisälsi alikansioineen yli 10 000 asiakirjaa eri alikansioissa. ”TEKSTIT”-kansio sisälsi yrityksen kaikkiin myynteihin liittyvät asiakkaille tehdyt tarjoukset. Riidatonta oli myös, että B oli kopioinut muistitikulleen ”Omat tiedostot” -kansion sisältämät tiedostot, mukaanlukien ”TEKSTIT”-kansion alikansiona olleen ”Tarjoukset”-kansion, joka oli sisältänyt B:n itsensä laatimia tarjousluonnoksia. Lisäksi asiassa oli riidatonta, että A oli kopioinut työkäytössään olleelle kannettavalle tietokoneelle Acentia- ja Econet-tiedostoja. Kirjallisista todisteista ilmeni, että A:n hallusta 19.12.2007 otetun muistitikun hakemistosta on löytynyt useita tiedostoja: ”Documents / Acentia” ja ”Documents / Econet”.

Hovioikeus katsoi näytetyksi, kuten käräjäoikeuskin, että A ja B olivat kopioineet Y Oy:n tiedostoja myös A:n kotitietokoneelle. Esitetyn todistelun perusteella hovioikeus katsoi tiedostojen laajamittaisen kopioinnin tapahtuneen vasta ajankohtana, jolloin A ja B olivat jo päättäneet vaihtaa työpaikkaa.

Hovioikeus katsoi Y Oy:n edustajan ja asiassa todistajina kuultujen muiden henkilöiden kertomusten perusteella, ettei tiedostojen kopiointi kannettavalle tietokoneelle, kotikoneelle tai muistitikulle ollut ollut Y Oy:ssä kiellettyä. Heidän kertomuksillaan oli näytetty, että omien ja myös muiden myyjien tarjousten yksittäinen kopioiminen oli ollut tarpeen työtehtävien vuoksi. Sen sijaan Econet-kansion kopioimista ei A:n ja B:n lisäksi ollut kukaan todistajana kuulluista pitänyt tarpeellisena ja Acentia-kansion kopioimista oli heidän lisäkseen pitänyt mahdollisesti tarpeellisena ainoastaan yksi todistajana kuultu henkilö.

Hovioikeus katsoi edelleen, ettei asiassa kopioinnin laajuus ja ajankohtakin huomioon ottaen jäänyt epäilystä siitä, että kopioinnin tarkoituksena oli ollut käyttää yrityssalaisuuksia hyödyksi uuden työnantajan palveluksessa.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Männikkö, Kari-Matti Kauppila ja Pasi Vihla.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin A:lle ja B:lle oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoitettuna koskemaan kysymystä, ovatko A ja B hovioikeuden heidän syykseen lukemalla menettelyllä syyllistyneet yritysvakoiluun. Kysymys valitusluvan myöntämisestä muulta osalta siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

A ja B vaativat valituksissaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja syytteet hylätään kaikilta osin.

Syyttäjä vastasi valituksiin ja vaati niiden hylkäämistä.

Y Oy vastasi valituksiin ja vaati niiden hylkäämistä.

Välitoimet

Korkein oikeus varasi asianosaisille tilaisuuden lausua käräjä- ja hovioikeudessa esitetystä toissijaisesta syytteestä.

Syyttäjä ja Y Oy ilmoittivat vaativansa Korkeimmassa oikeudessa edelleen toissijaisesti rangaistusta yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä.

A ja B kiistivät toissijaisen syytteen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Ratkaisu valituslupahakemuksiin

A:lle ja B:lle myönnettiin oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla edelleen valituslupa koskemaan kysymystä, ovatko A ja B hovioikeuden heidän syykseen lukemalla menettelyllä syyllistyneet yrityssalaisuuden rikkomisen yritykseen. Korkein oikeus voi muilta osin perustaa ratkaisunsa hovioikeuden tuomiossa todettuihin seikkoihin. A:lle ja B:lle ei myönnetty valituslupaa enemmälti.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

2. Hovioikeus on katsonut näytetyksi, ettei tiedostojen kopiointi kannettavalle tietokoneelle, kotikoneelle tai muistitikulle ollut ollut Y Oy:ssä kiellettyä. A:lla ja B:llä ei kuitenkaan ollut ollut työtehtäviensä vuoksi tarvetta tietojen kopioimiseen niin laajasti kuin he olivat tietoja kopioineet.

3. B:n työsuhde Y Oy:hyn on päättynyt 13.12.2007 ja A:n 30.12.2007, mutta kummankin työtehtävät yhtiössä ovat käytännössä päättyneet marras-joulukuun vaihteessa 2007. Tiedostojen laajamittainen kopiointi on tapahtunut ajankohtana, jolloin A ja B olivat jo päättäneet vaihtaa työpaikkaa. B:n työsuhde Y Oy:n kilpailijan X Oy:n palveluksessa on alkanut 17.12.2007 ja A:n 2.1.2008.

4. Asiassa on riidatonta, etteivät A ja B ole käyttäneet Y Oy:n yrityssalaisuuksia X Oy:n toiminnassa. Muistitikut on poliisin toimesta takavarikoitu A:lta ja B:ltä 19.12.2007.

5. Hovioikeus on tuominnut A:n ja B:n kummankin rikoslain 30 luvun 4 §:n nojalla yritysvakoilusta neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. A:n ja B:n valitettua hovioikeuden tuomiosta syyttäjä ja Y Oy ovat uudistaneet vaihtoehtoisen rangaistusvaatimuksen siitä, että A ja B tuomitaan menettelynsä johdosta rangaistukseen yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä.

6. Korkeimmassa oikeudessa on ensiksi kysymys siitä, täyttääkö A:n ja B:n menettely yritysvakoilun tunnusmerkistön. Siinä tapauksessa, ettei heidän tekojensa katsota täyttävän yritysvakoilun tunnusmerkistöä, on asiassa arvioitava, onko menettelyä pidettävä toissijaisen syytteen mukaisesti yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksenä.

Yritysvakoilua ja yrityssalaisuuden rikkomista koskevat säännökset

7. Rikoslain 30 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan yritysvakoilusta tuomitaan se, joka oikeudettomasti hankkii tiedon toiselle kuuluvasta yrityssalaisuudesta muun muassa hankkimalla haltuunsa tai jäljentämällä asiakirjan tai muun tallenteen taikka muulla siihen rinnastettavalla tavalla tarkoituksin oikeudettomasti ilmaista tällainen salaisuus tai oikeudettomasti käyttää sitä (kohta 2).

8. Yritysvakoilua koskeva säännös on otettu rikoslakiin 1.1.1991 voimaan tulleen uudistuksen yhteydessä. Lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 66/1988 vp s. 83) on todettu, että rikoksen tekijänä voisi tulla kysymykseen paitsi yrityksen ulkopuolinen henkilö myös sen palveluksessa oleva henkilö, jos hänen toimenkuvaansa ei kuulu tiedon saaminen työnantajan yrityssalaisuuksista. Yrityssalaisuuksia koskevien tallenteiden jäljentämistä koskevan tekotavan perustelujen yhteydessä (HE s. 84) on todettu, että jäljentäminen saattaisi tulla kyseeseen nimenomaan sellaisten rikoksentekijöiden kohdalla, joilla muuten on ollut luvallinen pääsy yrityssalaisuuksia koskevien tietojen säilytyspaikkaan. Tällaisia henkilöitä olisivat yrityksen omista työntekijöistä esimerkiksi siivoojat ja vahtimestarit.

9. Myös yrityssalaisuuden rikkomista koskeva säännös on otettu rikoslakiin vuoden 1991 uudistuksen yhteydessä. Yrityssalaisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 30 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan muun muassa se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tai toista vahingoittaakseen oikeudettomasti ilmaisee toiselle kuuluvan yrityssalaisuuden tai oikeudettomasti käyttää tällaista yrityssalaisuutta, jonka hän on saanut tietoonsa ollessaan toisen palveluksessa (1 kohta). Pykälän soveltamisalaa on rajoittanut alunperin 2 momentti (769/1990), jonka mukaan yrityssalaisuuden rikkominen ei ollut rangaistavaa, jos teko oli tehty palvelusajan päätyttyä.

Yritysvakoilua koskevan säännöksen soveltamisesta työssä tapahtuvaan tiedon tallentamiseen

14. Niin kuin kohdasta 10 ilmenee, yritysvakoilua ja yrityssalaisuuden rikkomista koskevien säännösten soveltamisaloja suhteessa toisiinsa ei muutettu vuoden 2003 uudistuksessa. Yrityksen työntekijän työssäoloaikanaan tekemä suunnitelmallinen yrityssalaisuuksien kopioiminen kilpailijayrityksessä tapahtuvaa käyttöä varten pyrittiin tuolloin ehkäisemään säätämällä rangaistavaksi yrityssalaisuuden rikkomisen yritys ja rajoittamalla työntekijän oikeutta aikaisemman työnantajansa yrityssalaisuuksien käyttämiseen uuden työnantajan palveluksessa.

15. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei yritysvakoilua koskevan säännöksen soveltamista edelleenkään ole perusteltua ulottaa työntekijän sellaiseen tietojen hankkimiseen, joka tapahtuu työntekijän työhön kuuluvien tiedonhankkimisoikeuksien rajoissa.

Yritysvakoilua koskevan säännöksen soveltaminen tässä tapauksessa

16. A:lla ja B:llä on ollut edellä kohdassa 2 kerrotuin tavoin työtehtäviensä johdosta vapaa pääsy niihin tiedostoihin, jotka he ovat työsuhteidensa päättymisvaiheessa kopioineet itselleen. Niin kuin hovioikeuden tuomion perusteluissa on todettu, osa tiedostoissa olleista tiedoista on ollut sellaisia, että niiden kopioiminen omalle työkoneelle olisi sinänsä voinut olla työtehtävien vuoksi perusteltua. Osaa tiedostoista taas on päivitetty niin usein, ettei kopiointi omalle koneelle ole ollut tarkoituksenmukaista. Jotkut tiedostoista ovat olleet sellaisia, ettei niiden kopiointiin ainakaan kokonaisuudessaan ole ollut työstä johtuvaa tarvetta. Mitään kysymyksessä olevista tiedostoista ei ole suojattu A:n ja B:n ulottumattomiin eikä heiltä ole kielletty niiden kopioimista.

17. Korkein oikeus katsoo, että A ja B ovat kopioineet tietoja laajemmin kuin heidän tehtävänsä vuoksi olisi ollut tarpeellista tai tarkoituksenmukaista. Tämä seikka yhdistettynä kopioimisen ajankohtaan viittaa siihen, että kopiointivaiheessa A:lla ja B:llä on ollut tarkoitus kerätä tietoja tulevan työpaikanvaihdoksen johdosta. Muunkin asiassa esitetyn selvityksen perusteella näyttää sinänsä siltä, että kopioimisen tarkoituksena on ollut varautua tietojen oikeudettomaan hyödyntämiseen uudessa työssä. Se seikka, että tekijän aikomuksena tietoja kopioidessaan on ollut käyttää niitä myöhemmin ilman lupaa, ei kuitenkaan edellä mainituista syistä merkitse sitä, että tietojen kopioiminen olisi yritysvakoilusäännöksessä tarkoitettua oikeudetonta tiedon hankkimista.

18. Edellä kerrotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, etteivät A ja B ole hovioikeuden heidän syykseen lukemalla menettelyllä syyllistyneet yritysvakoiluun.

Yrityssalaisuuden rikkomisen yritystä koskevan säännöksen soveltaminen

19. Syyttäjä on toissijaisessa syytteessään katsonut A:n ja B:n menettelyn toteuttavan yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksen. Toissijainen syyte perustuu olennaisesti samaan tapahtumainkuvaukseen kuin ensisijainen syyte yritysvakoilun yrityksestä. Syyttäjä ei ole väittänyt A:n ja B:n käyttäneen kopioimiaan tietoja hyväkseen uudessa työssään tai ilmaisseen niitä ulkopuolisille.

20. Yrityssalaisuuden rikkomisen yritystä koskeva säännös on lisätty rikoslain 30 luvun 5 §:n 3 momentiksi edellä kohdassa 10 mainitun lainuudistuksen yhteydessä. Samalla pykälään on lisätty uusi 2 momentti, jonka mukaan yrityssalaisuuden rikkominen on rangaistavaa myös silloin, kun toisen palveluksessa salaisuuden tietoonsa saanut ryhtyy tekoon kahden vuoden kuluessa palvelussuhteen päättymisestä.

21. Lainmuutoksia koskevan hallituksen esityksen perustelujen mukaan yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä voitaisiin tuomita esimerkiksi silloin, kun palvelussuhdetta lopettamassa oleva työntekijä olisi kerännyt haltuunsa yrityssalaisuuksia koskevaa materiaalia ja tarjonnut sitä tulevalle työnantajalle (HE 53/2002 vp s. 32). Perusteluissa on todettu edelleen (HE s. 16) yrityssalaisuuksien merkityksen kasvaneen vuoden 1991 uudistuksen jälkeen olennaisesti ja arvioitu uusien palkitsemisjärjestelmien heikentäneen sopimusperusteisten yrityssalaisuuksien käyttörajoitusten tehoa siinä määrin, että on haluttu puuttua työntekijän mahdollisuuteen jäljentää työnsä vuoksi haltuunsa saamia yrityssalaisuuksia ja viedä niitä kilpailijayritykseen käytettäväksi.

22. Teko on rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Lain esitöiden (HE 44/2002 vp s. 136 ja 137) mukaan tekijän voidaan katsoa aloittaneen rikoksen tekemisen silloin, kun hän on ryhtynyt konkreettisiin toimiin rikoksen tunnusmerkistön toteuttamiseksi. Rikoksen täyttymisen on oltava tosiasiallisesti mahdollista ja sitä on voitava pitää käytännössä varteenotettavana mahdollisuutena. Ulkoisten toimien ohella edellytetään, että tekijä on toimillaan saanut aikaan vaaran rikoksen toteutumisesta. Vaaralla tarkoitetaan konkreettista vaaraa.

23. Korkein oikeus toteaa, että yleensä tekijän katsotaan aloittaneen rikoksen tekemisen, kun hän joltakin osin jo tekee rikostunnusmerkistössä kuvattua tekoa. Oikeuskäytännössä rikoksen tekemisen on kuitenkin katsottu voivan alkaa aikaisemminkin. Esimerkiksi varkausrikoksen tekemisen on katsottu alkaneen jo siinä vaiheessa, kun tekijä oli yrittänyt murtautua kauppaliikkeeseen anastamistarkoituksessa (KKO 1988:54), ja huumausainerikoksen tekemisen, kun tekijä oli huumausaineen levittämisen tarkoituksessa saapunut välittäjän käyttämälle asunnolle, vaikka hän ei ollut poliisin oltua paikalla ehtinyt saada huumausaineita haltuunsa (KKO 1985 II 8). Oikeuskäytännössä ei kuitenkaan ole muotoutunut vakiintunutta tulkintakäytäntöä siitä, milloin rikoksen tekemisen voidaan katsoa alkaneen ennen tunnusmerkistössä kuvatun menettelyn aloittamista.

24. Arvioitaessa sitä, onko rikoksen tekeminen alkanut, on perusteltua antaa merkitystä myös sille, kuinka suuri vaara rikoksen täyttymisestä sisältyy tekijän jo tekemiin toimiin. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2002:112 on katsottu rikoksen edenneen yrityksen asteelle, kun tekijä oli tutkittuaan anastuksen kohteeksi valitsemansa liikerakennuksen hankkinut tekovälineen, lähistöllä olleen traktorin, jolla murtautuminen liiketiloihin oli ollut mahdollista toteuttaa, ja lähtenyt rakennuksen pihassa ajamaan traktorilla kohti rakennusta.

25. Yrityssalaisuuksia koskevien tietojen kopioiminen tarkoituksin hyödyntää niitä uudessa työpaikassa tapahtuu yleensä huomattavasti aikaisemmin kuin avautuu mahdollisuus käyttää tietoja hyväksi. Työnantajalle aiheutuvan vahingon vaaran kannalta kopioiminen on kuitenkin ratkaisevin vaihe, koska kopioimisen jälkeen työnantajalla ei yleensä ole enää mahdollisuutta estää tietojen levittämistä. Kysymys on yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta siitä, milloin rikoksentekijän voidaan katsoa aloittaneen yrityssalaisuuden rikkomisen ja milloin hän teollaan aiheuttaa vaaran rikoksen täyttymisestä.

26. Yrityssalaisuusrikossäännöksiä vuonna 2003 uudistettaessa yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut ehkäistä yrityssalaisuuden rikkominen siten, että tekijä ennen uuteen työpaikkaan siirtymistään kopioi tai muuten tallentaa työssään saatavilla olevaa aineistoa, kuten teknisiä tai kaupallisia tietoja, ja myöhemmin käyttää näitä tietoja hyväksi itse tai ilmaisee ne jollekulle muulle uudessa työpaikassaan. Silloinkin kun kopioiminen itsessään ei ole oikeudetonta, se on yrityssalaisuuden rikkomisessa usein rikoksen välttämätön edellytys, kun kohteena ovat teknisiä tai kaupallisia yksityiskohtia koskevat tiedot taikka laajat tiedostot. Kopioimisen kohteena olevien tiedostojen laatu ja laajuus samoin kuin kopioimisen ajoittuminen työpaikan vaihdoksen yhteyteen antavat usein hyvät perusteet arvioida, onko kysymyksessä yritys saada haltuun sellaisia tietoja, jotka eivät perustu työntekijän yleiseen ammattitaitoon, vaan jotka juuri yksityiskohtaisuutensa ja laajuutensa vuoksi kuuluvat yrityssalaisuuden piiriin.

27. Yrityssalaisuuden rikkominen käyttämällä hyväksi työnantajalta kopioituja tietoja on rikos, jonka tekemisessä rikoksen ehkäisemisen ja paljastamisen kannalta merkittävimmät toimet tapahtuvat huomattavasti ennen teon täyttymistä eli yrityssalaisuuden hyödyntämistä. Silloin kun kopioiminen selvästi tähtää mahdollisuuteen hyödyntää yrityssalaisuuksia uudessa työssä, kopioiminen on myös tekijän syyllisyyden kannalta keskeinen osa tekoa. Nämä seikat puoltavat sitä, että yrityssalaisuuden rikkomisen voitaisiin katsoa alkavan jo kerrotunlaisella kopioimisella.

28. Kopioimisen ja yrityssalaisuuden laittoman hyödyntämisen välillä voi kuitenkin kulua pitkä aika, mikä sellaisenaan puoltaisi tulkintaa, että kopioimista tällaisissakin tapauksissa pidettäisiin vasta yrityssalaisuuden rikkomisen rankaisemattomana valmisteluna. Rikoksen täyttyminen voi estyä ulkopuolisesta syystä, esimerkiksi kopioimisen paljastumisen vuoksi tai sen vuoksi, että tekijä luopuu aikomuksestaan vahinkoa aiheuttamatta. Tällaisia seikkoja ei kuitenkaan sellaisenaan ole pidetty yrityksen rangaistavuuden esteenä. Jälkimmäisessä tapauksessa tekijällä on mahdollisuus vapautua rangaistusvastuun uhasta hävittämällä kopiot.

29. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo vahvojen syiden puoltavan sitä, että yrityssalaisuuden rikkomisen voidaan katsoa alkavan jo yrityssalaisuuksia sisältävien tiedostojen kopioimisella silloin, kun kopioimisen tarkoituksena selvästi on myöhemmin tapahtuva yrityssalaisuuden rikkominen.

Korkeimman oikeuden johtopäätös tässä tapauksessa

32. Korkein oikeus katsoo edelleen, että A:n ja B:n kopioimat tiedot ovat olleet merkityksellisiä ensi sijassa Y Oy:n kilpailijoille, mutta eivät A:lle ja B:lle henkilökohtaisesti esimerkiksi heidän ammattitaitonsa ylläpitämiseksi. Kun tällaiset tiedot ovat olleet kopioituina heidän hallussaan ja kun asiassa ei ole ilmennyt, etteivätkö tiedot olisi olleet välittömästi heidän käytettävissään ja siten saatettavissa Y Oy:n määräysvallan ulottumattomiin, on käsillä ollut todennäköinen vaara tietojen ilmaisemisesta ja käyttämisestä yhtiön kilpailijan hyödyksi ja samalla yhtiön vahingoksi.

33. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A ja B ovat 13.11. - 19.12.2007 yhdessä hankkiakseen itselleen taloudellista hyötyä ja Y Oy:tä vahingoittaakseen edellä kohdissa 1 - 2 kerrotulla hovioikeuden heidän syykseen lukemalla menettelyllä oikeudettomasti yrittäneet ilmaista yhtiölle kuuluvia yrityssalaisuuksia tai oikeudettomasti yrittäneet käyttää tällaisia yrityssalaisuuksia, jotka he ovat saaneet tietoonsa ollessaan yhtiön palveluksessa.

Rangaistus

34. Yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksen rangaistusasteikko on sakko tai vankeutta enintään yksi vuosi kuusi kuukautta. Tämän kaltaisen rikoksen osalta ei ole olemassa Korkeimman oikeuden rangaistuksen mittaamiskäytäntöä eikä muutakaan vakiintuneeksi katsottavissa olevaa käytäntöä, joka voitaisiin ottaa huomioon rangaistusta tässä tapauksessa määrättäessä. Korkein oikeus toteaa, että kysymyksessä olevien yrityssalaisuuksien joutumista kilpailevan yrityksen haltuun voidaan pitää Y Oy:n kannalta varsin vahingollisena. A ja B ovat pyrkineet asianomistajan kannalta taloudellisesti merkityksellisten yrityssalaisuuksien laajamittaiseen hyödyntämiseen, ja teko itsessään myös osoittaa heissä suurta syyllisyyttä. Rikoksiin ei liity lieventäviä asianhaaroja. Mainituista syistä oikeudenmukaisena rangaistuksena heidän syykseen luetuista rikoksista voidaan pitää vankeusrangaistusta.

35. Asiassa muutoksenhakijoina olevat A ja B on tuomittu hovioikeudessa yritysvakoilusta neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Yrityssalaisuuden rikkomisen ja yritysvakoilun rangaistusasteikko on sama. Koska yrityssalaisuuden rikkomisen yritys on lähtökohtaisesti lievemmin rangaistava kuin heidän syykseen luettu yritysvakoilu, on perusteltua tuomita heidät hovioikeuden tuomitsemaa rangaistusta alempaan rangaistukseen. Oikeudenmukainen rangaistus heidän syykseen luetusta rikoksesta on kolmen kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan syyksilukemisen ja rangaistuksen tuomitsemisen osalta.

A tuomitaan yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä 13.11. - 19.12.2007 kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Koeaika on alkanut 28.1.2009 ja päättynyt 28.1.2011.

B tuomitaan yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksestä 13.11. - 19.12.2007 kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Koeaika on alkanut 28.1.2009 ja päättynyt 28.1.2011.

Molempien osalta sovellettavat lainkohdat:

Rikoslaki 30 luku 5 § 1 ja 3 momentti

Muilta osilta hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pertti Välimäki, Ilkka Rautio, Soile Poutiainen ja Pekka Koponen. Esittelijä Kaarlo Hakamies (mietintö).

Esittelijän mietintö

Esittelijäneuvos Hakamies:

Esittelijän mietintö oli kohtien 1 - 11 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Tämän jälkeen Korkein oikeus lausunee seuraavan:

Arvioitaessa tiedon hankkimisen oikeudettomuutta yritysvakoilutilanteissa, joissa on kysymys yrityksen oman työntekijän menettelystä, on johtoa haettava ensisijaisesti työnantajan ja työntekijän keskinäisiä suhteita määrittävästä työlainsäädännöstä.

Työsopimuslain 3 luvun 1 §:n mukaan työntekijän yleisenä velvollisuutena on tehdä työnsä huolellisesti noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja antaa toimivaltansa mukaisesti työn suorittamisesta. Työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa. Kilpailevaa toimintaa koskevan edellä mainitun lain 3 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla työntekijä ei saa työsuhteen kestäessä ryhtyä kilpailevan toiminnan valmistelemiseksi sellaisiin toimenpiteisiin, joita työn luonne ja työntekijän asema huomioon ottaen ei voida pitää hyväksyttävinä. Liike- ja ammattisalaisuuksien suojasta on lisäksi säädetty lain 3 luvun 4 §:ssä, jonka mukaan työntekijä ei saa työsuhteen kestäessä käyttää hyödykseen tai ilmaista muille työnantajan ammatti- ja liikesalaisuuksia. Niissä tapauksissa, joissa työntekijä on saanut tiedot oikeudettomasti, kielto jatkuu myös työsuhteen päättymisen jälkeen.

Jo yritysvakoilun säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 66/1988 vp s. 84) oli katsottu, että yritysvakoilu voi tulla kyseeseen niiden henkilöiden osalta, joilla on ollut sinänsä luvallinen pääsy yrityssalaisuuksia koskevien tietojen säilytyspaikkaan. Myös hallituksen esityksessä mainittujen yritysvakoilun esimerkkitapausten - siivoojien ja vahtimestareiden - osalta tiedon hankinnan oikeudettomuuden arviointi palautuu viime kädessä työoikeudellisiin säännöksiin eli siihen, mitä näiden työtehtäviin työnantajan direktio-oikeutensa nojalla antamien määräysten nojalla kulloinkin kuuluu, sekä siihen, millaista lojaalisuusvelvoitetta näiltä kulloinkin voidaan kohtuudella edellyttää.

Yritysten toiminnassa yksittäisten työntekijöiden työtehtävien asianmukainen hoitaminen voi edellyttää tietojen hakua ja käyttämistä laajasta tietovarastosta, joka kokonaisuutena muodostaa yrityssalaisuudeksi katsottavan tiedon, vaikkei tietovarastossa olevalla yksittäisellä tiedolla olisikaan välttämättä yrityssalaisuusluonnetta. Tästä syystä rangaistusvastuun ulottamista laajan tietovaraston kopiointiin voidaan pitää oikeushyvän suojelutarkoitus huomioon ottaen perusteltuna, vaikka yksittäisen tiedoston kopiointiin työntekijällä olisikin oikeus. Kriminalisoinnin ulottuminen jo tällaisen tietovaraston kopiointivaiheeseen on perusteltua myös siksi, että tietovaraston myöhempi käyttäminen voi olla käytännössä hyvin vaikea näyttää, jolloin yrityssalaisuuden rikkomista koskeva rangaistussäännös ei muodosta riittävää suojaa yrityssalaisuuksille.

Toisaalta työntekijä voi joutua kopioimaan työnantajansa yrityssalaisuuksiksi katsottavia tietoja esimerkiksi kotona olevalle tietokoneelle sen vuoksi, että työtehtävistä suoriutuminen edellyttää käytännössä työn tekemistä myös muualla kuin työpaikalla, vaikka muodollisesti yrityssalaisuuksien vienti työpaikan ulkopuolelle olisikin kielletty. Tällöin työntekijän haltuun ja yrityksen määräysvallan ulottumattomiin voi päätyä huomattaviakin määriä yrityssalaisuuksiksi katsottavia tietoja. Työntekijän haltuun voi työsuhteessa myös muusta syystä päätyä yrityssalaisuudeksi luokiteltavaa tietoa, jota tämä ei välttämättä edes muista tai ymmärrä palauttaa työnantajalleen työsuhteen päätyttyä. Työntekijän oikeusturvan kannalta onkin välttämätöntä arvioida tapauskohtaisesti, onko tiedon hankkimistapa poikennut työntekijän normaaleista työtehtävistä ja olosuhteista muutoinkin siten, että menettelyä on pidettävä oikeudettomana tiedonhankintana ja että rangaistusvastuun edellyttämä tahallisuusvaatimus täyttyy.

Kirjallisista todisteista ilmenevällä tavalla A:n ja B:n työsopimuksissa oli salassapito- ja kilpailukieltolausekkeet. A ja B ovat toimineet todistajina myös niissä tilanteissa, joissa Y Oy on muiden henkilöiden kanssa solminut salassapitosopimuksia, joissa salassapidon piiriin ovat kuuluneet muun muassa Y Oy:n ja sen asiakkaiden väliset liikesuhteet. Näihin seikkoihin nähden Korkein oikeus katsonee A:n ja B:n myös tienneen sekä laajamittaisen kopioinnin että tiedon myöhemmän käytön oikeudettomuudesta.

Kopiointi on tapahtunut sen jälkeen, kun A ja B olivat päättäneet vaihtaa työpaikkaa Y Oy:n kilpailijan palvelukseen, joka oli aloittamassa liiketoimintaa samalla alueella. Ottaen huomioon kopioitujen tietojen merkitys liiketoiminnan kannalta sekä kopioinnin laajuus ja ajankohta, Korkein oikeus katsonee olevan selvää, että kopiointi on tehty oikeudettoman ilmaisun tai käyttämisen tarkoituksessa.

Yritysvakoilusta tuomitaan rangaistukseksi sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Rikoslain 6 luvun 3 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon muun muassa rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa teon vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Korkein oikeus katsonee, että yrityssalaisuusrikoksia koskevia tapauksia on ratkaistu tuomioistuimissa siinä määrin vähän, ettei rangaistussäännösten osalta ole syntynyt sellaista yhtenäistä rangaistuskäytäntöä, joka voitaisiin sanotun lainkohdan mukaan ottaa tässä tapauksessa huomioon rangaistusta mitattaessa.

---

[SV]

A och B hade innan deras anställningsförhållanden hade avslutats tillsammans kopierat en stor mängd information, som fanns i deras arbetsgivare Y Ab:s datasystem och innehöll företagshemligheter, och lagrat informationen på datorer och minnespinnar som var i deras bruk. Kort efter att anställningsförhållandena hade avslutats hade de tagit anställning hos ett bolag som konkurrerade med Y Ab. Kopieringen av informationen hade inte varit förbjuden, men deras arbetsuppgifter krävde inte då längre att uppgifterna kopierades i så stor omfattning. Av de skäl som framgår av domen ansåg Högsta domstolen att A och B inte hade gjort sig skyldiga till företagsspioneri. De dömdes för försök till brott mot företagshemlighet.

SL 30 kap 4 § 1 mom 2 punkten

SL 30 kap 5 § 1 mom 1 punkten

SL 30 kap 5 § 3 mom

SL 5 kap 1 § 2 mom