Supreme Court rules private health service contract dispute falls under general courts, not administrative courts.

Kaupunki ja yhtiö olivat solmineet ostopalvelusopimuksen tähystystutkimusten suorittamisesta kaupungin terveyskeskuksessa. Yhtiö vaati kaupunkia vastaan ajamassaan kanteessa, että kaupunki velvoitetaan suorittamaan yhtiölle vahingonkorvausta sopimuksen irtisanomisaikana aiheutuneesta tulojen menetyksestä. Sopimus ei sisältönsä perusteella liittynyt julkisen vallan käyttöön eikä sen kohteena ollut julkisen hallintotehtävän hoitaminen, vaan kysymyksessä oli palvelun hankinta, jonka kunta oli tehnyt osana sille kuuluvaa terveydenhuollon järjestämistä. Kysymyksessä ei siten ollut hallintosopimus. Sopimusta koskevan riidan käsittely kuului yleisen tuomioistuimen toimivaltaan.

PL 99 §

PL 124 §

HallintoL 3 §

HallintolainkäyttöL 69 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Hyvinkään kaupunki ja yhtiö olivat 19.12.1996 tehneet sopimuksen tähystystutkimusten suorittamisesta kaupungin terveyskeskuksen tiloissa. Sopimusehtojen mukaan terveydenhuollon johtaja päätti toiminnan laajuudesta. Kaupungin terveyskeskuksen toimintana suoritettiin tähystystutkimuksiin liittyvät laboratorio- ja röntgentutkimukset. Sopimus oli voimassa toistaiseksi ja molemminpuolinen irtisanomisaika oli kuusi kuukautta.

Kaupungin perusturvalautakunta oli päättänyt 17.11.2005 järjestää tähystyspalvelut terveyskeskuksen omana työnä. Kaupunki oli irtisanonut yhtiön kanssa tekemänsä sopimuksen 14.3.2006 siten, että sopimus päättyi 1.10.2006.

Kanne ja vastaus Hyvinkään käräjäoikeudessa

Yhtiö vaati kaupunkia vastaan ajamassaan kanteessa kaupungin velvoittamista suorittamaan yhtiölle vahingonkorvauksena 10 686 euroa korkoineen ostopalvelusopimuksen irtisanomisaikana 14.3. - 1.10.2006 yhtiölle aiheutuneista tulojen menetyksistä. Yhtiön mukaan sopimuksen 14.3.2006 tapahtuneen irtisanomisen jälkeen kaupunki oli tilannut ostopalvelusopimuksen piiriin kuuluvia tutkimuksia huomattavasti vähemmän kuin keskimäärin aiemmin oli tehty sopimuksen voimassaoloaikana vuodesta 1996. Tilausten vähentymiseen ei ollut ollut sopimukseen perustuvaa syytä.

Kaupunki kiisti yhtiön korvausvaatimuksen sekä perusteen että määrän osalta.

Käräjäoikeuden välituomio 17.4.2008

Käräjäoikeus ratkaisi välituomiollaan kysymyksen siitä, oliko yhtiöllä asianosaisten väliseen sopimukseen tai muuhun syyhyn perustuva oikeus saada kanteessa tarkoitettu vahingonkorvaus kaupungilta.

Käräjäoikeus totesi, ettei asiassa ollut osoitettu, että yhtiöllä olisi ollut sopimuksen mukaan sen irtisanomisaikana oikeutta toimittaa palveluita kaupungille tai kaupungilla velvollisuutta ostaa niitä yhtiöltä ilman kaupungin myötävaikutusta. Sen johdosta kanteen enempi tutkiminen oli tarpeetonta.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Klaus Semmelmayr.

Kouvolan hovioikeuden päätös 20.3.2009

Yhtiö valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi lausumillaan perusteilla, ettei sopimusehtoja tullut tulkita kaupungin vaatimalla tavalla siten, että kaupunki voisi toiminnan laajuutta koskevan päätösvallan nojalla päättää tilata ostopalveluja irtisanomisaikana olennaisesti vähemmän kuin sopimuksen voimassa ollessa ja siten tehdä kuuden kuukauden irtisanomisaikaa koskevan ehdon merkityksettömäksi. Yhtiön oli tullut saada hyväkseen sopimuksessa yksiselitteisesti ilmoitettu kohtuullinen irtisanomisaika. Mikäli näin ei ollut tapahtunut, kaupunki oli sopimusrikkomuksen vuoksi velvollinen korvaamaan yhtiölle aiheuttamansa vahingon.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden välituomion ja palautti asian käräjäoikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jouko Rantanen, Kari Janhunen (eri mieltä) ja Marja-Leena Honkanen. Esittelijä Teemu Närhi (mietintö).

Viskaali Närhi olisi mietinnössään ilmoittamillaan lisäperusteilla hyväksynyt käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen.

Hovioikeudenneuvos Janhunen hyväksyi esittelijän mietinnön.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin Hyvinkään kaupungille siltä osin kuin asiassa oli kysymys siitä, kuuluiko kaupungin ja yhtiön väliseen ostopalvelusopimukseen perustuneen korvausvaatimuksen tutkiminen yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Muilta osin valitusluvan myöntäminen jätettiin valituksen käsittelyn yhteydessä ratkaistavaksi.

Hyvinkään kaupunki vaati valituksessaan ensinnäkin, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne jätetään tutkimatta, koska asianosaisten välinen sopimus oli hallintosopimus, jota koskevat erimielisyydet tuli käsitellä hallinto-oikeudessa hallintoriita-asiana. Toiseksi kaupunki vaati, että asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

Yhtiö vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Tuomioistuimen toimivaltaa koskeva ratkaisu

Kysymyksenasettelu

1. Hyvinkään perusturvakeskuksen terveydenhuollon palvelualue ja yhtiö olivat solmineet 19.12.1996 ostopalveluja koskevan sopimuksen tähystystutkimusten suorittamisesta Hyvinkään terveyskeskuksessa. Sopimuksen ehtojen mukaan tähystystutkimukset tapahtuivat terveyskeskuksen tiloissa terveyskeskukselle sopivina ajankohtina. Terveydenhuollon johtaja päätti toiminnan laajuudesta. Sopimuksessa määriteltiin tutkimusten hinnat ja ne toiminnot, kuten laboratorio- ja röntgentutkimukset, jotka kuuluivat terveyskeskuksen suoritettaviksi. Edelleen sopimuksen mukaan endoskopisti voi ohjata potilaita vastaanotolta erikoissairaanhoitoon ja terveyskeskuksen hoitoon. Sopimus oli voimassa toistaiseksi ja sen molemminpuolinen irtisanomisaika oli kuusi kuukautta.

2. Kaupungin perusturvalautakunta oli 17.11.2005 päättänyt järjestää tähystystutkimukset vastedes terveydenhuollon omana työnä ja kaupunki oli 14.3.2006 irtisanonut sopimuksen päättymään 1.10.2006. Yhtiö on kaupunkia vastaan ajamassaan kanteessa vaatinut, että kaupunki velvoitetaan suorittamaan yhtiölle vahingonkorvaukseksi 10 686 euroa korkoineen siitä tulojen menetyksestä, mikä yhtiölle oli ostopalvelusopimuksen irtisanomisaikana aiheutunut kaupungin sopimuksen, sopimuskäytännön ja sopimusoikeudellisten periaatteiden vastaisesta menettelystä.

4. Tässä tapauksessa arvioitavana on ensiksi se kysymys, pidetäänkö kaupungin ja yhtiön välistä sopimusta hallintosopimuksena vai yksityisoikeudellisena sopimuksena. Mikäli asiassa katsottaisiin, että kysymys on hallintosopimuksesta, arvioitavaksi tulisi vielä se, voidaanko yhtiön vahingonkorvauskanne kuitenkin tutkia yleisessä tuomioistuimessa.

Yleiset lähtökohdat toimivallan jaon perusteista

5. Perustuslain 99 §:n mukaan Korkein oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa sekä korkein hallinto-oikeus hallintolainkäyttöasioissa. Säännöksestä ilmenevän periaatteen mukaan yleisten tuomioistuinten ja hallintotuomioistuinten toimivalta määräytyy asioiden laadun perusteella. Jako yleisissä tuomioistuimissa käsiteltäviin riita-asioihin ja hallintotuomioistuimissa käsiteltäviin hallintoriita-asioihin määräytyy siten lähtökohtaisesti sen mukaan, onko kysymys yksityisoikeudellisesta vai julkisoikeudellisesta asiasta. Tällainen jaotteluperuste ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa ole selväpiirteinen.

6. Kiistatonta on, että julkisyhteisö voi olla ja yhä useammin onkin osapuolena yksityisoikeudellisessa oikeussuhteessa ja että tällaiseen oikeussuhteeseen liittyviä riitoja tai niistä aiheutuvia vaatimuksia ei voida käsitellä hallintoriita-asiana pelkästään julkisyhteisön osapuoliaseman takia. Siten esimerkiksi valtion tai kunnan yksityisoikeudellisia sopimuksia tai vahingonkorvausvastuuta koskevat riidat käsitellään yleisissä tuomioistuimissa. Hallintoriita-asiassa on puolestaan yleensä katsottu olevan kysymys julkisoikeudellisesta maksuvelvollisuudesta, hallintosopimuksesta tai muusta julkisoikeudelliseen oikeussuhteeseen perustuvasta edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta (esim. Oikeudenkäynti hallintoasioissa, Prosessityöryhmän mietintö, Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 4/2011 s. 104 - 105).

7. Viimeksi mainittua periaatetta ilmentää myös hallintolainkäyttölain 69 §:n 1 momentin toimivaltasäännös. Sen mukaan julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta tai oikeutta koskevan riidan samoin kuin hallintosopimusta koskevan riidan, johon haetaan viranomaisen ratkaisua muuten kuin muutoksenhakuteitse, käsittelee hallintoriita-asiana hallinto-oikeus. Hallintolain 66 §:stä ilmenee vastaavasti, että hallintosopimusta koskeva riita käsitellään hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Kunnan tehtävien hoitamista koskeva sääntely

8. Kuntalain 2 §:n 3 momentin mukaan kunta hoitaa sille laissa säädetyt tehtävät itse tai yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa. Tehtävien hoidon edellyttämiä palveluja kunta voi hankkia myös muilta palvelujen tuottajilta. Kunnalla on siten lakiin perustuva oikeus valita, millä tavalla sen tehtävät hoidetaan.

10. Hallintolain 2 §:n 3 momentin mukaan hallintolakia sovelletaan yksityisissä niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä. Lain esitöissä mainitaan esimerkkinä teknisiä tarkastustehtäviä hoitavat tarkastuslaitokset, joille on lainsäädännössä erikseen määritelty toimivalta tehdä arviointeja, jotka sellaisenaan tai tosiasiallisesti vaikuttavat asiakkaan oikeuteen, etuun tai velvollisuuteen (HE 72/2002 vp s. 49). Samoin mainitaan lakisääteisten työeläke-, tapaturma- ja potilasvahinkovakuutusasioiden hoitaminen ja postipalvelulain mukainen postilähetysten toimittaminen. Hallituksen esityksessä mainitaan myös, että opetuksen antamiseen ja terveydenhoitoon liittyviä tehtäviä on siirretty yksityisten hoidettaviksi.

Yleisesti hallintosopimuksesta tuomioistuimen toimivallan kannalta

11. Hallintolain 3 §:n 1 momentin mukaan hallintolakia sovellettaessa hallintosopimuksella tarkoitetaan viranomaisen toimivaltaan kuuluvaa sopimusta julkisen hallintotehtävän hoitamisesta tai sopimusta, joka liittyy julkisen vallan käyttöön. Hallintosopimukselle on siis tunnusomaista, että sopimuksen kohteena on julkisen hallintotehtävän hoitaminen taikka se, että sopimus liittyy julkisen vallan käyttöön.

12. Tuomioistuimen toimivallan määräytymisen kannalta on olennaista, mihin seikkoihin perustuu arvio siitä, liittyykö julkisyhteisön tekemä sopimus julkisen vallan käyttöön tai onko sopimuksen kohteena julkisen hallintotehtävän hoitaminen. Koska tässä tapauksessa kaupungin ja yhtiön välinen sopimus liittyy julkisiin palveluhankintoihin, voidaan arvioinnissa kiinnittää huomiota myös siihen, miten tällaisia hankintoja koskevassa Euroopan unionin lainsäädännössä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on tarkasteltu julkisen vallan käyttöä. Vaikka ratkaisu tuomioistuimen toimivaltakysymyksessä tehdään sinänsä kotimaisen lainsäädännön perusteella, ja tuomioistuimen toimivaltaa sekä julkisia hankintoja koskevat sääntelyt perustuvat eri lähtökohdille, ei asiallista syytä ole kuitenkaan siihen, että julkisyhteisön tekemiä hankintasopimuksia tarkasteltaisiin erilaisissa asiayhteyksissä ratkaisevasti eri tavalla.

Liittymä julkisen vallan käyttöön?

13. Arvioitaessa sopimuksen tai sopimuksella perustetun oikeussuhteen mahdollista liittymistä julkisen vallan käyttöön on edellä todetun pohjalta otettava huomioon seuraavat näkökohdat.

14. Täyttäessään tehtäviään koskevaa järjestämisvastuuta ja käyttäessään siihen kuuluvaa valintavaltaa kunnan on muun muassa noudatettava julkisten hankintojensa kilpailuttamisvelvollisuutta koskevia säännöksiä, joiden taustalla on Euroopan unionin lainsäädäntö (julkisten palveluhankintojen osalta direktiivi 2004/17/EY, jolla on korvattu alan aiempi direktiivi 92/50/ETY). Tämä lainsäädäntö puolestaan nojautuu sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskeviin perustamissopimuksen määräyksiin, joista seuraa, että kilpailuttamista koskevan sääntelyn ulkopuolelle jää sellainen - mutta vain sellainen - toiminta, joka jatkuvasti tai tilapäisesti liittyy julkisen vallan käyttöön (Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 51 ja 62 artiklat).

15. Vaikka hankintalainsäädännön soveltamisalaan kuuluvissa järjestelyissä voi olla kysymys toimista, jotka palvelevat kunnan tehtävien hoitamista, niissä ei siten ole kysymys sopimuksista, joiden voitaisiin katsoa liittyvän julkisen vallan käyttöön. Tältä kannalta ei ole ratkaisevaa, onko sopimus kenties kansallisella tasolla luokiteltu julkisoikeudelliseksi (asia C-160/08, tuomio 29.4.2010, Kok. s. I-3713, kohta 85). Jos sopimuksen kohteena on tyypiltään sellainen suoritus, jonka hankinta voi kuulua mainittujen säädösten soveltamisalaan, tämä merkitsee yleensä samalla, että sopimus jää julkisen vallan käyttöön liittyvien hallintosopimusten piirin ulkopuolelle, ellei tästä ole erikseen säädetty. Tällainen säännös sisältyy esimerkiksi holhoustoimen edunvalvontapalveluiden järjestämisestä annetun lain 3 §:n 2 momenttiin.

17. Esimerkiksi ajoneuvoja katsastavien yksityisten elinten toiminnan ei ole katsottu kuuluvan kyseisen julkisen vallan käyttämistä koskevan poikkeuksen alaan (asia C-438/08, tuomio 22.10.2009, Kok. s. I-10219), eikä myöskään yksityisten turva-alan toimintoja harjoittavien yritysten tai yksityisiä turvapalveluja suorittavien henkilöiden toiminnan (asia C-114/97, tuomio 29.10.1998, Kok. s. I-6717). Sairaankuljetuspalvelujen ei liioin ole katsottu sisältyvän julkisen vallan käyttöä koskevan poikkeuksen piiriin, vaan tällaiset palvelut kuuluvat hankintalainsäädännön alaan (asia C-160/08, tuomio 29.4.2010), vaikka toimintoja harjoitetaan sellaisten julkisoikeudellisten yksiköiden lukuun, jotka ovat vastuussa julkisista pelastuspalveluista.

18. Edellä esitetyt Euroopan unionin oikeuteen liittyvät näkökohdat puoltavat näkemystä, ettei kunnan palveluhankintoja koskevien sopimusten ole perusteltua katsoa liittyvän julkisen vallan käyttöön siten, että näitä sopimuksia voitaisiin tällä perusteella pitää hallintosopimuksina.

Sopimuksen kohteena julkisen hallintotehtävän hoitaminen?

19. Perustuslain 124 § sisältää rajoituksia, jotka koskevat julkisen hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomaiselle. Esimerkiksi kunnan tekemiä sopimuksia arvioitaessa on kuitenkin erotettava toisistaan yhtäältä tehtävän antaminen toiselle ja toisaalta tehtävän toimeenpanoa koskevat järjestelyt. Säännöksessä käytetty julkisen hallintotehtävän käsite sinänsä on sama kuin edellä kohdassa 11 mainitussa hallintolain 3 §:n 1 momentissa. Perustuslain 124 §:n esitöiden mukaan julkisella hallintotehtävällä on tarkoitettu verraten laajaa hallinnollisten tehtävien kokonaisuutta, johon kuuluu esimerkiksi lakien toimeenpanoon sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevia päätöksentekoon liittyviä tehtäviä. Hallituksen esityksestä käy edelleen ilmi, että julkisia hallintotehtäviä voivat olla myös julkisten palveluiden tuottamiseen liittyvät tehtävät (HE 1/1998 vp s. 179).

20. Hallintolain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä todetaan puolestaan (HE 72/2002 vp s. 48), että julkinen hallintotehtävä viittaa toimintaan, johon liittyy yleisen edun toteuttamista tai muutoin julkisten palvelujen järjestämiselle luonteenomaisia piirteitä, ja että julkisiin hallintotehtäviin liittyy usein oikeus käyttää julkista valtaa eli hallintopäätösten tekemistä sekä asian ratkaisemista välittömästi palvelevia valmistelu- ja täytäntöönpanotoimia. Esimerkkeinä julkisen hallintotehtävän hoitamista koskevista hallintosopimuksista mainitaan hallituksen esityksessä muun muassa ajoneuvojen rekisteröinti- ja katsastustoimintaa koskevat sopimukset sekä kuntien ja palvelujen tuottajien väliset ostopalvelusopimukset sosiaali-, terveys- ja kouluhallinnon aloilla (HE s. 50). Esityksessä todetaan vielä, että hallintosopimukseen saattaa joskus sisältyä sekä julkisoikeudellisia että yksityisoikeudellisia aineksia. Esimerkkinä on mainittu maankäyttösopimukset.

21. Yksityisoikeudellisen sopimuksen tekemistä julkisyhteisön puolesta ei pidetä hallintolaissa tarkoitettuna hallintosopimuksena (HE 72/2002 vp s. 50). Julkisyhteisö on yksityisoikeudellisessa sopimussuhteessa toisena osapuolena eikä julkisen vallan käyttäjän ominaisuudessa. Kuten hallituksen esityksessä on todettu, julkisyhteisön sisällä joudutaan kuitenkin usein tekemään erikseen päätös tai päätöksiä oikeustoimeen ryhtymisestä ja oikeustoimen sisällöstä, jolloin on kyseessä oikeustoimen tekemistä edeltävä erillinen, hallintolain alainen päätöksentekovaihe. Vastaavasti esimerkiksi julkisissa hankinnoissa sopimuskumppanin valintaa edeltää usein kilpailutukseen perustuva ja erikseen säännelty hankintamenettely, jonka perusteella sopimuskumppani valitaan ja hankintapäätös tehdään. Niin kuin julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) esitöissä on todettu, hankintapäätöksen jälkeen tehtävä hankintasopimus on yleensä luonteeltaan yksityisoikeudellinen sopimus (HE 50/2006 vp s. 50).

23. Kunnan toiminnassa esiintyy monia sellaisia sopimusjärjestelyjä, joissa ei ole kysymys itse julkisen hallintotehtävän antamisesta toiselle tai sen jakamisesta, vaan ainoastaan kunnan vastuulla olevan tehtävän toimeenpanoon liittyvien hyödykkeiden tai palvelujen hankinnasta ulkopuolisilta tahoilta. Kunnan tekemiä sopimuksia ei siten voida pitää hallintosopimuksina yksin sillä perusteella, että sopimuksen tekeminen perustuu tai liittyy toimiin, joilla kunta järjestää hoidettavinaan olevia julkisia tehtäviä, vaan sopimuksen oikeudellinen luonne riippuu sen sisällöstä.

24. Kuten edellä on todettu, julkisen sektorin hankintoja koskee laaja, lakiin perustuva kilpailutusvelvollisuus, jonka tarkoituksena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden hankintojen tekemistä sekä turvata yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuolisia mahdollisuuksia tarjota tavaroita, palveluita ja rakennusurakointia julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa (hankintalaki 1 §). Myös terveydenhoito- ja sosiaalipalvelut kuuluvat hankintalainsäädännön piiriin (lain liite B, ryhmä 25), joskaan hankintamenettelyä koskevat säännökset eivät kaikilta osin tule niihin sovellettaviksi. Kunnan valitessa järjestämistavan niin, että se edellyttää alan palvelujen hankintaa, kunnan tehtävät ovat sopimusten perusteena, mutta eivät niiden kohteena. Sopimusten kohteena on toiselta hankittavan palvelun tilaaminen ja suorittaminen.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä tapauksessa

25. Tässä asiassa ei sinänsä ole arvioitavana eikä muutoinkaan merkityksellistä, minkälaisen menettelyn perusteella kysymyksessä oleva kaupungin ja yhtiön välinen yksittäinen sopimus on syntynyt. Niin kuin edellä kohdassa 12 on todettu, tuomioistuinten toimivallan määräytymisen kannalta on kuitenkin olennaista, minkälaisten seikkojen pohjalta on yleisesti arvioitava sopimusten jaottelua yhtäältä hallintosopimuksiin, joita koskevat riidat tulee käsitellä hallintotuomioistuimissa, ja toisaalta sellaisiin palvelun hankintaa koskeviin, luonteeltaan pääosin yksityisoikeudellisiin sopimuksiin, joiden osalta toimivalta kuuluu yleisille tuomioistuimille.

27. Palvelujen hankintaa koskevista sopimuksista johtuvien riitojen ja vaatimusten käsittelyä yleisissä tuomioistuimissa puoltaa sekin, että kysymys on sopimuksista, joista seuraa sekä molemminpuolisia oikeuksia ja velvollisuuksia että molemminpuolisia oikeussuojan tarpeita. Riita-asioissa noudatettava käsittelyjärjestys antaa asianmukaiset edellytykset turvata sopimuksiin liittyvät oikeussuojatarpeet siitä riippumatta, kummalla osapuolella vaatimuksia on vai onko niitä puolin ja toisin.

28. Kaupungin ja yhtiön välisen sopimuksen sisällöstä ilmenee, että kysymys on terveydenhuoltoa koskevien palvelujen ostamisesta yksityiseltä palveluntuottajalta. Sopimus ei siten liity julkisen vallan käyttämiseen eikä siinä ole tällä perusteella kysymys hallintosopimuksesta.

30. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei kaupungin ja yhtiön välistä palveluhankintasopimusta ole perusteltua pitää hallintolain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuna hallintosopimuksena, vaan että kysymys on yksityisoikeudellisesta sopimuksesta. Yhtiön vahingonkorvauskanne perustuu tämän sopimuksen rikkomiseen. Yleinen tuomioistuin on näin ollen toimivaltainen tutkimaan kanteen.

Valituslupaa koskeva ratkaisu

Valituslupaa ei myönnetä enemmälti.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Kati Hidén, Kari Kitunen, Pertti Välimäki ja Jukka Sippo. Esittelijä Juha Mäkelä.

---

[SV]

En stad och ett bolag hade ingått ett avtal om köp av tjänster som gällde endoskopiundersökningar som bolaget skulle utföra på stadens hälsocentral. Bolaget yrkade i sin talan mot staden att staden skulle åläggas att betala skadestånd till bolaget för inkomstförlust som hade uppstått under uppsägningstiden för avtalet. Avtalet var till sitt innehåll sådant att det inte innefattade myndighetsutövning och det avsåg inte heller skötsel av en offentlig förvaltningsuppgift, utan det var fråga om att kommunen hade köpt en tjänst för att ordna en del av hälsovården vilket ankom på kommunen. Det var alltså inte fråga om ett förvaltningsavtal. Det hörde till de allmänna domstolarnas behörighet att behandla tvisten om avtalet.

GrundL 99 §

GrundL 124 §

FörvaltningsL 3 §

FörvaltningsprocessL 69 § 1 mom