Supreme Court voids prior judgment due to ECHR violation of fair trial rights requiring oral hearing.

Hovioikeus oli hylännyt A:ta vastaan ajetun syytteen lahjusrikkomuksesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syyttäjän valituksen johdosta Korkein oikeus oli kirjallisessa menettelyssä tuominnut A:n lahjusrikkomuksesta sakkorangaistukseen ja menettämään valtiolle vastaanottamansa edun arvon (KKO:2002:51). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi sittemmin, että A:n oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu, koska käsillä olleissa olosuhteissa Korkein oikeus ei ollut voinut ratkaista asiaa asianmukaisesti toimittamatta suullista käsittelyä ja kuulematta siinä A:ta. Ihmisoikeustuomioistuimen toteaman menettelyvirheen perusteella tehdyn kantelun johdosta Korkeimman oikeuden tuomio poistettiin.

(Täysistunto)

OK 31 luku 1 § 1 mom 4 kohta

IhmisoikeusSop 6 art

Hakemus korkeimmassa oikeudessa

Valtioneuvoston oikeuskansleri on kantelussaan vaatinut, että Korkeimman oikeuden tuomio 13.6.2002 nro 1585 (KKO 2002:51) poistetaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla, koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan 12.1.2010 todennut Korkeimman oikeuden menetelleen asiaa käsitellessään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen vastaisesti ja oikeudenkäyntivirheen voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen.

A:lle on varattu tilaisuus lausua oikeuskanslerin hakemuksen johdosta. A on lausumassaan ilmoittanut yhtyvänsä hakemukseen.

Syyttäjä on vastannut hakemukseen ja vaatinut, että hakemus hylätään.

Hakemuksen käsittely korkeimmassa oikeudessa

Hakemuksen oltua viisijäsenisen jaoston käsiteltävänä asia on korkeimmasta oikeudesta annetun lain 7 §:n nojalla siirretty ratkaistavaksi täysistunnossa.

Täysistunnon ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Hovioikeus oli hylännyt tuomiollaan 22.6.2000 syyttäjän vaatimukset A:n tuomitsemisesta rangaistukseen 24.4.1997 - 6.4.1998 tehdystä lahjusrikkomuksesta tai ainakin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syyttäjä valitti ratkaisusta Korkeimpaan oikeuteen ja uudisti vaatimuksensa A:n tuomitsemisesta rangaistukseen hovioikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti. A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Korkein oikeus tuomitsi 13.6.2002 antamallaan tuomiolla (KKO 2002:51) A:n lahjusrikkomuksesta sakkorangaistukseen sekä menettämään valtiolle rikoksella vastaanotetun edun arvon. Korkein oikeus ratkaisi asian kirjallisessa menettelyssä.

2. A teki Suomen valtiota vastaan valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle (ihmisoikeustuomioistuin) nojautuen muun ohella Euroopan ihmisoikeussopimuksen (ihmisoikeussopimus) 6 artiklan määräyksiin. Tuomiossaan 12.1.2010 ihmisoikeustuomioistuin katsoi A:n ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisia oikeuksia loukatun, koska asia oli Korkeimmassa oikeudessa ratkaistu toimittamatta suullista käsittelyä ja kuulematta siinä A:ta.

3. Asiassa on kysymys siitä, tuleeko Korkeimman oikeuden tuomio poistaa ihmisoikeustuomioistuimen toteaman ihmisoikeusloukkauksen perusteella.

Rikostuomion poistamista koskevat oikeudelliset lähtökohdat

4. Korkein oikeus toteaa, että tuomion poistamisen edellytyksiä arvioidaan kansallisen lain pohjalta. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa, jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Kuten säännöksestä ilmenee, mikä tahansa oikeudenkäyntivirhe ei riitä syyksi tuomion poistamiseen, vaan edellytyksenä on, että menettelyvirheen voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Lainkäyttöä kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta on toisaalta pidetty tärkeänä, ettei sanotun lainkohdan määräystä oikeudenkäyntivirheen vaikutuksesta jutun lopputulokseen tulkita ahtaasti (KKO 1995:95).

6. Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa 19.1.2000 (Recommendation No. R(2000)2 on the re-examination or reopening of certain cases at domestic level following judgments of the European Court of Human Rights) on puolestaan todettu, että uusi käsittely olisi sopimusloukkausta merkitsevän menettelyvirheen vuoksi tarpeen lähinnä silloin, kun menettelyvirhe synnyttää vakavia epäilyksiä ratkaisun oikeellisuudesta. Suositusta koskevassa selitysmuistiossa (Explanatory Memorandum on the Committee of Ministers’ Recommendation No. R(2000)2) esimerkkeinä vakavista prosessuaalisista virheistä on mainittu rikosoikeudenkäyntien osalta tilanteet, joissa vastaajalla ei ole ollut aikaa eikä mahdollisuuksia valmistella puolustustaan tai joissa tuomio on perustunut kidutuksella hankittuun aineistoon tai sellaiseen oikeudenkäyntimateriaaliin, jota loukattu osapuoli ei ollut saanut käyttöönsä oikeudenkäynnin aikana.

Ihmisoikeustuomioistuimen kannanotot A:n asiassa

Korkeimman oikeuden kannanotot

8. Korkein oikeus katsoo, että arvioitaessa Korkeimman oikeuden tuomion poistamisen edellytyksiä kansallisten säännösten nojalla lähtökohtana on ihmisoikeustuomioistuimen kannanotto, jonka mukaan asiaa ei ollut voitu tutkia ja ratkaista kuulematta A:ta suullisessa käsittelyssä. Ihmisoikeustuomioistuimen toteama menettelyvirhe on koskenut rikosasian vastaajan keskeistä oikeutta, oikeutta tulla asianmukaisesti kuulluksi asian käsittelyn yhteydessä. A oli tosin saanut vastata syyttäjän muutoksenhakemukseen kirjallisesti, mutta ihmisoikeustuomioistuin ei ole pitänyt tätä menettelyä kysymyksessä olleessa tilanteessa riittävänä. Ihmisoikeustuomioistuin on päätynyt katsomaan, että A:n kuulemiseen liittyneen menettelyvirheen vuoksi edellytyksiä asian asianmukaiselle, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset täyttävälle ratkaisemiselle ei ole ollut. Ihmisoikeustuomioistuimen tuomion jälkeen on näin ollen selvää, että menettelyä on rasittanut virhe.

9. Korkein oikeus katsoo, että tällaisessa tilanteessa, jossa tuomioon johtaneessa menettelyssä on todettu sanotunlainen vastaajan asianmukaista kuulemista koskeva menettelyvirhe, oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdassa tuomion poistamiselle asetettua edellytystä, jonka mukaan oikeudenkäyntivirheen voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen, ei ole perusteltua tulkita ahtaasti. Korkein oikeus katsoo, että Korkeimman oikeuden tuomion poistamiselle viimeksi mainitun lainkohdan nojalla on riittävät perusteet.

10. Jos tuomio poistetaan asian käsittelyssä tapahtuneen tuomiovirheen perusteella ja asia on käsiteltävä uudestaan, asia on oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 6 §:n mukaan osoitettava siihen oikeuteen, missä tuomiovirhe on tapahtunut. A, jota tässä asiassa on kuultu, on esittänyt, ettei uudelle käsittelylle ole edellytyksiä, ja vaatinut, että hovioikeuden hänet vapauttanut tuomio saatettaisiin voimaan. Syyttäjä on esittänyt asian käsittelyn jatkamista Korkeimmassa oikeudessa, mutta on samalla viitannut siihen, että mahdollisuus tuomita A rangaistukseen on tulkinnanvarainen rikoslain 8 luvun 6 §:n 2 momentin 3 kohdan vanhentumissäännös huomioon ottaen.

11. Tässä tapauksessa on annettava uusi ratkaisu syyttäjän Korkeimmalle oikeudelle tekemässä valituksessa esittämiin vaatimuksiin. Edellisessä kohdassa tarkoitettujen, asianosaisten esiin tuomien kysymysten selvittäminen ja ratkaiseminen soveltuu tehtäväksi parhaiten siinä Korkeimman oikeuden viisijäsenisessä kokoonpanossa, joka on käsitellyt asiaa ennen täysistunnon nyt tekemää ratkaisua.

Päätöslauselma

Korkeimman oikeuden tuomio 13.6.2002 numero 1585 poistetaan. Asian käsittelyä on jatkettava Korkeimmassa oikeudessa viisijäsenisellä jaostolla.

Käsittelyratkaisun osalta sekä siltä osin kuin tuomiossa on lausuttu A:n puolustajana toimineen asianajajan valituksen johdosta ja määrätty hänelle maksettavaksi palkkiota tuomio jää kuitenkin pysyväksi. Ratkaistessaan asian Korkein oikeus lausuu, kenen maksettavaksi palkkio jää.

Asian ovat täysistunnossa ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Timo Esko, Soile Poutiainen, Marjut Jokela, Jukka Sippo, Jorma Rudanko ja Ari Kantor. Esittelijä Kaarlo Hakamies.

---

[SV]

Hovrätten hade förkastat det åtal som hade drivits mot A och som gällde mutförseelse samt brott mot tjänsteplikt av oaktsamhet. Med anledning av ett överklagande av åklagaren hade Högsta domstolen i skriftligt förfarande dömt A till ett bötesstraff för mutförseelse. Samtidigt dömdes A att förverka till staten värdet av den förmån som hade tagits emot (KKO:2002:51). Europeiska människorättsdomstolen ansåg senare att A:s rätt till en rättvis rättegång hade blivit kränkt, eftersom Högsta domstolen under de rådande omständigheterna inte hade kunnat avgöra saken på behörigt sätt utan att hålla en muntlig förhandling och i den höra A. Efter en klagan som anförts i anledning av det fel i förfarandet som människorättsdomstolen konstaterat undanröjdes Högsta domstolens dom.

RB 31 kap 1 § 1 mom 4 punkten

Europeiska konventionen om mänskliga rättigheter 6 art