Supreme Court allows appeal in child custody case where lower court refused main hearing despite significant personal impact.

Käräjäoikeus oli muuttanut aikaisemmin annettua päätöstä lapsen yhteishuollosta ja asumisesta siten, että lapsi oli määrätty yksin isän huoltoon ja asumaan äidin sijasta isän luona. Käräjäoikeudessa oli kuultu äitiä ja isää sekä todistajia ja esitetty sosiaalilautakunnan selvitys. Äiti oli valituksessaan hovioikeudelle vaatinut pääkäsittelyn toimittamista hänen itsensä ja todistajien kuulemiseksi. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että hovioikeuden olisi tullut toimittaa pääkäsittely.

OK 26 luku 14 §

Asian tausta

Tampereen käräjäoikeuden päätöksellä 16.11.2009 oli määrätty A:n ja B:n yhteisen lapsen, vuonna 2002 syntyneen L:n yhteishuollosta ja asumisesta äitinsä A:n luona sekä lapsen ja isän B:n tapaamisesta vuoroviikoin.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Hakemus ja vastaus Pirkanmaan käräjäoikeudessa

B vaati 15.4.2010 vireille tulleessa hakemuksessaan, että lapsi määrättäisiin yksin hänen huoltoonsa ja asumaan hänen kanssaan. Lisäksi B vaati päätöstä lapsen ja äidin tapaamisista sekä äidin elatusvelvollisuudesta. Yhteishuolto ei ollut toiminut lapsen edun mukaisesti. A:n jaksamisessa oli käräjäoikeuden päätöksen jälkeen ilmennyt ongelmia, joiden vuoksi vastuu L:n huollosta oli siirtynyt yhä enemmän B:lle.

A vastusti hakemusta. Hän oli tosin joulukuussa 2009 sairastunut, mutta hakeutunut hoitoon ja toipumassa. Tampereen käräjäoikeuden varsin tuoreen päätöksen muuttamiselle ei ollut perustetta. Päätöksen jälkeen ei ollut tapahtunut sellaisia muutoksia, joiden vuoksi päätöksen muuttaminen olisi tarpeen tai lapsen edun mukaista.

Käräjäoikeuden päätös 19.1.2011

Käräjäoikeus hankki Oriveden kaupungin sosiaalitoimelta selvityksen sekä kuuli asiassa A:n ja B:n lisäksi viittä todistajaa.

Käräjäoikeus totesi, että A oli varsin pian marraskuussa 2009 annetun päätöksen jälkeen ottanut yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Sen seurauksena oli tehty ratkaisu L:n siirtämisestä väliaikaisesti pääasiallisesti B:n lähihuoltoon äidin terveydentilan ja lähihuoltokyvyn heikennyttyä. Ottaen huomioon tilanteen nopea muuttuminen ja se, ettei aiempaa ratkaisua tehtäessä ollut hankittu olosuhdeselvitystä, käräjäoikeus piti mahdollisena, että kaikkia ratkaisun kannalta keskeisiä seikkoja ei ollut tuolloin tullut esiin. Siten edellytykset huoltajuus- ja asumiskysymyksen uudelleen arvioimiselle olivat olemassa.

Käräjäoikeus selosti perusteluissaan yksityiskohtaisesti asiassa esitettyä näyttöä muun muassa vanhempien psykososiaalisista ongelmista, heidän välisestään yhteistyöstä, lapsen päivittäisestä hoidosta ja huolenpidosta, yhteydenpidosta etävanhempaan ja muihin lapselle läheisiin tahoihin, olosuhteiden vakiintuneisuudesta ja lapsen mielipiteestä.

Selostamansa ja arvioimansa näytön perusteella käräjäoikeus päätyi johtopäätöksenään siihen, että L:n huolto ja päätöksenteko häntä koskevissa asioissa oli tarpeen keskittää yhdelle vanhemmalle, koska tämän voitiin olettaa vähentävän vanhempien välisiä ristiriitoja. Vaikka B oli ollut se vanhempi, joka oli toimenpiteillään vaikeuttanut yhteydenpitoa, B oli selvityksen mukaan kyennyt ottamaan huomioon sekä lapsen että myös toisen vanhemman edun. Näin ollen L oli määrättävä yksin B:n huoltoon ja asumaan tämän luona.

Tapaamisten laajuuteen liittyvän vuoroasumisen edellytykset olivat vähäiset tilanteessa, jossa vanhempien yhteistoiminta ja tiedonvälitys oli heikkoa. A:n ja B:n yhteistyössä olevat puutteet merkitsivät estettä vuoroasumiselle.

Käräjäoikeus määräsi L:n yksin B:n huoltoon ja asumaan tämän luona. A:lla oli oikeus saada L:ää koskevia tietoja viranomaisilta sekä harrasteryhmiltä. Käräjäoikeus antoi määräyksen L:n oikeudesta tavata A:ta. Elatuskyvyn puuttumisen vuoksi A:ta ei velvoitettu suorittamaan L:lle elatusapua.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Sinikka Mäkelä.

Turun hovioikeuden päätös 7.6.2011

A valitti hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeuden päätöksen kumoamista ja hakemuksen hylkäämistä tai toissijaisesti tapaamisoikeuden laajentamista vuoroasumiseksi. A pyysi hovioikeutta toimittamaan asiassa pääkäsittelyn, jossa kuultaisiin häntä ja kahta hänen nimeämäänsä todistajaa hänen kyvystään toimia L:n huoltajana ja L:n edun mukaisesta ratkaisusta.

B vaati valituksen hylkäämistä. B jätti suullisen käsittelyn tarpeellisuuden hovioikeuden harkintaan.

Hovioikeus lausui käsittelyratkaisussaan, että käräjäoikeuden ratkaisu oli perustunut riidattomiin seikkoihin ja olosuhdeselvitykseen sekä lisäksi päätökseen kirjattuihin todistajankertomuksiin. Käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voinut jäädä oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä eikä asiassa siten tarvinnut oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan ottaa vastaan suullista todistelua. Pääkäsittelyn toimittaminen oli muutoinkin selvästi tarpeetonta. Hovioikeus hylkäsi pääkäsittelyn toimittamista koskevan pyynnön.

Pääasian osalta hovioikeus pysytti käräjäoikeuden ratkaisun sellaisenaan.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mariitta Lehmus, Hannu Rimmanen ja Riitta Santo. Esittelijä Juha Suvanto.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että asia palautetaan hovioikeuteen pääkäsittelyn toimittamista varten tai ratkaistaan Korkeimmassa oikeudessa suullisen käsittelyn jälkeen A:n jo hovioikeudessa vaatimin tavoin.

B vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus oli marraskuussa 2009 antanut lainvoimaiseksi jääneen päätöksen, jossa vuonna 2002 syntyneen L:n huolto oli uskottu molemmille vanhemmille A:lle ja B:lle yhteisesti ja jossa L oli määrätty asumaan äitinsä A:n luona. L:llä oli ollut oikeus pitää yhteyttä ja tavata isäänsä joka toisen viikon ajan, joten hän oli päätöksen perusteella voinut asua vuoroviikoin kummankin vanhempansa luona.

2. B on 15.4.2010 vireille tulleella hakemuksella vaatinut mainitun päätöksen muuttamista, koska A:n sairastuminen päätöksen antamisen jälkeen oli heikentänyt hänen mahdollisuuksiaan suoriutua huoltajan tehtävästä ja koska yhteishuollon toteuttaminen ja vuoroviikkoasuminen ei ollut onnistunut. Käräjäoikeus on päätöksellään 19.1.2011 hyväksynyt hakemuksen ja määrännyt L:n yksin B:n huoltoon ja asumaan tämän luona sekä vahvistanut L:n oikeuden tavata A:ta päätöksestään ilmenevin tavoin.

3. A on valituksessaan hovioikeudelle vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja B:n vaatimukset hylätään tai että ainakin L:n ja A:n välistä tapaamisoikeutta laajennetaan. Alkuperäisen päätöksen muuttamiseen ei ollut lapsen etuun perustuvaa syytä. A on edelleen vaatinut, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn, jossa häntä ja eräitä todistajia kuultaisiin hänen kyvystään toimia lapsen huoltajana sekä huollon, asumisen ja tapaamisoikeuden järjestämisestä lapsen edun mukaisesti.

4. Hovioikeus on käsittelyratkaisussaan todennut käräjäoikeuden ratkaisun perustuneen riidattomiin seikkoihin ja olosuhdeselvitykseen sekä lisäksi käräjäoikeuden päätökseen kirjattuihin todistajankertomuksiin. Näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voinut jäädä oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 12 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä eikä asiassa siten tarvinnut luvun 15 §:n 1 momentin mukaan ottaa vastaan suullista todistelua. Pääkäsittelyn toimittaminen oli muutoinkin luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin selvästi tarpeetonta. Hovioikeus on hylännyt pääkäsittelyn toimittamista koskevan pyynnön ja tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden kirjallisessa menettelyssä. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

5. Korkeimmassa oikeudessa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko hovioikeus menetellyt virheellisesti jättäessään pääkäsittelyn toimittamatta.

Pääkäsittelyn toimittamista koskevat säännökset

6. Hovioikeuden on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan toimitettava pääkäsittely, jos riita-asiassa asianosainen sitä vaatii. Pykälän 2 momentin mukaan pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Pykälän 4 momentin mukaan mainittuja säännöksiä on noudatettava myös hakemusasiassa tehtyä valitusta käsiteltäessä.

7. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan todistelua ei tarvitse ottaa uudelleen vastaan, jos käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä 12 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä. Viitatussa 26 luvun 12 §:ssä säädetään, että asia ratkaistaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jollei pääkäsittelyä toimiteta.

Pääkäsittelyn toimittamista koskevat lähtökohdat ja esitöiden kannanotot

8. Pääkäsittelyn toimittamista hovioikeudessa koskevia säännöksiä on muutettu samassa yhteydessä, kun muutoksenhakua käräjäoikeudesta hovioikeuteen ja valitusasian käsittelyä hovioikeudessa koskevia säännöksiä on 1.1.2011 voimaan tulleella lailla 650/2010 muutettu yleisemminkin. Sääntelyn esitöistä (HE 105/2009 vp) ilmenee, että uudistuksessa on otettu huomioon erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö siitä, milloin muutoksenhakutuomioistuimella on velvollisuus järjestää suullinen käsittely. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan pääkäsittely on puolestaan tullut pääsääntöisesti toimittaa, jos asianosainen on sellaisen järjestämistä vaatinut (HE 105/2009 vp s. 16-17, 22-23, 37-38 ja 67).

9. Jo aikaisemmin voimassa olleen lain selvä lähtökohta oli, että hovioikeuden tuli järjestää pääkäsittely asianosaisen niin vaatiessa (oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 § laissa 165/1998). Pääkäsittely tuli kuitenkin toimittaa asianosaisen pyynnöstä riippumattakin aina silloin, kun asiassa oli kysymys suullisen todistelun uskottavuudesta (sanotun luvun 15 § laissa 165/1998). Viimeksi mainitusta säännöksestä puolestaan seurasi käytännössä yhtäältä se, että asianosaisen vaatimuksesta toimitettavaa pääkäsittelyä koskevan 14 §:n merkitys jäi vähäiseksi, ja toisaalta pääkäsittely jouduttiin toimittamaan viran puolesta näytön arvioimiseksi silloinkin, kun siihen ei olisi asian ratkaisemiseksi ollut tosiasiassa tarvetta (HE 105/2009 vp s. 22).

10. Pääkäsittelyn toimittamista koskevilla uusilla säännöksillä onkin pyritty siihen, että sääntelystä tulisi aikaisempaa monipuolisempi ja joustavampi ja että se paremmin vastaisi asianosaisten oikeussuojan tarvetta. Näistä syistä hovioikeudelle on jätetty joissakin tapauksissa aikaisempaa enemmän harkintavaltaa, mutta samalla kuitenkin on korostettu velvollisuutta toimittaa pääkäsittely sellaisessakin asiassa, jossa kysymys ei ole suullisen todistelun uskottavuudesta (HE 105/2009 vp s. 37).

11. Lähtökohta voimassa olevassa sääntelyssä on se, että pääkäsittely toimitetaan vain asianosaisen vaatimuksesta. Säännös hovioikeuden velvollisuudesta toimittaa pääkäsittely sitä koskevasta pyynnöstä riippumattakin todistelun uskottavuuden arvioimiseksi on poistettu. Hovioikeus voi kuitenkin oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 a §:n nojalla toimittaa pääkäsittelyn katsoessaan sen tarpeelliseksi.

12. Lain esitöissä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmeneviin periaatteisiin nojautuen korostettu sitä, että velvollisuus pääkäsittelyn toimittamiseen asianosaisen vaatimuksesta on aikaisempaa käytäntöä velvoittavampi ja kynnys vaaditun pääkäsittelyn toimittamiselle aikaisempaa alhaisempi (HE 105/2009 vp s. 38). Tarkoituksena on, että pääkäsittely aikaisempaa useammin toimitetaan asianosaisen vaatimuksesta myös sellaisissa asioissa, joissa kysymys on muusta kuin käräjäoikeudessa vastaanotetun näytön arvioinnin riitauttamisesta. Toisaalta pääkäsittelyä ei aina tarvitse toimittaa tilanteessa, jossa valittaja on riitauttanut näytön arvioinnin sitä enemmälti perustelematta. Pääkäsittely voidaan toimittaa esimerkiksi vain valittajan kuulemiseksi, jolloin kysymys ei olisi käräjäoikeuskäsittelyn toistamisesta, vaan siinä toteutuisi asianosaisen oikeus ajaa asiaansa ja kohdata tuomarinsa hänelle tärkeässä asiassa (HE 105/2009 vp s. 68).

13. Pääkäsittelyn toimittamista ei sen sijaan ole enää suoraan sidottu siihen, että hovioikeudessa on kysymys suullisen todistelun uskottavuutta koskevasta arvioinnista. Esitöissä on todettu oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:stä kuitenkin seuraavan, että tällaisessa tilanteessa vaadittu pääkäsittely voitaisiin jättää toimittamatta vain, jos valituksessa riitautettu käräjäoikeuden näytön uskottavuudesta tekemä arvio on hovioikeuden näkemyksen mukaan epäilyksettä oikea. Sääntelyllä on pyritty siihen, että pääkäsittelyn toimittamatta jättäminen tulisi kysymykseen vain selvissä tapauksissa (HE 105/2009 vp s. 38 ja 68).

14. Pääsääntö lain ja mainittujen esitöiden mukaan siten on, että pääkäsittely toimitetaan asianosaisen vaatimuksesta ja että näin menetellään silloinkin, kun kysymys ei ole suullisen todistelun uskottavuuden arvioinnista (HE 105/2009 vp s. 68). Pääkäsittely voidaan jättää toimittamatta vain, jos asiassa ei ole otettava vastaan suullista todistelua ja pääkäsittelyn toimittaminen on selvästi tarpeetonta ottaen huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Asianosaisen pääkäsittelypyyntö voidaan hylätä vain, jos nämä kaikki oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät (HE 105/2009 vp s. 38).

15. Asian laadun perusteella pääkäsittelyn toimittamista voidaan lain esitöiden mukaan pitää selvästi tarpeettomana ainakin silloin, jos ratkaistavana on vain oikeudenkäyntiä koskeva kysymys tai valitus on selvästi perusteeton taikka riidaton. Valittajalle vähämerkityksellisenä voidaan taas pitää asiaa, joka on taloudelliselta intressiltään vähäinen ja joka ei liity merkittävässä määrin asianosaisen henkilöön. Lapsen huoltoon ja asumiseen liittyvät asiat on puolestaan mainittu esitöissä esimerkkinä asioista, jotka laatunsa ja luonteensa puolesta usein voivat edellyttää asianosaisen vaatiman pääkäsittelyn toimittamista (HE 105/2009 vp s. 68).

Korkeimman oikeuden arvio pääkäsittelyn tarpeellisuudesta

16. Korkein oikeus toteaa, että A:n valitus hovioikeudelle on koskenut hänen ja B:n yhteisen lapsen huoltoa ja asumista sekä toissijaisesti tapaamisoikeuden laajuutta tilanteessa, jossa lapsi on puolitoista vuotta aikaisemmin annettua päätöstä muuttaen määrätty yksin isänsä huoltoon ja asumaan tämän luona. A on siten käräjäoikeuden päätöksellä sivuutettu lapsensa yhteishuoltajuudesta ja hänen vaatimuksensa lapsen asumisesta vuoroviikoin molempien vanhempiensa luona on hylätty. On selvää, että asialla on laatunsa perusteella ja etenkin käräjäoikeuden ratkaisun sisällön vuoksi A:lle erityistä merkitystä. Jo tästä syystä A:n vaatiman pääkäsittelyn toimittaminen ei ole ollut hovioikeudessa oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi tarpeetonta.

18. Hovioikeus on siten menetellyt virheellisesti jättäessään A:n vaatiman pääkäsittelyn toimittamatta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Turun hovioikeuteen, jonka on otettava A:n valitus omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti meneteltävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki, Pasi Aarnio, Soile Poutiainen ja Jukka Sippo. Esittelijä Tommi Vuorialho.

---

[SV]

Tingsrätten hade ändrat ett tidigare beslut om gemensam vårdnad om ett barn och om boendet, så att fadern ensam skulle ha vårdnaden om barnet och barnet skulle bo hos fadern i stället för hos modern. Fadern och modern samt vittnen hade hörts i tingsrätten och en utredning av socialnämnden hade lämnats in. Modern hade överklagat till hovrätten och yrkat att huvudförhandling skulle hållas så att hon och vittnena kunde höras. Av de skäl som framgår av avgörandet ansåg Högsta domstolen att hovrätten borde ha hållit huvudförhandling.

RB 26 kap 14 §