Supreme Court allows insurance claim against driver who intentionally caused car damage via illegal tow-out.

A, jolla ei ollut ajo-oikeutta, oli suistunut tieltä luvatta käyttöön ottamallaan autolla ja jättänyt auton ulosajopaikalle vaurioituneena. Myöhemmin auto oli löytynyt samasta paikasta palaneena.

Koska vakuutusyhtiö ei ollut esittänyt selvitystä niistä seikoista, jotka koskivat A:n korvausvastuun syntymistä auton tulipalossa tuhoutumisen perusteella, yhtiön korvausvaatimus siltä osin hylättiin.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla A:n katsottiin aiheuttaneen autolle ulosajon johdosta aiheutuneet vahingot vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tahallaan. Sen vuoksi yhtiön A:han kohdistama korvausvaatimus hyväksyttiin näiden vahinkojen arvioidun määrän osalta. (Ään.) Ks. KKO:1996:47

VakSopL 75 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte, vakuutusyhtiön korvausvaatimus ja vastaus Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta.

Syytteen mukaan A oli 22.2.2009 ottanut luvattomasti käyttöönsä X Oy:n omistaman ja B:n hallinnassa olleen henkilöauton ja kuljettaessaan autoa yleisellä tiellä ajo-oikeudetta laiminlyönyt huolimattomuudesta sovittaa auton nopeuden sellaiseksi, että hän säilyttäisi auton hallinnan. Auto oli hallinnan menettämisen seurauksena suistunut tieltä ja vaurioitunut. Liikenneturvallisuuden vaarantaminen oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.

Käräjäoikeudessa A myönsi syyllistyneensä moottorikulkuneuvon käyttövarkauteen, liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta syytteessä kerrotuin tavoin. Sen sijaan A kiisti vakuutusyhtiön korvausvaatimuksen perusteeltaan. A oli jättänyt auton ulosajon jälkeen paikalleen eikä ollut tieltä suistumisen jälkeen vahingoittanut autoa. Lunastuskuntoon saattaminen oli aiheutunut tulipalosta, jota A ei ollut aiheuttanut. Aiheutettujen vahinkojen määrää oli vaikea eritellä. A:n ulosajollaan aiheuttamat lommot eivät olleet vaikuttaneet auton lunastamiseen eikä lunastushintaan.

Käräjäoikeuden tuomio 13.7.2010

Käräjäoikeus tuomitsi A:n moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta yhteiseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus lausui syyksilukemisen perusteena muun ohella, että A oli pääkäsittelyssä kertonut, että hän oli menettänyt auton hallinnan vasemmalle kääntyvässä kaarteessa ja että tie oli ollut peilijäässä. Auto oli pyörähtänyt ympäri pyörillään ja ajautunut pientareelle törmäten pieniin puihin ja pensaisiin. A oli päässyt autosta ulos ja poistunut kävellen paikalta. Autoon oli tullut ulosajossa puihin törmäämisen seurauksena vaurioita.

Vakuutusyhtiön korvausvaatimuksen osalta käräjäoikeus lausui, että A:n kertoman mukaan autoon oli tullut puihin törmäämisen johdosta peltivaurioita ja muovipuskuri edestä oli irronnut siten kuin käräjäoikeudelle esitetyistä valokuvista ilmeni. Sen sijaan valokuvista ilmenevän lommon kattoon takaluukun yläpuolelle oli joku muu aiheuttanut. A ei myöskään ollut sytyttänyt autoa tuleen.

Käräjäoikeus totesi, että kirjallisena todisteena esitetystä valokuvaliitteestä ilmeni, että auto oli tuhoutunut kokonaan tulipalossa. Valokuvista ei kuitenkaan ilmennyt, mitkä vauriot autoon olivat aiheutuneet ulosajosta ja mitkä vauriot olivat tulipalon seurausta.

Siitä seikasta, että A oli ottanut auton luvatta käyttöönsä ja auton hallinnan menetettyään suistunut autolla tieltä, ei johtunut, että A olisi vastuussa jonkun muun henkilön myöhemmin ilmeisesti tahallisesti sytyttämän tulipalon aiheuttamasta vahingosta.

Näyttämättä oli jäänyt, että A olisi menettelyllään aiheuttanut tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ne vahingot, jotka vakuutusyhtiö oli korvannut auton omistajalle. Auto oli tulipalossa vaurioitunut täysin lunastuskuntoon ja vakuutusyhtiö oli maksanut ajoneuvon uusarvolunastuksena korvausta auton omistajalle 13 508,89 euroa. Auton vaurioituminen ulosajossa A:n kertomalla tavalla ei ollut vaikuttanut uusarvolunastuksen määrään, vaan korvausmäärä olisi ollut samansuuruinen, vaikka auto ei ulosajossa olisi lainkaan vaurioitunut.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi vakuutusyhtiön A:han kohdistaman korvausvaatimuksen kokonaan toteen näyttämättömänä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kari Penttilä.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 12.10.2010

Vakuutusyhtiö valitti hovioikeuteen uudistaen korvausvaatimuksensa. Vakuutusyhtiö esitti korvausvaatimuksensa perusteeksi myös, että A oli otettuaan luvatta käyttöönsä B:n hallinnassa olleen ajoneuvon jättänyt sen ulosajon jälkeen paikalleen, jossa auto oli palanut myöhemmin lunastuskuntoon. A oli tahallisesti erottanut ajoneuvon sen oikean omistajan tai haltijan hallinnasta ja valvonnasta sekä siten törkeällä tuottamuksellaan saattanut omaisuuden alttiiksi sille, että joku muukin voi sitä vahingoittaa.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Sakari Pasila, Helena Metso ja Lea Nousiainen.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

Vakuutusyhtiölle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan vakuutusyhtiö esittämillään perusteilla vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että A velvoitetaan suorittamaan yhtiölle siitä korvausmäärästä, jonka yhtiö on suorittanut korvaukseksi auton tuhoutumisesta, 10 719 euroa, tai toissijaisesti sanotun määrän sijasta 3 000 euroa, kumpikin määrä viivästyskorkoineen.

A vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Virallinen syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta siitä, että A oli 22.2.2009 ottanut luvattomasti käyttöönsä X Oy:n omistaman ja B:n hallinnassa olleen henkilöauton ja kuljettanut sitä yleisellä tiellä ajo-oikeudetta sekä autoa kuljettaessaan laiminlyönyt huolimattomuudesta sovittaa auton nopeuden sellaiseksi, että hän säilyttäisi auton hallinnan. Auto oli hallinnan menetyksen johdosta suistunut tieltä ja vaurioitunut. Liikenneturvallisuuden vaarantaminen oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. A on käräjäoikeudessa myöntäessään syyllistyneensä syytteen mukaisiin tekoihin lausunut liikenteen vaarantamista koskevan syytekohdan osalta, että hän oli ajaessaan menettänyt auton hallinnan jäisellä tiellä vasemmalle kääntyvässä kaarteessa, jolloin auto oli pyörähtänyt ympäri pyörillään ja ajautunut tien pientareelle. Ulosajossa auto oli törmännyt pieniin puihin ja pensaisiin, jolloin se oli vaurioitunut. A oli jättänyt auton paikalleen ja poistunut tapahtumapaikalta.

2. Käräjäoikeus on 13.7.2010 julistetulla tuomiollaan tuominnut A:n moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta yhteiseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeuden tuomio on mainituilta osin tullut lainvoimaiseksi.

Vakuutusyhtiön korvausvaatimus alemmissa oikeuksissa

3. Vakuutusyhtiö on kysymyksessä olevassa rikosasiassa käräjäoikeudelle toimittamassaan 19.3.2010 päivätyssä kirjallisessa korvausvaatimuksessa vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan yhtiölle sen auton omistajalle autovakuutuksen (kaskovakuutus) perusteella vakuutuskorvauksena maksamasta määrästä auton käypää arvoa vastaavat 11 219 euroa vähennettynä vakuutuksenottajan 500 euron omavastuuosuudella eli 10 719 euroa viivästyskorkoineen. Yhtiön korvausvaatimus on käräjäoikeudessa hylätty ja hovioikeus tutkittuaan asian yhtiön valituksen johdosta on hyväksynyt käräjäoikeuden ratkaisun mainituilta osin.

Mistä asiassa on kysymys

4. Korkeimmassa oikeudessa on vakuutusyhtiön valituksen johdosta kysymys siitä, onko A velvollinen suorittamaan yhtiölle sen maksaman vakuutuskorvauksen määrän eli 10 719 euroa viivästyskorkoineen. Toissijaisesti on kysymys siitä, onko A velvollinen korvaamaan yhtiölle sanotusta vakuutuskorvauksesta määrän, minkä yhtiö on Korkeimmassa oikeudessa ilmoittanut vastaavan autolle ulosajossa aiheutuneita vahinkoja eli 3 000 euroa viivästyskorkoineen.

Korvausvaatimuksen käsittelystä alemmissa oikeuksissa

6. Asian käsittelyssä käräjäoikeudessa on A:n myöntämisenkin perusteella selvitetty, että A:n kuljettama auto oli tieltä suistumisen seurauksena törmännyt pieniin puihin ja pensaisiin, jolloin siihen oli tullut peltivaurioita ja siitä oli irronnut etupuskuri. A:n kertoman mukaan hän oli poistuessaan tapahtumapaikalta jättänyt auton suistumispaikalle. Edelleen asiassa on esitetty tapahtumapaikalta otettuja valokuvia, joista ilmenee, että auto oli myöhemmin löydetty samalta paikalta pahoin palaneena. A on kuitenkin asian käsittelyn kaikissa vaiheissa alemmissa oikeuksissa kiistänyt sytyttäneensä autoa tuleen ja sillä perusteella vastustanut yhtiön korvausvaatimusta.

Asianosaisten lausumista Korkeimmassa oikeudessa

7. Korkeimmassa oikeudessa vakuutusyhtiö on toistanut korvausvaatimuksensa perusteineen ja lisäksi esittänyt edeltä 4 kohdasta ilmenevän toissijaisen vaatimuksensa. Yhtiö on pitänyt todennäköisimpänä, että A oli vastoin kiistämistään myös polttanut auton. Yhtiö on lisäksi vedonnut toisaalta siihen, että A:n heitteille jättämän auton tuhoutuminen tulipalossa on syy-yhteydessä hänen syykseen luettuun moottoriajoneuvon käyttörikokseen, ja toisaalta siihen, että A on laiminlyönyt huolenpitovelvollisuutensa jätettyään auton rikkoutuneena ulosajopaikalle ilmoittamatta asiasta viranomaisille taikka auton haltijalle. Auton palaminen on ollut hyvin tyypillinen ja A:n kannalta ennalta arvattava seuraus auton luvattomasta käyttöönotosta ja heitteille jättämisestä. Joka tapauksessa A on yhtiölle vastuussa vakuutuskorvauksen takaisin maksamisesta autolle ulosajossa aiheutuneita vahinkoja vastaavilta osin.

8. A on asiassa kiistänyt korvausvaatimuksen perusteen mutta ei ole huomauttanut vaadituista korvausmääristä.

Korkeimman oikeuden kannanotto korvausvastuun perusteeseen

9. Vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan sen korvausvaatimus perustuu vakuutussopimuslain 75 §:n ja vakuutukseen sovellettavien vakuutusyhtiön kasko-vakuutusehtojen vakuutussopimuslaista johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan ehtokohdan 13.1 mukaiseen takautumisoikeuteen. Vakuutusyhtiö ei ole kuitenkaan asiassa esittänyt selvitystä viittaamiensa vakuutusehtojen tarkemmasta sisällöstä. Tämän vuoksi asian ratkaisua ei voida perustaa sanottuihin vakuutusehtoihin. Vakuutusyhtiön vahingonkorvausvaatimuksen A:ta kohtaan ei ole väitettykään perustuvan X Oy:n tai B:n vakuutusyhtiölle siirtämään oikeuteen. Näillä perusteillä Korkein oikeus katsoo, että vakuutusyhtiön vaatimus perustuu ainoastaan vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momenttiin.

10. Vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentin mukaan vakuutetun oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä korvausmäärä, jonka vakuutuksenantaja on hänelle suorittanut, siirtyy vakuutuksenantajalle vain, jos kolmas henkilö on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta taikka on lain mukaan velvollinen suorittamaan korvausta huolimattomuudestaan riippumatta. Vakuutusyhtiö on asiassa vedonnut siihen, että A on aiheuttanut sen korvaaman vahingon tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta.

Korvausvastuun edellytysten arviointi

11. Korkein oikeus toteaa, että ajoneuvon luvattoman käyttöönoton ja ajoneuvon hallinnan menettämisen lukeminen A:n syyksi rikoksena ei vielä sinänsä osoita, että A olisi aiheuttanut auton tuhoutumisen tulipalossa vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta. Auton vaurioitumisesta tulipalossa ei valokuvien lisäksi ole asiassa esitetty mitään selvitystä. Asiassa on siten jäänyt selvittämättä esimerkiksi se, milloin ja mistä syystä auto oli palanut, millainen ajallinen yhteys auton ulosajon ja auton tuleen syttymisen välillä oli ollut ja millä tavoin A:n poistuminen ulosajon jälkeen tapahtumapaikalta oli vaikuttanut auton palamiseen. Kun oikeudenkäynnissä A:ta vastaan esitetty syyte ei ole koskenut auton hävittämistä polttamalla ja kun auton tuhoutumista tulipalossa ei ole mitenkään mainittu syytteen teonkuvauksessa, auton polttamiseen liittyvien seikkojen selvittämisvelvollisuus on kuulunut takautumisoikeuteensa vetoavalle vakuutusyhtiölle.

12. Vakuutusyhtiö ei ole kuitenkaan esittänyt edellä 5 ja 7 kohdassa kerrotusta korvausvaatimuksestaan ilmenevien seikkojen lisäksi asiassa muuten selvitystä auton polttamiseen liittyvästä tapahtumasarjasta. Näin ollen asiassa on jäänyt näyttämättä yhtiön takautumisoikeuden syntymisen edellytykset siltä osin kuin on kysymys yhtiön maksamasta vakuutuskorvauksesta auton tuhoutumisen perusteella.

13. Sen sijaan autolle ulosajossa aiheutuneeseen vahinkoon liittyen asiassa on A:n myöntämisenkin perusteella selvitetty, että A, jolla ei ollut ajo-oikeutta, oli menettänyt auton hallinnan vasemmalle kääntyvässä kaarteessa ja että ulosajohetkellä tie oli ollut peilijäässä. Asiassa on kuitenkin jäänyt selvittämättä se, onko ja millä tavoin A:n ajo-oikeuden puute vaikuttanut auton tieltä suistumiseen. Ajoneuvon hallinnan menettämisen lukeminen A:n syyksi liikenneturvallisuuden vaarantamisena ei vielä sellaisenaan osoita A:n aiheuttaneen autolle ulosajossa aiheutuneita vahinkoja vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta.

Johtopäätös

15. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentin mukaan vastuussa vakuutusyhtiölle auton vahingoittumisesta suoritetun vakuutuskorvauksen takaisin maksamisesta siltä osin kuin korvauksen voidaan perustellusti arvioida kattavan autolle ulosajon seurauksena aiheutuneita vahinkoja. Ottaen huomioon sekin, että A ei ole tehnyt huomautusta vakuutusyhtiön asiassa ilmoittamista korvausmääristä, takaisin maksettavaksi tältä osin vaadittua korvausmäärää voidaan pitää asianmukaisena. Hovioikeuden tuomion lopputulos korvausvaatimuksen hylkäämisestä muilta osin hyväksytään.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A velvoitetaan suorittamaan vakuutusyhtiölle korvaukseksi yhtiön maksamasta vakuutuskorvauksesta 3 000 euroa, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 22.12.2009 lukien.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Pertti Välimäki (eri mieltä), Hannu Rajalahti, Soile Poutiainen ja Jorma Rudanko. Esittelijä Kari Vesanen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Välimäki:

Kohtien 1 - 10 osalta olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö. Kohtien 11 - 15 sijasta lausun seuraavasti.

Vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentissa vakuutustapahtumalla tarkoitetaan sen vakuutuksen mukaista vakuutustapahtumaa, jonka perusteella vakuutuksenantaja on korvauksen maksanut. Vakuutusalalla vakuutustapahtumalla tarkoitetaan sen vaaran toteutumista, jonka varalta vakuutus on otettu. Esimerkiksi autovakuutukseen kuuluvassa kolari- tai vaunuvahinkovakuutuksessa vakuutustapahtumana on tavallisesti muun muassa auton tieltä suistumisesta johtunut auton vahingoittuminen. Jos autovakuutukseen kuuluu varkausvakuutus, vakuutustapahtumana on yleensä auton menettämisestä tai vahingoittumisesta aiheutunut vahinko, jos syynä on ollut muun muassa autoon kohdistunut käyttövarkaus.

Vakuutuksenantajan takautumisvaatimuksen edellytyksenä olevaa vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentissa tarkoitettua kolmannen henkilön menettelyn tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta on arvioitava suhteessa vakuutuksen mukaiseen vakuutustapahtumaan.

Vakuutusyhtiön vaatimuksen perusteista selviää vain, että se on suorittanut korvauksia autovakuutuksen perusteella. Autovakuutus on yhdistelmävakuutus, joka voi koostua muun muassa erilaisista ja -laajuisista esinevakuutuksista. Vakuutusyhtiö ei ole tässä asiassa selvittänyt, minkä sisältöiseen autovakuutukseen ja mihin vakuutuksen mukaiseen vahinkotapahtumaan sen suorittamat vakuutuskorvaukset perustuvat. Vakuutusyhtiön puutteellisen selvityksen vuoksi asiassa ei voida arvioida vakuutusyhtiön takautumisvaatimuksen edellytyksien täyttymistä. Tästä syystä hylkään vakuutusyhtiön vaatimuksen kokonaan.

---

[SV]

A, som inte hade körrätt, hade kört av vägen med en bil som han olovligen tagit i bruk och lämnat bilen i skadat skick på platsen där han kört ut. Bilen hade senare hittats bränd på samma plats.

Eftersom försäkringsbolaget inte hade lagt fram utredning om omständigheter som gällde uppkomst av skadeståndsansvar för A när det gällde att bilen förstörts genom eldsvådan, förkastades bolagets ersättningskrav till denna del.

Av de skäl som framgår av avgörandet ansåg Högsta domstolen att A på det sätt som avses i 75 § 1 mom. lagen om försäkringsavtal uppsåtligen hade orsakat de skador på bilen som uppstått på grund av avkörningen. Bolagets ersättningsanspråk mot A godkändes därför till ett belopp som bedömdes motsvara dessa skador. (Omröstn.) Se KKO:1996:47

FörsäkringsavtalsL 75 § 1 mom