Supreme Court allows compensation for sexual harassment in taxi despite minor physical injuries.

Taksin matkustajana ollut mies oli tuomittu pahoinpitelystä hänen lähenneltyään seksuaalisesti naispuolista kuljettajaa matkan aikana. Mies velvoitettiin suorittamaan kuljettajalle korvausta kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella.

VahL 5 luku 6 § 1 mom 1 kohta

VahL 5 luku 6 § 1 mom 3 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Turun käräjäoikeuden tuomio 12.8.2009

Mieshenkilö A oli mennyt matkustajaksi taksiin, jota oli kuljettanut naispuolinen kuljettaja B. Syyttäjän syytteen perusteella käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen taksimatkan aikana pahoinpitelyyn. Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A oli tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa laittamalla kätensä B:n jalkojen väliin, puristelemalla tätä rinnoista ja vetämällä B:tä itseään kohti. A:n teosta ei ollut aiheutunut B:lle vammoja tai kipua. Teolla oli edellä kuvatuin tavoin loukattu B:n ruumiillista koskemattomuutta, joten pahoinpitelyä ei voitu pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

B oli vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan korvaukseksi kärsimyksestä 100 euroa. Käräjäoikeus totesi, että syyksi lukeminen huomioon ottaen A oli velvollinen suorittamaan korvausta asianomistajalle. Korvausvaatimus oli oikea ja kohtuullinen.

Käräjäoikeus, samalla kun se tuomitsi A:n pahoinpitelystä rangaistukseen, velvoitti A:n suorittamaan B:lle korvausta kärsimyksestä 100 euroa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Sakari Luojola.

Turun hovioikeuden tuomio 14.9.2010

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte pahoinpitelystä hylätään ja että joka tapauksessa korvausvaatimus kärsimyksestä hylätään lakiin perustumattomana.

Hovioikeus ei syyksi lukemisen osalta muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Vahingonkorvauksen osalta hovioikeus totesi, että vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu. Korkein oikeus oli ratkaisussaan KKO 2009:46 todennut, ettei rikoslain 21 luvun 5 §:ssä rangaistavaksi säädetty pahoinpitely vielä sellaisenaan toteuttanut kärsimyskorvauksen tuomitsemisen edellytyksiä. Arviossa oli kiinnitettävä huomiota siihen, liittyikö henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaukseen jokin uhrin ihmisarvoa vakavasti loukkaava erityispiirre. Ruumiillisten vammojen vakavuusastekaan ei sellaisenaan ratkaissut oikeutta kärsimyskorvaukseen. Vähäisiäkin vammoja aiheuttava väkivallan käyttö saattoi sisältää sellaisia tekijän julmuutta osoittavia tai uhria alistavia ja halventavia piirteitä, joilla oli merkitystä uhrin henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksen vakavuutta arvioitaessa.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa B:lle teosta aiheutuneet ruumiilliset vammat olivat hyvin vähäiset, miltei olemattomat. B oli kuitenkin ollut peloissaan ja turvaton. A oli syyllistynyt pahoinpitelyyn matkan aikana työtä tehneen B:n jatkuvista kielloista huolimatta. B:n henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaus oli kohdistunut hänen kehonsa intiimeille alueille sisältäen sellaisia B:tä halventavia piirteitä, että A:n oli katsottava laissa tarkoitetuin tavoin vakavasti loukanneen B:n henkilökohtaista koskemattomuutta. B:n kärsimyksen kohtuullinen korvaaminen oli Korkeimman oikeuden mainitun ratkaisun oikeusohje huomioon ottaen perusteltua.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Liesivuori, Elina Paasivirta ja Mika Koivunen.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että vahingonkorvausvaatimus kärsimyksestä hylätään.

Vastauksessaan B vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A:n syyksi on hovioikeuden tältä osin lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla luettu syytekohdassa 1 pahoinpitely. Syyksi lukemisen mukaan A oli ollessaan matkustajana B:n kuljettamassa taksissa tehnyt tälle ruumiillista väkivaltaa laittamalla kätensä B:n jalkojen väliin, puristelemalla B:tä rinnoista ja vetämällä tätä itseään kohti. Hovioikeus on velvoittanut A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi kärsimyksestä 100 euroa.

2. A:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A hänen syykseen luetulla rikoksella loukannut B:tä siten, että B:llä on oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä.

Kärsimyksen korvaamisen edellytykset

3. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, 1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu, 2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty, 3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu, tai 4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla kuin 1 - 3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla.

4. Mainitusta säännöksestä ilmenee, että oikeus kärsimyskorvaukseen ei määräydy vain sen perusteella, mikä rikos tekijän syyksi on luettu. Tätä olennaisempi merkitys on sillä, mitä oikeushyviä teolla on loukattu. Arviointi on siten suoritettava sen perusteella, sisältyykö tekoon sellaisten oikeushyvien loukkauksia, jotka sanotun 6 §:n 1 momentin mukaan oikeuttavat korvaukseen. Tässä tapauksessa kyseeseen tulevat lähinnä momentin 1 ja 3 kohdissa tarkoitetut oikeushyvät.

5. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan vapauteen kohdistuvilla loukkauksilla tarkoitetaan hallituksen esityksen (HE 167/2003 vp s. 54) mukaan henkilön fyysisen vapauden, tahdonvapauden ja itsemääräämisoikeuden loukkauksia. Säännös kattaa myös seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen kohdistuvat loukkaukset. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamiselta ei vaadita säännöksen 1 kohdan nojalla sitä, että loukkaus olisi laadultaan vakava. Kärsimyskorvauksen tuomitsemisen kannalta riittävää on se, että kysymys on loukkauksesta, joka tapahtuu rangaistavaksi säädetyllä teolla. Kuten sanotussa hallituksen esityksessä (HE 167/2003 vp s. 54) on todettu, vahingonkorvausvelvollisuus voi syntyä, vaikka säännöksessä mainittuun oikeushyvään kohdistuvaa rikosta ei lueta vastaajan syyksi erillisenä rikoksena, vaan sen katsotaan sisältyvän johonkin muuhun rikokseen.

6. Mainitun 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulta henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaukselta edellytetään vakavuutta. Hallituksen esityksessä (HE 167/2003 vp s. 58) on todettu, että loukkauksen vakavuutta olisi arvioitava siltä kannalta, kuinka olennaisella tavalla teko loukkaa uhrin ihmisarvoa. Loukkausta voitaisiin pitää vakavana muun muassa silloin, kun teko on tehty erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla. Oikeuskäytännössä pahoinpitelyn, josta tällaiset piirteet puuttuvat, ei ole katsottu merkitsevän henkilökohtaisen koskemattomuuden vakavaa loukkausta (KKO 2009:46).

Tämän tapauksen arviointi

7. Kuten hovioikeuden tuomiossakin todetaan, A:n B:lle aiheuttamat ruumiilliset vammat olivat olleet hyvin vähäiset, miltei olemattomat. Asianomistajaan kohdistuneen loukkauksen vakavuutta ei kuitenkaan kärsimyskorvausta arvioitaessa tule tarkastella pelkästään pahoinpitelyn ja ruumiillisten vammojen lähtökohdasta. A:n harjoittama, luonteeltaan seksuaalinen lähentely on ollut nöyryyttävää ja omiaan aiheuttamaan B:lle pelkoa ja ahdistusta, mitä on epäilemättä lisännyt se, että hänen mahdollisuutensa autoa kuljettaessaan suojella itseään ovat olleet rajoitetut. Näissä olosuhteissa kysymys on ollut B:n henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaamisen ohella myös hänen toimintavapautensa ja etenkin seksuaalisen itsemääräämisoikeutensa loukkaamisesta.

8. Hovioikeus on katsonut, että A oli teollaan vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin vakavasti loukannut B:n henkilökohtaista koskemattomuutta. Ottaen huomioon säännöksen tarkoitus ja edellä todettu aikaisempi oikeuskäytäntö A:n tekoa ei voida pitää sellaisena, että henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaus olisi mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla vakava. Teolla on kuitenkin kerrotuin tavoin loukattu B:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Siten B:n vapautta on säännöksen 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin loukattu rangaistavaksi säädetyllä teolla. Tämän vuoksi B:llä on oikeus korvaukseen kärsimyksestä tämän lainkohdan nojalla.

9. A ei ole valituksessaan määrältään riitauttanut B:lle tuomittua kärsimyskorvausta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kari Kitunen, Pasi Aarnio, Jukka Sippo ja Pekka Koponen. Esittelijä Timo Ojala.

---

[SV]

En manlig taxipassagerare hade dömts för misshandel för att han under färden hade gjort sexuella närmanden mot den kvinnliga chauffören. Mannen ålades med stöd av 5 kap. 6 § 1 mom. 1 punkten skadeståndslagen att till chauffören betala ersättning för lidande.

SkadeståndsL 5 kap 6 § 1 mom 1 punkten

SkadeståndsL 5 kap 6 § 1 mom 3 punkten