Supreme Court allows seller to recover buyer's litigation costs from prior dispute as direct damage under Commercial Code.

A oli elinkeinonharjoittajana ostanut B Oy:ltä käytetyn pakettiauton ja myynyt sen edelleen C Oy:lle. Auto oli C Oy:n käytössä vaurioitunut, mikä oli johtunut B Oy:n työntekijän ennen ensiksi mainittua kauppaa tekemästä asennusvirheestä. C Oy oli reklamoinut virheestä A:lle ja B Oy:lle, joka oli kiistänyt vastuunsa. C Oy:n kanteesta A oli velvoitettu suorittamaan C Oy:lle auton virheen perusteella hinnanalennusta ja korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut. A:lle oli aiheutunut oikeudenkäynnistä myös omia oikeudenkäyntikuluja. A vaati B Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että B Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvaukseksi ne oikeudenkäyntikulut, jotka olivat aiheutuneet hänen ja C Oy:n välisestä oikeudenkäynnistä.

Mainitut oikeudenkäyntikulut olivat A:lle aiheutunutta kauppalain 67 §:ssä tarkoitettua välitöntä vahinkoa. Koska oikeudenkäynti oli ollut virheen syyn ja hyvitysten määrän selvittämiseksi perusteltu, B Oy oli velvollinen korvaamaan A:lle oikeudenkäyntikulujen määrän.

KauppaL 40 §

KauppaL 67 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A oli ostanut 4.6.2008 B Oy:ltä 16 000 euron kauppahinnalla pakettiauton, johon yhtiön työntekijä oli 27.2.2008 vaihtanut jakohihnan sekä kiristin- ja apurullat. A oli myynyt 24.8.2008 auton C Oy:lle 18 500 euron kauppahinnasta. Autolla 15.5.2009 ajettaessa sen jakopää ja suojakotelo olivat rikkoutuneet. C Oy oli ilmoittanut 7.7.2009 auton virheestä A:lle ja B Oy:lle. C Oy oli pannut 26.8.2009 A:ta vastaan vireille kanteen Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa. A oli esittänyt 7.10.2009 B Oy:lle lähettämässään kirjeessä yksilöidyt vaatimukset virheen perusteella. Käräjäoikeus oli tuomiollaan 5.2.2010 velvoittanut A:n suorittamaan C Oy:lle auton virheen perusteella hinnanalennusta sekä 5 000 euron oikeudenkäyntikulut. A:lle oli aiheutunut oikeudenkäynnistä omia oikeudenkäyntikuluja 5 124 euroa, josta hänen suoritettavakseen oli jäänyt vakuutuksen omavastuuosuutena 768,60 euroa.

Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden tuomio 8.10.2010

A vaati B Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että B Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle hinnanalennusta auton virheen johdosta sekä vahingonkorvaukseksi A:n C Oy:lle maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut 5000 euroa ja hänelle C Oy:tä vastaan olleessa riita-asiassa aiheutuneet omat kulut 768,60 euroa, molemmat määrät korkoineen.

Käräjäoikeus lausui, että kuluttajansuojalain 4 §:n mukaan kuluttajana pidetään tässä laissa luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten.

A oli kertonut ostaneensa kysymyksessä olevan pakettiauton, jotta hän voisi harjoittaa maatalouteen liittyvää metsätaloutta. Koska auto oli hankittu pääasiallisesti metsätaloutta varten eikä sen pääasiallinen käyttötarkoitus ollut ollut yksityistalous, A:n ja B Oy:n kauppaan sovellettiin kauppalakia eikä kuluttajansuojalakia.

B Oy oli väittänyt, että A oli ennen kyseistä kauppaa ostanut käytettyjä autoja yhtiöltä myydäkseen ne edelleen. Tällaiselle kauppiaskaupalle oli ominaista, että kauppahinta oli alempi kuin normaalissa kuluttajakaupassa, koska ostaja otti vastatakseen auton piilevistä vioista, jotka hän oli puolestaan velvollinen korvaamaan omalle ostajalleen. Käräjäoikeus katsoi lausumillaan perusteilla, että yhtiön väite niin sanotusta kauppiaskaupasta oli perusteeton. Tällaisesta ehdosta ei ollut sovittu.

Käräjäoikeus katsoi, että jakopään vaurioituminen oli johtunut asennusvirheestä eli B Oy:n työntekijän huolimattomuudesta. Huolimatonta työtä ei ollut voinut moottoria ulkoapäin katsomalla havaita. Huolimattomuuden seuraukset eivät ilmenneet välttämättä välittömästi vaan se riippui siitä, kuinka kireälle kiinnityspultti oli asennettu.

A:n ostama pakettiauto ei ollut 4.6.2008 ollut sellainen kuin kauppalain 17 § edellytti. Uuden jakopäänhihnan olisi tullut kestää huomattavasti enemmän kilometrejä. Pakettiauton ikäkin huomioon ottaen siinä oli ollut edellä kerrottu virhe.

Kauppalain 40 §:n 3 momentin mukaan ostajalla oli aina oikeus korvaukseen, jos virhe tai vahinko johtui huolimattomuudesta myyjän puolelta. Sanotun säännöksen perusteella yhtiö oli vastuussa kaikista huolimattomuudesta johtuneista virheistä eli myös välillisistä virheistä. Tällaisia välillisiä vahingonkorvauksia olivat Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden tuomiosta 5.2.2010 ilmenevät oikeudenkäyntikulut. B Oy oli jo heinäkuussa 2009 tullut tietoiseksi siitä, että kysymyksessä olevan pakettiauton jakopäänhihna oli vaurioitunut. Yhtiö oli saanut C Oy:ltä sen asianajan lähettämän 7.7.2009 päivätyn kirjeen. Näin ollen B Oy oli ollut tietoinen jakopäänhihnan vaurioitumisesta ennen kuin C Oy:n ja A:n välinen oikeudenkäynti oli 26.8.2009 tullut vireille. B Oy olisi voinut menetellä alun alkaen toisin eli pyrkiä sopimaan asiasta C Oy:n ja A:n kanssa.

Käräjäoikeus velvoitti B Oy:n suorittamaan A:lle hinnanalennusta sekä A:n C Oy:lle maksettavaksi määrätyt oikeudenkäyntikulut 5 000 euroa korkoineen ja A:n omat oikeudenkäyntikulut aiemmin vireillä olevan jutun osalta 768,60 euroa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kalevi Asp.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 26.8.2011

B Oy valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeus, että kaupassa ei ollut osapuolia sitovasti sovittu myyjän virhevastuusta tavanomaisesta poiketen. Tätä tuki myös se, että myyjä oli kaupan jälkeen ottanut vastattavakseen auton laakereissa ilmenneen virheen.

C Oy:n ja A:n välisen oikeudenkäynnin oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus totesi, että ne olivat aiheutuneet siitä, että A oli kiistänyt C Oy:n vaatimuksen hinnanalennuksesta, johon C Oy:n oli sittemmin katsottu lainvoimaisella tuomiolla olleen oikeutettu. Näitä oikeudenkäyntikuluja ei voitu pitää B Oy:n A:lle aiheuttamana vahinkona.

Hovioikeus vapautti B Oy:n velvollisuudesta korvata A:lle C Oy:n ja A:n välisestä oikeudenkäynnistä aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja yhteensä 5 768,60 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Paavo Eestilä ja Juha Halijoki sekä määräaikainen hovioikeudenneuvos Jukka Soininen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että B Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena hänen ja C Oy:n välisessä oikeudenkäynnissä hänen C Oy:lle maksettavaksi määrätyt oikeudenkäyntikulut 5 000 euroa korkoineen ja hänelle tuosta oikeudenkäynnistä aiheutuneet omat oikeudenkäyntikulut 768,60 euroa korkoineen.

B Oy vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on 4.6.2008 ostanut B Oy:ltä käytetyn pakettiauton, johon yhtiön työntekijä oli 27.2.2008 vaihtanut jakohihnan. A on 24.8.2008 myynyt auton C Oy:lle. Auton jakohihna on autoa 15.5.2009 ajettaessa vaurioitunut, mikä on johtunut hihnan virheellisestä asentamisesta. C Oy on 7.7.2009 tehnyt virheilmoituksen A:lle ja B Oy:lle. C Oy on nostanut A:ta vastaan hinnanalennus- ja vahingonkorvauskanteen, jonka johdosta käräjäoikeus on tuomiossaan 5.2.2010 velvoittanut A:n suorittamaan C Oy:lle hinnanalennusta sekä oikeudenkäyntikulujen korvauksena 5 000 euroa korkoineen. A:lle itselleen on tuosta oikeudenkäynnistä aiheutunut 5 124 euron kustannukset. Kun vakuutuksesta on korvattu A:n omia oikeudenkäyntikuluja 4 355,40 euroa, hänen vastuulleen on näistä kuluista jäänyt 768,60 euroa.

2. A on B Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa vaatinut, että B Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle käräjäoikeuden tuomiossa 5.2.2010 hänen maksettavakseen määrättyjen hinnanalennuksen ja oikeudenkäyntikulujen sekä hänen omien oikeudenkäyntikulujensa omavastuuosuuden määrät. Käräjäoikeus, joka on pitänyt A:n kanteessa tarkoitettuja oikeudenkäyntikuluja kauppalain mukaisena välillisenä vahinkona, on hyväksynyt kanteen. Hovioikeus on hyväksynyt vaatimuksen hinnanalennuksen osalta mutta hylännyt vahingonkorvausvaatimuksen oikeudenkäyntikulujen osalta. Näitä oikeudenkäyntikuluja ei voitu pitää B Oy:n A:lle aiheuttamana vahinkona, koska oikeudenkäyntikulut olivat aiheutuneet siitä, että A oli kiistänyt C Oy:n vaatimuksen hinnanalennuksesta, johon C Oy:n oli sittemmin katsottu lainvoimaisella tuomiolla olleen oikeutettu.

3. Korkeimmassa oikeudessa kysymys on siitä, onko B Oy myymänsä auton virheen perusteella vastuussa niiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta, jotka A:lle ovat aiheutuneet hänen ja C Oy:n välisestä oikeudenkäynnistä. Arvioitavana on ensiksi se, millaisesta vahingosta kanteessa on kysymys, ja sen jälkeen vahingon syy-yhteys auton virheeseen sekä vahingon rajoittamisen merkitys.

Sovellettava laki

4. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että A on ostanut auton elinkeinonharjoittajana ja että A:n ja B Oy:n kesken ei ole sovittu myyjän virhevastuuta rajoittavista ehdoista. Korkein oikeus hyväksyy tältä osin alempien oikeuksien ratkaisut. A:n ja B Oy:n väliseen autokauppaan sovelletaan siten kauppalain säännöksiä.

Millaisesta vahingosta kanteessa on kysymys

5. Kauppalain 40 §:n mukaan myyjän vastuu tavaran virheestä aiheutuneesta ostajan vahingosta on erilainen siitä riippuen, onko kysymyksessä lain 67 §:n mukaan välitön vai välillinen vahinko. Ostajalla on oikeus täyteen korvaukseen eli korvaukseen myös välillisestä vahingosta vain, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta myyjän puolella tai tämän antamasta erityisestä sitoumuksesta.

6. Kauppalain 67 §:n 1 momentin mukaan sopimusrikkomuksen vuoksi suoritettava vahingonkorvaus käsittää korvauksen kuluista, hinnanerosta, saamatta jääneestä voitosta sekä muusta välittömästä tai välillisestä vahingosta, joka sopimusrikkomuksesta on aiheutunut. Pykälän 2 momentin mukaan välillisenä vahinkona pidetään

1) vahinkoa, joka johtuu tuotannon tai liikevaihdon vähentymisestä tai keskeytymisestä;

2) muuta vahinkoa, joka johtuu siitä, ettei tavaraa voida käyttää tarkoitetulla tavalla;

3) voittoa, joka on jäänyt saamatta sen vuoksi, että sopimus sivullisen kanssa on rauennut tai jäänyt täyttämättä oikein;

4) vahinkoa, joka johtuu muun omaisuuden kuin myydyn tavaran vahingoittumisesta; sekä

5) muuta saman kaltaista, vaikeasti ennakoitavaa vahinkoa.

7. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2009:89 on todettu, välitöntä vahinkoa ei ole kauppalaissa määritelty, mutta lain järjestelmän mukaan välitöntä vahinkoa on muunlainen kuin välilliseksi määritelty vahinko. Kauppalain esitöiden mukaan epäselvissä tapauksissa korvausta on suoritettava ankarampien vastuusääntöjen mukaan (HE 93/1986 vp s. 41).

8. Esimerkkeinä tyypillisistä välittömistä vahingoista esitöissä on mainittu sopimusrikkomuksesta aiheutuneet selvittelykustannukset sekä tavarassa olevan virheen paikantamisesta aiheutuneet kustannukset (HE 93/1986 vp s. 125). Välitöntä vahinkoa ovat myös ostajan omalle sopimuskumppanilleen suorittamat korvaukset, jotka johtuvat myyjän sopimusrikkomuksesta ja jotka sen vuoksi aikaansaavat ostajalle takautumisoikeuden myyjää kohtaan. Lakiehdotuksen perustelujen mukaan välittömänä vahinkona tulevat myyjän korvattaviksi sellaiset vahingonkorvauserät, jotka ostaja on myyjän sopimusrikkomuksen vuoksi joutunut suorittamaan omalle sopimuskumppanilleen välittömänä vahinkona (HE 93/1986 vp s. 127).

9. Kauppalain 67 §:n 2 momentin 1 - 4 kohdissa mainitut välilliset vahingot liittyvät lähinnä tavaran käyttöön tuotannossa tai liiketoiminnassa taikka tuotevastuuseen. Vahinkoa voidaan pitää momentin 5 kohdan nojalla välillisenä vahinkona vain, jos se on samankaltainen kuin 1 - 4 kohdissa tarkoitetut vahingot ja myös vaikeasti ennakoitava. Korkein oikeus katsoo, että tavaran virhettä koskevasta oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut liittyvät tavaran virheen selvittämiseen eikä niitä voida pitää samankaltaisina kuin momentin 1 - 4 kohdissa mainittuja vahinkoja. Ostajan omat tai hänen sopimuskumppanilleen maksettavaksi määrätyt oikeudenkäyntikulut eivät siis ole välillistä vahinkoa myöskään momentin 5 kohdan nojalla.

10. Edellä olevan perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei B Oy:n vastuuta arvioida sillä perusteella, että A:lle hänen ja C Oy:n välisestä aikaisemmasta oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut olisivat kauppalain 67 §:n 2 momentissa tarkoitettua välillistä vahinkoa, vaan niitä on pidettävä välittömänä vahinkona.

Syy-yhteydestä ja vahingon rajoittamisesta

11. Vahingonkorvausvastuu ei yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan koske hyvin etäisiä, epätavallisia ja arvaamattomia vahinkoja. Tämä periaate koskee myös kauppalain mukaan määräytyvää vahingonkorvausta. Sopijapuolen velvollisuus rajoittaa vahinkoaan kauppalain 70 §:n 1 momentin nojalla voi niin ikään johtaa siihen, ettei vahinkoa kärsinyt sopijapuoli aina saa korvausta kaikesta syntyneestä vahingosta.

12. Oikeudenkäyntikulut määräytyvät oikeudenkäymiskaaren säännösten perusteella yleensä oikeudenkäynnin lopputuloksen mukaisesti, eikä niitä siksi ole yleensä tarpeen arvioida aineellisoikeudellisten vastuusäännösten kautta. Myöskään kauppalain esitöissä ei ole nimenomaisesti otettu kantaa siihen, voivatko myös ostajan ja hänen sopijapuolensa välisen oikeudenkäynnin kustannukset tulla takautumisoikeuden johdosta myyjän maksettaviksi. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että asunto-osakeyhtiö ja kiinteistönvälittäjä olivat virheellisen isännöitsijäntodistuksen johdosta korvausvastuussa myös niistä oikeudenkäyntikuluista, jotka asunnon myyjä oli joutunut suorittamaan ostajan aikaisemmin nostaman oikeudenkäynnin seurauksena (KKO 1983 II 92).

13. Kauppalain mukaan ostaja ei voi kohdistaa tavaran virheen perusteella vaatimuksia suoraan myyjää edeltävään myyntiportaaseen, johon hän ei ole sopimussuhteessa. Ostaja, joka on joutunut virhevastuuseen omaa sopimuskumppaniaan kohtaan, voi kuitenkin vaatia korvausta siltä, jolta on tavaran ostanut. Myyjän korvausvastuu edellyttää luonnollisesti sitä, että hänen virheellinen suorituksensa on ollut syynä siihen, että ostaja on joutunut vastuuseen tavaran virheestä. Myyjä vastaa vain sellaisista virheistä ja seuraamuksista, joista hän on vastuussa omalle sopijapuolelleen.

14. Tosiseikkojen, oikeudellisen vastuun ja hyvitysten määrän selvittäminen tarvittaessa oikeusteitse on sopimusrikkomuksen tavanomainen seuraus. Kun kauppalain mukaan virhevastuu joudutaan arvioimaan kussakin sopimussuhteessa erikseen, myös selvittely- ja oikeudenkäyntikuluja voi aiheutua myyntiketjun eri osissa. Tällainen vahinkojen kertautuminen, jonka tuloksena korvausvastuu myös virheen ja sen vaikutusten selvittämisestä kohdistuu lopulta virheellisen tavaran liikkeeseen laskeneeseen tahoon, kuuluu kauppalain vastuujärjestelmään eikä sitä voida pitää myyjän kannalta ennalta arvaamattomana seuraamuksena. Ostajan yleisestä velvollisuudesta vahingon rajoittamiseen voi kuitenkin seurata, etteivät oikeudellisesti perusteettoman tai tarpeettoman laajan oikeudenkäynnin kulut enää kuulu myyjän vahingonkorvausvastuun piiriin.

15. Tässä tapauksessa C Oy on ilmoittanut ennen A:ta vastaan ajamansa kanteen vireillepanoa auton virheellisyydestä myös B Oy:lle. B Oy on kuitenkin oikeudellisin perustein kiistänyt vastuunsa eikä ole myöntänyt auton vian johtuneen sen oman työntekijän suorittamasta virheellisestä asennuksesta. C Oy:n nostaessa kanteen A:ta vastaan auton jakohihnan vaurioitumisen syy on siis ollut epäselvä.

16. A on vastaajaksi jouduttuaan esittänyt väitteitä, joiden johdosta hinnanalennusta on tuomittu vaadittua vähemmän ja vahingonkorvausvaatimukset on hylätty. A:n toimenpiteet kanteeseen vastaamisessa ovat olleet perusteltuja. A:n omasta vastuuvelvollisuudesta saatu selvitys on luonut perustan hänen korvausvaatimukselleen B Oy:tä vastaan.

17. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:lle hänen ja C Oy:n välisestä aikaisemmasta oikeudenkäynnistä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista aiheutunut välitön vahinko on riittävässä syy-yhteydessä hänelle myydyn auton virheeseen. Vahinko kuuluu siten B Oy:n vastuun piiriin.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti, Timo Esko ja Marjut Jokela. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen.

---

[SV]

A hade i egenskap av näringsidkare köpt en begagnad paketbil av B Ab och sålt den vidare till C Ab. Bilen hade skadats när C Ab använde den, vilket hade berott på ett installationsfel av en arbetstagare hos B Ab som hade inträffat före det förstnämnda köpet. C Ab hade lämnat en reklamation om felet till A och till B Ab, som hade bestridit sitt ansvar. På talan av C Ab hade A ålagts att betala prisnedsättning till C Ab på grund av felet på bilen och att ersätta bolaget för dess rättegångskostnader. A hade också haft egna rättegångskostnader i målet. A väckte talan mot B Ab och yrkade att B Ab skulle åläggas att betala skadestånd till honom för de rättegångskostnader som han hade haft på grund av rättegången mellan honom och C Ab.

De nämnda rättegångskostnaderna som orsakats A var sådan direkt skada som avses i 67 § köplagen. Eftersom rättegången hade varit motiverad för att klarlägga orsaken till felet och gottgörelsernas belopp, var B Ab skyldigt att ersätta A för beloppet av rättegångskostnaderna.

KöpL 40 §

KöpL 67 §

På finska KKO:2012:101