Supreme Court dismisses claim for damages for alleged discrimination, ruling it belongs to general courts, not labor courts.

Työntekijä vaati työsopimuslain mukaista vahingonkorvausta, koska työnantaja oli syrjinyt häntä määrittelemällä hänen palkkausluokkansa alemmaksi kuin se työehtosopimukseen perustuvaa palkkausjärjestelmää noudattaen olisi pitänyt määritellä. Koska kanne perustui työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä pakottavaksi säädetyn syrjintäkiellon ja tasapuolista kohtelua koskevan velvoitteen rikkomiseen, kanteen tutkiminen kuului yleisen tuomioistuimen eikä työtuomioistuimen toimivaltaan. Ks. KKO:1983-II-75 KKO:2004:133

TSL 2 luku 2 §

TSL 12 luku 1 §

TSL 13 luku 6 §

L työtuomioistuimesta 1 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian käsittely Helsingin käräjäoikeudessa

Kanne käräjäoikeudessa

A kertoi työskennelleensä X ry:n palveluksessa vuodesta 1971 alkaen viestintä- ja yhteiskuntasuhteiden yksikön sihteerinä. Vuodesta 2002 alkaen hän oli ehdottanut työnantajalleen palkkatasonsa saattamista vähintään samalle tasolle kuin liiton muiden toiminta-alueiden sihteerien palkat olivat. X ry oli toistuvasti torjunut ehdotukset.

Kanteessaan A vaati, että X ry velvoitetaan suorittamaan hänelle työsopimuslain 12 luvun 1 §:n mukaista vahingonkorvausta, koska hänet oli ilman hyväksyttävää perustetta asetettu muihin liiton työntekijöihin nähden eri asemaan syrjintäkieltoa ja tasapuolista kohtelua koskevan työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin vastaisesti. Eriarvoiseen asemaan asettaminen oli tapahtunut siten, että työnantaja oli työnarviointityöryhmän päätöksen perusteella määritellyt hänen palkkausluokkansa alemmaksi kuin työehtosopimukseen perustuva palkkausjärjestelmä olisi edellyttänyt. Kanne kuului käräjäoikeuden tutkittavaksi.

Vastaus

X ry vaati, että kanne tuli jättää tutkimatta. Asiassa oli kysymys työehtosopimuksen soveltamisesta ja oikeasta tulkinnasta sekä siitä, oliko X ry menetellyt sitovan työehtosopimuksen määräysten mukaisesti. Asia kuului työtuomioistuimeen.

Käräjäoikeuden päätös 9.9.2009

Käräjäoikeus lausui kantajan itsensä todenneen, että X ry oli soveltanut SAK:n ja AY-Toimihenkilöt ry:n välistä työehtosopimusta ja sen niin sanottua palkkajärjestelmää 99 väärin. Työehtosopimuksen oikea soveltaminen ja tulkinta johtaisivat siihen, että hänen palkkaluokkansa olisi 7:n sijasta 9.

Käräjäoikeus katsoi, että kyse oli työehtosopimuksen soveltamisesta ja oikeasta tulkinnasta sekä sen lisäksi siitä, oliko yksimielinen työnarviointityöryhmä kantajan palkkaluokkaa arvioidessaan menetellyt sitovan työehtosopimuksen mukaisesti. Kantaja oli työehtosopimukseen sidotun yhdistyksen jäsen, ja vastaajana oleva X ry oli yhtynyt työehtosopimukseen.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että asia kuului työtuomioistuimen toimivaltaan ja jätti kanteen tutkimatta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Olli Myllykangas.

Helsingin hovioikeuden päätös 8.6.2010

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden päätöksen sitä muuttamatta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Puhakka, Risto Jalanko ja Marjatta Möller. Esittelijä Hanna Kurtto.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

X ry vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A on vaatinut käräjäoikeudessa nostamallaan kanteella työsopimuslain 12 luvun 1 §:n nojalla työnantajaltaan X ry:ltä vahingonkorvausta sillä perusteella, että X ry on työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin vastaisesti syrjinyt häntä määrittelemällä hänen palkkausluokkansa alemmaksi kuin se työehtosopimukseen perustuvaa palkkausjärjestelmää noudattaen olisi pitänyt määritellä. Asiassa on kysymys siitä, onko yleinen tuomioistuin vai työtuomioistuin toimivaltainen käsittelemään asian.

Käräjäoikeuden ja työtuomioistuimen toimivalta

2. Yleisenä tuomioistuimena toimivan käräjäoikeuden asiallinen toimivalta on yleinen. Tämä tarkoittaa, että asia kuuluu sen tutkittavaksi, jollei sitä erityissäännöksin ole määrätty muun tuomioistuimen tutkittavaksi. Eräät työoikeudelliset asiat on säädetty erityistuomioistuimena toimivan työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluviksi. Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee muun muassa työehtosopimuksia koskevat sekä työehtosopimuslakiin perustuvat riita-asiat, kun kysymys on 1) työehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta, sisällyksestä ja laajuudesta sekä tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta; 2) siitä, onko jokin menettely työehtosopimuksen taikka työehtosopimuslain mukainen; tai 3) työehtosopimuksen taikka työehtosopimuslain vastaisen menettelyn seuraamuksesta.

3. Työtuomioistuimen toimivalta koskee työehtosopimuksia koskevia kysymyksiä, joita koskevia kanteita ajetaan tavallisimmin vahvistuskanteina esimerkiksi työehtosopimuksen oikeaa tulkintaa koskevassa riidassa. Työtuomioistuimessa voidaan kuitenkin työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaan ajaa myös suorituskanteita, jos velvollisuus suoritukseen tai työehtosopimuksen soveltaminen tiettyyn yksittäistapaukseen riippuu saman pykälän 1 momentissa mainitun riidan ratkaisusta. Tällaiset kannevaatimukset saattavat koskea myös palkkasuoritusta (HE 30/1972 vp s. 2). Jollei työtuomioistuin katso voivansa ratkaista tällaista vaatimusta, on asianosainen osoitettava nostamaan kanne toimivaltaisessa tuomioistuimessa.

4. Kaikki muut kuin työtuomioistuimelle erikseen määrätyt työsuhderiidat kuuluvat yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Tällaisia asioita ovat muun muassa pakottaviin lainsäännöksiin perustuvat kanteet. Tapauksessa KKO 2004:133 kantajat väittivät syrjinnän toteutuneen ja työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimusta rikotun työnantajan soveltaessa kantajien työsuhteissa työehtosopimuksen määräyksiin perustuvia virkaikäluetteloita. Korkein oikeus lausui tuomion kohdassa 11, että koska kanne tuossa tapauksessa perustui työsopimuslain pakottavaan säännökseen eikä sen tarkoittamista velvoitteista voitu työehtosopimuksin poiketa, kanteessa tarkoitetut kysymykset kuuluivat yleisen tuomioistuimen tutkittaviksi.

5. Pakottaviin lainsäännöksiin perustuviin työsuhderiita-asioihin voi liittyä myös työehtosopimuksen soveltamista ja tulkintaa koskevia kysymyksiä. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1983 II 75 lausunut, että pakottavaan työsopimuslain säännökseen perustuvan vaatimuksen tutkiminen kuului yleisen tuomioistuimen toimivaltaan ja että se oli samalla toimivaltainen ratkaisemaan myös työehtosopimuksen tulkintaa koskevan esikysymyksen, mistä se tarvittaessa voi työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaan hankkia työtuomioistuimen lausunnon. Esimerkiksi lausuntoasiassa TT 2010:137 työtuomioistuin antoi käräjäoikeudelle sen pyytämän lausunnon siitä kysymyksestä, mihin toimituksellista henkilöstöä koskevan työehtosopimuksen palkkaryhmään päätoimittajan nimikkeellä työskentelevä henkilö tulisi sijoittaa.

A:n kannevaatimuksien arviointi

6. A:n työsopimuslain 12 luvun 1 §:n mukaiset vahingonkorvausvaatimukset perustuvat siihen, että häntä on työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin vastaisesti syrjitty määrittelemällä hänen palkkausluokkansa alemmaksi kuin se työehtosopimuksen mukaista palkkausjärjestelmää noudattaen olisi pitänyt määritellä.

7. Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Saman pykälän 3 momentin mukaan työnantajan on muutoinkin kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, ellei siitä poikkeaminen ole työntekijän tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Työsyrjintä liittyy työntekijöiden kohteluun silloinkin, kun työnantaja käyttää valtaansa ensisijaisesti tulkita ja soveltaa palvelussuhteen ehtoja (HE 157/2000 vp s. 68).

8. Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n mukaan sopimus, jolla vähennetään työntekijälle työsopimuslain mukaan tulevia oikeuksia ja etuja, on mitätön, ellei työsopimuslaista muuta johdu. Lainvalmistelutöissä todetaan, että siltä osin kuin säännöksestä poikkeaminen olisi mahdollista työsopimuksin tai työehtosopimuksin, se kävisi ilmi suoraan säännöksen sanamuodosta tai työsopimuslain 13 luvun 7 §:stä (HE 157/2000 vp s. 126).

9. Korkein oikeus toteaa, että syrjintäkieltoa koskevan työsopimuslain 2 luvun 2 §:n säännöksistä ei ole säännöksen sanamuodon eikä työsopimuslain 13 luvun 7 §:n nojalla mahdollista sopimuksin poiketa. A:n kanne perustuu siten työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä pakottavana säädetyn syrjintäkiellon ja tasapuolista kohtelua koskevan velvoitteen rikkomiseen. Tästä syystä kanne kuuluu yleisen tuomioistuimen eikä työtuomioistuimen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan. Asia palautetaan Helsingin käräjäoikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan otettava asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palauttamisen syy siinä laillisesti meneteltävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Marjut Jokela, Jorma Rudanko ja Ari Kantor. Esittelijä Kristiina Harenko.

---

[SV]

En arbetstagare yrkade skadestånd med stöd av arbetsavtalslagen, eftersom arbetsgivaren hade diskriminerat henne genom att bestämma en lägre lönegrad än vad den borde ha varit med iakttagande av avlöningssystemet enligt kollektivavtalet. Eftersom käromålet byggde på brott mot de tvingande bestämmelserna i arbetsavtalslagen 2 kap. 2 § om diskrimineringsförbud och opartiskt bemötande, ankom det på allmän domstol och inte på arbetsdomstolen att pröva käromålet. Se KKO:1983-II-75 KKO:2004:133

ArbAvtL 2 kap 2 §

ArbAvtL 12 kap 1 §

ArbAvtL 13 kap 6 §

L om arbetsdomstolen 1 §