Supreme Court allows appeal to complete criminal trial judgment regarding unaddressed civil costs claim.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland overturned the Court of Appeal's dismissal of a request to complete a criminal judgment. The appellant had submitted a detailed bill of costs including a specific claim for state-funded legal aid reimbursement against the defendant, which the lower court failed to address. The court ruled that the appellant clearly directed this claim to the defendant and that the lower court should have adjudicated it rather than ignoring it. Consequently, the case was remanded to the Court of Appeal to complete the judgment on the unaddressed costs issue.
Legislator headnote
AI generatedBRL 11 kap 10 § 1 mom; When a party in a criminal trial clearly submits a civil claim for costs against the defendant, the court of first instance must adjudicate it; failure to do so requires the judgment to be completed rather than dismissed as inadmissible.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys hovioikeuden tuomion täydentämisestä oikeudenkäyntikuluvastuuta koskevan ratkaisun osalta.
ROL 11 luku 10 § 1 mom
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Asian tausta
Turun hovioikeus antoi 27.11.2009 tuomion valitusasiassa, joka koski käräjäoikeuden tuomiota, jolla B oli tuomittu rangaistukseen ja suorittamaan vahingonkorvausta ja oikeudenkäyntikulujen korvausta asianomistaja A:lle. Hovioikeus korotti A:lle maksettaviksi tuomittuja vahingonkorvauksia pysyttäen muutoin käräjäoikeuden tuomion.
A pyysi hovioikeuteen 8.12.2009 saapuneessa hakemuksessaan hovioikeuden tuomion täydentämistä sillä perusteella, että tuomiossa oli jäänyt lausumatta hänen B:hen kohdistamastaan 1 382,10 euron määräisestä oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksesta.
Turun hovioikeuden päätös 3.2.2010
Hovioikeus hylkäsi täydentämistä koskevan pyynnön katsoen, että A ei ollut hovioikeudessa kohdistanut B:hen oikeudenkäyntikuluvaatimusta eikä tuomiossa siten ollut jäänyt lausumatta yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta, josta olisi tullut lausua tuomion yhteydessä.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Saara Laapas, Leena Virtanen-Salonen ja Leena Mikkonen.
Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin valituslupa.
Valituksessaan A toisti tuomion täydentämistä koskevan vaatimuksensa. Toissijaisesti A vaati, että asia palautetaan hovioikeuteen tuomion täydentämistä varten.
B vastasi valitukseen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
1. Käsiteltäessä hovioikeudessa rikosasiaa, jossa B on ollut syytettynä A:han kohdistuneesta rikoksesta, A on vas¬tauksessaan hovioikeudelle vaatinut B:n velvoittamista korvaamaan ”vastauksenantajan oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti” korkoineen. A, jolle on asiassa myönnetty oikeusapu oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen, on hovioikeuden pääkäsittelyssä esittänyt 1 626 euron määräisen oikeudenkäyntikululaskun, jossa on ollut eriteltynä oikeusturvavakuutuksesta korvattava osuus 1 382,10 euroa ja oikeusturvavakuutuksen 15 prosentin suuruista omavastuuosuutta vastaava 243,90 euron osuus. Muutoin A:n ei ole selvitetty asiaa hovioikeudessa käsiteltäessä nimenomaisesti vaatineen oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
2. Hovioikeus on 27.11.2009 antamassaan tuomiossa määrännyt A:n oikeudenkäyntiavustajalle valtion varoista maksettavaksi palkkioksi 243,90 euroa ja velvoittanut B:n korvaamaan mainitun määrän valtiolle korkoineen. Muilta osin hovioikeus ei ole lausunut laskusta ilmenevien kustannusten korvausvelvollisuudesta.
3. A on hovioikeuteen määräajassa toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt, että hovioikeus täydentää edellä mainittua tuomiotaan siten, että siinä lausutaan B:n velvollisuudesta korvata A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. Täydentämishakemus on perustunut siihen, että A oli hovioikeuden pääkäsittelyssä esitetyn laskelman perusteella kohdistanut B:hen oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksen 1 382,10 euron osalta.
4. Hovioikeus on hylännyt täydentämistä koskevan pyynnön sillä perusteella, että A ei ollut pääkäsittelyssä ennen käsittelyn päättymistä oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen myönnettyyn oikeusapuun perustuvan valtion varoista maksettavan palkkion lisäksi vaatinut B:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulujaan hovioikeudessa. Näin ollen hovioikeuden tuomiossa ei ollut jäänyt lausumatta yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta, josta olisi tullut lausua tuomion yhteydessä, eikä hovioikeus ole katsonut voivansa täydentää tuomiotaan.
5. Tuomioistuin voi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 10 §:n 1 momentin nojalla täydentää tuomiota, jos siinä on jäänyt lausumatta yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta, josta olisi tullut lausua tuomion yhteydessä.
6. Riidatonta on, että A on vastauksessaan hovioikeudelle vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Hovioikeuden pääkäsittelyn pöytäkirjaan ei ole merkitty, että A olisi luopunut oikeudenkäyntikulujen korvaamisvaatimuksestaan. Pääkäsittelyn pöytäkirjan mukaan asianosaisten avustajat ovat pääkäsittelyssä esittäneet oikeudenkäyntikululaskunsa ja niiden johdosta on käyty asianosaiskeskustelua. Pöytäkirjasta ei kuitenkaan ilmene, että A:n avustajan esittämään laskuun sisältyvästä edellä kohdassa 1 mainitusta erittelystä olisi keskusteltu.
7. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeuden olisi tullut lausua A:n vastauksessaan esittämästä vaatimuksesta. Jos hovioikeus on pitänyt vaatimuksen sisältöä tai laskun erittelyä epäselvänä, sen olisi tullut tarpeellisilta osin täsmennyttää vaatimusta. Kysymys on siitä, onko tuomio oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 10 §:n nojalla täydennettävissä vai onko asian käsittely hovioikeudessa jäänyt siten puutteelliseksi, että muutoksenhakemus Korkeimmassa oikeudessa olisi tutkittava oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:ssä tarkoitettuna kanteluna.
8. Koska A on saanut oikeusapua oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen, sitä vastaava määrä on tullut suorittaa valtion varoista. Hovioikeus onkin määrännyt maksettavaksi kohdassa 2 kerrotuin tavoin valtion varoista hänen oikeudenkäyntiavustajalleen palkkioksi oikeudenkäyntikululaskussa omavastuuosuutena vaaditun määrän. Tämä seikka huomioon ottaen A:n voidaan katsoa kohdistaneen kohdissa 1 ja 6 selostetuin tavoin esittämänsä oikeudenkäyntikuluvaatimuksen B:hen ja yksilöineen vaatimuksen laskuun sisältyvällä erittelyllä. Tällaista tulkintaa puoltaa myös se, että A:n oikeudenkäyntikuluvaatimukseen perustuva B:n korvausvastuu on määräytynyt samoista lähtökohdista jo käräjäoikeudessa. Kun oikeudenkäyntikuluvaatimusta tarkastellaan vielä B:n kannalta, Korkein oikeus katsoo, että B:tä asiassa avustaneen asianajajan on täytynyt edellä mainitun oikeudenkäyntiaineiston perusteella ymmärtää A:n kohdistaneen laskustaan ilmenevän kuluvaatimuksen B:hen. Vaatimus ei siten ole ollut B:llekään odottamaton.
9. A on siten kohdistanut B:hen 1 382,10 euron määräisen oikeudenkäyntikuluvaatimuksen, josta hovioikeuden täydennettäväksi pyydetyssä tuomiossa ei ole annettu ratkaisua. Hovioikeuden ei siten olisi tullut mainitsemillaan perusteilla jättää tuomiota täydentämättä.
10. Tuomion täydentäminen tapahtuu pääsääntöisesti siinä kokoonpanossa, joka on antanut täydennettävän tuomion. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo asianmukaiseksi, että asia palautetaan hovioikeuteen tuomion täydentämistä koskevan menettelyn jatkamiseksi.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Turun hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Jorma Rudanko ja Pekka Koponen. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.
---
[SV]
Fråga om komplettering av en hovrättsdom till den del avgörandet gällde ansvar för rättegångskostnaderna.
BRL 11 kap 10 § 1 mom