Judge dismissed for warning after violating service rules and Brussels I Regulation by issuing default judgment.

Käräjätuomari oli antanut haasteen riita-asiassa tiedoksi kuuluttamalla tilanteessa, jossa vastaajien asuinpaikaksi oli kanteessa ilmoitettu Bryssel, Belgia, mutta saantitodistuksella tapahtunut tiedoksianto oli epäonnistunut. Kuulutustiedoksiannon jälkeen käräjätuomari oli antanut asiassa yksipuolisen tuomion. Korkein oikeus katsoi, että käräjätuomari oli huolimattomuuttaan rikkonut kuulutustiedoksiantoa koskevaa oikeudenkäymiskaaren säännöstä sekä tämän jälkeen Bryssel I -asetuksen määräyksiä antamalla asiassa yksipuolisen tuomion, vaikka kanne olisi tullut jättää viran puolesta tutkimatta. Käräjätuomarin katsottiin syyllistyneen menettelyllään tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Kysymys myös siitä, oliko yksipuolisen tuomion antamisesta aiheutunut vahinkoa.

RL 40 luku 10 §

VahL 3 luku 2 §

VahL 5 luku 1 §

Bryssel I -asetus 26 artikla

OK 11 luku 9 §

Asian käsittely hovioikeudessa

Syyte ja asianomistajien vaatimukset Helsingin hovioikeudessa

Valtioneuvoston oikeuskansleri on päätöksellään 18.8.2008 määrännyt syytteen nostettavaksi käräjätuomari A:ta vastaan.

Valtionsyyttäjä vaati hovioikeudessa vireille panemassaan syytteessä käräjätuomari A:lle rangaistusta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. A oli 6.5. - 26.11.2003 käräjätuomarina huolimattomuudesta rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin tuomioistuimen toimivaltaa koskeviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa seurauksin, että hän oli ratkaissut velkomusta koskevan riita-asian kantajan hyväksi yksipuolisella tuomiolla, vaikka käräjäoikeuden olisi tullut omasta aloitteestaan viran puolesta jättää asia toimivallan puuttumisen vuoksi tutkimatta.

B ja C yhtyivät syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja lisäksi vaativat ensisijaisesti A:n ja toissijaisesti valtion velvoittamista korvaamaan takaisinsaantiasian oikeudenkäyntikuluina 3 063,14 euroa ja korkokuluina Espanjassa takavarikkoon joutuneiden kiinteistöjen osalta 71 159,79 euroa.

Vastaukset hovioikeudessa

A kiisti syytteen ja korvausvaatimukset ja vaati niiden hylkäämistä.

Valtio vaati, että korvausvaatimukset jätetään tutkimatta tai että ne joka tapauksessa hylätään.

Hovioikeuden tuomio 7.5.2009

Sovellettavat oikeusohjeet

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviilioikeuden alalla annetun Neuvoston asetuksen N:o 44/2001 2 artiklan 1 kohdan mukaan kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei asetuksen säännöksistä muuta johdu. Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan asetuksen II luvun 2-7 jakson säännösten nojalla. Artiklan 2 kohdan mukaan asetuksen liitteessä I mainittuja kansallisia toimivaltasäännöksiä ei voida soveltaa sellaista henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa.

Asetuksen liitteessä I mainittuja kansallisia toimivaltasäännöksiä ovat Suomessa oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 1 momentin kolmas virke, jonka mukaan jos suomalainen oleskelee ulkomailla, haettakoon häntä myös siellä, missä hän Suomessa viimeksi asui.

Asetuksen 26 artiklan 1 kohdan mukaan jos jäsenvaltiossa nostetaan kanne sellaista vastaajaa vastaan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, ja jos vastaaja ei vastaa, tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta, jollei se ole toimivaltainen asetuksen säännösten mukaan.

Korkein oikeus on haasteen tiedoksiantoa ja takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon koskevissa ratkaisuissaan KKO 2001:46 ja KKO 2008:48 katsonut, ettei asiassa ole edellytyksiä toimittaa tiedoksiantoa kuuluttamalla yksinomaan sillä perusteella, että tiedoksianto postitse oli epäonnistunut.

Tapahtumat

D oli hakenut Espoon käräjäoikeuden yksipuolisen tuomion täytäntöönpanoa Fuengirolan käräjäoikeudessa ja hakemuksen johdosta oli B:n Espanjassa omistamaan asuinhuoneistoon ja autotalliin kohdistettu väliaikainen täytäntöönpanotoimi 24.6.2004.

B ja C olivat 11.2.2005 hakeneet Espoon käräjäoikeudessa takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon. Espoon käräjäoikeus oli 15.9.2005 antamallaan päätöksellä kumonnut yksipuolisen tuomion ja jättänyt E:n kanteen tutkimatta sekä velvoittanut sen korvaamaan B:n ja C:n oikeudenkäyntikulut asiassa 3 063,14 eurolla korkoineen. B ja C eivät olleet saaneet perittyä oikeudenkäyntikuluja E:ltä, koska sittemmin on ilmennyt, ettei kantaja ollut oikeushenkilö.

Fuengirolan käräjäoikeus oli 4.7.2006 lakkauttanut väliaikaisen täytäntöönpanon vastaajien B:n ja C:n hakemuksesta ja velvoittanut D:n palauttamaan jo mahdollisesti saamansa rahat sekä väliaikaisesta täytäntöönpanosta aiheutuneet kulut, haitat ja vahingot.

B oli 18.9.2006 Helsingin käräjäoikeudessa vireille tulleella kanteella vaatinut D:n velvoittamista korvaamaan Espoon käräjäoikeuden takaisinsaantioikeudenkäynnissä E:n maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut. Helsingin käräjäoikeus oli päätöksellään 22.5.2007 jättänyt kanteen tutkimatta.

Johtopäätökset

Asiassa oli kysymys siitä, oliko käräjätuomari A edellä kerrotulla menettelyllään huolimattomuudesta rikkonut virkatoiminnassaan tuomioistuimen toimivaltaa koskevia säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa haastaessaan B:n ja C:n vastaamaan E:n kanteeseen ja antamalla asiassa yksipuolisen tuomion ja jättäessään tutkimatta E:n asianosaiskelpoisuuden.

Hovioikeus katsoi ensinnäkin, että E:n asianosaiskelpoisuus kantajana oli sellainen seikka, jonka käräjäoikeus pääsääntöisesti tutki vain asiasta esitetyn väitteen johdosta. Näin ollen käräjätuomari A:n ei voitu katsoa syyllistyneen rikosoikeudellisen vastuun muodostavaan huolimattomuuteen virkatoiminnassaan jättäessään asian tutkimatta pelkästään sillä perusteella, että haaste oli annettu tiedoksi kuuluttamalla ja vastausta ei ollut tullut.

Rangaistusseuraamus

Kysymyksessä oleva asia, jonka käsittelyn yhteydessä käräjätuomari A oli syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen, oli pienehkö laskusaatavaa koskeva velkomusasia. Antaessaan asiassa yksipuolisen tuomion käräjätuomari A oli kertomansa mukaan ottanut huomioon oikeusturvanäkökohdat, koska B:llä ja C:llä oli ollut mahdollisuus hakea yksipuoliseen tuomioon takaisinsaantia. Käräjätuomari A oli myös postitiedoksiannon epäonnistuttua ja ennen kuulutushaasteiden antamista varmistautuakseen menettelynsä oikeellisuudesta tiedustellut E:n asiamieheltä Suomessa, joka on ollut asianajotoimintaa yleisesti harjoittava lakimies, B:n ja C:n voimassaolevaa osoitetta. E oli tällöin pyytänyt haastamista kuulutusmenettelyllä. B oli kertonut, että hän oli tehnyt muuttoilmoituksen väestörekisteriin vasta maaliskuussa 2003, vaikka tosiasiallinen muutto Belgiassa toiseen osoitteeseen oli tapahtunut jo syyskuussa 2002. Väestötietojen mukaan osoite oli 13.3.2003 asti sama kuin haastehakemuksen oli merkitty.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että käräjätuomari A:n syyksi luettua tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomusta oli pidettävä tekoon liittyvistä erityisistä syistä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettavana ja jätti käräjätuomari A:n rikoslain 6 luvun 12 §:n 3 kohdan nojalla rangaistukseen tuomitsematta.

Yksityisoikeudelliset vaatimukset

Valtio oli julkisyhteisönä velvollinen vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Korvausvastuun edellytyksenä oli, ettei toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ollut noudatettu. Virkamies vastasi virassaan virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttamastaan vahingosta vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n nojalla määrällä, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos virkamiehen viaksi jäi vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ollut tuomittava.

Hovioikeus katsoi, että vaikka käräjätuomari A ei edellä kerrotulla tavalla menetellessään ollut noudattanut tehtävänsä suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia, niin hänen tuottamuksensa voitiin kuitenkin katsoa olevan lievää eikä käräjätuomari A:n maksettavaksi ollut siten tuomittava vahingonkorvausta. Näin ollen valtio oli yksin velvollinen korvaamaan käräjätuomari A:n menettelystä aiheutuneet vahingot. Vahingonkorvausvelvollisuus valtiolla oli kuitenkin vain niiden vahinkojen osalta, joiden voitiin katsoa olevan syy-yhteydessä käräjätuomari A:n syyksi luettuun tuottamukselliseen menettelyyn. Oikeuskäytännössä oli katsottu, että syntyneen vahingon oli täytynyt olla vahingonaiheuttajan ennakoitavissa ja vaikutusvallassa, jotta voitiin katsoa vahingonkorvausvelvollisuuden olevan olemassa. Mikäli vahinko oli seurausta kolmannen henkilön tai vahingonkärsijän omasta toiminnasta vahingonkorvausvelvollisuutta ei ollut.

Takaisinsaantiasian oikeudenkäyntikulut

Espoon käräjäoikeuden yksipuolisen tuomion johdosta B ja C olivat joutuneet hakemaan asiassa takaisinsaantia. Heille oli aiheutunut takaisinsaantia koskevassa oikeudenkäynnissä 3 063,14 euron oikeudenkäyntikulut, jota he eivät olleet saaneet perittyä E:ltä. Oikeudenkäyntikulut takaisinsaannissa oli yksipuolisen tuomion ennalta arvattava seuraus. B:lle ja C:lle oli käräjätuomari A:n menettelystä aiheutunut 3 063,14 euron vahinko, jonka valtio oli velvollinen korvaamaan.

Korkokulut

B:n ja C:n vaatimus perustui D:n toimesta Espanjassa haettuun yksipuolisen tuomion täytäntöönpanoon. Väliaikaisen täytäntöönpanon johdosta B ei ollut kertomansa mukaan voinut myydä omistamiansa huoneistoa ja autotallia. Tästä syystä hän oli joutunut ottamaan lainaa ja käyttämään säästöjään kaupassa, joka oli ollut tarkoitus rahoittaa mainitun omaisuuden myynnillä. B:n ja C:n vahingonkorvausvaatimus muodostui korkokuluista koko myymättä jääneen omaisuuden arvolle, joka asiassa esitetyn laskelman mukaan olisi ollut 690 000 euroa.

Asiassa esitetyistä kirjallisista todisteista ilmeni, että D oli omissa nimissään hakenut väliaikaista täytäntöönpanoa Espanjassa ja se oli myös myönnetty D:lle henkilökohtaisesti. D oli hakenut täytäntöönpanoa yhteensä 4 285,73 euron määräiselle saatavalle. Espoon käräjäoikeuden antamassa yksipuolisessa tuomiossa 26.11.2003 B ja C oli velvoitettu maksamaan E:lle yhteensä 3 520,33 euroa. D oli myös velvoitettu korvaamaan kaikki väliaikaisesta täytäntöönpanosta aiheutuneet kulut, haitat ja vahingot, kun Fuengirolan käräjäoikeus oli lakkauttanut väliaikaisen täytäntöönpanotoimen 4.7.2006.

Hovioikeus katsoi, ettei käräjätuomari A antaessaan yksipuolisen tuomion ollut voinut ennakoida tai vaikuttaa siihen, että D tulee Espanjassa hakemaan ja että tälle myös myönnetään yksipuolisen tuomion perusteella väliaikainen täytäntöönpano 690 000 euron arvoiseksi arvioituun omaisuuteen. B:n ja C:n esittämän asianajajan koroista laatiman laskelman ei voitu myöskään katsoa olevan riittävä selvitys täytäntöönpanotoimen johdosta syntyneestä vahingosta. Näin ollen väliaikaisesta täytäntöönpanotoimesta mahdollisesti aiheutuneen vahingon ei ollut näytetty olevan vahingonkorvausvastuun muodostavassa syy-seuraussuhteessa käräjätuomari A:n menettelyyn. B:n vaatimus korkokulujen korvaamisesta oli siten hylättävä.

Lopputulos

Hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, josta hänet jätettiin rangaistukseen tuomitsematta.

Valtio velvoitettiin suorittamaan B:lle ja C:lle vahingonkorvausta 3 063,14 euroa korkoineen. Muilta osin vahingonkorvausvaatimukset hylättiin.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Martti Harsia, Ilkka Sinisalo ja Paula Koski.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

A vaati valituksessaan syytteen hylkäämistä.

B vaati valituksessaan, että A:n katsotaan syyllistyneen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen myös siltä osin kuin A oli jättänyt tutkimatta kantajaksi merkityn tahon asianosaiskelpoisuuden ja että A tuomitaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai varoitukseen. Edelleen B vaati, että valtio velvoitetaan korvaamaan aiheutuneena vahinkona korkokuluja vastaava määrä eli 71 159,79 euroa.

Virallinen syyttäjä vaati vastauksessaan A:n valituksen hylkäämistä.

B ja C vaativat yhteisessä vastauksessaan A:n valituksen hylkäämistä.

A vaati vastauksessaan, että B:n rangaistusvaatimus jätetään tutkimatta tai että vaatimus hylätään.

Valtio vaati vastauksessaan, että B:n valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Espoon käräjäoikeudelle 18.11.2002 toimitetussa haastehakemuksessa kantajaksi ilmoitetaan E. Vastaajiksi ilmoitetaan B ja C. Haastehakemuksen on allekirjoittanut D. Vastaajien osoitteeksi ilmoitetaan Brysselissä, Belgiassa sijaitseva osoite. Kanteeseen on liitetty myös vastaajien väestörekisteriotteet, joissa on sama Brysselissä sijaitseva osoite kuin haastehakemuksessa. Kotikunnaksi väestörekisteriotteessa ilmoitetaan ulkomaat 31.3.2000 lukien.

2. Käräjäoikeus on 9.12.2002 päivättyjen käräjätuomari A:n allekirjoittamien haasteiden mukaan lähettänyt haasteet postitse saantitodistuksella Brysseliin. Kirjeet ovat palautuneet käräjäoikeuteen 16.12.2002 merkinnöin ”DEMENAGE” ”VERHUISD” tarkoittaen postilähetyksen vastaanottajan muuttaneen.

3. Tämän jälkeen käräjätuomari A on 17.12.2002 päivätyllä täydennyskehotuksella pyytänyt kantajaa ilmoittamaan vastaajien voimassa olevat osoitteet. Kantajan asiamies on 28.1.2003 päivätyllä kirjeellä pyytänyt käräjäoikeutta huolehtimaan tiedoksiannosta kuuluttamalla. A on tämän jälkeen päätynyt 6.5.2003 antamaan haasteen tiedoksi kuulutustiedoksiannolla. Kuulutus on julkaistu Virallisessa lehdessä 2.6.2003. Kun haasteeseen ei ollut vastattu, A Espoon käräjäoikeuden käräjätuomarina antoi 26.11.2003 yksipuolisen tuomion, jolla B ja C velvoitettiin suorittamaan kantajalle E:lle asianajotoimeksiantoon perustunutta saatavaa 2 059,83 euroa korkoineen sekä perintä- ja oikeudenkäyntikuluja yhteensä 1 460,50 euroa. Yksipuolinen tuomio johti täytäntöönpanotoimiin Espanjassa, mutta Espanjassa annettu väliaikainen täytäntöönpano peruutettiin 5.7.2006 eli sen jälkeen, kun Espoon käräjäoikeuden päätöksellä 15.9.2005 yksipuolinen tuomio kumottiin ja kanne jätettiin tutkimatta.

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensinnäkin siitä, onko käräjätuomari A kannetta käsitellessään laiminlyönyt tutkia kantajaksi merkityn tahon asianosaiskelpoisuuden sekä siitä, onko A päätyessään kuulutustiedoksiantoon ja yksipuolisen tuomion antamiseen rikkonut tiedoksiantoa ja tuomioistuimen toimivaltaa koskevia säännöksiä ja määräyksiä. Jos näin katsotaan tapahtuneen, kysymys on siitä, onko A tuomittava rikoksesta rangaistukseen. Kysymys on myös siitä, onko A:n menettelystä aiheutunut korvattavaa vahinkoa.

Virkavelvollisuuden rikkominen

6. A on valituksessaan vaatinut syytteen hylkäämistä. Asianomistaja B on puolestaan omassa valituksessaan vaatinut, että A:n katsotaan rikkoneen virkavelvollisuuttaan myös asianosaiskelpoisuuden tarkastamisen osalta ja että A tuomitaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta varoitukseen tai sakkoon.

7. Tapaukseen sovellettavassa rikoslain 40 luvun 10 §:ssä (604/2002) säädetään, että jos virkamies virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta muulla kuin saman luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta varoitukseen tai sakkoon.

8. Säännökset ja määräykset, joihin perustuvan virkavelvollisuuden A:n on katsottu rikkoneen, ovat syytteen teonkuvauksen mukaan Bryssel I -asetuksen 2 artiklan 1 kohta, 3 artiklan 2 kohta ja 26 artiklan 1 kohta. Syytteen mukaan A:n menettelyä arvioitaessa oli lisäksi otettava huomioon, ettei hän ollut tutkinut kantajan asianosaiskelpoisuuden olemassaoloa ja hän oli käyttänyt kuulutustiedoksiantoa, vaikka se tulee kysymykseen ainoastaan silloin, kun vastaajien olinpaikasta ei voida saada tietoa. Asianosaiskelpoisuuden tarkastamisen ja kuulutustiedoksiannon osalta syyttäjä ei ole syytteessään maininnut niitä säännöksiä ja määräyksiä, joita A olisi näiden osalta rikkonut.

Asianosaiskelpoisuuden tutkiminen

9. B on valituksessaan vaatinut, että A:n tulee katsoa syyllistyneen huolimattomuuteen virkatoiminnassaan laiminlyödessään tutkia riita-asiassa kantajaksi merkityn tahon asianosaiskelpoisuuden. A on vastauksessaan vaatinut, että B:n kyseistä vaatimusta ei oteta tutkittavaksi. Tutkimatta jättämistä koskevaa vaatimusta A on perustellut sillä, että tällaista vaatimusta ei ollut esitetty alkuperäisessä rangaistusvaatimuksessa hovioikeudessa.

10. Korkein oikeus toteaa, että syyttäjän hovioikeudessa esittämän rangaistusvaatimuksen teonkuvauksen mukaan A:n menettelyä arvioitaessa on otettava huomioon myös se, että A ei ollut tutkinut kantajan asianosaiskelpoisuutta. Hovioikeus on tuomiossaan katsonut, ettei A ollut syyllistynyt rangaistavaan menettelyyn jättäessään asianosaiskelpoisuuden tutkimatta. Huomioon ottaen syytteen teonkuvauksessa lausuttu ja myös hovioikeuden ratkaisun sisältö B:n Korkeimmassa oikeudessa esittämän vaatimuksen tutkimiselle ei ole esteitä.

11. Arvioitaessa sitä, onko A hyväksyessään riita-asiassa kantajaksi merkityn tahon asianosaiseksi rikkonut virkatoiminnassa noudatettavia säännöksiä ja määräyksiä, Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden tuomion perustelut. Tältä osin asiassa ei ole aihetta hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen.

Kuulutustiedoksiantoon ja tuomioistuimen toimivaltaan liittyvä menettely

13. Jos jäsenvaltiossa nostetaan kanne sellaista vastaajaa vastaan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, ja jos vastaaja ei vastaa, tuomioistuimen on Bryssel I -asetuksen 26 artiklan 1 kohdan mukaan omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta, jollei se ole toimivaltainen tämän asetuksen säännösten mukaan. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan tuomioistuimen on keskeytettävä asian käsittely, kunnes on selvitetty, että vastaajalla on ollut mahdollisuus saada haastehakemus tai muu vastaava asiakirja niin hyvissä ajoin, että hän on voinut valmistautua vastaamaan asiassa tai että kaikkiin tätä varten tarpeellisiin toimenpiteisiin on ryhdytty.

14. Kanteessa on ilmoitettu vastaajien B:n ja C:n asuinpaikaksi Bryssel, Belgia ja ilmoitettu Brysselissä sijaitseva osoite. Kanteessa Espoon käräjäoikeuden toimivallan ilmoitetaan perustuvan oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 1 momentin mukaiseen vastaajien viimeksi Suomessa olleen kotipaikan mukaiseen tuomioistuimeen. Vastaajien viimeinen Suomessa ollut kotikunta on ollut Kauniainen 30.3.2000 saakka.

15. Kun haastetta ei saatu vastaajille annettua tiedoksi Belgiassa, asiassa on syntynyt epäselvä tilanne sen suhteen, missä vastaajilla oli kotipaikkansa ja ratkeaako tuomioistuimen toimivaltaa koskeva kysymys Bryssel I -asetuksen määräysten mukaisesti vai onko Espoon käräjäoikeus voinut perustaa toimivaltansa silloin voimassa olleeseen oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 1 momentin edellä selostetun kolmannen virkkeen (41/1921) toimivaltaperustaan. Koska tilanne oli tulkinnanvarainen, asiassa on ensin arvioitava, olivatko edellytykset turvautua kuulutustiedoksiantoon yleensäkään olemassa.

16. Käräjätuomari A:n ensimmäinen tiedoksiantoyritys postitse Belgiaan oli epäonnistunut ja postilähetys palautunut käräjäoikeuteen joulukuussa 2002. Tämän jälkeen oli kulunut noin viisi kuukautta ennen kuin päätös kuulutustiedoksiannon käyttämisestä oli tehty toukokuussa 2003. Kuulutus oli julkaistu Virallisen lehden kesäkuun 2003 ensimmäisessä numerossa. Tässä välissä vastaajien osoitetietoja ei ollut tarkastettu väestörekisteristä. B ja C olivat maaliskuussa 2003 ilmoittaneet uudet osoitetiedot väestörekisteriin.

17. Jollei tiedoksiannon vastaanottajan olinpaikasta voida saada tietoa, tuomioistuin huolehtii oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 9 §:n mukaan tiedoksiannon toimittamisesta kuuluttamalla. Tiedoksianto toimitetaan tällöin saman luvun 10 §:n perusteella pitämällä asiakirja liitteineen nähtävillä tuomioistuimen kansliassa ja julkaisemalla ilmoitus asiakirjan pääasiallisesta sisällöstä sekä siitä, missä tiedoksi annettavat asiakirjat ovat nähtävillä, Virallisessa lehdessä jonkin kuukauden ensimmäisessä numerossa. Tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen silloin, kun ilmoitus on julkaistu Virallisessa lehdessä.

18. Kuulutustiedoksiannon edellytyksenä on, ettei tiedoksiannon vastaanottajan tai hänen tähän valtuuttamansa henkilön olinpaikasta voida saada tietoa. Tiedoksianto kuuluttamalla voi tulla kysymykseen vain silloin, kun tuomioistuin on vakuuttunut siitä, että asianomaisen asuinpaikka on tuntematon. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2001:46 todennut ja oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 9 §:n 1 momentin esitöissä on lausuttu (HE 16/1990 vp s. 16 - 17), tiedoksianto kuuluttamalla tulee kysymykseen ainoastaan silloin, kun ei ole käytössä mitään muuta tiedoksiantotapaa ja kun tuomioistuin on täysin vakuuttunut siitä, että tiedoksiannon vastaanottajan asuinpaikka on tuntematon.

20. Viimeisimmän käräjäoikeudelle annetun tiedon mukaan B:n ja C:n olinpaikka on ollut Euroopan unionin jäsenvaltion alueella. Tähän nähden asiassa ei ole ollut edellytyksiä myöskään antaa yksipuolista tuomiota, kun kanteeseen ei ollut vastattu. Käräjäoikeuden olisi tullut Bryssel I -asetuksen 26 artiklan 1 kohdan mukaan jättää kanne tutkimatta.

Vähäisyysarviointi

21. Rikoslain 40 luvun 10 §:n mukaan tekoa ei ole pidettävä tuottamuksellisena virkavelvollisuuden rikkomisena, jos teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

22. Korkein oikeus toteaa, että lainkäytön tärkeisiin perusarvoihin kuuluva vaatimus oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuudesta koskee oikeudenkäyntiä myös menettelyn osalta. Tämä ilmenee selvästi esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta ja sitä koskevasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä. Menettelyvirheitä ei siten voida pitää lähtökohtaisestikaan vähäisinä, jos menettelyssä noudatettavia selviä säännöksiä on rikottu.

23. Haasteen tiedoksianto toteuttaa oikeudenkäynnin keskeistä ja tärkeää periaatetta eli kuulemisperiaatetta. Tiedoksiannolla riita-asian vastapuoli saa häneen kohdistetut vaatimukset tietoonsa ja mahdollisuuden esittää tuomioistuimelle omat näkemyksensä niistä. Kuulutustiedoksiannossa tällaista todellista tiedoksisaantia ei yleensä tapahdu ja tämän vuoksi kuulutustiedoksiannon käyttöedellytykset ovat tarkoin rajatut. Tähän nähden A:n tekoa ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Hän on syyllistynyt menettelyllään siihen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, joka hänen syykseen on hovioikeudessa luettu.

Rangaistus

24. Tapaukseen sovellettavan tekoaikana voimassa olleen rikoslain 6 luvun 1 §:n 1 momentin (466/1976) mukaan rangaistusta mitattaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat rangaistusta koventavat ja lieventävät perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen. Edelleen rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin 1 kohdan (1060/1996) mukaan tuomioistuin saa jättää rangaistuksen tuomitsematta, milloin rikosta on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

25. A:n menettelyn seurauksena vastaajat ovat joutuneet turvautumaan takaisinsaantiin ja yksipuolinen tuomio on johtanut täytäntöönpanotoimiin Espanjassa. A:n menettely on ollut haasteen tiedoksiannon keskeisten säännösten vastainen. Näin ollen rikosta ei voida pitää sen haitallisuuteen nähden tai A:n syyllisyys huomioon ottaen vähäisenä eikä asiassa ole edellytyksiä jättää A:ta hovioikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla rangaistukseen tuomitsematta. Korkein oikeus harkitsee tekojen oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi varoituksen.

Valtion vahingonkorvausvelvollisuus

26. B on vaatinut valtiolta korvausta muun muassa korkokuluista, koska Espoon käräjäoikeuden päätöksen perusteella oli haettu takavarikot Espanjassa sijaitseviin hänen omistamiinsa kiinteistöihin. Korvausvaatimus on kaikkiaan 71 159,79 euroa korkoineen 29.10.2004 lukien. B:n vaatimuskirjelmän mukaan vaatimuksen perusteena on korkomeno takavarikkoon asetetun asunnon saamatta jääneen kauppahinnan määrästä ajalla 29.10.2004 - 21.7.2006.

27. Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Julkisyhteisöllä on vastuu kuitenkin vain, milloin toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu. A on käräjätuomarina syyllistynyt tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen kannetta käsitellessään, joten valtion tulee korvata tästä aiheutunut taloudellinen vahinko.

28. Kysymyksessä olevassa tapauksessa B:n vahingonkorvausvaatimus perustuu korkoon, joka on laskettu takavarikossa olleiden kiinteistöjen arvon mukaan sille ajalle, jona omaisuus oli takavarikossa. Valtio on kiistänyt korvausvaatimuksen perusteeltaan ja määrältään sekä hovioikeudessa että Korkeimmassa oikeudessa. Korkein oikeus toteaa, että B:n esittämän laskelman mukainen laskennallinen korkotappio ei ole sellaista korvattavaa vahinkoa, josta valtio olisi vastuussa. Muuta selvitystä aiheutuneesta vahingosta ei ole esitetty. A:n virheellisen menettelyn johdosta mahdollisesti aiheutunut vahinko on jäänyt näyttämättä eikä perusteita hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen tältä osin ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A:lle tuomitaan seuraamukseksi tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (tekoaika 6.5. - 26.11.2003) varoitus.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Gustav Bygglin, Timo Esko ja Pekka Koponen. Esittelijä Timo Ojala.

---

[SV]

En tingsdomare hade delgivit en stämning genom kungörelse i ett fall där det i käromålet hade uppgetts att svarandenas hemort var Bryssel, Belgien, men delgivningen mot mottagningsbevis hade misslyckats. Efter delgivningen genom kungörelse hade tingsdomaren meddelat tredskodom i saken. Högsta domstolen ansåg att tingsdomaren av oaktsamhet hade brutit mot rättegångsbalkens bestämmelse om delgivning genom kungörelse och därefter mot Bryssel I -förordningen genom att meddela tredskodom i saken fastän käromålet borde ha avvisats på tjänstens vägnar. Tingsdomaren ansågs genom sitt förfarande ha gjort sig skyldig till brott mot tjänsteplikt av oaktsamhet.

Fråga även om tredskodomen hade medfört skada.

SL 40 kap 10 §

SkadeståndsL 3 kap 2 §

SkadeståndsL 5 kap 1 §

Bryssel I -förordningen 26 art

RB 11 kap 9 §