Supreme Court denies bankruptcy court jurisdiction over foreign defendants in asset recovery and asset tracing claims.

Kysymys siitä, oliko konkurssituomioistuimella kansainvälinen toimivalta tutkia konkurssipesän nostama muun muassa takaisinsaantia konkurssipesään koskeva kanne Panamasta, Sveitsistä ja Liechtensteinista olevia vastaajia vastaan.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

M:n konkurssipesän kanne Helsingin käräjäoikeudessa

Konkurssipesä nosti Helsingin käräjäoikeudessa kanteen Research & Development Foundation, Advanced Robotics Foundation, ARF Treasury Foundation, Snowforest Foundation, Prosperity Trust Reg., Value Investments AG ja LAM Investments S.A. -nimisiä yhteisöjä sekä P:tä ja K:ta vastaan. Konkurssipesä vaati ensisijaisesti takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) nojalla, että kanteessa selostetut järjestelyt peräytetään, kyseiset omaisuuserät palautetaan korkoineen konkurssipesään ja vastaajat velvoitetaan korvaamaan omaisuuden arvonalentuminen, tuotto ja hyöty. Jos omaisuus ei ollut palautettavissa, vastaajat oli velvoitettava korvaamaan omaisuuden arvo. Toissijaisesti konkurssipesä vaati konkurssisäännön 45 §:n 1 momentin nojalla, että vastaajien ja velallisen varallisuus samastetaan ja sen omistusoikeuden vahvistetaan kuuluvan velalliselle.

Konkurssipesä esitti kanteen perusteeksi ensisijaisen vaatimuksen osalta, että velalliselle tai hänen määräysvaltaansa kuuluva omaisuus oli siirretty kanteessa selostetuilla järjestelyillä läheisinä pidettäville vastaajille velkojien perintätoimien välttämiseksi. Toissijaisen vaatimuksen osalta konkurssipesä esitti, että kysymys oli ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin (481/1999) tarkoittamasta keinotekoisesta järjestelystä, jossa velallinen oli siirtänyt omaisuutensa nimellisesti vastaajille säilyttäen kuitenkin itsellään tosiasiallisen määräysvallan siihen.

Vastaajat lukuun ottamatta K:ta vaativat, että kanne jätetään tutkimatta, koska Helsingin käräjäoikeus ei ollut toimivaltainen tutkimaan Liechtensteinista, Sveitsistä ja Panamasta olevia vastaajia vastaan nostettua kannetta. Toissijaisesti vastaajat vaativat kanteen hylkäämistä.

Käräjäoikeuden päätös 17.9.2007

Käräjäoikeus katsoi, että toimivaltaa asiassa ei voitu perustaa oikeudenkäymiskaaren asiayhteyttä koskeviin säännöksiin eikä takaisinsaantilain 23 §:ään (121/2004), vaan toimivaltakysymys oli ratkaistava Suomessa voimassa olevien kansainvälisen prosessioikeuden periaatteiden mukaan (KKO 2007:68).

Velallinen oli asetettu 6.4.2004 konkurssiin Helsingin käräjäoikeuden antamalla päätöksellä. Kyse oli niin sanotusta kotipaikkakonkurssista. Toimivalta ei voinut kuitenkaan perustua maksukyvyttömyysmenettelyistä annettuun neuvoston asetukseen (EY N:o 1346/2000) (maksukyvyttömyysasetus), koska Sveitsi, Liechtenstein ja Panama eivät olleet EY:n jäsenvaltioita eikä asetusta sovelleta suhteessa kyseisiin maihin.

Arvioidessaan Suomessa vireillä olevan konkurssimenettelyn merkitystä käräjäoikeus lausui, että takaisinsaantikanne ei ollut välittömästi konkurssimenettelyyn kuuluva asia. Suomalaisen tuomioistuimen kansainvälinen toimivalta ei riippunut siitä, minkä maan materiaalisia oikeusnormeja asiaan tullaan soveltamaan. Peräytettäväksi vaadituilla järjestelyillä ei ollut myöskään asiallista yhteyttä Suomeen. Peräytettäväksi vaadittuja oikeustoimia ei ollut tehty Suomessa, velallinen oli tuolloin asunut ulkomailla eikä palautettavaksi vaadittu omaisuus sijainnut Suomessa. Käräjäoikeus arvioi, että asialla ei ollut riittävää yhteyttä suomalaisiin lainkäyttö- ja täytäntöönpanoelimiin yksin sen seikan perusteella, että konkurssivelallisen kotipaikka oli ollut konkurssiin asettamishetkellä Suomessa.

Esittämillään perusteilla käräjäoikeus katsoi, että suomalaisella tuomioistuimella ei ollut kansainvälistä toimivaltaa käsitellä takaisinsaantikannetta Sveitsistä, Panamasta tai Liechtensteinistä olevia vastaajia vastaan.

Samastusta koskevan vaatimuksen osalta käräjäoikeus lausui, että kun omaisuus, jota kantaja oli vaatinut käytettäväksi ulosmittaukseen, ei sijainnut Suomessa, asialla ei ollut sellaista yhteyttä täällä tapahtuvaan täytäntöönpanomenettelyyn, että suomalaisella tuomioistuimella olisi kansainvälinen toimivalta tutkia asiaa.

Sveitsiläisten vastaajien osalta sovellettavaksi tuli tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla Luganossa 16.9.1988 tehty yleissopimus (SopS 43-44/93) (Luganon sopimus). Sveitsiläisiin vastaajiin ja K:hon, jonka kotipaikka oli Suomessa, kohdistetuissa kanteissa oli kuitenkin kysymys eri omaisuutta koskevasta samastusvaatimuksesta eikä asioilla ollut sellaista yhteyttä, jonka perusteella asiat voitaisiin Luganon sopimuksen 6 (1) artiklan perusteella käsitellä yhdessä.

Näillä perusteilla käräjäoikeus jätti kanteen tutkimatta Research & Development Foundation, Advanced Robotics Foundation, ARF Treasury Foundation, Snowforest Foundation, Prosperity Trust Reg., Value Investments AG ja LAM Investments S.A. -nimisten yhteisöjen sekä P:n osalta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jussi Heiskanen.

Helsingin hovioikeuden päätös 21.8.2008

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Siltä osin kuin konkurssipesä oli vasta hovioikeudessa vedonnut kansainvälisen toimivallan perusteeksi suomalaisen tuomioistuimen antaman ratkaisun todistusvaikutukseen sellaisissa mahdollisissa riidoissa, joita tullaan käymään vastaajien omaisuuden sijaintivaltioissa, hovioikeus katsoi, että väite kohdistui uuteen oikeustosiseikkaan. Tästä syystä se jätettiin ottamatta huomioon oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentin nojalla.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Esko Lähdevuori, Paula Salonen ja Jari Raappana.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Konkurssipesälle myönnettiin valituslupa.

Konkurssipesä vaati, että hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen tutkittavaksi.

Research & Development Foundation, Advanced Robotics Foundation, ARF Treasury Foundation, Snowforest Foundation, Prosperity Trust Reg., Value Investments AG, LAM Investments S.A. ja P vastasivat valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Konkurssipesä on vaatinut suomalaista konkurssituomioistuinta tutkimaan toisaalta takaisinsaantia konkurssipesään koskevia ja toisaalta samastukseen perustuvia kannevaatimuksia Panamasta, Sveitsistä ja Liechtensteinista olevia vastaajia vastaan.

2. Konkurssipesä on vedonnut tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan perusteeksi takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 23 §:n 2 momenttiin ja vaatinut sen soveltamisessa otettavaksi huomioon eräät oikeudenkäymiskaaren säännökset ja kansainväliset sopimusjärjestelyt. Asiassa on kysymys siitä, voidaanko kansainvälinen toimivalta perustaa mainittuun säännökseen ja muihin esitettyihin seikkoihin.

Takaisinsaantilain 23 §:n 2 momentti ja kansainvälisen toimivallan määräytyminen

3. Konkurssipesä on valituksessaan esittänyt, että takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 23 §:n 2 momentin oikeuspaikkasäännös sääntelee myös Suomen tuomioistuimen kansainvälistä toimivaltaa. Tuon säännöksen mukaan takaisinsaantikanne voidaan nostaa oikeudenkäymiskaaren 10 luvussa säädetyn oikeuspaikan sijasta tuomioistuimessa, joka on käsitellyt konkurssiin asettamista koskevan asian.

4. Korkein oikeus toteaa, että mainittua takaisinsaantilain säännöstä säädettäessä ei ole käsitelty kysymystä yleistoimivallasta. Yleisenä lähtökohtana on Suomessa ollut, ettei valtionsisäistä tuomioistuimen toimivaltaa koskeva säännös sellaisenaan luo kansainvälistä toimivaltaa. Tämän mukaisesti se seikka, että konkurssituomioistuimella kyseisen säännöksen mukaan on valinnainen tuomiovalta takaisinsaantiasiassa, ei sinänsä anna konkurssituomioistuimelle takaisinsaannin osalta kansainvälistä toimivaltaa. Joissakin tapauksissa tällainen toimivalta voidaan kuitenkin johtaa Suomessa noudatettavista kansainvälisen prosessioikeuden periaatteista (näin esimerkiksi KKO 2001:109 ja KKO 2007:68).

6. Edellä selostetussa hallituksen esityksen kohdassa mainitut perustelut tapauksille, joissa tuomioistuimella ei valtionsisäisen toimivallan perustavasta liittymästä huolimatta olisi kansainvälistä toimivaltaa, ovat hyvin sovitettavissa niihin harkintaperusteisiin, joita oikeuskäytännössä on aikaisemmin esitetty. Edellä mainitussa ennakkopäätöksessä KKO 2007:68 on todettu (kohta 6), että suomalaisen tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan määräytymisessä on lähtö- kohtana, että asialla on riittävä liityntä Suomeen. Asianosaisilla tai riidan kohteella tulee olla tosiasiallista, ulkoista yhteyttä Suomeen, lähinnä täällä oleviin lainkäyttö- ja täytäntöönpanoelimiin.

7. Konkurssipesä on viitannut yleistoimivaltaa koskevan vaatimuksensa tueksi muun muassa aikaisemmin voimassa olleen oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 7 a §:n (1052/1991) ja 18 luvun 2, 6 ja 7 §:n säännöksiin, jotka koskevat samassa tuomioistuimessa tai samassa oikeudenkäynnissä käsiteltäviä kanteita. Konkurssipesän mukaan takaisinsaantivaatimuksella on todellinen ja luonnollinen liittymä Suomeen ja vaatimukseen tulisi sovellettavaksi Suomen laki.

8. Korkein oikeus toteaa, että vastaajista yhdellä luonnollisella henkilöllä, jonka osalta väitettä tuomioistuimen toimivallan puuttumisesta ei ole edes esitetty ja jota muutoksenhaun kohteena oleva ratkaisu ei myöskään koske, on kotipaikka Suomessa. Kyseisellä vastaajalla ja muilla, kotipaikaltaan ulkomaalaisilla vastaajilla ja heihin kohdistetuilla vaatimuksilla ei kuitenkaan ole keskenään sellaista yhteyttä, että vaatimukset tulisi konkurssipesän mainitsemilla perusteilla käsitellä yhdessä takaisinsaantilain 23 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tuomioistuimessa. Oikeudenkäymiskaaren säännökset samassa tuomioistuimessa käsiteltävistä asioista eivät myöskään itsessään olisi riittävä perusta tuomioistuimen kansainväliselle toimivallalle (KKO 2007:68).

9. Vastaajayhteisöt eivät toimi Suomessa eikä niillä ole täällä omaisuutta. Vastaajayhteisöjen varallisuuden määrästä, laadusta tai sijainnista ei ole esitetty muuta kuin että omaisuutta on eri vieraissa valtioissa. Konkurssipesän maininta siitä, että vastaajayhteisöillä on varoja myös Euroopan unionin jäsenmaissa, on jäänyt vaille tarkempaa selvitystä. Konkurssipesä ei myöskään ole esittänyt selvitystä siitä, millainen tosiasiallinen vaikutus suomalaisen konkurssituomioistuimen antamalla takaisinsaantituomiolla voisi olla vastaajayhteisöjen kotipaikkavaltioissa. Riittävänä ei voida pitää pelkkää mainintaa mahdollisesta todistusvaikutuksesta. Myöskään se seikka, että takaisinsaantivaatimuksiin niitä Suomessa käsiteltäessä tulisi sovellettavaksi Suomen laki, ei riitä perustamaan konkurssituomioistuimelle yleistoimivaltaa. Edellä olevin perustein on katsottava, etteivät konkurssipesän kyseiset perusteet riitä antamaan suomalaiselle konkurssituomioistuimelle yleistoimivaltaa asiassa.

Yleistoimivallan sääntelystä Euroopan unionin säädöksissä tai sopimuksissa

10. Konkurssipesä on viitannut yleistoimivaltaa koskevan kantansa tueksi myös periaatteisiin ja poikkeussääntöihin, jotka ilmenevät eräistä Euroopan unionin säädöksistä ja sopimuksista. Tämän vuoksi tehdään seuraavassa selkoa niiden soveltamisalasta ja yleistoimivaltaa koskevan sääntelyn sisällöstä.

11. Yleistoimivaltaa on säännelty muun muassa neuvoston asetuksessa (EY) 44/2001 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (Bryssel I -asetus) sekä neuvoston asetuksessa (EY) 1346/2000 maksukyvyttömyysmenettelyistä (maksukyvyttömyysasetus). Bryssel I -asetusta edelsi 27.9.1968 tehty Brysselin sopimus, johon myös Suomi on liittynyt (SopS 26/1999). Bryssel I -asetukselle rinnakkainen järjestely on yleissopimus tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (Luganon sopimus, 30.10.2007), jonka edeltäjä, niin sanottu vanha Luganon sopimus on allekirjoitettu 16.9.1988. Ajallisesti nyt kysymyksessä oleva asia kuuluu vanhan Luganon sopimuksen piiriin. Kahdella tämän jutun vastaajalla on kotipaikka Sveitsissä, jossa Luganon sopimus on voimassa.

13. Maksukyvyttömyysasetuksen soveltamisalasta voidaan todeta, että asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa velallisella on pääintressien keskus, on toimivaltainen aloittamaan maksukyvyttömyysmenettelyn. Pääintressien keskuksessa aloitettu maksukyvyttömyysmenettely on luonteeltaan yleinen ja pyrkii käsittämään velallisen koko omaisuuden (maksukyvyttömyysasetuksen johdantojakso, kohta 12). Maksukyvyttömyysasetus koskee kuitenkin ainoastaan maksukyvyttömyysmenettelyn niitä vaikutuksia, jotka ovat Euroopan unionin sisäisiä.

14. Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että konkurssipesän kanteessaan esittämät takaisinsaantivaatimukset eivät kuulu Bryssel I -asetuksen eivätkä Luganon sopimuksen asialliseen soveltamisalaan. Takaisinsaantivaatimukset voidaan lähtökohtaisesti käsitellä maksukyvyttömyysasetuksen mukaisessa velallisen pääintressien sijaintipaikan forumissa. Konkurssipesän esittämät takaisinsaantivaatimukset eivät kuitenkaan kohdistu vastaajiin, joiden sääntömääräinen kotipaikka on unionin jäsenvaltiossa, eivätkä myöskään vaatimusten vaikutukset toteutuessaan olisi unionin sisäisiä. Tämän vuoksi ei myöskään maksukyvyttömyysasetus voi tulla asiassa sovellettavaksi.

Euroopan unionin säädösten ja sopimusten toimivaltaperiaatteiden mahdollisesta tulkintavaikutuksesta

15. Konkurssipesän vaatimusten perusteluista ilmenee, että konkurssipesä päättelee Euroopan unionin säädöksillä ja sopimuksilla olevan kuitenkin analogista merkitystä valtionsisäisten yleistoimivaltasäännösten ja -oppien soveltamisessa.

Samastusvaatimuksesta

17. Siltä varalta, ettei konkurssipesän takaisinsaantivaatimuksia tutkita tai hyväksytä, konkurssipesä on vaatinut vastaajien ja konkurssivelallisen omaisuuden samastamista ja että vastaajien omaisuuden vahvistetaan olevan kokonaisuudessaan konkurssivelallisen omaisuutta ja kuuluvan konkurssipesälle. Konkurssipesä on katsonut, että vastaajien asema nyt kysymyksessä olevan omaisuuden suhteen on perustunut sellaiseen ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentissa tarkoitettuun keinotekoiseen järjestelyyn, joka ei olisi esteenä omaisuuden ulosmittaamiselle.

18. Kuten käräjäoikeus on maininnut, konkurssipesän samastamisvaatimukset liittyvät Suomessa tapahtuvaan täytäntöönpanomenettelyyn, mutta sen kohteeksi tarkoitettu omaisuus ei sijaitse Suomessa. Korkein oikeus toteaa, että edellä kohdassa 9 takaisinsaantivaatimuksia tarkoittaen esitetyt näkökohdat ovat perusteita myös sille, ettei suomalaisella konkurssituomioistuimella ole yleistoimivaltaa samastamistakaan tarkoittavien kannevaatimusten osalta.

19. Mitä Euroopan unionin säädösten ja sopimusten soveltamiseen tulee, voi samastamiseen perustuva kannevaatimus, toisin kuin takaisinsaantivaatimus, kuulua asiallisesti Luganon sopimuksen ja Bryssel I-asetuksen piiriin. Kuten edellä kohdissa 8 ja 11 on todettu, yhdellä tämän jutun vastaajalla on kotipaikka Suomessa ja kahdella Sveitsissä, jossa Luganon sopimus on myös voimassa.

20. Asiassa, jossa on useampia vastaajia, voidaan kanne Luganon sopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan nostaa sitä vastaan, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, myös siinä tuomioistuimessa, jossa jollakin vastaajista on kotipaikka. Kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-98/06, Freeport, 11.10.2007 antamasta tuomiosta ilmenee, Bryssel I -asetuksen vastaavaa kohtaa sovelletaan silloin, kun eri vastaajia vastaan nostetut kanteet liittyvät niitä nostettaessa toisiinsa eli kun niiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on tarpeen, jotta vältettäisiin se, että eri oikeudenkäynneissä annettaisiin ristiriitaisia tuomioita. Nyt esillä olevassa asiassa on kysymys eri valtioissa sijaitsevista eri omaisuuseristä. Esitetyt samastusvaatimukset eivät liity toisiinsa sillä tavoin, että ne tulisi edellä viitatun Luganon sopimuksen kohdan perusteella käsitellä yhdessä eikä suomalaisella konkurssituomioistuimella ole tälläkään perusteella kansainvälistä toimivaltaa asiassa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Liisa Mansikkamäki, Timo Esko ja Marjut Jokela. Esittelijä Minna Hällström.

---

[SV]

Fråga om en konkursdomstol hade internationell behörighet att pröva talan om bl.a. återvinning till ett konkursbo som väckts av konkursboet mot svaranden i Panama, Schweiz och Liechtenstein.