Supreme Court allows gambling charge against poker tournament organizers for running unlicensed lotteries.

Vastaajat järjestivät yhdistyksen nimissä yleisölle pokeripeliturnaukset, joihin oli osallistumismaksu ja joissa jaettiin rahapalkintoja. Menettelyn katsottiin täyttävän arpajaisrikoksen tunnusmerkistön. Kysymys myös tunnusmerkistö- ja kieltoerehdyksestä. (Ään.) Ks. KKO:2008:119

ArpajaisL 2 §

RL 4 luku 1 §

RL 17 luku 16 a §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte Helsingin käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä vaati A:lle, B:lle, C:lle, D:lle, E:lle, F:lle ja G:lle rangaistusta arpajaisrikoksesta sillä perusteella, että he olivat 4.3.2005 ja 16.4.2005 Helsingissä toimeenpanneet arpajaiset ilman arpajaislaissa tarkoitettua lupaa järjestämällä X ry -nimisen yhdistyksen nimissä pelitilaisuudet, joissa oli pelattu pokeria rahavastiketta vastaan.

Syytteen taustalla olevat seikat

Syytteessä tarkoitetut pelitilaisuudet oli järjestetty helsinkiläisessä ravintolassa yhdistyksen perustamiskokousten yhteydessä ja ne oli tarkoitettu yhdistyksen jäsenille tai yhdistyksen jäseniksi liittyville henkilöille. Tilaisuuksissa oli pelattu Texas Hold´em no limit -pelimuodon pokeriturnaukset, joihin kumpaankin oli osallistunut 40 pelaajaa 50 euron osallistumismaksua vastaan. Osallistumismaksuista kertynyt summa oli jaettu rahapalkintoina turnauksissa parhaiten menestyneiden pelaajien kesken. A, B, C, E, F ja G olivat olleet perustettavan yhdistyksen hallituksen jäseniä. D oli ollut yhdistyksen kokousten puheenjohtaja. Lisäksi he olivat kukin osallistuneet tilaisuuksien käytännön järjestelyihin.

Vastaus syytteeseen

Vastaajat kiistivät syytteen ensisijaisesti sillä perusteella, että pokeriturnauksissa ei ollut kysymys arpajaislaissa tarkoitetuista arpajaisista, koska turnausmuodossa pelattu Texas Hold´em -pokeripeli ei ole sattumaan perustuva onnenpeli vaan taitopeli. Turnauksiin osallistuminen ei ollut myöskään ollut vastikkeellista, koska osallistumismaksut eivät olleet tulleet turnausten järjestäjälle vaan ne oli jaettu palkintoina turnauksissa parhaiten menestyneille. Näistä syistä pokeriturnaukset eivät olleet luvanvaraisia. Toissijaisesti he vetosivat siihen, että he olivat joka tapauksessa perustellusti erehtyneet näistä seikoista.

Käräjäoikeuden tuomio 31.3.2006

Käräjäoikeus tuomitsi vastaajat syytteen mukaisesti arpajaisrikoksesta 15 päiväsakon sakkorangaistukseen.

Käräjäoikeus katsoi, että pelitilaisuuksien järjestäminen oli arpajaislain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua luvanvaraista arpajaistoimintaa, koska pelaaminen oli edellyttänyt 50 euron osallistumismaksun suorittamista ja pelissä oli ollut mahdollista saada ainakin osittain sattumaan perustuva rahanarvoinen voitto.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Soile Martio ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 10.4.2008

Vastaajat valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeus, että pelitilaisuudet täyttivät luvanvaraisten arpajaisten tunnusmerkistön. Pelitilaisuuksiin osallistumisen vastikkeellisuuden osalta hovioikeus totesi, että arpajaislain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulta vastikkeelta ei edellytetä, että se tulee arpajaisten toimeenpanijan hyväksi. Näin ollen pokeriturnausten osallistumismaksua oli pidettävä lainkohdassa tarkoitettuna vastikkeena. Sen osalta, perustuiko pokeripelissä voittaminen ainakin osittain sattumaan, hovioikeus totesi tulleen sinänsä selvitetyksi, että pelaajan taidolla oli pokerissa merkitystä. Kun kortit kuitenkin jakautuivat pelissä pelaajille sattumanvaraisesti, taitavinkaan pelaaja ei voinut kokonaan sulkea pois sattuman mahdollisuutta pelissä. Näin ollen voittaminen pelissä perustui ainakin osaksi myös sattumaan.

Vastaajien erehtymisen osalta hovioikeus katsoi, että ottaen huomioon taidon merkitys pokeripelissä sekä se, että B, C, D, E ja F olivat pokerin pelaamisen ammattilaisia, vastaajat olivat perustellusti voineet pitää pokeria taitopelinä, joka ei kuulu arpajaislain soveltamisalaan ja jonka toimeenpaneminen ei siten edellytä viranomaisen lupaa. Samoin osallistumismaksun osalta vastaajat olivat voineet olla perustellusti siinä käsityksessä, että osallistumismaksu ei ollut arpajaislain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua vastiketta pelaamisesta, kun se ei ole ollut tullut pelin toimeenpanijan hyväksi ja kun sanotun lainkohdan mukaan vastikkeena ei pidetä erinäisiä kuluja ja maksuja. Näin ollen hovioikeus katsoi, että vastaajien voitiin katsoa erehtyneen rikostunnusmerkistöön kuuluvien seikkojen suhteen, minkä vuoksi syyte oli heidän tahallisuutensa puuttuessa hylättävä. Hovioikeus hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mats Wiklund, Tuula Nousiainen ja Jaakko Hirsto.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan syyttäjä vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja vastaajien tuomitsemista syytteen mukaisesti arpajaisrikoksesta 15 päiväsakon sakkorangaistukseen.

B, C, D, E, F ja G vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

Välitoimi

Syyttäjä antoi pyydetyn lausuman käsittelyratkaisua koskevasta kysymyksestä. B, C, D, E ja F antoivat lausuman syyttäjän lausuman johdosta.

Hyvitysvaatimukset Korkeimmassa oikeudessa

B, C, D ja E vaativat, että valtio velvoitetaan suorittamaan heille kullekin erikseen 6 000 euroa viivästyskorkoineen hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä. Lisäksi he vaativat, että valtio velvoitetaan korvaamaan heille kullekin erikseen hyvityksen vaatimisesta aiheutuneet kulut viivästyskorkoineen.

Syyttäjä vastasi vaatimuksiin todeten, että mikäli oikeudenkäynnin katsotaan viivästyneen hyvitykseen oikeuttavalla tavalla, hyvityksen tulee ensisijaisesti tapahtua tuomittavaa rangaistusta alentamalla.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisut

Syyttäjä on vedonnut valituksessaan siihen, että syytteessä kuvattu pokeriturnausten järjestäminen on ollut kasinopelin tarjolla pitämistä, jota arpajaislain 2 §:n 2 momentin mukaan koskee, mitä laissa säädetään arpajaisista. Vastaajat ovat vastustaneet tähän seikkaan vetoamista Korkeimmassa oikeudessa, koska siihen ei ollut asianmukaisesti vedottu alemmissa oikeusasteissa. Pokeriturnausten järjestämistä on alemmissa oikeusasteissa arvioitu yksinomaan arpajaislain 2 §:n 1 momentin kannalta.

Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan muutoksenhakija ei saa vedota muihin seikkoihin ja todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty alioikeudessa tai hovioikeudessa, jollei hakija saata todennäköiseksi, ettei hän ole aikaisemmin voinut niihin vedota tai hänellä muutoin on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Rajoitus koskee vetoamista vain uusiin tosiseikkoihin ja todisteisiin. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n mukaan tuomioistuin on sidottu rangaistusvaatimuksessa esitettyyn teonkuvaukseen, mutta ei syyttäjän esittämiin oikeudellisiin arviointeihin eikä lainkohtiin.

Pääasiaratkaisu

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Asiassa on selvitetty, että vastaajat ovat olleet X ry -nimisen yhdistyksen nimissä järjestämässä kahta pelitilaisuutta ilman viranomaisen lupaa. Tilaisuuksissa on pelattu Texas Hold'em no limit -nimistä pokeria korteilla. Osallistumisesta on peritty 50 euron maksu, joista kertynyt rahasumma on jaettu turnauksessa parhaiten menestyneiden kesken. Pokeriturnauksista on ollut ilmoituksia muun muassa internetissä. Osallistuminen on edellyttänyt liittymistä yhdistyksen jäseneksi, mikä on voitu tehdä tilaisuuteen saapumisen ja osallistumismaksun suorittamisen yhteydessä.

2. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että pelitilaisuuksissa kysymys on ollut arpajaisista, joiden järjestämiseen vastaajat ovat tuomioissa tarkemmin kuvatuin tavoin osallistuneet. Hovioikeus on kuitenkin hylännyt syytteet sillä perusteella, että vastaajien voitiin katsoa rikoslain 4 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla erehtyneen rikoksen tunnusmerkistöön kuuluvista seikoista. Vastaajat ovat hovioikeuden tuomion mukaan voineet erehtyä ensiksikin pitämään pokeria taitopelinä, joka ei kuulu arpajaislain soveltamisalan piiriin, ja toiseksi siitä, etteivät osallistumismaksut ole olleet arpajaislain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vastikkeita, koska ne eivät olleet osaksikaan tulleet pelin toimeenpanijoiden hyväksi.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, ovatko mainitut pokeritilaisuudet olleet arpajaislain 2 §:ssä tarkoitettuja arpajaisia, joiden järjestäminen ilman asianmukaista viranomaisen lupaa täyttää arpajaisrikoksen tunnusmerkistön. Mikäli vastaus on myöntävä, kysymys on myös siitä, onko kyseessä ollut sellainen tosiasioita tai lain sisältöä koskeva erehtyminen, jolla olisi oikeudellista merkitystä vastaajien tahallisuuden tai rangaistusvastuun kannalta.

Sovellettavat säännökset

4. Rikoslain 17 luvun 16 a §:n (1051/2001) 1 kohdan mukaan arpajaisrikokseen syyllistyy se, joka toimeenpanee arpajaiset ilman arpajaislaissa tarkoitettua lupaa. Rikostunnusmerkistön kannalta keskeiset tekijät, arpajaisten käsite ja luvanvaraisuus, määräytyvät arpajaislain nojalla.

5. Arpajaislain 2 §:n 1 momentin mukaan arpajaisilla tarkoitetaan toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton. Se, mitä arpajaislaissa säädetään arpajaisista, koskee pykälän 2 momentin mukaan myös kasinopelien pitämistä yleisön käytettävänä vastiketta vastaan siten, että pelaaja voi saada rahanarvoisen voiton.

6. Arpajaislain 3 §:ssä määritellään arpajaisten eri toimeenpanomuodot. Pykälän 5 kohdassa määritellään kasinopeleiksi ruletti-, kortti-, noppa- ja muut niihin rinnastettavat pelit, joita pelaamalla voi voittaa rahaa. Lisäksi arpajaislain 4 §:n 2 kohdan mukaan sellaisten arpajaisten toimeenpano, joista pelaaja voi voittaa rahaa, on rahapelitoimintaa. Arpajaisten toimeenpano järjestämällä yleisölle kasinopelejä vastiketta vastaan on siis samalla rahapelitoimintaa.

7. Arpajaisten toimeenpano on arpajaislain 6 §:n nojalla yleensäkin luvanvaraista ottamatta lukuun eräitä pienimuotoisia tavara-arpajaisia. Rahapelitoiminnan harjoittaminen edellyttää arpajaislain 11 §:ssä tarkoitettua rahapelilupaa. Rahapelilupa annetaan yksinoikeutena siten, että kutakin rahapelitoiminnan muotoa varten annetaan kerrallaan vain yksi lupa.

Arpajaisten tunnusmerkistön täyttyminen

8. Pelitilaisuuksissa on pelattu pokeria rahavoitoista. Kyseinen pokerilaji, Texas Hold'em no limit, on esitetyn selvityksen mukaan yksi tavallisimmista pelikasinoillakin pelattavista korttipeleistä, jossa on mahdollisuus voittaa rahaa. Kysymyksessä on siten arpajaislain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitettu kasinopeli.

9. Kasinopelin toimeenpano rinnastetaan arpajaislain 2 §:n 2 momentin mukaan arpajaisiin, jos myös muut lainkohdan edellytykset täyttyvät. Näitä ovat osallistumisen vastikkeellisuus, pelin pitäminen yleisön käytettävänä sekä rahanarvoisen voiton mahdollisuus. Kasinopelejä koskevassa erityissäännöksessä ei edellytetä, että voitto perustuisi kokonaan tai osaksi sattumaan, toisin kuin 1 momentin yleissäännöksessä. Toisaalta lisäedellytyksenä on, että kasinopeliä tarjotaan yleisön käytettäväksi.

10. Hallituksen esityksessä (HE 197/1999 vp s. 62) todetaan, että pelikasinotoiminta ja kasinopelien pitäminen muodostavat toiminnallisesti erillisen arpajaistoimintojen ryhmän. Lisäksi todetaan, että kasinopelit voivat olla myös pelejä, joissa sattuman lisäksi lopputulokseen vaikuttaa pelaajan taito. Asiassa ei siten ole tarpeen arvioida sattuman osuutta eikä sitä, onko näissä peleissä kysymys taito-, asiantuntija- vai onnenpelistä.

11. Pelitilaisuuksiin osallistuminen on edellyttänyt 50 euron osallistumismaksun suorittamista. Pelaajat ovat maksaneet peliin osallistumisesta, eikä vastikkeellisuuden arviointiin vaikuta se, jääkö vastike lopulta arpajaisten järjestäjien hyödyksi vai ei. Tämä käy ilmi arpajaislain 2 §:n 1 momentista, jonka mukaan ainoastaan osallistujien postimaksuja ja muita osallistumisilmoituksen toimittamisesta aiheutuvia kuluja ei pidetä vastikkeena.

12. Pelitilaisuuksia on markkinoitu yleisölle internetin välityksellä, ja yleisö on voinut osallistua peliin maksamalla osallistumismaksun ja rekisteröitymällä yhdistyksen jäseneksi juuri ennen pelitilaisuuden alkua. Pelin palkintona on ollut rahaa. Arpajaislain 2 §:n 2 momentin soveltamisedellytykset täyttyvät pelitilaisuuksissa siis myös sen suhteen, että yleisön käytettävänä on pidetty kasinopeliä, jossa pelaaja voi voittaa rahanarvoisen etuuden.

13. Korkein oikeus katsoo, että vastaajat ovat menetelleet arpajaisrikossäännöksen vastaisesti, kun he ovat edellä kuvatulla tavalla järjestäneet arpajaisina pidettäviä pokeriturnauksia ilman viranomaisen lupaa. Koska voittona on ollut rahaa, tarvittava lupa olisi ollut rahapelilupa.

Rikosoikeudellisen vastuun poistavasta erehtymisestä

15. Vastaajat ovat vedonneet siihen, että he ovat erehtyneet niistä seikoista, jotka ovat tässä tapauksessa täyttäneet arpajaisrikoksen tunnusmerkistön, tai ainakin näiden seikkojen oikeudellisesta merkityksestä.

16. Rikoslain 4 luvun 1 §:n mukaan teko ei ole tahallinen, jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta. Koska arpajaisrikos on rangaistava vain tahallisena, voisi tällainen niin sanottu tunnusmerkistöerehdys poistaa tahallisuuden ja siten rikosoikeudellisen vastuun. Tässä tapauksessa säännöksen soveltaminen ei kuitenkaan tule kysymykseen, koska vastaajat ovat nimenomaan tarkoittaneet järjestää pelitapahtumia, joissa yleisölle tarjotaan mahdollisuus pelata pokeria osallistumismaksuilla kerättävistä rahavoitoista. Vastaajat ovat siten olleet täysin tietoisia niistä tosiseikoista, joiden nojalla menettelyn rikosoikeudellinen arviointi on suoritettava.

17. Tapauksessa oikeudellisesti merkityksellinen erehtyminen voisikin koskea lähinnä niin sanottua kieltoerehdystä eli sitä, että vastaajat ovat erehtyneet pitämään tekoaan sallittuna. Rikoslain 4 luvun 2 §:n mukaan tekijä on rangaistusvastuusta vapaa, jos hän on erehtynyt pitämään tekoaan sallittuna ja jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana muun muassa lain sisällön erityisen vaikeaselkoisuuden, viranomaisen virheellisen neuvon tai muun näihin rinnastettavan seikan vuoksi.

18. Vastaajat ovat olleet aktiivisia ja osin ammattimaisia pokerinpelaajia taikka ovat muutoin työssään osallistuneet rahapelitoimintaan. Näistä lähtökohdista ei ole uskottavaa, etteivät he olisi tienneet kasinopelin toimeenpanon olevan luvanvaraista. On pikemminkin syytä olettaa heidän olleen selvillä siitäkin, ettei lupaa edes voitaisi myöntää, koska kasinopelien osalta rahapelilupa on annettu yksinoikeudella Raha-automaattiyhdistykselle. Asiassa ei ole perusteita arvioon, että vastaajat olisivat erehtyneet menettelynsä kielletystä luonteesta. Rangaistusvastuusta vapautumista ei voida asiassa perustaa myöskään kieltoerehdystä koskevaan säännökseen.

Lopputulos

20. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain 6 §:n 4 momentin mukaan asianosaisella ei ole oikeutta hyvitykseen siltä osalta kuin rangaistusta alennetaan viivästymisen perusteella. Tässä tapauksessa vastaajat jätetään oikeudenkäynnin viivästyminen johdosta rangaistukseen tuomitsematta, joten heillä ei ole oikeutta saada rahamääräistä hyvitystä. Koska B:n, C:n, D:n, ja E:n hyvitysvaatimusten perusteena oleva oikeudenkäynnin viivästyminen on johtanut hyvitykseen, vaikkakin rangaistukseen tuomitsematta jättämisen muodossa, Korkein oikeus on harkinnut kohtuulliseksi, että hyvityksen vaatimisesta aiheutuneet tarpeelliset ja kohtuulliset kulut korvataan valtion varoista.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

Asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan muutoin, mutta A, B, C, D, E, F ja G jätetään heidän syykseen luetusta arpajaisrikoksesta rangaistukseen tuomitsematta.

Valtio velvoitetaan korvaamaan B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle kullekin erikseen hyvityksen vaatimisesta aiheutuneina kuluina 250 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Juha Häyhä (eri mieltä), Marjut Jokela, Jukka Sippo ja Pekka Koponen. Esittelijä Tero Mikkola.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Häyhä: Lausuntoni koskee jaksoa 'Arpajaisten tunnusmerkistön täyttyminen' (kappaleet 8. - 14.)

Enemmistön tavoin katson, että kyseessä oleva Texas Hold´em no limit -niminen korteilla pelattava pokeripeli on arpajaislain 3 §:n 5 kohdassa mainittu kasinopeli, jonka toimeenpanossa on arpajaislain 2 §:n 2 momentin säännöksen vuoksi noudatettava sitä, mitä mainitussa laissa on arpajaisten osalta säädetty. Samaa mieltä olen tunnusmerkistön arvioinnista myös vastikkeellisuuden, yleisön käytettävänä olon ja rahanarvoisen voiton mahdollisuuden osalta. Siltä osin kuin kysymys on sattuman merkityksestä lausun seuraavan:

Arpajaislain 2 §:n 1 momentista ilmenevät arpajaisten yleiset tunnuspiirteet. Jotta kysymys olisi laissa tarkoitetuista arpajaisista, voiton tulee perustua kokonaan tai osittain sattumaan. Arpajaislain 2 §:n 2 momenttiin ei sisälly sattuman merkitystä koskevaa mainintaa. Hallituksen esityksessä arpajaislaiksi (HE 197/1999 vp s. 62) todetaan, että pelikasinotoiminta ja kasinopelien pitäminen muodostavat toiminnallisesti erillisen arpajaistoimintojen ryhmän. Lisäksi hallituksen esityksen mukaan pykälän 2 momentissa tarkoitetuissa toiminnoissa on asiallisesti kysymys 1 momentissa tarkoitetuista arpajaisista poikkeavalla tavalla toimeenpannuista arpajaisista. Nämä seikat puoltavat kantaa, jonka mukaan asiassa ei olisi edes tarpeen arvioida, mikä käsillä olevassa kasinopeliksi luokiteltavassa korttipelissä on mahdollinen sattuman ja pelaajien taidon välinen suhde.

Viimeksi mainittujen seikkojen vuoksi katson vastaajien rikkoneen arpajaislain säännöksiä, jos kyseisessä kasinopelissä voitto on perustunut kokonaan tai osittain sattumaan arpajaislain 2 §:n 1 momentissa edellytetyin tavoin.

Arpajaislain 2 §:n 1 momentissa ei ole tarkemmin määritelty sitä, kuinka suuri osuus sattumalla tulee voiton saamisessa olla, jotta toiminta kuuluisi lain soveltamisalaan. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 197/1999 vp s. 60) on todettu voiton saamisen perustuvan sattumaan silloin, kun sen vaikutusta voiton määräytymiseen ei tietävin tai taitavinkaan pelaaja voi poissulkea.

Pilkkikilpailua koskevassa ratkaisussa KKO 2008:119 Korkein oikeus lausui yhdenmukaisesti perustuslakivaliokunnan omaksuman kannan (PeVL 23/2000 vp s. 2) kanssa, että tulkinnanvaraisissa tilanteissa arpajaisten määritelmää on syytä soveltaa supistavasti ja että urheilukilpailujen kaltaisissa kilpailuissa kysymys ei ole arpajaisista, jos osallistujan henkilökohtaisella osaamisella on sattuman osuutta olennaisesti suurempi merkitys voiton saamisessa.

Näillä perusteilla katson kuten enemmistö, että vastaajat ovat menetelleen rikoslain 17 luvun 16 a §:n 1 momentin vastaisesti järjestämällä arpajaisina pidettäviä pokeriturnauksia ilman rahapelilupaa.

Oikeusneuvos Tulokas:

Arpajaislain säännökset vahvistavat sen yleisen käsityksen, että arpajaisten tarkoituksena ja tunnusomaisena piirteenä on varojen kerääminen toimeenpanijalle yleishyödylliseen tarkoitukseen. Juuri varojen keräämistä ja käyttöä laissa pyritään valvomaan rajoituksin ja lupajärjestelyin. Arpajaisrikokseen syyllistyy rikoslain 17 luvun 16 a §:n mukaan se, joka toimeenpanee arpajaiset ilman arpajaislaissa tarkoitettua lupaa.

Nyt esillä olevissa pokerinpelaajien yhdistyksen tilaisuuksissa ei ole lainkaan ollut kysymys varojen keräämisestä eikä ylipäätään sellaisesta toiminnasta, joka olisi voinut olla arpajaisluvan kohteena.

Korkeimman oikeuden enemmistö on tutkinut vastaajien menettelyn myös kasinopelin toimeenpanona. Rahapelitoiminnan harjoittaminen edellyttää rahapelilupaa, joka annetaan rahapeliyhteisölle yksinoikeutena. Arpajaislaissa pyrkimyksenä on pelaamiseen liittyvien epäkohtien torjumisen ohella yksinoikeuden haltijan taloudellisten etujen suojaaminen. Tästäkään näkökulmasta pokerinpelaajien yhdistyksen järjestämät kilpailut eivät ole muodostaneet uhkaa lain tavoitteille. Toimeenpanija ei ole pyrkinyt varojen keräämiseen. Turnausmuodossa ja rajoitetuin panoksin järjestetyissä kilpailuissa lopputulos riippuu pääosin pelaajan taidoista eikä sattumasta.

Sallitun ja kielletyn rajanveto arpajaisten osalta ei ole yksinkertaista. Ongelmat johtuvat suurelta osalta lainsäädännöstä. Arpajaisten käsitteeseen on pyritty sisällyttämään kovin monenlaista toimintaa. Samalla arpajaisten muutenkin epäselvästä määritelmästä on poistettu sääntelytarpeen kannalta keskeinen tunnusmerkki, varojen kerääminen.

Pidän tulkinnanvaraisena, onko arpajaislainsäädäntöä syytteessä tarkoitetuissa tapauksissa lainkaan rikottu. Joka tapauksessa rikoslakia sovellettaessa sallitun ja kielletyn menettelyn rajan sekä kiellon syiden pitäisi ilmetä laista niin selvästi, ettei sitä varten tarvitsisi tehdä laajoja tutkimuksia lakien esivaiheista. Rikoslain 4 luvun 2 §:n perusteella päädyn hovioikeuden tavoin hylkäämään syytteet.

Velvollisena äänestyksen tuloksena lausumaan seuraamuksista ilmoitan olevani samalla kannalla kuin Korkeimman oikeuden enemmistö. Sama koskee käsittelyn viivästymisen hyvittämistä ja hyvityksen vaatimisesta aiheutuneiden kulujen korvaamista.

---

[SV]

Svarandena hade i en förenings namn arrangerat pokerspelsturneringar för allmänheten. En deltagaravgift togs ut och priser i pengar utdelades. Högsta domstolen ansåg att förfarandet uppfyllde rekvisitet för lotteribrott. Fråga även om rekvisit- och förbudsvillfarelse. (Omröstn.) Se KKO:2008:119

LotteriL 2 §

SL 4 kap 1 §

SL 17 kap 16 a §