Supreme Court allows employees' claim that termination ended without effect, requiring severance pay despite new employment.

Työnantaja oli 7.12.2005 irtisanonut taloudellisin ja tuotannollisin perustein A:n ja B:n työsopimukset päättymään irtisanomisajan kuluttua 7.6.2006 ja vapauttanut heidät työntekovelvoitteesta 28.2.2006 lukien. A ja B olivat aloittaneet toisen työnantajan palveluksessa 20.3.2006. Kysymys siitä, olivatko A:n ja B:n työsopimukset rauenneet 19.3.2006, ja oliko työnantaja velvollinen maksamaan irtisanomisajan palkan ajalta 20.3. - 7.6.2006. (Ään.)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Tallink Silja Oy (yhtiö) oli irtisanonut A:n ja B:n työsuhteet taloudellisin ja tuotannollisin perustein päättymään 7.6.2006 ja vapauttanut heidät työntekovelvoitteesta 28.2.2006 lukien. A ja B olivat aloittaneet toisen työnantajan palveluksessa 20.3.2006. Yhtiö oli kieltäytynyt maksamasta irtisanomisajan palkkaa työllistymisen jälkeiseltä ajalta 20.3. - 7.6.2006.

Kanteet Espoon käräjäoikeudessa

A ja B vaativat, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan heille kummallekin erikseen irtisanomisajan palkka, vuosilomakorvaus ja odotusajan palkka korkoineen.

Vastaus

Yhtiö kiisti kanteet. Se oli vapauttanut A:n ja B:n työntekovelvoitteesta edellyttäen kuitenkin, että heidät voitiin kutsua takaisin seitsemän päivän kuluttua yhtiön ilmoituksesta. A:n ja B:n työsuhteet olivat rauenneet, koska he olivat siirtyneet toisen työantajan palvelukseen 20.3.2006. Yhtiö oli maksanut palkan koko työsuhteiden voimassaoloajalta eli 19.3.2006 saakka.

Käräjäoikeuden tuomio 11.7.2008

Käräjäoikeus totesi, että työnantajalla on irtisanomisaikana oikeus direktio-oikeutensa nojalla määritellä työntekovelvoitetta lähtökohtaisesti kuten työsuhteen kestäessä ja että työntekijällä on vastaavasti työsopimuslain 3 luvun 1 §:n mukaan velvollisuus noudattaa määräyksiä, jotka työnantaja toimivaltansa mukaisesti antaa työn suorittamisesta. Työnantajan myöhemmin antama ohje ei kuitenkaan saa olla ristiriidassa aiemmin annettujen ohjeiden kanssa.

Tässä tapauksessa työntekovelvoite oli ensin suullisesti poistettu kokonaan. Yhtiön irtisanomisaikana myöhemmin antaman kirjallisen ohjeen mukaan palkanmaksuvelvollisuus vanhan työsuhteen perusteella päättyi, kun työntekijä aloitti työskentelyn uuden työnantajan palveluksessa, eikä ollut enää yhtiön käytettävissä.

Edellä mainitun kirjallisen ohjeen mukaan palkanmaksun edellytyksenä oli työntekijän käytettävyys työssä. Yhtiön oli ohjeen mukaan ilmoitettava työntekovelvoitteen palautumisesta viimeistään seitsemän päivää ennen työhön paluuta. Yhtiö ei ollut tehnyt ilmoitusta työn alkamisesta eikä myöskään selvittänyt työntekijöiden käytettävyyttä irtisanomisaikana.

Oikeuskäytännössä oli katsottu, ettei työnantaja ollut velvollinen korvaamaan irtisanomisajan palkkaa, kun työntekijä oli kieltäytynyt irtisanomisaikana työskentelystä ja mennyt toisen työnantajan palvelukseen. Käräjäoikeus totesi, että työntekijä saattoi omalla valinnallaan ilmoittaa käytettävissä olostaan ja siten vaikuttaa palkanmaksuvelvollisuuteen. Kuten aiemmin oli todettu, yhtiö ei ollut kuitenkaan selvittänyt työntekijöiden käytettävyyttä sen palvelukseen irtisanomisaikana. Näin ollen työsuhdetta ei voitu pitää rauenneena yksinomaan uuden työsopimuksen perusteella.

Käräjäoikeus totesi lisäksi, ettei A:n ja B:n ollut osoitettu jättäneen noudattamatta yhtiön asettamia työsuhteen velvoitteita irtisanomisaikana. Näin ollen yhtiöllä ei ollut ollut oikeutta pidättäytyä palkanmaksusta irtisanomisaikana.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle ja B:lle irtisanomisajan palkan, lomakorvauksen ja odotusajan palkan kanteissa esitettyjen vaatimusten mukaisesti korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Arto Järvinen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 24.6.2009

Yhtiö valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi erimielisyyttä olevan siitä, oliko A ja B väittämänsä mukaisesti vapautettu työntekovelvoitteesta ehdoitta vai oliko yhtiö väittämänsä mukaisesti asettanut lisäehdoksi mahdollisuuden, että heidät voidaan tarvittaessa kutsua takaisin töihin seitsemän päivän varoitusajalla. Kun yhtiö joka tapauksessa oli vapauttanut A:n ja B:n työntekovelvoitteesta 28.2.2006 lukien, heillä oli ollut oikeus tämän jälkeen siirtyä uuden työnantajan palvelukseen. Asiassa oli riidatonta, ettei yhtiö ollut kutsunut heitä työhön 28.2.2006 jälkeen. Yhtiö ei ollut näyttänyt, että A ja B eivät olisi olleet yhtiön käytettävissä. Sen vuoksi yhtiöllä ei ollut ollut oikeutta pidättäytyä irtisanomisajan palkan maksamisesta senkään jälkeen, kun A ja B olivat siirtyneet toisen työnantajan palvelukseen.

Näillä ja käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pauli Viitanen, Ilkka Sinisalo ja Teemu Paasikoski. Esittelijä Peik Spolander.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Yhtiölle myönnettiin valituslupa.

Yhtiö vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanteet hylätään.

A ja B vastasivat valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymys

1. Yhtiö on 7.12.2005 taloudellisin ja tuotannollisin perustein irtisanonut A:n ja B:n työsopimukset päättymään 7.6.2006 ja vapauttanut heidät työntekovelvoitteesta 28.2.2006 lukien. Yhtiö on maksanut A:lle ja B:lle palkkaa irtisanomisajalta vain 19.3.2006 saakka, koska se on katsonut työsopimukset rauenneiksi A:n ja B:n siirryttyä 20.3.2006 alkaen toisen työnantajan palvelukseen.

2. Asiassa on kysymys siitä, ovatko työsopimukset yhtiön katsomin tavoin rauenneet ja onko se siten ollut oikeutettu pidättäytymään maksamasta irtisanomisajan palkkaa ja vuosilomakorvausta 20.3.2006 jälkeen.

Työsopimuksen raukeaminen

3. Työnantajan velvollisuus maksaa työntekijälle irtisanomisajan palkkaa perustuu siihen, että työntekijä on työnantajan käytettävissä tehdäkseen työtä työnantajan lukuun. Työsopimuslaissa ei ole erityisiä työsopimuksen raukeamista koskevia säännöksiä. Sopimusoikeudessa sopimuksen raukeamisella on tarkoitettu tilannetta, jossa sopimussidonnaisuus lakkaa osapuolten tahdosta riippumattomasta syystä jonkin ulkopuolisen syyn estäessä sopimusvelvoitteen täyttämisen. Myös työsopimus voi poikkeuksellisesti raueta ja siihen perustuva palkanmaksuvelvollisuus päättyä ilman päättämistointakin, jos työntekijän edellytykset sopimusvelvoitteensa täyttämiseen eli työn tekemiseen voidaan todeta lopullisesti menetetyiksi.

4. Asiassa on hovioikeuden toteamin tavoin jäänyt epäselväksi, oliko A ja B vapautettu työntekovelvoitteesta irtisanomisaikana ehdoitta vai oliko yhtiö väittämänsä mukaisesti asettanut lisäehdoksi sen, että heidät voitiin tarvittaessa kutsua takaisin töihin. Kun muuta ei ole näytetty sovitun, asian arvioinnissa on lähdettävä siitä, että yhtiöllä on työnjohto-oikeutensa nojalla ollut oikeus irtisanomisaikana kutsua A ja B tarvittaessa takaisin työhön. Yhtiö ei kuitenkaan ole käyttänyt tätä oikeutta. Selvittämättä siten on jäänyt, olisivatko he työllistymisestään huolimatta voineet tuolloin olla yhtiön käytettävissä. A:n ja B:n työsopimusten ei näissä olosuhteissa voida katsoa rauenneen.

5. Merkityksetöntä edellä lausuttuun nähden on, milloin

A ja B ovat saaneet yhtiöltä ohjeen, jonka mukaan heidän olisi oltava valmiit kutsuttaessa palaamaan seitsemän päivän varoitusajalla.

6. Yhtiö on siten velvollinen maksamaan A:lle ja B:lle palkan myös 20.3. ja 7.6.2006 väliseltä ajalta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä, Timo Esko ja Jukka Sippo. Esittelijä Kati Lavi-Waltari.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Palkkaa maksetaan työntekijälle vastineeksi työstä tai varallaolosta. Työntekijä, joka työsopimuksen ollessa voimassa ryhtyy uuteen päätoimiseen työsuhteeseen, ei ole enää varallaolon perusteella oikeutettu palkkaan, koska hän on siirtänyt työpanoksensa uuden työnantajan hyödynnettäväksi. Työntekijän yksipuolinen menettely on tulkittava aikaisemman työsopimuksen tosiasialliseksi välittömäksi päättämiseksi. Tällä perusteella hyväksyn yhtiön valituksen, kumoan hovioikeuden tuomion ja hylkään A:n ja B:n kanteet perusteettomina.

---

[SV]

En arbetsgivare hade 7.12.2005 av ekonomiska orsaker och produktionsorsaker sagt upp A:s och B:s arbetsavtal att efter uppsägningstiden upphöra 7.6.2006 och friställt dem från arbetsplikt från 28.2.2006. A och B hade 20.3.2006 börjat i en annan arbetsgivares tjänst. Fråga om A:s och B:s arbetsavtal hade upphört 19.3.2006 och om arbetsgivaren var skyldig att betala lön för uppsägningstid för tiden 20.3. - 7.6.2006. (Omröstn.)