Supreme Court allows tax authority's inspection memo as evidence in security seizure proceedings.

Kysymys siitä, voitiinko verotarkastajien tarkastushavainnoistaan laatima kirjallinen muistio ottaa huomioon Verohallinnon hakemassa takavarikkoa koskevassa turvaamistoimiasiassa. (Ään.)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Verohallinnon takavarikkohakemus Helsingin käräjäoikeudessa

Verohallinto lausui, että Uudenmaan verovirasto oli suorittamassa verotarkastusta A Oy:ssä. Verotarkastuksessa tehtyjen havaintojen perusteella yhtiön kirjanpitoon oli kirjattu lukuisia väärän sisältöisiä aliurakointilaskuja. Perusteettomien aliurakointilaskujen perusteella oli tehty aiheeton ostovähennys arvonlisäverotuksessa, ja kirjanpidon ulkopuolisia palkkoja maksamalla oli vältetty ennakonpidätyksiä ja sosiaaliturvamaksuja. Verovuosilta 2007 - 2009 yhtiön välttämät arvonlisäverot olivat 435 304 euroa ja työnantajasuoritukset 508 506 euroa. Kun otettiin huomioon hallinnolliset viivästysseuraamukset, verosaatava oli yhteensä noin 1 225 000 euroa. Tehdyistä tarkastushavainnoista oli laadittu muistio, joka oli hakemuksen liitteenä.

Verohallinto katsoi, että sen saatava oli tehty verojen ja maksujen perimisen turvaamisesta annetun lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla sekä perusteeltaan että määrältään todennäköiseksi. Verohallinnon mukaan oli erityistä aihetta varoa, että velallinen kätki tai hävitti omaisuuttaan.

Verohallinto pyysi, että yhtiön irtainta tai kiinteää omaisuutta määrätään pantavaksi takavarikkoon niin paljon, että veroviraston arvioitu 1 225 000 euron saaminen tuli turvatuksi.

Vastaus

Vastauksessaan käräjäoikeudelle yhtiö kiisti saamisen todennäköisyyttä koskevan edellytyksen ja sen, että yhtiön kirjanpidossa olisi ollut perusteettomia alihankintakuluja sekä vaati hakemuksen hylkäämistä.

Käräjäoikeuden päätös 8.10.2009

Käräjäoikeus lausui, että Verohallinto oli saattanut todennäköiseksi, että sillä oli verojen ja maksujen perimisen turvaamisesta annetun lain mukainen saatava yhtiöltä. Maksun suuruuden ja sen jälkiveroluonteisuuden vuoksi oli erityistä aihetta varoa, että yhtiö kätki tai hävitti omaisuutta. Näillä perusteilla käräjäoikeus määräsi pantavaksi takavarikkoon yhtiön irtainta tai kiinteää omaisuutta niin paljon, että 1 225 000 euron saaminen tuli turvatuksi.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Olli Kyrö.

Helsingin hovioikeuden päätös 10.12.2009

Yhtiö valitti hovioikeuteen vaatien käräjäoikeuden päätöksen kumoamista ja hakemuksen hylkäämistä. Yhtiö katsoi, ettei Verohallinnolla edes ollut todennäköistä saatavaa yhtiöltä. Yhtiö lausui vielä, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n nojalla oli kyseenalaista, voitiinko Verohallinnon itsensä laatimaa muistiota käyttää kirjallisena todisteena asiassa.

Hovioikeus totesi, että valituksessa viitattu muistio ei ollut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:ssä tarkoitettu oikeudenkäyntiä varten laadittu yksityisluontoinen kertomus. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Nouro, Tuula Nousiainen ja Riitta Virolainen. Esittelijä Hilppa Piirtola.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Yhtiölle myönnettiin valituslupa.

Yhtiö vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan.

Verohallinto vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. A Oy:öön kohdistetun verotarkastuksen perusteella Verohallinto on hakenut yhtiön omaisuuden takavarikkoa verosaamisten turvaamiseksi. Verohallinnon hakemuksen liitteenä on ollut verotarkastajien laatima muistio, josta ilmeneviin seikkoihin Verohallinto on hakemuksessaan viitannut. Muistio on laadittu verotarkastuksessa siihen mennessä tehtyjen havaintojen perusteella. Muistio on tehty takavarikon hakemista varten, koska verotarkastus ei ollut tuossa vaiheessa edennyt vielä niin pitkälle, että alustavan tai varsinaisen verotarkastuskertomuksen laatiminen olisi ollut mahdollista.

2. Yhtiö on asiassa katsonut, ettei muistiota olisi saanut käyttää asiassa todisteena, koska kysymys oli oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta muulle asiakirjalle merkitystä lausumasta, jonka todisteena käyttäminen on kielletty. Yhtiö on vedonnut edelleen siihen, ettei Verohallinto ole esittänyt riittävää selvitystä takavarikkohakemuksensa tueksi. Yhtiö on todennut, että Verohallinto on esittänyt selvitykseksi ainoastaan Verohallinnon itsensä laatiman muistioksi nimetyn kirjoituksen.

3. Korkeimmassa oikeudessa kysymys on näin ollen siitä, mikä merkitys verotarkastajien laatimalle muistiolle on annettava Verohallinnon hakemassa verosaamisten turvaamismenettelyssä. Lisäksi asiassa on arvioitava, onko Verohallinto esittänyt takavarikkohakemuksensa tueksi riittävän selvityksen.

4. Verojen ja maksujen perimisen turvaamisesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan verosaamisen perimisen turvaamiseksi voidaan määrätä takavarikko siten kuin oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan turvaamistoimenpide, jota 1 momentissa tarkoitetaan, voidaan myöntää, jos saaminen on sekä perusteiltaan että määrältään tehty todennäköiseksi ja jos on erityistä aihetta varoa, että velallinen kätkee tai hävittää omaisuuttaan. Mainitun lain 6 §:n mukaan takavarikosta on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa on säädetty takavarikosta päättämisestä.

5. Verosaamisen takavarikkoa haettaessa noudatettava menettely vastaa soveltuvin osin menettelyä, jota noudatetaan haettaessa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun mukaista saamistakavarikkoa. Tämä menettely on tarkoitettu täystutkintaista oikeudenkäyntiä edeltäväksi saamisen turvaamismenettelyksi, jossa joutuisuus on tärkeää. Suullinen pääkäsittely näytön vastaanottamiseksi toimitetaan vain poikkeuksellisesti. Myös verojen ja maksujen perimisen turvaamisesta annetun lain esitöissä (HE 24/1972 vp s. 26) on painotettu asioiden käsittelyn kiireellisyyttä.

6. Mainitut näkökohdat on otettava huomioon myös arvioitaessa sitä, mikä merkitys Verohallinnon asiassa esittämällä muistiolla on todistelun kannalta. Muistiossa esitetään asianomaisten verotarkastajien tarkastettavana olleesta aineistosta tarkastuksen siinä vaiheessa tekemät havainnot ja johtopäätökset. Siitä ilmenee hakemuksessa esitettyä eritellymmin verohallinnon käsitys saataviensa määristä ja perusteista.

7. Korkein oikeus katsoo, että muistiota voidaan pitää Verohallinnon hakemusasiakirjaa täydentävänä ja hakemuksessa vedottuja seikkoja yksilöivänä asiakirjana. Muistio ei siten ole sellainen asiakirjalle tallennettu lausuma, jonka käyttäminen todisteena asiassa on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla kielletty.

8. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei muistiossa esitetyn huomioon ottamiselle asiaa ratkaistaessa ole ollut estettä.

9. Yhtiö on kiistänyt Verohallinnon hakemuksen vain yleisluonteisesti yksilöimättä lainkaan, miltä osin hakemuksen tueksi esitetyt seikat olisivat totuudenvastaisia tai muutoin virheellisiä. Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tavoin, että Verohallinto on verojen ja maksujen perimisen turvaamisesta annetun lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla osoittanut saamisen sekä perusteiltaan että määrältään todennäköiseksi, ja että on erityistä aihetta varoa yhtiön kätkevän tai hävittävän omaisuuttaan.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen (eri mieltä), Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Ilkka Rautio ja Soile Poutiainen. Esittelijä Minna Hällström (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Määräaikainen oikeussihteeri Hällström: Esittelijän mietintö oli kohtien 1 - 5 ja 9 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Muilta osin mietintö oli seuraava:

Korkein oikeus lausunee, että kysymyksessä oleva muistio on Verohallinnon palveluksessa olevien verotarkastajien laatima. Muistiosta ilmenevät verotarkastajien tarkastettavana olevasta aineistosta tekemät havainnot ja johtopäätökset. Muistion tarkoitus ja sisältö huomioon ottaen kysymys ei ole sellaisesta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta asiakirjalle merkitystä lausumasta, jonka käyttäminen todisteena on tuomioistuimessa kielletty. Tämän vuoksi muistion esittämiselle todisteena ei ole ollut estettä.

Oikeusneuvos Kitunen:

Hyväksyn esittelijän mietinnön.

---

[SV]

Fråga om en skriftlig promemoria över iakttagelser som skatteinspektörer hade gjort vid en inspektion kunde beaktas i ett ärende angående säkringsåtgärder där Skatteförvaltningen ansökte om beslag. (Omröstn.)