Consumer successfully withdrew from vehicle agency contract without liability for intermediary costs under Consumer Protection Act.

Käytetyn auton ostamista suunnitellut kuluttaja oli elinkeinonharjoittajan kotisivuilla internetissä täyttänyt yksilöintitietolomakkeen, jonka perusteella elinkeinonharjoittaja oli ottanut kuluttajaan yhteyttä sähköpostitse ja puhelimitse. Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välille oli viestien vaihdon perusteella syntynyt auton ja hevoskuljetusvaunun välitystoimeksiantoa koskenut sopimus. Sopimus katsottiin kuluttajansuojalain 6 luvussa tarkoitetuksi sopimukseksi, joka oli peruutettavissa luvun 15 §:n nojalla. Elinkeinonharjoittajan kanne, jolla kuluttajalta vaadittiin korvausta sopimuksen täyttämiseen kuuluneiden toimenpiteiden suorittamisesta ja toimeksiannon peruuntumisesta aiheutuneista kuluista, hylättiin.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanne ja vastaus Espoon käräjäoikeudessa

West-Silber Oy (yhtiö) vaati kanteessaan, että B velvoitetaan suorittamaan sille välittäjäsopimuksen purkautumisesta aiheutuneiden kulujen korvauksena 2 470,95 euroa korkoineen 31.8.2006 lukien.

B vaati kanteen hylkäämistä.

Kannetta vastustaessaan B esitti, että osapuolten välillä oli suullisesti sovittu käytetyn auton ja perävaunun kaupasta, mutta kysymys ei ollut ollut välitystoimeksiannosta. Yhtiö oli esiintynyt autojen välittäjänä ja B:n käsityksen mukaan yhtiö oli edustanut myyjää. B ei ollut valtuuttanut yhtiötä edustamaan itseään. Kauppahinnan maksamisesta ei ollut sovittu mitään. Yhtiön internetsivustolla ei ollut ollut sopimusehtoja eikä B ollut nähnyt etukäteen laadittuja sopimusehtoja eikä sellaisiin ollut viitattu. B ei ollut peruuttanut auton ja perävaunun tilausta, vaan yhtiö oli kieltäytynyt kaupasta sen jälkeen, kun B oli kieltäytynyt maksamasta koko kauppahintaa etukäteen. B oli ollut valmis maksamaan kauppahinnan auton ja perävaunun luovutusta vastaan. B:llä oli kuluttajansuojalain nojalla ollut oikeus kieltäytyä maksusta ennen tavaran luovuttamista. Yhtiön esittämä kauppahinnan maksuehto olisi ollut hänen kannaltaan kohtuuton.

Käräjäoikeuden tuomio 30.5.2007

Käräjäoikeus totesi, että yhtiöllä oli ollut internetissä ilmoitus, jossa se oli kertonut olevansa laatuautoihin keskittynyt suomalainen yritys, joka toimi sekä Saksassa että Suomessa. Yhtiö oli kertonut sivustollaan, ettei se myynyt autoja, vaan etsi asiakkaalle auton Saksasta ja välitti saksalaisten merkkiliikkeiden myymiä autoja. B oli 21.2.2006 täyttänyt yhtiön sivustolla yksilöintilomakkeen, jonka johdosta neuvottelut olivat lähteneet käyntiin. Asianosaiset olivat neuvotelleet auton ja kuljetusvaunun hankinnasta useaan kertaan sähköpostin ja puhelimien välityksellä. B oli 29.3.2006 sähköpostiviestillä ilmoittanut, että hän oli päättänyt ostaa auton ja kuljetusvaunun sekä siinä yhteydessä pyytänyt yhtiötä tilaamaan kuljetusvaunun. Käräjäoikeus katsoi, että B:n ilmoitus oli tulkittavissa selkeäksi toimeksiannoksi. Näin ollen asiassa oli näytetty B:n tietoisuus siitä, että kysymyksessä oli välitystoimeksianto.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Leena Uoti.

Helsingin hovioikeuden tuomio 3.6.2008

Yhtiön valituksen johdosta hovioikeus totesi asiassa olleen riidatonta, että yhtiö oli toiminut Saksasta toimitettavien autojen välittäjänä. Yhtiön tarkoituksena oli ollut löytää B:lle auto ja kuljetusvaunu tämän ilmoittamien tietojen perusteella. B:n yhtiön internetsivustolla täyttämää, 21.2.2006 päivättyä yksilöintilomaketta ei kuitenkaan voitu pitää osoituksena B:n sitoumuksesta ostaa välittäjän tarjoama ajoneuvo tai sopimuksen syntymisestä B:n ja yhtiön välillä. Todisteena esitetty sähköpostiviesti 29.3.2006 kuitenkin osoitti, että B oli tuolloin sitoutunut ostamaan yhtiön välityksellä yksilöidyn auton ja kuljetusvaunun. Hovioikeus katsoi B:n sitoutuneen sanottuna päivänä ostajana kauppaan, jossa yhtiö toimi välittäjänä. Asiassa oli jäänyt selvittämättä, että yhtiö olisi toiminut Saksassa toimineen myyjän lukuun. B:n ja yhtiön välisessä suhteessa ei ollut ollut käsillä tilanne, jossa elinkeinoharjoittaja välitti hyödykkeitä kuluttajalle kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla.

Yhtiön mukaan auto ja kuljetusvaunu olisivat olleet B:n saatavilla Saksassa kauppahinnan suoritusta vastaan. Myös B:n mukaan hänen olisi tullut maksaa kauppahinta etukäteen. Hovioikeus totesi, että kun kauppahinta on maksettava myyjän sitä vaatiessa ja kun B oli kieltäytynyt sen maksamisesta, oli asiassa ratkaistava, oliko B rikkonut sopimuksen.

Hovioikeuden mukaan asiassa oli riidatonta, että B oli kuluttajan asemassa, kaupan kohteena oli kulutushyödyke ja myyjänä olisi ollut saksalainen elinkeinonharjoittaja. Näin ollen B:n oikeudet eivät voineet olla heikommat kuin ne olisivat olleet, mikäli kaupassa ei olisi ollut välittäjää. Asiassa tulivat sovellettaviksi kuluttajansuojalain 5 luvun säännöksistä ilmenevät periaatteet. Hovioikeus katsoi, ettei B:llä ollut ollut velvollisuutta maksaa kauppahintaa yhtiölle, auton myyjälle tai kuljetusvaunun valmistajalle ennen kuin tavara olisi luovutettu hänelle. Näin ollen B ei ollut rikkonut yhtiön kanssa tekemäänsä sopimusta eikä yhtiöllä ollut oikeutta saada vaatimaansa korvausta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hellevi Niemelä, Veli Hokkanen ja Outi Holmström, joka myös esitteli asian.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Yhtiölle myönnettiin valituslupa.

Yhtiö vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että B velvoitetaan suorittamaan kanteessa vaadittu kulukorvaus 2 470,95 euroa korkoineen.

B vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Välitoimi

Yhtiö ja B antoivat heiltä pyydetyt lausumat kuluttajansuojalain 6 luvun (1072/2000) etämyyntiä koskevien säännösten soveltumisesta asianosaisten välisen oikeussuhteen arviointiin. Yhtiö toimitti vastauksen B:n lausuman johdosta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. Yhtiö on kanteensa perusteena esittänyt, että yhtiön ja B:n välille on yhtiön verkkosivujen kautta sekä yhtiön ja B:n välisten sähköpostiviestien perusteella viimeistään 29.3.2006 syntynyt sopimus välitystoimeksiannosta, jossa tarkoituksena on ollut etsiä ja noutaa B:lle auto ja hevoskuljetusvaunu Saksasta. Osapuolet ovat 31.3.2006 keskinäisessä tapaamisessaan sopineet tavaroiden kauppahinnan ja yhtiölle sopimuksen mukaan kuuluvan välityspalkkion suorittamisesta etukäteen ennen kuin yhtiö puolestaan luovuttaisi Suomeen toimittamansa auton ja kuljetusvaunun B:lle. Sen jälkeen B on kuitenkin kieltäytynyt sovitusta maksujen etukäteisestä suorittamisesta, minkä vuoksi toimeksiantosopimusta ei ole voitu noudattaa ja se on siten B:stä johtuvista syistä rauennut. Yhtiölle on aiheutunut toimeksiannon täyttämiseen kuuluneiden toimenpiteiden suorittamisesta ja toimeksiannon peruuntumisesta tai raukeamisesta kanteessa ilmoitetut kulut ja kustannukset, jotka B on velvollinen korvaamaan yhtiölle.

2. B on kiistänyt, että hänen ja yhtiön välille olisi syntynyt kanteessa väitetty sopimus välitystoimeksiannosta, ja puolestaan väittänyt, etteivät kanteessa ilmoitetut sopimusehdot ole missään vaiheessa tulleet hänen tietoonsa. B on myöntänyt, että hän on tosin omastakin mielestään tullut sidotuksi yhtiölle sähköpostitse 29.3.2006 ilmoittamaansa lupaukseen siitä, että hän ostaa osapuolten välisissä sähköpostiviesteissä yksilöidyt auton ja hevoskuljetusvaunun. Tuolloin B on kuitenkin ollut siinä käsityksessä, että yhtiö toimii saksalaisten myyjien lukuun. B:n mukaan sopimusehto, joka olisi edellyttänyt kauppahinnan ja välityspalkkion suorittamista etukäteen, olisi ollut kuluttajan asemassa olevaa B:tä kohtaan kohtuuton eikä ehto olisi siitäkään syystä sitonut häntä. B on viitannut myös siihen, että hänellä on joka tapauksessa ollut oikeus kuluitta peruuttaa yhtiön hänen tekemäkseen väittämä sopimus.

3. Asiassa on kysymys siitä, onko osapuolten välille syntynyt välitystoimeksiantosopimus ja siitä, onko B velvollinen korvaamaan yhtiölle sen kanteessa vaaditut sopimuksen peruuntumisesta aiheutuneet kulut ja kustannukset.

Sopimuksen syntyminen

4. B on helmikuussa 2006 täyttänyt yhtiön verkkosivuilla yksilöintitietolomakkeen, jossa hän on ilmoittanut yhtiölle tietoja häntä kiinnostavista automerkeistä ja -malleista. Sen jälkeen B ja yhtiön edustaja ovat puolin ja toisin lähetetyillä sähköposteilla sekä puhelimitse selvitelleet mahdollisuuksia löytää yhtiön toimenpiteiden kautta Saksasta B:lle sopiva auto ja, yhtiön selvittelyjen edettyä, sen lisäksi myös hevoskuljetusvaunu.

5. B on 29.3.2006 sähköpostitse ilmoittanut yhtiölle päätöksestään ostaa auto ja hevoskuljetusvaunu. B on kertonut viestissään, paitsi olevansa halukas ostamaan yhtiön ilmoittaman Saksassa myynnissä olevan käytetyn auton, myös haluavansa yhtiön välityksellä tilata Saksasta yhtiön ehdottaman uuden hevoskuljetusvaunun. Päätös auton ja kuljetusvaunun ostamisesta on B:n omankin näkemyksen mukaan tullut häntä tuossa vaiheessa sitovaksi.

6. Yhtiön verkkosivuilla on yhtiön toimintaa kuvattaessa ilmoitettu yhtiön harjoittavan autojen myynnin sijasta ainoastaan niiden välittämistä Saksasta. Sivustoille on järjestetty palvelusta kiinnostuneille yhteydenottomahdollisuus yksilöintitietolomakkeen avulla. Kuten edeltä ilmenee, yhtiön edustaja on B:n yhteydenoton johdosta ottanut sähköpostitse yhteyttä B:hen ja sen jälkeen tämän pyynnöstä etsinyt eri merkkisiä ja mallisia käytettyjä autoja saksalaisista autoliikkeistä sekä lisäksi selvittänyt mahdollisuuksia uuden hevoskuljetusvaunun tilaamiseen Saksasta. Osapuolten välisen viestien vaihdon perusteella on päädytty lopulta siihen autoon ja kuljetusvaunuun, jotka B on edellä kerrotuin tavoin päättänyt ostaa. Tuossa vaiheessa yhtiön edustaja on myös tehnyt tilauksen B:n toivomusten mukaisen hevoskuljetusvaunun valmistamisesta.

7. Kysymys sopimuksen syntymisestä tulee ratkaista varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) ja sopimusoikeudellisten periaatteiden pohjalta. Niiden mukaan sopimuksen katsotaan syntyneen, kun sopimuksen solmimista koskevaan tarjoukseen on annettu myönteinen vastaus tai kun osapuolten voidaan todeta saavuttaneen yksimielisyyden sekä sopimukseen sitoutumisesta että sopimuksen sisällöstä.

8. Korkein oikeus toteaa, että olosuhteiden perusteella B:lle on täytynyt olla selvää, ettei yhtiö toimi myyjänä tai myyjän lukuun, vaan vain B:n lukuun. Ottaen huomioon edellä esitetyt seikat Korkein oikeus katsoo, että yhtiön ja B:n välille on 29.3.2006 syntynyt sopimus, jossa on ollut kysymys yhtiön välityksellä tapahtuvasta käytetyn auton ja uuden hevoskuljetusvaunun hankkimisesta Saksasta ja niiden toimittamisesta B:lle Suomeen. Sopimus on siten käsittänyt välitystoimeksiannon, jossa yhtiö on toimeksisaajana. Sopimus on syntynyt, vaikka yhtiön ja B:n välillä ei vielä tuossa vaiheessa ole sovittu yhtiölle suoritettavan välityspalkkion ja kauppahintojen maksuehdoista.

Sopimuksen arvioinnista kuluttajansuojalain kannalta

11. Korkein oikeus toteaa, että yhtiön toiminnan järjestely on mahdollistanut etäsopimusten tekemisen, kun sen verkkosivut ovat sisältäneet kuluttajia varten yhteydenottolomakkeen, jota käyttäen tehtyyn yhteydenottopyyntöön yhtiö on puolestaan vastannut sähköpostin välityksellä taikka puhelimitse. Yhtiön tarjoamia toimeksiantopalveluja on markkinoitu yhtiön kotisivuilla ja toimintatapa sopimuksenteossa on painottunut sähköpostin välityksellä tapahtuviin yhteydenottoihin. Tosin yhtiön kotisivuilta ovat kokonaan puuttuneet kuluttajansuojalain 6 luvun 13 §:ssä yksilöidyt kuluttajalle ennen sopimuksentekoa annettavat perustiedot, kuten esimerkiksi tieto luvun 15 §:ssä säädetystä peruuttamisoikeudesta taikka sen rajoituksista luvun 16 §:n nojalla. Nämä seikat eivät kuitenkaan vaikuta ratkaisevasti arvioitaessa yhtiön toimintaa kuluttajasuojalain 6 luvussa säännellyn etämyyntitoiminnan kannalta.

12. Tässä tapauksessa välitystoimeksiantosopimus B:n ja yhtiön välillä on 29.3.2006 syntynyt yksinomaan kuluttajansuojalain 6 luvun 4 §:n mukaisia etäviestimiä käyttäen. Tässä suhteessa on vailla merkitystä se, että yhtiö on ilmoittanut säännönmukaiseen toimintaansa kuuluvan myös sen, että yhtiön edustaja tapaa kuluttaja-asiakkaan jossain vaiheessa ennen toimeksiannon täyttämistä, kuten tässäkin tapauksessa on tapahtunut yhtiön edustajan ja B:n tavatessa toisensa 31.3.2006. Korkein oikeus katsoo, että B:n ja yhtiön välille 29.3.2006 syntynyt välitystoimeksiantosopimus on kuluttajansuojalain 6 luvun 4 §:ssä tarkoitettu etäsopimus.

Kulujen korvausvelvollisuus

13. Yhtiön edustajan ja B:n tapaamisessa 31.3.2006 on keskusteltu auton ja kuljetusvaunun kauppahinnan ja yhtiön palkkion suorittamisesta, mutta yhteisymmärrystä maksuajankohdasta ei ole saavutettu. B ei ole suostunut maksun suorittamiseen etukäteen ennen auton ja kuljetusvaunun luovuttamista hänelle Suomessa. Yhtiön edustaja on tapaamisen jälkeen varannut Saksassa olevalta myyjältä B:n aikaisemmin hyväksymän käytetyn auton. Auton ja valmistajalta jo aikaisemmin tilatun kuljetusvaunun toimittaminen Suomeen B:lle on kuitenkin jäänyt lopulta yhtiöltä suorittamatta. Osapuolet ovat sittemmin kumpikin erikseen esittämillään perusteilla katsoneet sopimuksen jääneen toteutumatta ja rauenneen. Asiassa on tämän jälkeen kysymys siitä, onko B velvollinen korvaamaan toimitusten valmistelusta yhtiölle aiheutuneet kulut ja kustannukset.

15. Kuluttajansuojalain 6 luvun 16 §:n 1 kohdan mukaan kuluttajan peruuttamisoikeutta on rajoitettu, kun palveluksen suorittaminen on jo aloitettu, jos kuluttajalle on ilmoitettu peruuttamisoikeuden puuttumisesta luvun 14 §:ssä tarkoitetussa vahvistuksessa. Samoin kuluttajalta puuttuu peruuttamisoikeus luvun 16 §:n 3 kohdan mukaan, kun kysymys on tavarasta, joka on tilauksesta valmistettu kuluttajan toivomusten mukaisesti, ja tavaraa ei voida siitä syystä lainkaan taikka ilman huomattavia tappioita myydä edelleen. Saman luvun 23 §:n 3 momentin mukaan, jos kuluttaja sopimuksen peruuntuessa tai rauetessa saa hyväkseen suorituksen, joka ei ole palautettavissa, kuluttajan on maksettava saamastaan hyödystä kohtuullinen korvaus elinkeinonharjoittajalle.

16. Käsillä olevassa asiassa on selvää, ettei yhtiö ole toimittanut B:lle kuluttajansuojalain 6 luvun 14 §:ssä tarkoitettua vahvistusta sopimuksen ehdoista. B:n ja yhtiön lausumista voidaan päätellä, että toimeksiantosopimus on peruuntunut viimeistään 10.4.2006. Tässä tapauksessa ei ole ollut kyse sellaisesta tilanteesta, jossa kuluttajan peruuttamisoikeutta on rajoitettu edellä esitetyin tavoin kuluttajansuojalain 6 luvun 16 §:n nojalla. B:llä on siten ollut kuluttajansuojalain 6 luvun 15 §:n nojalla oikeus sopimuksen peruuttamiseen kuluitta. Asiassa ei myöskään ole ollut kysymys sellaisesta hyödystä, jonka korvaamisesta säädetään sanotun luvun 23 §:ssä.

Johtopäätös

17. Edellä esitetyillä perusteilla B ei ole velvollinen korvaamaan yhtiölle kanteessa mainittuja kuluja ja kustannuksia.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Ilkka Rautio ja Soile Poutiainen. Esittelijä Kirsti Uusitalo.

---

[SV]

En konsument som hade planerat att köpa en begagnad bil hade på en näringsidkares hemsida på Internet fyllt i en blankett för identifieringsuppgifter. Näringsidkaren hade med hjälp av dem tagit kontakt med konsumenten via e-post och per telefon. Mellan konsumenten och näringsidkaren hade utifrån denna kommunikation uppkommit ett förmedlingsavtal som gällde en bil och en hästtransportvagn. Avtalet ansågs utgöra ett i 6 kap. konsumentskyddslagen avsett avtal som kunde frånträdas med stöd av kapitlets 15 §. Näringsidkarens talan, genom vilken ersättning krävdes av konsumenten för åtgärder för att uppfylla avtalet och för att uppdraget återkallades, förkastades.