Supreme Court allows separate drug use charge when driving under influence, rejecting prior case precedent.

A oli kuljettanut autoa nautittuaan huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon jälkeen ollut käytetyn huumausaineen aineenvaihduntatuotetta. A:n katsottiin menettelyllään syyllistyneen rattijuopumuksen lisäksi huumausaineen käyttörikokseen. Ks. KKO:2006:76

RL 23 luku 3 § 2 mom

RL 50 luku 2 a §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Kokkolan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta muun ohessa huumausaineen käyttörikoksesta ja rattijuopumuksesta, koska A oli (syytekohta 1) 22.9. - 2.10.2006 Kokkolassa laittomasti käyttänyt hasista polttamalla sitä yhden kerran ja (syytekohta 3) 2.10.2006 kuljettanut henkilöautoa käytettyään hasista niin, että hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen ollut käytetyn huumausaineen aineenvaihduntatuotetta tetrahydrokannabinolihappoa.

A tunnusti menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla, mutta katsoi, että huumausaineen käyttö sisältyi rattijuopumukseen eikä häntä tulisi siitä erikseen rangaista.

Käräjäoikeuden tuomio 14.5.2008

Käräjäoikeus katsoi syytteen rattijuopumuksesta toteennäytetyksi. Huumausaineen käyttörikosta koskevan syytteen osalta käräjäoikeus totesi A:n sinänsä myöntäneen menettelyn, mutta katsoi, että menettely sisältyi A:n syyksi luettavaan rattijuopumukseen.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n alentuneesti syyntakeisena rattijuopumuksesta (kohdat 1 ja 3) sekä kahdesta muusta hänen syykseen lisäksi luetusta rikoksesta (kohdat 2 ja 4) yhteiseen 30 päiväsakon sakkorangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Liisa Männikkö ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 16.10.2008

Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että huumausaineen käyttörikos luetaan A:n syyksi eri rikoksena ja että A:lle tuomittua yhteistä sakkorangaistusta vastaavasti korotetaan.

Hovioikeus lausui, että asiassa oli kysymys siitä, oliko A tuomittava erikseen huumausaineen käyttörikoksesta vai sisältyikö teko rattijuopumukseen.

Hovioikeus totesi, että asiassa sovellettava rikoslain 23 luvun 3 §:n 2 momentin huumausaineen käyttöä tieliikenteessä koskeva rattijuopumussäännös oli tullut voimaan 1.2.2003. Hallituksen esityksen (HE 90/2002) mukaan kyseinen säännös erityissäännöksenä syrjäyttää rikoslain 50 luvun 2 a §:n huumausaineen käyttörikossäännöksen soveltamisen.

Syyttäjä oli viitannut valituksessaan Korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2006:76. Hovioikeus totesi, että tämä ratkaisu oli koskenut tekoa, joka oli tehty ennen nyt voimassa olevaa rattijuopumussäännöstä, eikä siitä tämän vuoksi voitu tehdä syyttäjän tekemää johtopäätöstä.

Mainituilla perusteilla hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Latvala, Osmo Hänninen ja Eija-Liisa Helin.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että syytteen 1 kohdassa tarkoitettu huumausaineen käyttörikos luetaan A:n syyksi eri rikoksena sekä että A:lle tuomittua yhteistä sakkorangaistusta vastaavasti korotetaan.

A vaati valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Mistä asiassa on kysymys

1. Alempien oikeuksien tuomioiden mukaan asiassa on selvitetty, että A on kuljettanut henkilöautoa käytettyään hasista niin, että hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen ollut tetrahydrokannabinolihappoa, joka on huumausaineen aineenvaihduntatuote.

2. Rikoslain 23 luvun 3 §:n 2 ja 3 momenttien mukaan rattijuopumuksesta tuomitaan se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta, tai käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia taikka tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut. Säännöksen 2 momenttia ei kuitenkaan sovelleta, jos siinä mainittu aine tai aineenvaihduntatuote on peräisin lääkevalmisteesta, jota kuljettajalla on ollut oikeus käyttää.

3. Rikoslain 23 luvun 3 § nykyisessä muodossaan on tullut voimaan 1.2.2003. Säännöksen esitöissä (HE 90/2002 vp s. 12) on todettu, että huumausaineen käyttöä tieliikenteessä koskeva säännös on tarkoitettu sovellettavaksi erityissäännöksenä rikoslain 50 luvun 2 a §:n huumausaineen käyttörikossäännöksen asemasta. Näin ollen moottoriajoneuvon kuljettaminen huumausainetta käyttäneenä tuomittaisiin ensi sijaisesti rattijuopumuksena, eikä kuljettajaa tuomittaisi samalla huumausaineen käyttörikoksesta.

4. Asiassa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt menettelyllään ainoastaan rattijuopumukseen vai rattijuopumuksen lisäksi myös huumausaineen käyttörikokseen.

Korkeimman oikeuden aikaisempi ratkaisu

5. Ennen lainmuutosta voimassa olleen rikoslain 23 luvun 3 §:n 2 momentin (545/1999) mukaan rattijuopumukseen syyllistyi se, joka kuljetti moottorikäyttöistä ajoneuvoa käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia tai tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin oli huonontunut.

Korkeimman oikeuden kannanotto tässä tapauksessa

7. Kuten edeltä kohdasta 2 ilmenee, rikoslain 23 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisen moottoriajoneuvon kuljettamista huumausaineen vaikutuksen alaisena tarkoittavan rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen ei enää edellytä, että kuljettajan kyky tehtävän vaatimiin suorituksiin olisi huonontunut. Tämä muutos rikoksen tunnusmerkistössä ei vaikuta siihen, miten rattijuopumusrikoksen ja huumausaineen käyttörikoksen suojelutavoitteet on ymmärrettävä ja miten näiden rikosten täytäntöönpanotoimien erillisyyttä ajallisesti ja muutoinkin toisistaan erillisinä toimina arvioidaan. Näitä seikkoja ja rikosten täyttymistä on siten perusteltua arvioida edelleenkin samalla tavalla kuin ratkaisussa KKO 2006:76. Hallituksen esityksessä mainitulle, edeltä 3 kohdasta ilmenevälle kannanotolle huumausaineen käyttörikoksen sisältymisestä rattijuopumusrikokseen ei voida perustellusti antaa sellaista muut tulkintavaihtoehdot yksittäistapauksessa poissulkevaa merkitystä kuin hovioikeus on nyt ratkaisussaan tehnyt.

Johtopäätös syyksilukemisen osalta

8. Asiassa on selvitetty, että A on menetellyt syytekohdassa 1 tarkoitetulla tavalla. Sen mukaan hän on käyttänyt yhden kerran huumausainetta tekoajan ollessa 22.9. - 2.10.2006. A:n verestä on 2.10.2006 ja siten sinä päivänä, kun hän on syytekohdan 3 mukaisesti kuljettanut moottoriajoneuvoa, löytynyt huumausaineen aineenvaihduntatuotetta tetrahydrokannabinolihappoa. Korkein oikeus katsoo, että A on menettelyllään syyllistynyt rattijuopumuksen lisäksi erikseen rangaistavaan huumausaineen käyttörikokseen.

Rangaistuksen määrääminen

9. A:n syyksi luettava huumausaineen käyttörikos on kuitenkin rikoksena niin vähäinen, ettei se anna aihetta hovioikeuden hänelle tuomitseman yhteisen sakkorangaistuksen korottamiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Rikoslain 50 luvun 2 a §:n nojalla A tuomitaan rangaistukseen myös alentuneesti syyntakeisena tehdystä huumausaineen käyttörikoksesta (tekoaika 22.9. - 2.10.2006). Tästä ja muista hänen syykseen luetuista rikoksista A:lle määrätään hovioikeuden hänelle määräämä yhteinen sakkorangaistus.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Juha Häyhä, Timo Esko, Soile Poutiainen ja Jukka Sippo. Esittelijä Kari Vesanen.

---

[SV]

A hade kört bil efter att ha använt narkotika så att det efter körningen fanns en ämnesomsättningsprodukt från narkotikan i hans blod. Vid sidan av rattfylleri ansågs A genom sitt beteende ha gjort sig skyldig till straffbart bruk av narkotika. Se KKO:2006:76

SL 23 kap 3 § 2 mom

SL 50 kap 2 a §