Supreme Court dismisses appeal; judge not liable for jurisdictional error due to ambiguous coercive procedure rules.

Hovioikeus oli katsonut, ettei pidätetyn vangitsemisesta kiireellisessä tapauksessa päättänyt kyseisen hovioikeuspiirin niin sanottu päivystävä käräjäoikeus ollut ollut asiassa alueellisesti toimivaltainen, ja poistanut vangitsemispäätöksen. Huomioon ottaen kiireellisiä vangitsemisasioita käsittelevien tuomioistuinten toimivaltaa koskevien säännösten tulkinnanvaraisuus katsottiin, ettei vangitsemisesta päättänyt käräjätuomari ollut menettelyllään syyllistynyt tuottamukselliseen vapaudenriistoon tai tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.

RL 40 luku 10 §

RL 25 luku 6 §

PakkokeinoL 1 luku 9 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Tapahtumatiedot

Turun käräjäoikeus on lauantaina 8.12.2007 pidetyssä vangitsemisistunnossa, jonka puheenjohtajana käräjäoikeuden laamannin määräämän päivystysjärjestyksen mukaisesti toimi käräjätuomari A, määrännyt Porissa kiinniotetun ja siellä vangitsemisoikeudenkäyntiin asti säilytetyn B:n pakkokeinolain säännösten nojalla vangittavaksi epäiltynä todennäköisin syin Harjavallassa 19.11.2007 tehdystä taposta.

B kanteli vangitsemisestaan Turun hovioikeuteen. B katsoi, ettei Turun käräjäoikeus ollut ollut toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään vangitsemisasiaa.

Turun hovioikeus on lainvoimaisella päätöksellään 28.12.2007 poistanut Turun käräjäoikeuden vangitsemispäätöksen, koska Turun käräjäoikeus ei ollut ollut asiassa toimivaltainen. Hovioikeus on todennut, että kiireellisessä tapauksessa asia olisi kuulunut käsitellä pakkokeinolain 1 luvun 9 §:n nojalla annetun oikeusministeriön asetuksen (1000/2003) 4 §:n 3 momentin mukaisesti joko Porin käräjäoikeudessa tai asetuksen 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti jossakin muussa Vaasan hovioikeuspiirin käräjäoikeudessa.

Turun hovioikeuden tuomio 20.8.2008

B vaati Turun hovioikeudessa A:lle rangaistusta tuottamuksellisesta vapaudenriistosta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

A vastusti vaatimuksia.

Hovioikeus totesi, että Turun hovioikeuden 28.12.2007 antaman lainvoimaisen päätöksen mukaan Turun käräjäoikeus ei ollut ollut toimivaltainen käsittelemään B:n vangitsemisasiaa. Tästä seurasi, että vangitsemisasiassa käräjäoikeuden puheenjohtajana toiminut A oli lähtökohtaisesti menetellyt asiassa virheellisesti. Asiassa oli ratkaistavana, täyttikö A:n menettely tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tai tuottamuksellisen vapaudenriiston tunnusmerkistön.

Asiaa harkitessaan hovioikeus otti huomioon toisaalta, että käräjätuomarina A:lla oli B:n vangitsemisasiaa käsitellessään ollut erityinen velvollisuus tuntea asian käsittelyyn sovellettavat toimivaltasäännökset ja että vangittavaksi määrääminen oli loukannut B:n perustuslailla suojattua oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen. Toisaalta hovioikeus otti huomioon myös, että asia oli käsitelty käräjäoikeudessa kiireellisenä viikonloppupäivystyksessä ja että tuomioistuinten toimivaltaa vangitsemisasioiden käsittelyssä koskevat säännökset ovat jossain määrin epäselviä ja tulkinnanvaraisia. Hovioikeus totesi, ettei asiassa ollut edes väitetty, että B:tä koskeva vangitsemispäätös olisi ollut sisällöltään väärä.

Mainittuja seikkoja kokonaisuutena arvosteltuaan hovioikeus katsoi, että A ei ollut rikkonut rikoslain 3 luvun 7 §:n 1 momentissa säädettyä olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta ja että menettelyä oli kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä. Näin ollen A ei ollut syyllistynyt tuottamukselliseen vapaudenriistoon eikä tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Hovioikeus hylkäsi B:n rangaistusvaatimuksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Impivaara, Saara Laapas ja Riitta Sandholm. Esittelijä viskaali Juha Suvanto.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja A tuomitaan rangaistukseen tuottamuksellisesta vapaudenriistosta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Käräjätuomari A ja valtio vastasivat valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Ratkaistava kysymys

1. Korkeimmassa oikeudessa on B:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko A, joka on Turun käräjäoikeuden puheenjohtajana määrännyt B:n pakkokeinolain nojalla vangittavaksi, vaikka Turun käräjäoikeus ei ole Turun hovioikeuden sittemmin antaman ratkaisun mukaan ollut asiassa toimivaltainen, menettelyllään syyllistynyt siihen tuottamukselliseen vapaudenriistoon ja tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, josta B on vaatinut hänelle rangaistusta.

Tuomioistuimen alueellisesta toimivallasta pidätetyn vangitsemisesta päätettäessä

2. Pakkokeinolain 1 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan vangitsemisesta päättää se tuomioistuin, joka on syyteasiassa toimivaltainen. Ennen syytteen nostamista pidätetyn vangitsemisesta saa päättää myös kiinniottamispaikkakunnan tai pidätetyn säilyttämispaikkakunnan käräjäoikeus ja kiireellisessä tapauksessa muukin käräjäoikeus. Momentin lopussa on todettu, että käräjäoikeuksien päivystyksestä kiireellisissä tapauksissa säädetään oikeusministeriön asetuksella.

3. Lainkohdan nojalla annetun oikeusministeriön asetuksen (1000/2003) 3 §:n mukaan kukin hovioikeuspiiri muodostaa yhden päivystysalueen. Tarkoituksena on todennäköisesti ollut, että myös päivystävien tuomioistuinten toimivalta käsitellä vangitsemisvaatimuksia määräytyisi päivystysalueittain ja siis hovioikeuspiirikohtaisesti. Tähän viittaavat myös pakkokeinolain 1 luvun 9 §:n esityöt (HE 251/1989 vp s. 12), joissa on todettu, että hovioikeuspiireittäin määrättävät päivystävät käräjäoikeudet käsittelisivät vuorollaan kyseisen piirin vangitsemisasiat. Päivystävien käräjäoikeuksien toimivallan rajoittuminen hovioikeuspiiriin ei kuitenkaan suoranaisesti ilmene asetuksesta eikä tällaista rajoitusta voida johtaa myöskään pakkokeinolain edellä mainitusta säännöksestä.

4. Päivystävien tuomioistuinten toimivaltaa koskevat säännökset ovat siten nyt tarkastelun kohteena olevalta osalta tulkinnanvaraiset. Tulkinnanvaraisuutta on tässä tapauksessa ollut omiaan lisäämään se, että vaikka Porin käräjäoikeus on 1.1.2005 lukien kuulunut Vaasan hovioikeuspiiriin, vastaavaa muutosta ei ole tehty yllä mainittuun ministeriön asetukseen. Sanotun asetuksen 4 §:n 1 momentin 1 kohdasta ilmenee, että Porin käräjäoikeus kuuluisi edelleen samaan Turun hovioikeuspiirin päivystysalueeseen kuin Turun käräjäoikeus, joka tältä pohjalta arvioiden olisi ollut edelleen toimivaltainen käsittelemään kyseessä olleen kiireellisen vangitsemisvaatimuksen.

Johtopäätökset A:n rikosoikeudellisesta vastuusta

5. Vangitsemisasiaa käsitellessään A:lla on ollut velvollisuus viran puolesta selvittää tuomioistuimen toimivaltaa koskeva kysymys. A:n tulkinnalle on ollut yllä todetuin tavoin perusteet. Toimivaltasääntelyn tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen A:n ei voida katsoa menetelleen huolimattomasti päätyessään tulkintaansa Turun käräjäoikeuden toimivallasta käsillä olevassa asiassa.

6. Asiassa ei ole väitetty, että B:tä koskeva vangitsemispäätös olisi ollut sisällöltään virheellinen tai että vangitsemisasian käsittelystä Turun käräjäoikeudessa Turun hovioikeuden päätöksessä toimivaltaisiksi katsottujen käräjäoikeuksien sijasta olisi sellaisenaan aiheutunut B:lle haittaa tai vahinkoa taikka että se olisi vaikuttanut hänen oikeuksiinsa epäedullisesti. A:n menettelyä voidaan siten pitää myös kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

7. Hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei siten ole aihetta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Liisa Mansikkamäki, Pasi Aarnio, Hannu Rajalahti ja Jukka Sippo. Esittelijä Anne Moilanen.

---

[SV]

Hovrätten hade ansett att en s.k. jourhavande tingsrätt inom hovrättens domkrets som hade fattat ett beslut om häktning i ett brådskande fall inte var territoriellt behörig i saken och undanröjt häktningsbeslutet. Med beaktande av att stadgandena om behörigheten för domstolar som behandlar häktningsärenden lämnar rum för tolkning ansåg Högsta domstolen att den tingsdomare som hade fattat beslutet om häktning inte hade gjort sig skyldig till frihetsberövande av oaktsamhet eller till brott mot tjänsteplikt av oaktsamhet.

SL 40 kap 10 §

SL 25 kap 6 §

TvångsmedelsL 1 kap 9 § 1 mom