Supreme Court dismisses claim that municipal emergency center transfer to state was an unlawful business transfer under labor law.

Kunnan hätäkeskuksen toiminnot oli siirretty hätäkeskuslain nojalla perustetun valtion ylläpitämän hätäkeskuksen tehtäväksi. Kysymys ei ollut liikkeen luovutuksesta.

TSL 1 luku 10 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanne ja vastaukset Iisalmen käräjäoikeudessa

Valtioon kohdistamassaan kanteessa A ja B vaativat vahvistettavaksi, että X:n kaupungin hätäkeskuksen toimintojen siirtäminen osaksi valtion hätäkeskuslaitosta hätäkeskuslain (157/2000) ja sisäasiainministeriön päätöksen perusteella oli ollut työsopimuslain 1 luvun 10 §:n vastaista ottaen tulkintaohjeena huomioon Euroopan yhteisön direktiivin 2001/23/EY (liikkeenluovutusdirektiivi) 1 artiklan tarkoittama liikkeen luovutus ja että hätäkeskuslaitos oli menetellyt työsopimuslain 1 luvun 10 §:n vastaisesti ottaen tulkintaohjeena huomioon sanotun direktiivin 3 artiklan 1 kohdan, kun se ei ollut ottanut A:ta ja B:tä palvelukseensa 1.12.2003 alkaen. Lisäksi A ja B vaativat, että hätäkeskuslaitos velvoitetaan suorittamaan irtisanomisajan palkkana A:lle 12 905 euroa ja B:lle 12 358 euroa sekä korvaukseksi työsuhteen laittomasta päättämisestä työsopimuslain 12 luvun 2 §:n nojalla A:lle 43 016 euroa ja B:lle 41 194 euroa, kaikki määrät korkoineen.

Valtio vastusti kannetta ja vaati sen tutkimatta jättämistä tai hylkäämistä. Hätäkeskuslaitoksen virkojen täyttäminen oli tapahtunut virkamieslainsäädännön ja hätäkeskuslain nojalla ja niiden mukaisesti. Julkisten palvelussuhteiden täyttämistä koskevat asiat eivät kuuluneet yleisen tuomioistuimen toimivaltaan.

Käräjäoikeuden tuomio 8.12.2006

Käräjäoikeus totesi, että kanteen perusteena oli työsopimuslaki ja että kanteessa oli kysymys liikkeenluovutussäännösten soveltamisesta kantajien työsopimussuhteisiin. Valtion väittämää estettä kanteen tutkimiselle ei siten ollut.

Hätäkeskuslaitoksen perustamiseen ei ollut liittynyt mitään yksityisoikeudellisia sopimuksia tai järjestelyjä, vaan kaikista hätäkeskuslaitoksen perustamiseen liittyneistä toimista oli säädetty lailla. Se, että julkisyhteisön toiminnan uudelleenjärjestely oli tapahtunut lainsäädännöllä, ei sinänsä estänyt liikkeenluovutusta koskevan sääntelyn soveltamista asiaan.

Hätäkeskuslaitosta perustettaessa kunnallisten hätäkeskusten ylläpitämiseen suunnatut taloudelliset resurssit oli siirretty lähes sellaisenaan sisäasiainministeriölle ja sen alaisen pelastusosaston käyttöön ja kuntien valtionosuuksia oli samalla vähennetty. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan viranomaisavustuksiin perustuva taloudellinen toiminta samoin kuin voittoa tavoittelematon toiminta saattoi olla liikkeen luovutuksen kohteena. Julkisin varoin harjoitettu kaupungin hätäkeskuksen toiminta oli ollut luonteeltaan taloudellista toimintaa samoin kuin oli myös hätäkeskuslaitoksen toiminta. Valtion budjettivaroilla harjoitettiin monia hallinnollisia toimintoja, jotka taloudellisen toiminnan luonteestaan huolimatta eivät olleet yritystoimintaa eivätkä kuuluneet liikkeenluovutussäännösten piiriin.

Käräjäoikeus katsoi, että kaupungin hätäkeskustoiminnan identiteetti oli luovutuksen jälkeenkin säilynyt ennallaan, koska toiminta oli ytimeltään jatkunut samanlaisena. Hätäkeskuslaitoksen toiminta oli käynnistynyt välittömästi kaupungin hätäkeskuksen toiminnan lakattua. Hätäkeskuslaitokselle ei ollut siirtynyt sen perustamisen yhteydessä mitään aikaisemmin harjoitettuun toimintaan liittynyttä kiinteää tai irtainta omaisuutta eikä hätäkeskuksella ollut omaa asiakaskuntaa. Hätäkeskuslaitos oli ottanut palvelukseensa sekä lukumääräisesti että pätevyydeltään olennaisen osan kunnallisten hätäkeskusten henkilökunnasta.

Johtopäätöksenään käräjäoikeus lausui, että liikkeen luovutuksen osakriteereistä täyttyivät toiminnan samankaltaisuutta ja keskeytymättömyyttä, henkilöstön siirtymistä ja osaksi myös taloudellista toimintaa koskevat kriteerit. Omaisuuden siirtymistä koskevalla kriteerillä ei toiminnan luonne huomioon ottaen ollut ratkaisevaa merkitystä asian arvioinnissa. Osakriteereitä ei kuitenkaan voitu arvioida erillisinä, vaan liikkeen luovutusta koskevien kriteerien täyttymistä oli arvioitava kokonaisuutena. Ennen muuta oli otettava huomioon toiminnan luonne.

Käräjäoikeus totesi, että hätäkeskuksen toiminta hätätilannetta koskevan tilannearvioinnin tekemisessä sekä poliisin esitutkintatoiminnan käynnistämiseen suoraan vaikuttavassa kiireellisyysluokan määrittelyssä oli viranomaisen toimesta tapahtuvaa julkisen vallan käyttämistä. Toimintaorganisaatio oli moniportainen käsittäen keskushallinnon ja paikallishallinnon. Toiminta oli luonteeltaan selkeästi hallinnollista. Hätäkeskuslaitoksen perustamisessa oli ollut kysymys toiminnan valtakunnallisesta uudelleenorganisoinnista. Se oli koskenut hallinnollisia toimintoja, joissa käytetään julkista valtaa. Kysymyksessä oli ollut hallinnollisten tehtävien siirtäminen julkisyhteisöltä toiselle. Toiminnassa liiketaloudellisen toiminnan harjoittamista oli pidettävä luonteeltaan toisarvoisena. Liikkeen luovutuksen tunnusmerkit eivät siten asiassa olleet täyttyneet.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Erkki Kuvaja, käräjätuomari Heikki Pulkka ja notaari Janne Puustinen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 2.10.2007

A ja B valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut eikä muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Maija Liisa Kilpeläinen, Jukka Soininen ja Tuija Silvento. Esittelijä Tanja Makkonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A ja B vaativat, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja heidän kanteensa hyväksytään.

Valtio vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Tapahtumatiedot ja kysymyksenasettelu

1. A ja B olivat 1.10.1979 lukien toimineet X:n kaupunkiin palo- ja pelastustoimesta annetun lain (559/1975) ja sittemmin pelastustoimilain (561/1999) nojalla sijoitetun kunnallisen hätäkeskuksen päivystäjinä. He olivat olleet työsopimuslaissa (320/1970 ja 55/2001) tarkoitetussa työsuhteessa kaupunkiin.

2. Pelastustoimilaki, jonka mukaan valtioneuvoston määräämiin hälytysalueisiin kuuluneiden kuntien oli perustettava ja ylläpidettävä pelastus- ja sosiaali- ja terveystoimen hätäkeskusta, on kumottu 1.1.2001 voimaan tulleella hätäkeskuslailla (157/2000). Viimeksi mainitulla lailla on järjestetty uudelleen pelastus-, poliisi- sekä sosiaali- ja terveystoimen hätäkeskustoiminta ja korvattu erilliset pelastustoimilain mukaiset kuntien ylläpitämät hätäkeskukset ja poliisihallintoon kuuluneet poliisin hätäkeskukset yhteisillä valtion ylläpitämillä hätäkeskuksilla. Järjestelyt on toteutettu kaikilta osin hätäkeskuslailla eikä niihin ole liittynyt yksityisoikeudellisia sopimuksia.

4. X:n kunnallisen hätäkeskuksen viidestä hätäkeskuspäivystäjästä muut paitsi A ja B nimitettiin uuden hätäkeskuslailla perustetun ja 2.12.2003 toimintansa aloittaneen Pohjois-Savon hätäkeskuksen virkoihin. X:n kaupunki ei ollut kunnallisen hätäkeskuksen toiminnan päättyessä irtisanonut A:n ja B:n työsopimuksia, koska kaupungin käsityksen mukaan kysymyksessä oli ollut työsopimuslain 1 luvun 10 §:ssä tarkoitettu liikkeen luovutus, jonka seurauksena A:n ja B:n työsuhteet olivat siirtyneet valtion vastattaviksi. Hätäkeskuslaitos oli puolestaan katsonut, että henkilöstön asema hätäkeskusuudistuksen yhteydessä oli järjestetty hätäkeskuslaissa säädetyllä tavalla eikä asiaa siten tullut arvioida työsopimuslain nojalla.

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hätäkeskustoimintojen siirtymisessä X:n kaupungilta Pohjois-Savon hätäkeskukseen ollut kysymys työsopimuslain 1 luvun 10 §:ssä tarkoitetusta liikkeen luovutuksesta ja onko hätäkeskuslaitos siten menetellyt sanotun säännöksen vastaisesti jättäessään ottamatta A:n ja B:n palvelukseensa.

Säännösten sisältö ja asiaa koskeva oikeuskäytäntö

6. Asiassa sovellettavan työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan työnantajan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava, pää- tai sivutoimisena harjoitettu liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Säännöksen 2 momentin mukaan liikkeen luovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle tai haltijalle.

7. Työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 1 momentilla on osaltaan pantu täytäntöön Euroopan neuvoston liikkeen luovutusta koskeva direktiivi 77/187/ETY ja sen muutosdirektiivi 98/50/EY, jotka on sittemmin kodifioitu 12.3.2001 annetuksi neuvoston direktiiviksi 2001/23/EY työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (liikkeenluovutusdirektiivi). Mainitut direktiivit ja niitä koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö on siten otettava huomioon työsopimuslain asianomaista säännöstä tulkittaessa.

8. Liikkeenluovutusdirektiivin 1 artiklan 1 b kohdan mukaan direktiivissä tarkoitettuna luovutuksena pidetään oman identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovuttamista, jolla tarkoitetaan pää- ja sivutoimisen taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi järjestettyä resurssikokonaisuutta. Direktiivin 1 artiklan 1 c kohdan mukaan direktiiviä sovelletaan taloudellista toimintaa harjoittaviin julkisiin tai yksityisiin yrityksiin riippumatta siitä, tavoittelevatko ne voittoa. Sanotun kohdan mukaan direktiivissä tarkoitettuna luovuttamisena ei kuitenkaan pidetä hallintoviranomaisten uudelleenorganisointia eikä hallinnollisten tehtävien siirtoa hallintoviranomaiselta toiselle.

9. Kuten mainitun liikkeenluovutusdirektiivin 8 artiklasta ilmenee, kyseinen direktiivi ei estä jäsenvaltioita soveltamasta kansallisesti työntekijälle edullisempia lakeja. Työsopimuslaissa ei ole liikkeenluovutusdirektiivin 1 artiklan 1 c kohtaa vastaavaa soveltamisalaa nimenomaisesti rajoittavaa säännöstä. Työsopimuslain 1 luvun 10 §:ää säädettäessä on liikkeenluovutusdirektiivin soveltamisala kuitenkin ollut ilmeisenä lähtökohtana. Hallituksen esityksen (HE 157/2000 vp s. 65) mukaan työsopimuslain liikkeen luovutusta koskeva määritelmä on lain sanamuodon erosta huolimatta tarkoitettu vastaamaan liikkeenluovutusdirektiivin mukaista määritelmää. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että arvioitaessa työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 1 momentin soveltamisalaa on otettava huomioon myös liikkeenluovutusdirektiivin soveltamisala.

10. Liikkeenluovutusdirektiivin soveltamisalaa on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä tulkittu laajasti. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että liikkeenluovutussääntelyn kohteena olevalla, liikkeenluovutusdirektiivin 1 artiklan 1 a kohdassa mainitulla yrityksellä (tai sen osalla) on tarkoitettu "pysyväksi tarkoitettua taloudellista kokonaisuutta, eli sellaista henkilöiden ja muiden tekijöiden muodostamaa organisoitua kokonaisuutta, jonka avulla on mahdollista harjoittaa omiin tavoitteisiin tähtäävää taloudellista toimintaa. Tällainen käsite on riippumaton kyseisen kokonaisuuden oikeudellisesta asemasta ja sen rahoitusmenetelmistä" (esimerkiksi asia C-175/99 Mayeur, tuomio 26.9.2000, kohta 32). Taloudellisella toiminnalla puolestaan tarkoitetaan kaikenlaista tavaroiden tai palvelusten tarjoamista markkinoille.

Esillä olevan tapauksen arviointi

12. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä omaksutut edellä selostetut tulkinnat huomioon ottaen liikkeenluovutussääntelyn soveltumista kunnallisten hätäkeskustoimintojen siirtämiseen valtiolle ei voida sulkea pois pelkästään sillä perusteella, että toiminnot ovat siirtyneet julkisyhteisöltä toiselle. Keskeistä liikkeenluovutussääntelyn soveltumisen kannalta sen sijaan on, onko järjestelyssä ollut kysymys taloudellista toimintaa harjoittaneen, luovutuksessa identiteettinsä säilyttäneen yksikön luovuttamisesta. Tätä kysymystä koskevassa kokonaisarvioinnissa on kiinnitettävä huomiota kyseessä olevien toimintojen sisältöön ja luonteeseen sekä siihen, millä tavoin toiminnot oli järjestetty yhtäältä ennen niiden siirtämistä ja toisaalta siirtämisen jälkeen.

13. Kuntien hätäkeskustoiminta oli niiden lakisääteinen tehtävä, jota harjoitettiin yleisen edun vuoksi ja vastikkeetta lukuun ottamatta hätäkeskusten pelastustoimilain 43 §:n nojalla mahdollisesti hoitamia maksullisia palvelutehtäviä. Hätäkeskusten tehtävänä oli lain 42 §:n 1 momentin mukaan huolehtia hätä- ja onnettomuusilmoitusten vastaanottamisesta ja tarvittavan avun hälyttämisestä sekä toimia pelastustoiminnan viestikeskuksena. Toiminnan järjestämisestä vastasivat kuntien ohella sisäasiainministeriö ja lääninhallitukset ja sitä rahoitettiin julkisin varoin.

14. Hätäkeskuslailla ja sen perusteella toimeenpannuilla viranomaisten päätöksillä hätäkeskustoiminta on järjestetty valtakunnallisesti kokonaan uudelta pohjalta. Toiminta on siirretty yksin valtion vastattavaksi ja sitä varten on perustettu uusi valtion viranomainen hätäkeskuslaitos ja sen alaiset alueelliset hätäkeskukset. Näihin valtiollisiin hätäkeskuksiin on yhdistetty sekä poliisin hätäkeskusten että kunnallisten hätäkeskusten toiminta. Hätäkeskustoiminnan tarkoituksena on yhtäältä turvata väestölle sen tarvitsemien hätäkeskuspalvelujen saaminen ja toisaalta turvata viranomaisille ja niiden suoritusyksiköille toimintaansa tukevat palvelut sekä tehostaa keskeisten turvallisuusviranomaisten yhteistoimintaa (HE 87/1999 vp s. 21).

15. Hätäkeskuslain 4 §:n mukaan hätäkeskusten tehtävänä on vastaanottaa hätäilmoituksia, välittömiä poliisin toimenpiteitä edellyttäviä ilmoituksia ja muita ihmisten, omaisuuden ja ympäristön turvallisuuteen liittyviä välittömiä toimenpiteitä edellyttäviä ilmoituksia sekä välittää ne edelleen niille yksiköille, joille tehtävä voimassa olevan lainsäädännön mukaan kuuluu. Lisäksi hätäkeskus toimii pelastus-, poliisi- sekä sosiaali- ja terveystoimen viestikeskuksena, tukee ja avustaa näiden viranomaisten tehtäviä hoitavia yksiköitä sekä hoitaa sille muussa laissa säädetyt tehtävät. Hätäkeskuslain 3 §:n mukaan kukin hätäkeskustoimintaan osallistuva viranomainen ohjaa hätäkeskuksia omaa toimialaansa koskevissa asioissa. Hätäkeskus suorittaa lisäksi ne toimialaansa kuuluvat tehtävät, jotka tehtäviä suorittavien viranomaisten yksiköt toimivaltuuksiensa rajoissa antavat tai määräävät tehtäväksi.

17. Hätäkeskukset ovat siten kiinteä osa julkisen vallan tosiasialliseen käyttämiseen liittyvää viranomaistoimintaa. Jo kunnallisten hätäkeskusten toimintaan liittyi selvästi tällaisia piirteitä, ja toiminnan tämä luonne on entisestään selkiytynyt hätäkeskustoimintojen siirryttyä kaikilta osin valtion vastattavaksi. Taloudelliseksi toiminnaksi luonnehdittavissa oleva osuus hätäkeskusten toiminnasta on ollut sekä kunnallisissa että varsinkin valtion hätäkeskuksissa vähäistä. Hätäkeskuslailla toteutettu uudelleenorganisointi on myös merkinnyt muutosta toiminnan luonteessa siltä osin kuin henkilöstö uudessa organisaatiossa toimii aiempaa selkeämmin virkavastuulla valtion virkamiehen asemassa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kari Kitunen, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti ja Jukka Sippo. Esittelijä Kirsti Uusitalo (mietintö).

Esittelijän mietintö

Määräaikaisen vanhemman oikeussihteerin Uusitalon mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen lopputuloksen ja perustelujen kohtien 1 - 15 ja 19 osalta. Muilta osin mietintö kuului:

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut liikkeenluovutusdirektiivin soveltamista laajasti siten kuin Korkeimman oikeuden ratkaisun kohdissa 10 ja 11 on selostettu. Lisäksi tuomioistuin on kuitenkin määritellyt suppeasti palvelussuhteet, joissa on kysymys julkisen vallan käytöstä. Tämä määritelmä sisältää ainoastaan sellaiset palvelussuhteet, joihin liittyy suoraan tai välillisesti julkisen vallan käyttämistä, ja tehtäviä, joilla on tarkoitus suojata valtion ja muiden julkisyhteisöjen yleistä etua (esimerkiksi asia C-473/93, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Luxemburgin suurherttuakunta, kohta 48).

Käsillä olevaa tapausta voidaan arvioida siten kuin Korkeimman oikeuden ratkaisun kohdissa 12 - 15 on selostettu. Tämän lisäksi Korkein oikeus todennee seuraavaa.

Kunnallisten pelastus-, sosiaali- ja terveystoimea palvelleiden hätäkeskusten toiminnassa on vain vähäisessä määrin ollut suoraan tai välillisestikään kysymys julkisen vallan käyttämisestä siinä suppeassa mielessä kuin sanottua käsitettä on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännössä tulkittu. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida päätellä, ettei sanottu toiminta olisi soveltunut toteutettavaksi myös yksityisoikeudellisessa muodossa markkinoilla. Kunnallisten hätäkeskusten toiminnan siirtyminen valtion hätäkeskuksille hätäkeskuslaissa säädetyllä tavalla on siten voinut merkitä liikkeen luovutusta, jos toiminta on luovutuksen jälkeen jatkunut identiteetiltään samanlaisena.

Kunnallisten hätäkeskusten toiminta ei ole luovutuksen jälkeen säilynyt identiteetiltään samanlaisena, kun valtion hätäkeskusten organisointitapaa ja toimintaa voidaan kokonaisuutena arvioida Korkeimman oikeuden ratkaisun kohdassa 16 esitetyllä tavalla. Hätäkeskukset ovat siten hätäkeskuslailla toteutetun organisaatiouudistuksen jälkeen kiinteä osa julkisen vallan tosiasialliseen käyttämiseen liittyvää poliisin ja muiden viranomaisten viranomaistoimintaa.

Tämän vuoksi toiminnan uudelleenorganisointi on voitu toteuttaa hätäkeskuslaissa säädetyllä tavalla eikä valtion voida katsoa menetelleen liikkeen luovutusta koskevan pakottavan sääntelyn vastaisesti, kun se on jättänyt ottamatta A:n ja B:n palvelukseensa.

---

[SV]

En kommunal nödcentrals funktioner hade överförts på en statlig nödcentral som hade inrättats med stöd av lagen om nödcentraler. Detta var inte fråga om överlåtelse av en rörelse.

ArbetsavtalsL 1 kap 10 § 1 mom