Supreme Court allows recovery of 21 euro collection costs for collecting debts purchased from another trader.

Perintäyhtiö peri kuluttajalta toiselta elinkeinonharjoittajalta ostamiaan saatavia. Näiden saatavien perintään sovellettiin saatavien perinnästä annetun lain 5 §:n säännöstä maksuvaatimuksen esittämisestä ja 10 a §:n 1 momentin 2 kohdan säännöstä perintäkulujen enimmäismäärästä.

L saatavien perinnästä 5 §

L saatavien perinnästä 10 a §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

X Oy oli ostanut eräältä puhelinyhtiöltä yhteensä 105,87 euron määräiset laskusaatavat A:lta. Yhtiö oli saatavien perimiseksi lähettänyt A:lle saatavien perinnästä annetun lain (jäljempänä perintälaki) 5 §:n 1 momentin mukaisen maksuvaatimuksen.

Kanne ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

X Oy vaati kanteessaan A:n velvoittamista suorittamaan yhtiölle paitsi laskusaatavat, maksuvaatimuksen lähettämisestä aiheutuneina perintäkuluina 21 euroa.

A kiisti perintäkuluja koskevan vaatimuksen siltä osin kuin se ylitti viisi euroa. Perusteenaan A vetosi siihen, ettei hän ollut perintälain säännösten nojalla velvollinen suorittamaan perintäkuluina kirjallisen maksumuistutuksen lähettämisestä säädettyä viittä euroa enempää, koska yhtiö peri omia saataviaan. Perintälain 5 §:n säännös maksuvaatimuksen lähettämisestä ja 10 a §:n 1 momentin 2 kohdan säännös perintäkulujen 21 euron enimmäismäärästä koskivat ainoastaan perintätoimeksiantoja.

Käräjäoikeuden tuomio 10.1.2007

Asian on ratkaissut käräjätuomari Björn Hellman.

Helsingin hovioikeuden tuomio 19.3.2008

A valitti hovioikeuteen vaatien kanteen hylkäämistä siltä osin kuin hänet oli velvoitettu suorittamaan perintäkuluja enemmän kuin viisi euroa.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raija Karppinen ja Helena Sunila sekä viskaali Sanna Mänttäri.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin hänet oli velvoitettu suorittamaan perintäkuluja enemmän kuin viisi euroa.

X Oy vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Tausta ja kysymyksenasettelu

1. X Oy on ostanut eräältä puhelinyhtiöltä yhteensä 105,87 euron määräiset laskusaatavat A:lta. Yhtiö on saatavien perimiseksi lähettänyt A:lle perintälain 5 §:n 1 momentin mukaisen maksuvaatimuksen. A:n jätettyä saatavat maksamatta perintäyhtiö on käräjäoikeudessa nostamassaan kanteessa vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan sille paitsi sanotut saatavat, maksuvaatimuksen lähettämisestä aiheutuneina perintäkuluina 21 euroa.

2. A:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys perintäkulujen määrästä. Valituksessa on katsottu, että määrämuotoinen maksuvaatimus on perintälain 5 §:n mukaan lähetettävä ainoastaan toimeksiantoperinnässä ja että X Oy on lähettäessään A:lle maksuvaatimuksen omia saataviaan periessään aiheuttanut hänelle hyvän perintätavan vastaisesti tarpeettomia kuluja. Perintäkulujen enimmäismääränä on A:n mukaan tässä tapauksessa pidettävä maksuvaatimuksesta perintälain 10 a §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyn 21 euron sijasta maksumuistutuksen lähettämisestä saman momentin 1 kohdassa säädettyä viittä euroa.

Perintälain 5 §:n soveltaminen

3. Perintälain 5 §:n 1 momentin mukaan perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittavan on periessään kuluttajasaatavaa annettava tai lähetettävä velalliselle lainkohdassa säädetyt vähimmäistiedot sisältävä kirjallinen maksuvaatimus. Tätä velvollisuutta täydentävät sanotun lain 6 §:n ja 10 §:n 2 momentin säännökset. Lain 6 §:n mukaan perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittava ei saa pääsääntöisesti vaatia kuluttajasaatavasta maksua tuomioistuimessa ennen kuin 5 §:ssä tarkoitettu kirjallinen maksuvaatimus on lähetetty. Lain 10 §:n 2 momentin mukaan velallinen ei ole velvollinen korvaamaan perintäkuluja, jos perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittava ei ole esittänyt 5 §:n mukaista maksuvaatimusta.

4. Sanottujen säännösten sanamuodosta ei käy nimenomaisesti ilmi, että niiden soveltaminen olisi rajattu perintätoimeksiantojen hoitamiseen. Perintälain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on kuitenkin todettu, että lain 5 § koskee vain ammattimaista perintätoimeksiantojen hoitamista ja ettei sitä sovelleta velkojan periessä omia saataviaan, vaikka velkojan perintätoiminta olisikin jatkuvaa (HE 199/1996 vp s. 13). Esitöissä ei ole otettu kantaa nyt käsillä olevan kaltaiseen tilanteeseen, jossa perintäyhtiö perii saatavia, jotka se on ostanut alkuperäiseltä velkojalta perintätarkoituksessa.

5. Korkein oikeus toteaa, että velvollisuus määrämuotoisen maksuvaatimuksen esittämiseen on säädetty velallisen suojaksi. Maksuvaatimusta koskevien lainkohtien säätämisen tarkoituksena on ollut turvata hyvän perintätavan noudattaminen erityisesti ammattimaisessa perintätoiminnassa varmistamalla, että velallinen saa perinnän yhteydessä riittävästi tietoja saatavasta ja oikeusasemastaan (HE 199/1996 vp s. 7 ja 13).

6. Säännösten tarkoitus puoltaa tulkintaa, jonka mukaan 5 §:ssä säädetty velvollisuus määrämuotoisen maksuvaatimuksen lähettämiseen koskee myös perintätarkoituksessa ostettujen saatavien ammattimaista perintää. Muussa tapauksessa velallisen eduksi säädetty suoja jäisi tällaisessa tilanteessa puutteelliseksi. Mainittu tulkinta on myös yhdenmukainen perintätoiminnan luvanvaraisuudesta annetun lain 1 §:ssä säädetyn perintätoiminnan määritelmän kanssa, jossa perintään toisen lukuun on rinnastettu myös omien saatavien perintä tapauksissa, joissa on ilmeistä, että saatavat on otettu vastaan yksinomaan perintätarkoituksessa.

7. Edellä lausutut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että perintälain 5 §:ssä säädetty velvollisuus määrämuotoisen maksuvaatimuksen lähettämiseen koskee myös nyt käsillä olevaa tilannetta, jossa perintäyhtiö on perinyt kuluttajalta perintätarkoituksessa ostamiaan saatavia. X Oy on siten ollut perintälain 5 §:n nojalla velvollinen lähettämään A:lle sanotussa lainkohdassa tarkoitetun maksuvaatimuksen.

Perintäkuluja koskevat säännökset

8. Perintälain 10 §:n 1 momentin mukaan velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut riippumatta siitä, periikö saatavaa velkoja itse vai toimeksisaaja velkojan lukuun. Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon saatavan suuruus, suoritettu työmäärä, perintätehtävän tarkoituksenmukainen suoritustapa ja muut seikat. Pykälän 2 momentin mukaan velallinen ei kuitenkaan ole velvollinen korvaamaan perintäkuluja, jos velkoja tai toimeksisaaja on menetellyt 4 §:ssä säädetyn hyvän perintätavan vastaisesti tai jos perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittava ei ole täyttänyt 5 §:n mukaista velvoitetta, paitsi jos menettelyn moitittavuutta tai laiminlyöntiä voidaan pitää vähäisenä. Hyvän perintätavan vastaista on lain 4 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan muun muassa tarpeettomien kulujen aiheuttaminen velalliselle.

9. Perintälain 10 a §:ssä on säädetty kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismääristä. Pykälän 1 momentin mukaan kuluttajasaatavaa perittäessä velalliselta saa vaatia kirjallisesta maksumuistutuksesta enintään viisi euroa (1 kohta) ja 5 §:ssä tarkoitetusta maksuvaatimuksesta enintään 21 euroa, jos saatavan pääoma on 250 euroa tai vähemmän (2 kohta).

Johtopäätös perintäkulujen määrästä tässä asiassa

10. X Oy on lähettänyt A:lle perintälain 5 §:n mukaisen kirjallisen maksuvaatimuksen, mitä saatavien periminen on lain mukaan edellyttänyt ja mitä ei siten voida pitää hyvän perintätavan vastaisena. A on näin ollen lain 10 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan X Oy:lle maksuvaatimuksen lähettämisestä aiheutuneet kohtuulliset perintäkulut, joiden enimmäismäärä on 10 a§:n 1 momentin 2 kohdassa säädetty 21 euroa. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden johdosta mainitun enimmäismäärän mukaisia perintäkuluja olisi tässä tapauksessa pidettävä kohtuuttomina. A on siten velvollinen korvaamaan X Oy:n perintäkulut 21 eurolla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Pasi Aarnio, Hannu Rajalahti, Marjut Jokela ja Jukka Sippo. Esittelijä Paula Helin.

---

[SV]

Ett inkassobolag drev in fordringar hos en konsument, vilka bolaget hade köpt av en annan näringsidkare. På indrivningen av dessa fordringar tillämpades vad som i 5 § lagen om indrivning av fordringar föreskrivs om skyldigheten att sända betalningskrav och vad som i 10 a § 1 mom. 2 punkten föreskrivs om maximibelopp för indrivningskostnader.

L om indrivning av fordringar 5 §, 10 a §