Supreme Court allows tax authority to appeal debt restructuring court decision regarding tax deductions.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland allowed the tax authority to appeal the district court's decision confirming a debt restructuring plan. The tax authority argued that tax deductions included in the plan were not restructure-eligible debts under the Enterprise Restructuring Act. The court held that the tax authority's claim regarding the legal classification of the debt was a substantive legal dispute, not a procedural objection to the plan's approval. Consequently, the authority retained the right to challenge the court's ruling on the debt's treatment despite not voting on the plan.
Legislator headnote
AI generatedYrityssaneerauslain 75 § 1 mom; Yrityssaneerauslain 96 § 1 mom: A creditor has the right to appeal a district court decision on the treatment of a claim in a debt restructuring if the claim involves a substantive legal dispute, even if the creditor did not vote on the restructuring plan.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Saneerausohjelmaehdotuksen laatineelle selvittäjälle tekemässään väitteessä velkoja oli katsonut, että eräisiin velkojan saataviin ei lain mukaan voitu kohdistaa velkajärjestelyä. Velkoja ei ollut äänestänyt ohjelmaehdotuksesta, jonka käräjäoikeus oli vahvistanut saneerausohjelmaksi selvittäjän ehdotuksen mukaisena. Koska velkojan väite koski oikeudellista erimielisyyttä saatavan käsittelystä velkajärjestelyssä, velkojalla oli oikeus valittaa käräjäoikeuden päätöksestä. Ks. KKO:1995:70
YSL 18 § 2 mom
YSL 74 §
YSL 75 §
YSL 96 § 1 mom
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Asian aikaisempi käsittely Espoon käräjäoikeudessa
Käräjäoikeus aloitti Kuljetus Grasshopper Oy:tä koskevan yrityssaneerausmenettelyn 13.7.2005. Käräjäoikeus päätti 20.3.2006, että selvittäjän laatimaan saneerausohjelmaehdotukseen sisältyviä saatavia koskevat riitautukset oli esitettävä selvittäjälle kirjallisella väitteellä 20.4.2006 mennessä.
Uudenmaan verovirasto (verovirasto) toimitti selvittäjälle 20.4.2006 väitteen, jonka mukaan saneerausohjelmaehdotukseen merkitty veroviraston saatava oli määrältään virheellinen, koska siihen sisältyivät ennakonpidätysvelat kolmelta kuukaudelta ennen saneerausmenettelyn alkamista eli ajalta 13.4. - 12.7.2005. Yrityksen saneerauksesta annetun lain (yrityssaneerauslaki) 18 §:n 2 momentin mukaan velallisen oli sanotun lain 17 §:ssä säädetyn maksukiellon estämättä maksettava työntekijöiden palkat menettelyn alkamista edeltäneiltä kolmelta kuukaudelta. Koska ennakonpidätys oli osa työntekijän palkkaa, mainittu poikkeus koski myös sitä.
Maksamatta olleet ennakonpidätykset mainitulta ajalta eivät olleet sellaista saneerausvelkaa, johon voitaisiin soveltaa yrityssaneerauslain mukaisia velkajärjestelyjä. Väitteessä tarkoitettujen ennakonpidätysten määrä 13.7.2005 kertyneine viivästysseuraamuksineen oli 35 524,27 euroa, minkä määrän verovirasto vaati poistettavaksi saneerausohjelmaehdotuksesta.
Selvittäjä ei muuttanut saneerausohjelmaehdotustaan veroviraston väitteessä vaadituin tavoin. Lopullisen saneerausohjelmaehdotuksen kohdassa 2.2.4 selvittäjä ilmoitti, että hänen käsityksensä mukaan yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetty poikkeus maksukiellosta ei koskenut ennen saneerausmenettelyn aloittamista maksettuihin palkkoihin sisältyneitä ennakonpidätyksiä. Perusteluinaan selvittäjä viittasi ratkaisuihin KKO 1995:127 ja KKO 2003:10.
Käräjäoikeus määräsi päätöksellään 11.7.2006, että äänivaltaisten velkojien oli ilmoitettava käräjäoikeudelle kirjallisesti hyväksyvä tai hylkäävä kantansa eli äänestyslausumansa ohjelmaehdotukseen 11.8.2006 mennessä. Verovirasto ei antanut äänestyslausumaa.
Käräjäoikeuden päätös 29.9.2006
Käräjäoikeus totesi, että velkojat olivat sekä esinevakuusvelkojien velkojaryhmissä että tavallisten saneerausvelkojien velkojaryhmissä äänestäneet saneerausohjelmaehdotuksen hyväksymisen puolesta. Estettä ohjelman vahvistamiselle tai yrityssaneerauslain 55 §:n mukaista perustetta ohjelman vahvistamatta jättämiselle ei ollut. Saneerausohjelma voitiin siten vahvistaa yrityssaneerauslain 51 §:n nojalla.
Käräjäoikeus vahvisti selvittäjän laatiman saneerausohjelmaehdotuksen noudatettavaksi Kuljetus Grasshopper Oy:n saneerausohjelmana.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Sinikka Kannisto.
Helsingin hovioikeuden päätös 25.1.2007
Verovirasto valitti hovioikeuteen vaatien, että saneerausohjelma jätetään vahvistamatta siltä osin kuin veroviraston väitteessä tarkoitettuihin ennakonpidätyssaataviin oli kohdistettu velkajärjestely.
Päätöksessään hovioikeus totesi, että yrityssaneerauslain 96 §:n 1 momentin mukaan päätökseen, jolla saneerausohjelma on vahvistettu, saa hakea muutosta. Oikeuskirjallisuudessa esitetyn mukaan saneerausohjelman vahvistamispäätöksen osalta voi menestyä sellaisen velkojan muutoksenhaku, joka on äänestänyt ohjelman vahvistamista vastaan. Velkajärjestelyjen sisältö tuli tuomioistuimen tutkittavaksi vain ohjelmaa vastaan äänestäneiden velkojien osalta. Tätä tuki myös ennakkoratkaisu KKO 1995:70, jossa lopullisesta saneerausohjelmaehdotuksesta äänestämästä pidättyneen velkojan oli katsottu menettäneen oikeutensa valittaa käräjäoikeuden päätöksestä, jolla saneerausohjelma oli vahvistettu.
Selvittäjän laatiman äänestysselvityksen mukaan hylkääviä äänestyslausumia ei ollut annettu, eikä verovirasto ollut antanut äänestyslausumaa. Koska verovirasto ei ollut äänestänyt ohjelmaehdotuksen hyväksymistä vastaan, se oli menettänyt puhevaltansa, eikä sillä ollut oikeutta hakea muutosta käräjäoikeuden päätökseen valituksessa mainituilla perusteilla.
Hovioikeus jätti valituksen tutkimatta.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Uoti, Esa Vuorenalho ja Hannele Piisi, joka myös esitteli asian.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Verovirastolle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan verovirasto vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi.
Kuljetus Grasshopper Oy vastasi valitukseen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa
1. Verovirasto on selvittäjälle tekemässään yrityssaneerauslain 74 §:n 1 momentin mukaisessa väitteessä katsonut, että väitteessä yksilöity ennakonpidätyssaatava ei lain mukaan kuulu saneerausohjelmassa järjesteltäviin velkoihin. Väitteessä on vaadittu sanotun saatavan poistamista selvittäjän laatimasta saneerausohjelmaehdotuksesta. Verovirasto ei ole äänestänyt ohjelmaehdotuksesta, joka on käräjäoikeuden päätöksellä vahvistettu saneerausohjelmaksi selvittäjän ehdotuksen mukaisena.
2. Asiassa on kysymys siitä, onko verovirasto menettänyt oikeutensa valittaa käräjäoikeuden päätöksestä sen vuoksi, että verovirasto ei ollut antanut äänestyslausumaa saneerausohjelmaehdotuksesta.
Veroviraston valitusoikeus
3. Saneerausohjelmaehdotuksen käsittelyssä tuomioistuin tutkii, täyttyvätkö saneerausohjelman vahvistamisen edellytykset ja onko ohjelman vahvistamiselle edellytysten täyttymisestä huolimatta laissa säädettyjä esteitä. Jos ohjelmaehdotuksessa tarkoitetuista saatavista on tehty yrityssaneerauslain 74 §:n 1 momentin mukaisia väitteitä, tuomioistuimen on ohjelmaehdotusta käsitellessään päätettävä myös siitä, miten väitteet käsitellään ja ratkaistaan.
4. Yrityssaneerauslain 75 §:n 1 momentin mukaan saatavia koskevat väitteet käsitellään ja asia ratkaistaan ohjelmaehdotuksen käsittelyn yhteydessä, jos se vaadittava todistelu ja muut seikat huomioon ottaen on mahdollista aiheuttamatta olennaista viivästystä tai muuta haittaa saneerausmenettelylle. Jos väitettä ei voida ratkaista sanotuin tavoin, tuomioistuimen on saman pykälän 2 momentin mukaan osoitettava se osapuoli, jolla on asiassa näyttövelvollisuus, määräajassa saattamaan asia tutkittavaksi eri oikeudenkäynnissä.
6. Korkein oikeus toteaa, että veroviraston esittämä väite koskee saatavan vahvistamista yrityssaneerausmenettelyssä. Kysymys ei ole saneerausohjelman vahvistamisen edellytyksistä tai esteistä. Se, että väitteeseen annettava ratkaisu vaikuttaa ohjelmaehdotuksen mukaisen velkajärjestelyn kohdentumiseen, ei merkitse kannanottoa saneerausohjelman vahvistamisen edellytyksiin.
7. Väitteessään verovirasto ei ole kiistänyt saneerausohjelmaehdotukseen merkityn saatavansa perustetta eikä määrää, jotka ovat asiassa riidattomat. Väite sisältää saatavaa koskevan oikeudellisen väitteen, jonka mukaan yrityssaneerauslain 18 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetty poikkeus maksukiellosta koskee myös veroviraston ennakonpidätyssaatavaa. Tällainen väite on ratkaistava yrityssaneerauslain 75 §:n 1 momentin mukaisesti eli ohjelmaehdotuksen käsittelyn yhteydessä.
8. Käräjäoikeus on vahvistanut selvittäjän laatiman lopullisen saneerausohjelmaehdotuksen noudatettavaksi saneerausohjelmana. Lopullisessa ohjelmaehdotuksessaan selvittäjä on perustellut, miksi hän on katsonut veroviraston saatavan kuuluvan ohjelmassa järjesteltäviin saneerausvelkoihin. Näin ollen käräjäoikeuden päätös on merkinnyt sitä, että veroviraston saatava on vahvistettu ohjelmaehdotuksen käsittelyn yhteydessä selvittäjän ehdotuksen mukaisena.
9. Käräjäoikeuden ratkaisu on ollut sanotuilta osin veroviraston esittämän väitteen vastainen. Saneerausmenettelyssä huomioon otettavien saatavien vahvistamista koskeva erimielisyys ei kuulu asioihin, joista velkojat päättävät äänestämällä. Verovirastolla on siten oikeus valittaa käräjäoikeuden ratkaisusta, vaikkei verovirasto ole osallistunut saneerausohjelmaehdotusta koskeneeseen äänestykseen.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas, Eeva Vuori, Juha Häyhä ja Marjut Jokela. Esittelijä Tuomas Hupli.
---
[SV]
I en invändning framförd till en utredare som hade gjort upp ett förslag till saneringsprogram hade en borgenär ansett att vissa av borgenärens fordringar inte enligt lag kunde vara föremål för skuldsanering. Borgenären hade inte röstat om utkastet till program, vilket tingsrätten hade fastställt som saneringsprogram enligt utredarens förslag. Eftersom borgenärens invändning gällde juridisk oenighet om hur fordran skulle behandlas i skuldsaneringen, hade borgenären rätt att överklaga tingsrättens beslut. Se KKO:1995:70
L om företagssanering 18 § 2 mom
L om företagssanering 74 §
L om företagssanering 75 §
L om företagssanering 96 § 1 mom