Supreme Court rules accident during shopping for disabled ward counts as work injury under caregiver duties.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court allowed the claimant's appeal, overturning the insurance company's refusal to pay work injury benefits. The court found that the claimant, acting as a full-time caregiver for a severely disabled person, was performing duties that included managing the ward's shopping needs. Consequently, the accident occurring while purchasing newspapers was deemed to have happened in work-related circumstances. The decision emphasizes that caregiver tasks must be evaluated individually to account for the ward's specific needs.
Legislator headnote
AI generatedSosiaalihuoltolain 27 c § 2 mom; TapVakL 4 § 1 mom 1 kohta: The Supreme Court established that tasks performed by a caregiver to meet the individual needs of a severely disabled ward, such as shopping, constitute work duties for the purpose of work injury coverage.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A oli toiminut vaikeavammaisen B:n omaishoitajana ympärivuorokautisesti. A oli hakiessaan B:lle kaupasta iltapäivälehtiä kaatunut ja loukannut polvensa. Omaishoitotyöstä A:n kanssa sopimuksen tehnyt kaupunki oli vakuuttanut A:n omaishoitotyössä ottamalla hänelle tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 momentissa tarkoitetun vakuutuksen.
Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla A:n tapaturman katsottiin sattuneen hänen omaishoitajan tehtävässään.
TapVakL 4 § 1 mom 1 kohta
TapVakL 57 § 1 mom
SosiaalihuoltoL 27 c § 2 mom (1134/2001)
Asian aikaisempi käsittely
Asian tausta
A oli 1.2.2001 lähtien toiminut vaikeavammaisen B:n omaishoitajana ympärivuorokautisesti. Koska B:n kävelykyky oli merkittävästi rajoittunut, A oli muun ohella käynyt B:n puolesta ostoksilla. B oli halunnut päivittäin luettavakseen iltapäivälehdet. A oli 12.6.2004 ollessaan kaupassa ostamassa B:lle iltapäivälehtiä kaatunut seurauksin, että hänen polvensa oli vahingoittunut. A oli kuulunut edellä mainitun tapaturman sattumisen aikaan Helsingin kaupungin Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjolasta omaishoitotyötä varten ottaman tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 mom:n mukaisen vakuutuksen piiriin.
Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjolan päätös 4.3.2005
Vakuutusyhtiö ei maksanut A:lle tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta, koska se katsoi, että kauppamatkalla sattunut tapaturma ei ollut tapahtunut varsinaisessa omaishoitajan hoitotyössä. Kyse oli ollut ensisijaisesti normaaleihin kotitalouden päivittäisiin toimiin kuuluvan asian hoitamisesta. Tapaturman ei näin ollen voitu katsoa kohdanneen A:ta työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa.
Tapaturmalautakunnan päätös 31.8.2005
A haki muutosta tapaturmalautakunnalta. Tapaturmalautakunta katsoi päätöksessään, että kauppamatkalla A:ta kohdannut tapaturma ei ollut sattunut hänen varsinaisessa omaishoitajan hoitotyössään. Kyse oli ensisijaisesti ollut normaaleihin kotitalouden päivittäisiin toimiin kuuluvan asian hoitamisesta siitä huolimatta, että B:n sairauden vuoksi A huolehti tämän asioista. Tapaturman ei voitu katsoa kohdanneen A:ta työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa ja näin ollen tapaturmavakuutuslain mukaisia korvauksia ei tullut maksettavaksi.
Vakuutusoikeuden päätös 23.1.2007
Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, kumosi tapaturmalautakunnan päätöksen. Vakuutusoikeus totesi, että ottaen huomioon omaishoidon laajuus A:n omaishoitajan tehtäviin voitiin katsoa kuuluvan myös hoidettavan kauppa-asioista huolehtiminen muun hoitotyön ohella. Tällä perusteella vakuutusoikeus katsoi, että tapaturma oli sattunut työstä johtuvissa olosuhteissa hoidettavan asioilla.
Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Raija Valli, Eeva Wahlberg, Tarja Rantahäli, Minna Etu-Seppälä (eri mieltä) ja Leena Salminen. Esittelijä Tarja Rantahäli.
Eri mieltä ollut jäsen Etu-Seppälä katsoi, että valitus tuli hylätä tapaturmalautakunnan päätöksessä mainituin perustein.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjolalle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan vakuutusyhtiö vaati, että vakuutusoikeuden päätös kumotaan kokonaisuudessaan ja asia jätetään yhtiön 4.3.2005 antaman päätöksen, jonka tapaturmalautakunta on vahvistanut, varaan.
A ei antanut häneltä pyydettyä vastausta.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
1. A on asunut samassa taloudessa vaikeavammaisen B:n kanssa toimien ympärivuorokautisesti tämän omaishoitajana. Koska B:n kävelykyky on merkittävästi rajoittunut, A on muun ohella käynyt kaupassa ostoksilla hänen puolestaan. A on 12.6.2004 vahingoittunut tapaturmaisesti kauppamatkalla ollessaan ostamassa iltapäivälehtiä, joita A kertomansa mukaan oli hankkinut B:lle tämän pyynnöstä ja virkistykseksi.
2. Sosiaalihuoltolain tuolloin voimassa olleen 27 c §:n 2 momentin (1134/2001) mukaan omaishoidon tuesta hoitajan kanssa sopimuksen tehneen kunnan oli otettava tapaturmavakuutuslain (608/1948) 57 §:n 1 momentin mukainen vakuutus hoitajalle. Vastaava säännös on nykyään voimassa omaishoidon tuesta annetun lain 10 §:n 3 momentissa (937/2005). Lain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 153/2001 vp s. 4) käy ilmi, että omaishoitajan tapaturmasuoja on tarkoitettu yhtä laajaksi kuin pakolliseen vakuutukseen perustuva tapaturmasuoja.
3. Tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin mukaan työtapaturmalla tarkoitetaan tapaturmaa, joka aiheuttaen vamman tai sairauden on kohdannut työntekijää muun muassa 1) työssä tai 2) työstä johtuvissa olosuhteissa a) työpaikalla tai työpaikkaan kuuluvalla alueella, b) matkalla asunnosta työpaikalle tai päin vastoin taikka c) hänen ollessaan työnantajansa asioilla. Asiassa on ratkaistavana, onko A:lle 12.6.2004 sattunut tapaturma kohdannut häntä sanotun säännöksen edellytykset täyttävässä omaishoitajan tehtävässä tai omaishoitajan tehtävästä johtuvissa olosuhteissa.
4. Sosiaalihuoltolain 27 a §:n 1 momentin (1365/1992) mukaan omaishoidon tukea maksetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön kotona tapahtuvan hoidon tai muun huolenpidon turvaamiseksi. Omaishoidon tuesta annetun lain 2 §:n 1 kohdassa on vastaavanlainen omaishoidon määritelmä. Laissa ei kuitenkaan ole määritelty sitä, mitä tehtäviä omaishoidon piiriin voi kuulua. Jotta hoidettavan alentuneesta toimintakyvystä johtuva yksilöllinen avun tarve tulee huomioon otetuksi, on perusteltua, että arvio tehdään kussakin tapauksessa erikseen ja hoidettavan etua silmällä pitäen.
5. A on huolehtinut vaikeavammaisen ja liikuntarajoitteisen B:n kauppa-asioista. Kuten vakuutusoikeuden päätöksessä on lausuttu, A:n omaishoitajan tehtäviin voidaan katsoa kuuluvan myös B:n kauppa-asioista huolehtimisen muun hoitotyön ohella. Nyt kyseessä olevan A:n kauppamatkan tarkoituksena on ollut lehtien hakeminen B:n virkistykseksi. Edellä kohdassa 4 lausutun perusteella ja siten B:n yksilölliset tarpeet huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että myös tämä toimi on kuulunut A:n omaishoitajan tehtäviin. Tapaturma kauppamatkalla 12.6.2004 on näin ollen kohdannut A:ta tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa asetetut edellytykset täyttävässä omaishoitajan tehtävässä.
Päätöslauselma
Vakuutusoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti ja Timo Esko. Esittelijä Johanna Palovaara.
---
[SV]
A hade dygnet runt varit närståendevårdare för B, som var svårt handikappad. A hade på vägen för att i en affär köpa kvällstidningar åt B ramlat och skadat sitt knä. Den stad som hade ingått avtal med A om närståendevården hade försäkrat A med tanke på arbetet genom att teckna en försäkring enligt 57 § 1 mom. lagen om olycksfallsförsäkring.
På de grunder som framgår av beslutet ansåg Högsta domstolen att olycksfallet hade inträffat medan A utförde arbete som närståendevårdare.
L om olycksfallsförsäkring 4 § 1 mom 1 punkten
L om olycksfallsförsäkring 57 § 1 mom
SocialvårdsL 27 c § 2 mom (1134/2001)