Supreme Court reduces aggravated doping charge to standard doping due to insufficient quantity and profit evidence.

A:n hallussa oli ollut anabolisia steroideja ja testosteronia yhteensä 2 313 tablettia ja 34 ampullia. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että A oli pitänyt hallussaan dopingaineita todennäköisesti tarkoituksenaan levittää niitä laittomasti. Asiassa ei kuitenkaan katsottu, että rikoksen kohteena olisi ollut huomattavan suuri määrä dopingainetta tai että A olisi tavoitellut rikoksella huomattavaa taloudellista hyötyä. A:n syyksi luettiin törkeän dopingrikoksen asemesta dopingrikos.

RL 44 luku 6 § 2 mom

RL 44 luku 7 § 1 kohta

RL 44 luku 7 § 2 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte Helsingin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä dopingrikoksesta (syytekohta 3). Syytteen mukaan A oli pitänyt laittomasti hallussaan kaikkiaan 1 735 kappaletta metandienonia sisältäviä tabletteja ja kahta kappaletta (20 millilitraa) metandienonia sisältäviä ampulleja, 346 kappaletta stanatsolia sisältäviä tabletteja, 60 kappaletta testosteronia sisältäviä tabletteja ja seitsemää kappaletta (yhdeksän millilitraa) testosteronia sisältäviä ampulleja, 166 kappaletta metyylitestosteronia sisältäviä tabletteja sekä 25 kappaletta (74 millilitraa) nandrolonia sisältäviä ampulleja. A oli pitänyt tabletteja ja ampulleja hallussaan todennäköisesti tarkoituksenaan levittää niitä laittomasti. Teon kohteena oli ollut huomattavan suuri määrä dopingaineita ja teolla oli tavoiteltua huomattavaa taloudellista hyötyä. Syytteen mukaan tekoa oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Käräjäoikeuden tuomio 23.3.2005

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A:n hallussa oli ollut kaikkiaan syytteessä mainitut 2 313 tablettia ja yhteensä 34 ampullia, jotka oli luokiteltu dopingaineiksi. Käräjäoikeus katsoi tablettien ja ampullien lukumäärän, kirjallisina todisteina esitettyjen kalenteri- ja muiden muistiinpanomerkintöjen sekä A:n alhaisen tulotason perusteella selvitetyksi, että kysymys oli ollut todennäköisestä levittämistarkoituksesta. Tässä arvioinnissa oli otettu huomioon myös A:n kertoma vuosikausia jatkunut oma dopingaineiden käyttö sekä dopingaineiden pitoisuuksista esitetty selvitys. Johtopäätöstä ei muuttanut myöskään muu asiassa annettu selvitys dopingaineiden käytöstä.

Käräjäoikeus lausui edelleen, että dopingrikosten säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä oli todettu, että huomattavan suuri määrä dopingainetta olisi kysymyksessä esimerkiksi silloin, kun ainetta riittäisi myytäväksi 10 henkilölle muutaman kuukauden käyttöä varten. Lääketieteellisessä asiantuntijalausunnossa huomattavan suurena määränä oli pidetty noin 3 000 tablettia tai yli 100 lääkeampullia. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa tabletteja olisi riittänyt yhden henkilön ei-lääketieteelliseen käyttöön noin 15 kuukaudeksi ja ampulleja noin seitsemäksi kuukaudeksi eli kaikkiaan 22 kuukaudeksi ja näin ollen siis 10 henkilölle noin kahden kuukauden ajaksi. Kysymyksessä oli siten huomattavan suuri määrä dopingainetta.

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen törkeään dopingrikokseen ja tuomitsi hänet siitä ja huumausainerikoksesta sekä eräistä muista rikoksista yhteiseen 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Raili Heinonen ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 28.4.2006

A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä. Toissijaisesti A katsoi, että kysymys oli korkeintaan dopingrikoksesta, ja vaati, että syyte enemmälti hylätään.

Hovioikeus totesi, että A:n hallussa oli ollut dopingaineita 2 313 tablettia ja 34 ampullia, joissa oli ollut yhteensä 22 015 milligrammaa dopingainetta. Hovioikeus katsoi samalla tavoin kuin käräjäoikeus, ettei kysymyksessä oleva dopingainemäärä ollut voinut olla tarkoitettu A:n omaan käyttöön. Hovioikeus totesi, että dopingainemäärä oli ollut niin suuri, että A:n oli katsottava pitäneen dopingainetta hallussaan todennäköisesti tarkoituksenaan levittää sitä laittomasti.

Arvioidessaan sitä, oliko kysymys rikoslain 44 luvun 7 §:ssä tarkoitetusta huomattavan suuresta määrästä dopingainetta, hovioikeus totesi, että dopingrikoksissa oli selkeintä antaa merkitystä tablettien tai ampullien kappalemäärille. Hovioikeus arvioi, samalla tavoin kuin käräjäoikeus, että A:n hallussa olleet 2 313 tablettia riittäisivät ei-lääketieteellisessä käytössä yhdelle henkilölle yli 15 kuukaudeksi ja 34 ampullia lähes seitsemäksi kuukaudeksi. Näin ollen tämä määrä olisi riittänyt kymmenelle hengelle yli kahdeksi kuukaudeksi. A:n hallussa oli ollut siten huomattavan suuri määrä dopingainetta. Hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen törkeään dopingrikokseen.

Hovioikeus katsoi kuitenkin, että tuomittu rangaistus oli liian ankara ja alensi rangaistuksen 1 vuodeksi 4 kuukaudeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iiro Kartano, Martti Harsia ja Elina Setälä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati, että syyte törkeästä dopingrikoksesta hylätään ja että hänen katsotaan syyllistyneen laittomaan tuontitavaraan ryhtymiseen tai korkeintaan dopingrikokseen sekä että rangaistusta vastaavasti alennetaan.

Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Välitoimenpide

Korkein oikeus pyysi asiassa Kansanterveyslaitokselta ja Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitokselta lausunnot siitä, minkälaista kysymyksessä olevien dopingaineiden tyypillinen ei-lääketieteellinen käyttö oli sekä kuinka suuria määriä niitä käytettiin esimerkiksi kuukausittain tai puolessa vuodessa tai käytettiinkö dopingaineita jonkinlaisissa jaksoissa. Jos dopingaineita käytettiin jaksoissa, lausuntoa pyydettiin siitä, kuinka pitkä tällainen jakso yleensä oli sekä miten dopingaineiden käyttö jakson aikana vaihteli ja minkälainen tauko tällaisen jakson jälkeen tyypillisesti seurasi. Edelleen pyydettiin lausumaan siitä, minkälaisia keskimääräisiä tabletti- tai ampullimääriä tällaisen jakson aikana käytettiin ja miten tablettien ja ampullien käyttö erosi toisistaan.

Kansanterveyslaitos toimitti pyydetyn lausunnon. Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitos ilmoitti, ettei sillä ollut mahdollisuutta lausunnon antamiseen. Syyttäjä ja A antoivat heiltä lausuntojen johdosta pyydetyt lausumat.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A on pitänyt hallussaan rikoslain 44 luvun 16 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja dopingaineita yhteensä 2 313 tablettia ja 34 ampullia.

2. Rikoslain 44 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan dopingrikoksesta tuomitaan myös se, joka pitää hallussaan dopingainetta todennäköisesti tarkoituksenaan levittää sitä laittomasti. Pelkkää dopingaineiden käyttöä tai dopingaineiden hallussapitoa ilman sanottua tarkoitusta ei 6 §:ssä ole säädetty rangaistavaksi. Saman luvun 7 §:n 1 ja 2 kohtien mukaan törkeästä dopingrikoksesta on kysymys, jos dopingrikoksessa rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä dopingainetta tai tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja dopingrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

3. Korkeimmassa oikeudessa on ensiksi kysymys siitä, onko A pitänyt hallussaan dopingaineita vain omaa käyttöään varten vai todennäköisesti tarkoituksenaan levittää niitä laittomasti. Jos katsotaan, että hän on pitänyt hallussaan aineita mainitussa levittämistarkoituksessa, kysymys on myös siitä, onko rikoksen kohteena ollut huomattavan suuri määrä dopingainetta tai onko A tavoitellut rikoksella huomattavaa taloudellista hyötyä.

Todennäköisen levittämistarkoituksen arvioinnin perusteista

4. Kun dopingainetta tavataan sellaisen henkilön hallusta, joka on itse aineiden käyttäjä, keskeisin peruste levittämistarkoitusta arvioitaessa on hallussapidetyn dopingaineen määrä. Levittämistarkoitus voi kuitenkin olla pääteltävissä myös muista seikoista kuten siitä, millaisissa pakkauksissa dopingaineet ovat olleet, missä yhteydessä henkilön hallusta on tavattu dopingaineita ja onko hänen hallustaan löydetty levittämiseen viittaavia tietoja, kuten henkilöiden nimiä tai yhteystietoja sisältäviä luetteloita tai dopingaineiden hintatietoja.

5. Arvioitaessa hallussapidettyjen dopingaineiden määrän perusteella sitä, onko kysymyksessä ollut todennäköisesti aineiden levittämistarkoitus, voidaan rajana pitää sellaista ainemäärää, joka lääketieteellisen tietämyksen mukaan riittäisi lyhyehkön ajan kuluessa muidenkin henkilöiden käyttöön kuin omaan käyttöön. Myös dopingrikosten säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 17/2001 vp s. 41 ja 42) on rajaa määritelty tämän suuntaisesti. Tämän arvion tekemiseksi on olennaista tietää, miten ja millaisia määriä dopingaineita yleensä käytetään muussa kuin lääketieteellisessä käytössä.

Kansanterveyslaitoksen lausunto ja muut väärinkäytöstä esitetyt asiantuntija-arviot

Korkeimman oikeuden johtopäätös

9. Saadun selvityksen perusteella yhden käyttöjakson tyypillisenä pituutena voidaan pitää noin kahden kuukauden aktiivista dopingaineiden käyttöä ja tätä seuraavaa noin kahden kuukauden taukoa eli noin neljän kuukauden ajanjaksoa. Käyttökelpoisin tapa arvioida käyttöjaksossa kulutettavan dopingaineen määrää on perustaa arvio tablettien kappalemääriin tai ampullien tilavuuteen millilitroina. Tasaisen käytön ja jaksottaisen käytön eron tasoittumisen johdosta käyttöjakson ainetarvetta voidaan käyttää myös arvioitaessa tasaisen väärinkäytön ainekulutusta noin neljän kuukauden aikana. Yksinomaan vaikuttavan aineen yhteismäärään perustuva laskentatapa ei saadun selvityksen mukaan ole luotettava erityisesti tilanteissa, joissa teon kohteena on huomattava määrä steroidiampulleja, koska tällöin vaikuttavaa ainetta tarvitaan vähemmän kuin tablettien kohdalla.

10. Lausuntojen mukaan anabolisten steroidien keskimääräisen väärinkäyttömäärän arvion pohjana on muiden kuin testosteronitablettien osalta 10 tablettia vuorokaudessa ja testosteronitablettien osalta 30 tablettia vuorokaudessa. Ampullimuotoisten anabolisten lääkeaineiden osalta keskimääräinen väärinkäyttömäärä on noin 1 millilitra joka toinen vuorokausi. Yhden jakson aikana käytetään näin ollen keskimäärin noin 600 tablettia muita anabolisia steroideja kuin testosteronia tai noin 1 800 testosteronitablettia tai noin 30 millilitraa ampullimuotoisia anabolisia steroideja.

Levittämistarkoitus tässä tapauksessa

11. A on pitänyt hallussaan ampulleina testosteronia ja anabolisia steroideja yhteensä 103 millilitraa. Laskennallisesti tämä määrä riittää väärinkäytettynä keskimäärin noin 206 vuorokaudeksi. Hän on pitänyt hallussaan synteettisiä anabolisia steroideja yhteensä 2 253 tablettia, mikä määrä riittää väärinkäytössä noin 225 vuorokaudeksi. Testosteronitabletteja hänellä on ollut 60 tablettia eli väärinkäyttöön noin kahden vuorokauden ajaksi tarvittava määrä. Yhteensä dopingaineet riittävät laskennallisesti 433 vuorokauden pituiseen väärinkäyttöön. Kun otetaan huomioon, että keskimääräisessä jaksossa on noin 60 aktiivista dopingaineiden käyttövuorokautta, A:n hallussapitämät dopingaineet riittävät noin seitsemään keskimääräiseen käyttöjaksoon.

12. A on pitänyt hallussaan niin suuren määrän dopingaineita, ettei edellä lausutuilla perusteilla voida pitää uskottavana, että hän olisi pitänyt aineita hallussaan vain omaa käyttöään varten, vaan hänen todennäköisenä tarkoituksenaan on myös ollut levittää niitä laittomasti. Tätä käsitystä tukevat myös asiassa kirjallisina todisteina esitetyt A:n hallusta takavarikoidut eri lääkeaineita koskevat hintataulukot ja hänen tekemistään kalenterimerkinnöistä ilmenevät luvut ja henkilöiden nimet.

13. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo A:n pitäneen dopingaineita hallussaan todennäköisesti tarkoituksenaan levittää niitä laittomasti.

Huomattavan suuri määrä dopingainetta

14. Dopingrikoksena rangaistava dopingaineen hallussapito todennäköisesti laittomassa levittämistarkoituksessa jo edellyttää suurien ainemäärien hallussapitoa. Huomattavan suurena määränä on näin ollen pidettävä määrää, joka on selvästi suurempi kuin todennäköiseen levittämistarkoitukseen viittaava määrä. Mainitussa hallituksen esityksessä (HE 17/2001 vp s. 42) on todettu, että huomattavan suuri määrä voi olla kysymyksessä silloin, kun dopingainetta riittäisi myytäväksi kymmenelle henkilölle muutaman kuukauden käyttöä varten.

15. Korkein oikeus katsoo, että myös sen arviointi, onko dopingrikoksen kohteena olevan dopingaineen määrää pidettävä huomattavan suurena, on syytä perustaa siihen, kuinka moneen keskimääräiseen käyttöjaksoon dopingaineet riittäisivät. Koska dopingaineen omaan käyttöön liittyvä hallussapito ei ole dopingrikoksena rangaistavaa, tässäkin arviossa on perusteltua ottaa huomioon, voidaanko osan hallussapidetystä dopingaineesta olettaa olevan syytettynä olevan henkilön omaan käyttöön tarkoitettua. Merkitystä on myös muilla seikoilla, joiden perusteella voidaan päätellä, kuinka suuri osa aineesta on tarkoitettu todennäköisesti levitettäväksi.

16. A:n hallusta takavarikoitujen dopingaineiden voidaan laskea riittävän noin seitsemään keskimääräiseen käyttöjaksoon. Hänen hallussaan on siten ollut dopingaineita selvästi vähemmän kuin mitä dopingrikosta säädettäessä on huomattavan suurella määrällä tarkoitettu. Korkein oikeus katsoo, että syytekohdassa 3 dopingrikoksen kohteena ei ole ollut rikoslain 44 luvun 7 §:n 1 kohdassa tarkoitettu huomattavan suuri määrä dopingainetta.

Huomattava taloudellinen hyöty

17. Huomattavan taloudellisen hyödyn tavoitteluun viittaa se, että dopingainetta on hallussa huomattavan suuri määrä tai hallussapidetyt dopingaineet ovat erityisen arvokkaita. A:n hallussa ei ole ollut huomattavan suurta määrää dopingainetta eikä asiassa ole esitetty selvitystä myöskään siitä, että A:n hallusta takavarikoidut dopingaineet olisivat olleet erityisen arvokkaita. Näin ollen asiassa on jäänyt näyttämättä, että A olisi tavoitellut rikoslain 44 luvun 7 §:n 2 kohdassa tarkoitettua huomattavaa taloudellista hyötyä.

Syyksilukeminen

18. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo syytekohdassa 3 selvitetyksi, että A on pitänyt hallussaan dopingainetta todennäköisesti tarkoituksenaan levittää sitä laittomasti. Rikoksen kohteena ei kuitenkaan ole ollut huomattavan suurta määrää dopingainetta. Asiassa on myös jäänyt näyttämättä, että A olisi rikoksella tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä. A on siten syyllistynyt törkeän dopingrikoksen asemesta dopingrikokseen.

Rangaistus

19. Hovioikeus on tuominnut A:n törkeästä dopingrikoksesta, laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä, huumausainerikoksesta, ampuma-aserikoksesta ja rattijuopumuksesta yhteiseen yhden vuoden neljän kuukauden vankeusrangaistukseen.

21. Huomioon ottaen rikosten vahingollisuus ja vaarallisuus sekä A:n syyksi luettujen rikosten lukumäärä ja vakavuus sekä rangaistuksen mittaamisessa sovellettava koventamisperuste Korkein oikeus toteaa, ettei ole aihetta tuomita A:ta merkittävästi alempaan yhteiseen rangaistukseen kuin mihin hovioikeus on päätynyt, vaikka A:n syyksi syytekohdassa 3 luetaankin törkeän dopingrikoksen asemesta dopingrikos. Korkein oikeus harkitsee oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi yhden vuoden kahden kuukauden vankeusrangaistuksen, joka A:n aikaisempi rikollisuus huomioon ottaen on ehdoton.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:n syyksi luetaan syytekohdassa 3 hovioikeuden hänen syykseen lukeman törkeän dopingrikoksen asemesta rikoslain 44 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla dopingrikos (tekoaika 10.7.2004).

A tuomitaan tästä teosta ja hänen syykseen muissa kohdissa (syytekohdat 4 - 7) luetuista rikoksista 1 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Kari Kitunen, Mikael Krogerus, Hannu Rajalahti ja Ilkka Rautio. Esittelijä Timo Ojala.

---

[SV]

A hade innehaft sammanlagt 2 313 tabletter och 34 ampuller anabola steroider och testosteron. Högsta domstolen ansåg på de grunder som framgår av domen att A hade innehaft dopningsmedel i det sannolika syftet att olagligen sprida dem. Det ansågs dock inte att brottet skulle ha gällt en betydande mängd dopningsmedel eller att A genom brottet hade eftersträvat avsevärd ekonomisk vinning. A ansågs ha gjort sig skyldig till dopningsbrott och inte till grovt dopningsbrott.

SL 44 kap 6 § 2 mom

SL 44 kap 7 § 1 punkten

SL 44 kap 7 § 2 punkten