Supreme Court allows parole for life prisoner despite new crimes during supervised probation. The court ruled that the severity of new crimes did not negate prior parole eligibility. The court held that the long duration of imprisonment remains the central factor for parole eligibility. The court found that the new crimes did not indicate a clear danger of serious offenses upon release. The court determined that the prior parole decision should stand despite the new criminal activity. The court concluded that the new crimes were not severe enough to revoke the parole decision. The court decided that the prisoner should be released on parole effective February 2, 2009.

Kysymys elinkautisvangin valvotussa koevapaudessa tekemien rikosten merkityksestä harkittaessa ehdonalaisen vapautumisen edellytyksiä uudelleen rikoslain 2 c luvun 10 §:n 3 momentin nojalla.

RL 2 c luku 10 § 3 mom

Asian käsittely Helsingin hovioikeudessa

Asian tausta

A päästettiin hakemuksestaan elinkautisesta vankeusrangaistuksesta ehdonalaiseen vapauteen Helsingin hovioikeuden päätöksellä 3.12.2007. Vapauttamispäiväksi hovioikeus määräsi 1.7.2008 ottaen huomioon, että A oli ennen ehdonalaisen vapautensa alkamista määrättävä valvottuun koevapauteen. Rikosseuraamusvirasto sijoitti A:n valvottuun koevapauteen ajaksi 25.2. - 1.7.2008.

Hakemus ja vastaus Helsingin hovioikeudessa

Hakemuksellaan 30.5.2008 Rikosseuraamusvirasto saattoi A:n ehdonalaisen vapauttamisen hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi vaatien, että päätös A:n päästämisestä ehdonalaiseen vapauteen peruutetaan. Rikosseuraamusvirasto oli päätöksellään 14.5.2008 peruuttanut A:n valvotun koevapauden, koska hän oli rikkonut yhteydenpitovelvoitetta ja muita laitoksen ulkopuolella liikkumiseen liittyviä ehtoja. Lisäksi A:n epäiltiin syyllistyneen koevapauden aikana eli 10. - 11.5.2008 kahteen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, kahteen kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta, luvattomaan taksiliikenteen harjoittamiseen ja moottorikulkuneuvon käyttövarkauteen.

A vastusti Rikosseuraamusviraston hakemusta vaatien ensisijaisesti, että se jätetään tutkimatta. Kysymys oli tosiasiallisesti rangaistusvaatimuksesta ja asia oli käsiteltävä rikosasian oikeudenkäynnistä käräjäoikeudessa voimassa olleiden säännösten mukaan. Rikosasiaa ei otettu tuomioistuimessa tutkittavaksi, ellei syytettä rikoksesta ollut nostanut se, jolla oli siihen lain mukaan oikeus. Toissijaisesti A vaati, että hakemus hylätään.

Hovioikeuden päätös 26.6.2008

Päätöksessään hovioikeus lausui, että asiassa ei ollut kysymys rangaistusvaatimuksesta, vaan vaatimuksesta suorittaa uudelleen ehdonalaisen vapauttamisen edellytyksiä koskeva kokonaisharkinta elinkautisvangin olosuhteissa tapahtuneen muutoksen vuoksi. A:n epäiltyjen tekojen vakavuus, hänen aiempi rikollisuutensa sekä syyttäjän seuraamuskannanotto huomioon ottaen oli varsin todennäköistä, että A tultiin tuomitsemaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hänen käyttäytymisestään valvotussa koevapaudessa ilmenneistä myönteisistä seikoista huolimatta hovioikeus katsoi, ottaen huomioon koevapauden aikana tapahtuneiden rikosten vakavuus, että laissa säädetyt edellytykset ehdonalaiseen vapauteen eivät A:n kohdalla enää täyttyneet. Sen vuoksi häntä ei voitu vielä tässä vaiheessa päästää ehdonalaiseen vapauteen.

Hovioikeus kumosi päätöksensä A:n päästämisestä ehdonalaiseen vapauteen ja hylkäsi A:n sitä koskeneen hakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Hänninen, Veli Hokkanen ja Eero Arvo. Esittelijä Anna-Maria Kangas.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän vaati ensisijaisesti, että Rikosseuraamusviraston hakemus jätetään tutkimatta ja toissijaisesti, että hovioikeuden päätös kumotaan ja hänet päästetään ehdonalaiseen vapauteen.

Rikosseuraamusvirasto antoi siltä pyydetyn vastauksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Hovioikeuden päätökset A:n ehdonalaista vapauttamista koskevissa asioissa

1. A on Helsingin hovioikeuden päätöksellä 3.12.2007 päätetty päästää elinkautisesta vankeusrangaistuksesta ehdonalaiseen vapauteen 1.7.2008 lukien. Rikosseuraamusviraston hakemuksesta hovioikeus on nyt muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään 26.6.2008 kumonnut mainitun vapauttamispäätöksensä A:n valvotun koevapauden aikana 10.-11.5.2008 tekemien rikosten johdosta. Samalla hovioikeus on hylännyt A:n hakemuksen ehdonalaiseen vapauteen pääsemisestä.

Rikosseuraamusviraston oikeus vaatimuksen esittämiseen

2. A on Korkeimmassa oikeudessa vaatinut, että Rikosseuraamusviraston hakemus jätetään tutkimatta, koska virastolla ei ole oikeutta vaatia A:lle myönnetyn ehdonalaisen vapauden peruuttamista. Rikoslain 2 c luvun 10 §:n 3 momentissa säädetään, että jos Rikosseuraamusvirasto katsoo, että koevapauden aikana tapahtuneen rikoksen vuoksi elinkautiseen vankeusrangaistukseen tuomitun ehdonalaista vapauttamista on harkittava uudelleen, sen on saatettava asia Helsingin hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi. Rikosseuraamusvirastolla on mainitun lainkohdan nojalla oikeus esittää hovioikeudessa vaatimus A:n ehdonalaisen vapauttamisen harkitsemisesta uudelleen ja lausua käsityksensä siitä, miten sen hakemus tulisi ratkaista.

Koevapauden aikana tehdyt rikokset

3. Vantaan käräjäoikeus on tuomiollaan 26.6.2008 nro 08/2099 tuominnut A:lle yhteiseksi vankeusrangaistukseksi 60 päivää vankeutta ajalla 10. - 11.5.2008 eli valvotun koevapauden aikana tehdyistä kahdesta törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, kahdesta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta. Lisäksi hänet on määrätty ajokieltoon, jonka viimeinen voimassaolopäivä on 30.6.2009.

Kysymyksenasettelu

4. Asiassa on kysymys siitä, onko hovioikeuden 3.12.2007 tekemää päätöstä A:n päästämisestä elinkautisesta vankeusrangaistuksesta ehdonalaiseen vapauteen 1.7.2008 lukien muutettava valvotun koevapauden aikana tapahtuneiden rikosten johdosta joko Rikosseuraamusviraston vaatimalla tai muulla tavalla.

Elinkautiseen vankeuteen tuomitun ehdonalaisen vapauttamisen edellytykset

5. Elinkautiseen vankeuteen tuomitun ehdonalaista vapauttamista harkittaessa on rikoslain 2 c luvun 10 §:n 2 momentin mukaan kiinnitettävä huomiota elinkautiseen vankeusrangaistukseen johtaneen rikoksen tai rikosten laatuun, tuomitun mahdolliseen myöhempään rikollisuuteen ja saman luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin seikkoihin eli ilmeiseen vaaraan siitä, että vanki vapauduttuaan syyllistyisi henkeä, terveyttä tai vapautta törkeästi loukkaavaan rikokseen ja siihen, onko vapauttamisen lykkääminen tarpeen rikoksen ehkäisemiseksi. Edelleen rikoslain 2 c luvun 10 §:n 2 momentin mukaan harkinnassa tulee ottaa huomioon vankeuslain 4 luvun 6 §:ssä tarkoitetun rangaistusajan suunnitelman toteutuminen ja vankila-aikainen käyttäytyminen muutenkin.

Ehdonalaisen vapauttamisen harkitseminen uudelleen

6. Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 2 c luvun 10 §:n 3 momentin mukainen, ehdonalaista vapauttamista koskeva harkinta koskee sitä, onko ehdonalaisen vapauttamisen edellytyksiä harkittava uudelleen elinkautisvangin valvotun koevapautensa aikana tekemien rikosten vuoksi. Tämän harkinnan nojalla on ratkaistava, pitääkö jo tehtyä vapauttamispäätöstä muuttaa.

7. Vapauttamispäätöstä koskevassa uudelleenharkinnassa on otettava erityisesti huomioon, että mahdollinen muutos hovioikeuden aiempaan päätökseen tarkoittaa vapautta koskevan lainvoiman saaneen ratkaisun muuttamista vastaajan vahingoksi. Tällaiselle ratkaisulle on oltava asialliset perusteet ja muutosta tarkoittava ratkaisu on perusteltava niin, että siitä selvästi ilmenee, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Koska asia käsitellään hovioikeudessa rikosasian oikeudenkäynnistä voimassa olevien säännösten mukaisesti, on uudelleenharkintaa koskeva ratkaisu tarvittaessa perusteltava myös sellaisilla seikoilla ja oikeudellisilla perusteilla, joihin Rikosseuraamusvirasto tai elinkautisvanki ei ole asiassa vedonnut.

A:n rikollisuuden ja vaarallisuuden uudelleenarviointi

9. Korkein oikeus toteaa, kuten hovioikeus, että A:n valvotun koevapautensa aikana tekemät liikennerikokset ovat vakavia ja että hän on aiheuttanut teoillaan kyseiselle rikoslajille tyypillistä vaaraa. Sitä vastoin A:n syyksi luetut muut rikokset eivät ole yhtä vakavia. A:n koevapauden aikainen rikollisuus on huomattavan erilaatuista ja selvästi lievemmin rangaistavaa kuin ne rikokset, joista A:lle on tuomittu elinkautinen vankeusrangaistus. A:n elinkautisen vankeusrangaistuksensa täytäntöönpanon aikana tekemät muutkin rikokset ovat selvältä valtaosaltaan muuta kuin väkivaltarikollisuutta. Valvotun koevapauden aikana tapahtuneiden rikosten tai A:n muunkaan nyt huomioon otettavan rikollisuuden ei voida katsoa osoittavan rikoslain 2 c luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitettua ilmeistä vaaraa siitä, että hän vapauduttuaan syyllistyisi henkeä, terveyttä tai vapautta törkeästi loukkaavaan rikokseen.

10. Ehdonalaista vapauttamista koskevassa uudelleenharkinnassa on lähtökohtaisesti kysymys siitä, onko elinkautisvangin katsottava suorittaneen riittävästi rangaistustaan siitä rikoksesta, josta hänelle on tuomittu elinkausi vankeutta, ja voidaanko hänet lain mukaan päästää ehdonalaiseen vapauteen. Harkinnassa on otettava muun ohella huomioon elinkautisen vankeuden täytäntöönpanon kesto, joka A:n tapauksessa on varsin pitkä. A:n valvotun koevapauden aikana tekemät rikokset eivät ole sen laatuisia, että täytäntöönpanon pitkään jatkunut kesto olisi niiden vuoksi menettänyt sanotun keskeisen merkityksensä. Koevapauden aikana tapahtuneet rikokset ovat tulleet tuomioistuimessa arvioiduiksi A:n vapauttamista koskevasta uudelleenharkinnasta riippumatta. Sen lisäksi ne ovat tosiasiassa johtaneet A:n ehdonalaisen vapauden alkamisajankohdan siirtymiseen noin kuudella kuukaudella.

Rangaistusajan suunnitelman ja vankila-aikaisen käyttäytymisen merkitys

11. Elinkautisvangin rikollisuutta ja vaarallisuutta koskevien perusteiden lisäksi ehdonalaista vapauttamista koskevassa harkinnassa tulee rikoslain 2 c luvun 10 §:n 2 momentin mukaan ottaa huomioon rangaistusajan suunnitelman toteutuminen ja vankila-aikainen käyttäytyminen muutenkin. Hovioikeuden vapauttamispäätös 3.12.2007 merkitsee sitä, että nämäkin ehdonalaisen vapauttamisen edellytykset ovat tuolloin täyttyneet. Kysymys on siten tältäkin osin siitä, merkitsevätkö valvotun koevapauden aikana tapahtuneet rikokset puheena olevien vapautumisedellytysten kumoutumista.

13. A:n vankila-aikainen käyttäytyminen ei ole ollut rikkeetöntä. A on kuitenkin Helsingin hovioikeuden päätöksellä 3.12.2007 päästetty ehdonalaiseen vapauteen, jolloin tämäkin seikka on tullut arvioiduksi kertaalleen eikä esteitä vapauttamiselle ole todettu tältäkään osin olevan. Valvotun koevapauden aikana tehdyt rikokset eivät näiden rikosten laatu, täytäntöönpanon pitkä kesto ja muu A:n käyttäytymisestä saatu selvitys huomioon ottaen anna aihetta muuttaa arviota A:n vapauttamisen edellytyksistä siten, että jo tehty vapauttamispäätös olisi kumottava.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. A päästetään elinkautisesta vankeudesta ehdonalaiseen vapauteen.

Vapauttamispäivä on 2.2.2009.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Timo Esko ja Jukka Sippo. Esittelijä Tuomas Hupli.

---

[SV]

Fråga om vilken betydelse brott som en livstidsfånge hade begått under övervakad frihet på prov skulle ha när förutsättningarna för villkorlig frigivning bedömdes på nytt med stöd av 2 c kap. 10 § 3 mom. strafflagen.

SL 2 c kap 10 § 3 mom