Supreme Court allows shorter driving ban when two offenses could have been tried together but were not.

A oli viiden vuoden aikana syyllistynyt kahdesti törkeään rattijuopumukseen. Rikokset olisi tekoaikojensa puolesta voitu käsitellä tuomioistuimessa samalla kertaa, mutta syytteet käsiteltiin ja ajokiellot määrättiin eri oikeudenkäynneissä. Jälkimmäisen rikoksen johdosta määrättävän ajokiellon kesto ei tällöinkään voinut alittaa tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista vuoden vähimmäisaikaa.

TLL 78 § 1 mom 2 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Virallisen syyttäjän vaatimukset Lohjan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta 2.12.2005 tehdyistä törkeästä rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta sekä A:n määräämistä vähintään yhden vuoden pituiseen ajokieltoon.

Käräjäoikeuden tuomio 3.10.2006

Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta yhdyskuntapalvelurangaistukseen sekä ajokieltoon, jonka viimeiseksi voimassaolopäiväksi määrättiin 3.3.2008.

Asian ovat ratkaisseet notaari Tero Nordström ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 12.2.2007

A valitti hovioikeuteen vaatien ajokiellon lyhentämistä.

Hovioikeus lausui perusteluinaan, että A oli syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen myös 3.7.2005 ja hänet olisi siten tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla nyt määrättävä ajokieltoon vähintään yhdeksi vuodeksi. A:n syyksi nyt luettu törkeä rattijuopumus olisi kuitenkin voitu käsitellä yhdessä aiemman törkeää rattijuopumusta koskevan asian kanssa, jolloin ajokiellon pituudeksi olisi hovioikeuden arvion mukaan määrätty yhteensä noin yksi vuosi neljä kuukautta. Jos A:lle määrättäisiin nyt tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan edellyttämä vähintään yhden vuoden ajokielto, muodostuisi sen ja hänelle aiemmasta rikoksesta määrätyn ajokiellon yhteiseksi kestoksi vähintään yksi vuosi kymmenen kuukautta.

Hovioikeus totesi oikeudenmukaisuuden edellyttävän, että ajokieltoa koskevien vaatimusten käsitteleminen tuomioistuimessa erikseen silloin, kun ne voitaisiin käsitellä myös yhdessä, ei koidu ajokieltoon määrättävän vahingoksi. Rikoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus voitiin ottaa huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana taikka katsoa riittäväksi seuraamukseksi myös myöhemmin käsiteltäväksi tulleesta rikoksesta. Perustuslain 6 §:stä ilmenevä oikeus yhdenvertaisuuteen lain edessä ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukainen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin edellyttivät, että mainitusta rikoslain säännöksestä ilmenevää periaatetta sovelletaan myös ehdottomaan ajokieltoseuraamukseen.

Hovioikeus lyhensi ajokiellon päättymään 3.4.2007.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Särkilä ja Pentti Mäkinen sekä viskaali Elina Paasivirta (eri mieltä).

Eri mieltä ollut viskaali Paasivirta lausui, että tieliikennelain 78 §:n 1 momentin mukaan kuljettaja oli määrättävä vähintään yhden vuoden pituiseen ajokieltoon, jos hän oli viiden vuoden aikana syyllistynyt kahdesti törkeään rattijuopumukseen. Ajokieltoa koskevissa tieliikennelain säännöksissä ei ollut rikoslain 7 luvun 6 §:ää vastaavaa säännöstä, joka mahdollistaisi aikaisemmin muusta rikoksesta määrätyn ajokiellon huomioon ottamisen uutta ajokieltoa määrättäessä. A ei ollut myöskään ollut nyt kysymyksessä olevan rikoksen johdosta väliaikaisessa ajokiellossa, eikä hänelle 3.7.2005 tehdystä rikoksesta määrättyä väliaikaista ajokieltoaikaa ollut otettava vähennyksenä huomioon ajokieltoa nyt määrättäessä. Näillä perusteilla ja ottaen huomioon ajokiellon vaikutukset A:n toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen, Paasivirta määräsi ajokiellon päättymään 30.11.2007.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan syyttäjä vaati, että A:lle määrättyä ajokieltoa pidennetään siten, että ajokiellon kestoksi tulee vähintään yksi vuosi.

A ei vastannut syyttäjän valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Taustatiedot ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. A on syyllistynyt rikoslain 23 luvun 4 §:ssä tarkoitettuun törkeään rattijuopumukseen 3.7.2005 ja uudelleen 2.12.2005. Hänet on 3.7.2005 tehdyn törkeän rattijuopumuksen johdosta määrätty tekopäivästä lukien väliaikaiseen ajokieltoon. Käräjäoikeus on 4.5.2006 antamallaan tuomiolla katsonut ajokiellon väliaikaisen ajokiellon pituuden vuoksi kokonaan kärsityksi. A on siten ollut tuon rikoksen johdosta ajokiellossa 3.7.2005 - 4.5.2006 eli noin kymmenen kuukautta.

2. Hovioikeus on määrännyt A:n nyt kysymyksessä olevan, 2.12.2005 tehdyn törkeän rattijuopumuksen johdosta ajokieltoon, joka on alkanut käräjäoikeuden tuomion antopäivänä 3.10.2006 ja päättynyt 3.4.2007. Tuon ajokiellon pituus on siten ollut kuusi kuukautta. Ajokiellon määräämistä alle vuoden pituiseksi hovioikeus on perustellut muun muassa sillä, että koska 2.12.2005 tehtyä törkeää rattijuopumusta koskeva syyte ja ajokieltovaatimus olisi voitu käsitellä yhdessä käräjäoikeuden 4.5.2006 antamalla tuomiolla ratkaistun asian kanssa, A:lle aikaisemmin määrätty ajokielto oli uutta ajokieltoa määrättäessä otettava rikoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentista ilmenevää periaatetta noudattaen kohtuuden mukaan huomioon ajokieltoa lyhentävänä seikkana.

3. Syyttäjän valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, voidaanko ajokielto A:n 2.12.2005 tekemän rikoksen johdosta määrätä hovioikeuden mainitsemilla perusteilla tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädettyä yhden vuoden vähimmäisaikaa lyhyemmäksi.

Sovellettavat ajokieltoa koskevat säännökset

Hovioikeuden soveltama rikoslain 7 luvun 6 §

5. Rikoslain 7 luvun 6 §:ssä on säännös aikaisemmin tuomitun vankeusrangaistuksen huomioon ottamisesta rangaistusta määrättäessä. Mainitun pykälän 1 momentissa säädetään, että jos ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittua syytetään hänen ennen tämän rangaistuksen tuomitsemista tekemästään muusta rikoksesta, voidaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus ottaa uutta rangaistusta määrättäessä kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana. Uudesta rikoksesta voidaan myös tuomita laissa sille säädettyä vähimmäisaikaa lyhyempään vankeusrangaistukseen tai katsoa aikaisempi rangaistus riittäväksi seuraamukseksi myös myöhemmin käsiteltäväksi tulleesta rikoksesta. Säännöksen tarkoituksena on estää kokonaisrangaistuksen ankaroituminen siinä tapauksessa, että rikokset, joista voitaisiin tuomita yhteinen rangaistus, käsitellään eri oikeudenkäynneissä.

Ajokiellolle säädetyn vähimmäisajan alittamisesta

6. A:n syyllistyttyä viiden vuoden aikana kahdesti törkeään rattijuopumukseen ajokiellon kestoksi jälkimmäisestä teosta on tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan määrättävä vähintään yksi vuosi.

7. Rikoslain 7 luvun säännökset koskevat yhteistä rangaistusta. Ajokielto ei ole rangaistus, vaan turvaamistoimenpiteen luonteinen seuraamus, jolla pyritään estämään ajoneuvon kuljettajan osallistuminen liikenteeseen silloin, kun häneltä katsotaan edellytysten siihen puuttuvan (KKO 2006:101, HE 104/2004 vp s. 4). Rikoslain 7 luvun säännökset eivät koske ajokieltoa, eikä ajokieltoseuraamuksen osalta ole säädetty noudatettavaksi vastaavia säännöksiä yhteisen ajokiellon määräämisestä tai aikaisemmin määrätyn ajokiellon huomioon ottamisesta uutta ajokieltoa määrättäessä.

9. Tieliikennelaissa ajokielloille säädetyt vähimmäispituudet on tarkoitettu ehdottomiksi. Vähimmäisaikojen on esitöissä (HE 104/2004 vp s. 13 ja 15) todettu kaventavan tuomioistuimen harkintavaltaa ja muun muassa ajokiellon vaikutus henkilön toimeentuloon voidaan ottaa huomioon ainoastaan säädettyjen vähimmäispituuksien rajoissa. Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan vähimmäisajan säätämisen tarkoituksena on ollut nimenomaan törkeiden rikosten uusijoille tuomittavan ajokiellon ankaroittaminen. Liikenneturvallisuuden on katsottu edellyttävän näissä tapauksissa vähintään vuoden pituista ajokieltoa. Ajokiellon kestoksi on näin ollen määrättävä tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittamissa tapauksissa vähintään yksi vuosi.

A:lle määrättävän ajokiellon kesto

10. A on tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla määrättävä vähintään vuoden ja enintään viisi vuotta kestävään ajokieltoon. A:lle hovioikeudessa määrätty ajokielto on päättynyt 3.4.2007, jolloin hän oli ollut nyt määrättävän kiellon perusteena olevan teon johdosta ajokiellossa kuusi kuukautta. Korkein oikeus ottaa tämän huomioon ajokiellon kestossa.

11. A on kuljettanut henkilöautoa niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon jälkeen ollut 2,53 promillea. Lisäksi hän on teon ajankohtana ollut väliaikaisessa ajokiellossa 3.7.2005 tapahtuneen rattijuopumuksen johdosta. Ajo on tapahtunut pysäköintialueella, mutta toisaalta poliisi on sen keskeyttänyt.

12. A:lle määrättävän ajokiellon on teon moitittavuus ja vallinneet liikenneolosuhteet huomioon ottaen oltava jonkin verran ajokiellolle tässä tapauksessa säädettyä vuoden vähimmäisaikaa pidempi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A määrätään hovioikeuden määräämän ajokiellon lisäksi ajokieltoon, joka alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivänä ja jonka viimeinen voimassaolopäivä on 31.7.2008.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Mikael Krogerus, Gustav Bygglin ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Paula Helin.

---

[SV]

A hade under en tid av fem år två gånger gjort sig skyldig till grovt rattfylleri. Med hänsyn till tidpunkterna då brotten begåtts hade det varit möjligt att behandla brotten samtidigt i domstolen, men åtalen behandlades och körförbud meddelades i separata rättegångar. Det körförbud som bestämdes för det senare brottet kunde inte ens i detta fall vara kortare än den tid på ett år som följer av 78 § 1 mom. 2 punkten vägtrafiklagen.

VTL 78 § 1 mom 2 punkten