Supreme Court dismisses appeal when penalty order fails to note juvenile offender mitigation and correction is barred.

Rangaistusmääräykseen ei ollut merkitty, että alle 18-vuotiaalle tekijälle olisi määrätty rangaistus noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa. Syyttäjä oli myöhemmin korjannut rangaistusmääräystä lisäämällä siihen lievennetyn rangaistusasteikon soveltamista osoittavan lainkohdan.

Kysymys ei ollut rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain 19 §:n 1 momentissa tarkoitetusta syyttäjän korjattavissa olevasta virheestä vaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa tarkoitetusta ilmeisesti väärästä lain soveltamisesta. Ks. KKO:2005:35 KKO:2006:97

OK 31 luku 8 § 4 kohta

L rangaistusmääräysmenettelystä 19 § 1 mom

Asian tausta

A:lle, joka oli syntynyt 30.5.1987, oli annettu 15.7.2005 tiedoksi rangaistusvaatimusilmoitus, jossa hänelle vaadittiin sakkoa 1.2.2005 tehdyistä näpistyksen yrityksestä ja väärän henkilötiedon antamisesta. Rangaistusvaatimus oli 20 päiväsakkoa eli sakkoa laskettuna 6 euron päiväsakon rahamäärän mukaan 120 euroa. Syyttäjä oli 5.8.2005 antanut rangaistusvaatimusilmoituksen mukaisen rangaistusmääräyksen.

Syyttäjä oli sittemmin 30.12.2005 korjannut rangaistusmääräystä rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain 19 §:n nojalla kirjoitusvirheeseen rinnastettavana virheenä lisäämällä rangaistusmääräykseen lainkohdan "RL 6:8 §".

Hakemus Korkeimmassa oikeudessa

Apulaisvaltakunnansyyttäjä on vaatinut rangaistusmääräyksen oikaisemista siten, että rangaistuksen määrässä otetaan huomioon rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu lievennys.

Välitoimi

Korkein oikeus on 12.6.2007 päättänyt pyytää hakemuksen johdosta A:lta vastauksen. Vastauspyyntöä ei ole kuitenkaan saatu annetuksi A:lle tiedoksi postin eikä myöskään haastemiehen välityksellä vastauksen antamiselle asetetun määräajan päättymiseen 14.9.2007 mennessä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. A on ollut rangaistusmääräyksessä mainitut rikkomukset tehdessään alle 18-vuotias. Rangaistusvaatimusilmoituksessa ei ole mainittu, että A oli tehnyt rikkomukset alle 18-vuotiaana, tai lainkohtana lievennetyn rangaistusasteikon soveltamista osoittavaa rikoslain 6 luvun 8 §:ää.

2. Espoon apulaissyyttäjä on 30.12.2005 korjannut rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain 19 §:n nojalla rangaistusmääräystä lisäämällä lainkohtiin mainitun rikoslain 6 luvun 8 §:n. Apulaissyyttäjä on lisäyksensä johdosta valtakunnansyyttäjänvirastolle antamassaan selvityksessä ilmoittanut, että hän oli todennut epäillyn henkilötunnuksesta käyneen selvästi ilmi, että kysymyksessä oli ollut tekoaikana rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu nuori henkilö.

3. Rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rangaistus määrätään noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa, jos tekijä on tehnyt rikoksen alle 18-vuotiaana. Rangaistusvaatimusilmoituksesta tai apulaissyyttäjän antamasta rangaistusmääräyksestä ei ilmene, onko rangaistusmääräystä annettaessa noudatettu lievennettyä rangaistusasteikkoa.

4. Niin kuin Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2005:35 on todettu, rangaistusmääräysmenettely on normaalia rikosasioiden käsittelyjärjestystä yksinkertaisempi ja nopeampi menettely vähäisille lainrikkomuksille. Perusteiltaan rangaistusmääräysmenettely on kuitenkin rikosasioiden oikeuskäsittelyä. Rangaistusmääräysmenettelyssäkin tulee ottaa huomioon rikosasiain oikeudenkäyntimenettelyä koskevat keskeiset oikeusturvatakeet. Niihin kuuluu syytetyn oikeus saada asiassaan perusteltu ratkaisu.

5. Tämän vuoksi rangaistusmääräyksessä tulee mainita rangaistuksen määräämiseen vaikuttavat seikat siten, ettei niistä synny epäselvyyttä. Tämä merkitsee sitä, että rangaistusmääräyksestä tulee käydä ilmi, että alle 18-vuotiaan tekijän kohdalla on sovellettu lievennettyä rangaistusasteikkoa.

6. Tässä tapauksessa rangaistusmääräyksestä ei siis ilmene, että A:lle olisi määrätty rangaistus soveltaen lievennettyä rangaistusasteikkoa. Tällaisen asteikon soveltamiseen viittaavaa merkintää ei voida jälkikäteen lisätä rangaistusmääräykseen rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain 19 §:n 1 momentin nojalla, koska kysymys ei ole sanotussa lainkohdassa tarkoitetusta syyttäjän korjattavissa olevasta kirjoitus- tai laskuvirheestä taikka muusta siihen rinnastettavasta selvästä virheestä. Kysymys voi olla tällaisesta virheestä vain silloin, kun virhe on ulkopuolisen havaittavissa. Jollei lievennetyn rangaistusasteikon soveltaminen ilmene rangaistusmääräyksestä, jää ulkopuoliselle epäselväksi, onko sanottua rangaistusasteikkoa sovellettu vai ei. Tästä syystä ei voida antaa merkitystä myöskään apulaissyyttäjän jälkikäteen antamalle ilmoitukselle, jonka mukaan hän oli rangaistusmääräyksen antaessaan todennut A:n olleen tekoaikana nuori henkilö.

7. Korkein oikeus katsoo, ettei rangaistusmääräystä annettaessa ole sovellettu rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua lievennettyä rangaistusasteikkoa. Kysymys on ilmeisesti väärästä lain soveltamisesta.

8. Koska asia on selvä, eikä kysymys ole rangaistusmääräyksen purkamisesta A:n vahingoksi, Korkein oikeus oikaisee rangaistusmääräystä välittömästi sitä syyttäjälle palauttamatta. Enemmän tilaisuuden varaaminen A:lle tulla kuulluksi hakemuksen johdosta on ilmeisen tarpeetonta.

Lainkohdat

Laki rangaistusmääräysmenettelystä 19 § 1 momentti

Rikoslaki 6 luku 8 § 1 momentti 1 kohta

Oikeudenkäymiskaari 31 luku 8 § 4 kohta, 14 § 1 momentti ja 16 §

Päätöslauselma

Espoon kihlakunnanviraston syyttäjäosaston apulaissyyttäjän 5.8.2005 antamaa ja 30.12.2005 korjaamaa rangaistusmääräystä oikaistaan päiväsakkojen lukumäärän osalta siten, että A:lle määrätään 15 päiväsakkoa. A:n suoritettavaksi jää siten sakkoa laskettuna 6 euron päiväsakon rahamäärän mukaan yhteensä 90 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Lauri Lehtimaja, Kari Kitunen ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Kari Vesanen.

---

[SV]

I en strafforder hade inte antecknats att straffet för gärningsmannen som var under 18 år hade bestämts med tillämpning av en lindrigare straffskala. Åklagaren hade senare rättat straffordern genom att lägga till det lagrum som hänvisade till en lindrigare straffskala.

Detta var inte ett sådant fel som åklagaren kunde rätta med stöd av 19 § 1 mom. lagen om strafforderförfarande, utan frågan gällde sådan uppenbart oriktig tillämpning av lag som avses i 31 kap. rättegångsbalken. Se KKO:2005:35 KKO:2006:97

RB 31 kap 8 § 4 punkten

L om strafforderförfarande 19 § 1 mom