Supreme Court allows appeal; car used as tool but forfeiture deemed unnecessary for deterrence.

Vastaaja oli saapuessaan omistamallaan henkilöautolla maahan veroa välttääkseen jättänyt tulliselvityksessä ilmoittamatta autoon kätkemänsä hopeaketjut. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että autoa oli käytetty veropetoksen tekemisessä rikoksentekovälineenä mutta että menettämisseuraamuksen tuomitsemista ei voitu pitää tarpeellisena.

RL 10 luku 4 § 2 mom 1 kohta

RL 10 luku 4 § 3 mom

RL 29 luku 1 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Lappeenrannan käräjäoikeuden tuomio 30.3.2006

A oli 21.11.2005 saapuessaan omistamallaan henkilöautolla Venäjältä Suomeen veroa välttääkseen jättänyt ilmoittamatta tullissa yhdeksän arvokasta hopeaketjua, jotka hän oli kätkenyt autoon. Tuomitessaan A:n tämän vuoksi veropetoksesta sakkorangaistukseen käräjäoikeus määräsi rikoksen tekemisessä käytetyn henkilöauton sijasta sen arvon 2 000 euroa valtiolle menetetyksi. Käräjäoikeus otti menettämisseuraamusta kohtuullistavana seikkana huomioon sen, että autoon ei ollut tehty mitään salakuljetusta helpottavia rakennemuutoksia ja että ketjujen arvo ja vältetyn veron määrä olivat olleet auton arvoa suuremmat.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Seppo Nuuttila ja lautamiehet.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 20.7.2006

A valitti hovioikeuteen vaatien muun ohella, että hänet vapautetaan valtiolle tuomitusta menettämisseuraamuksesta.

Hovioikeus velvoitti lausumillaan perusteilla A:n korvaamaan valtiolle veropetoksen teossa käytetyn auton arvona käräjäoikeuden määräämän arvon asemesta 1 000 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pirjo Yli-Kokkila, Kari Janhunen ja Tarja Huossa.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hänet vapautetaan menettämisseuraamuksesta.

Syyttäjä vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. A:n syyksi on luettu rikoslain 29 luvun 1 §:ssä tarkoitettu veropetos, koska hän oli saapuessaan omistamallaan henkilöautolla Venäjältä Suomeen veroa välttääkseen jättänyt tulliselvityksessä ilmoittamatta autoon kätkemänsä yhdeksän hopeaketjua. Korkeimmassa oikeudessa kysymys on siitä, voidaanko A velvoittaa korvaamaan valtiolle veropetoksen tekemisessä käytetyn auton arvo.

2. Rikoslain 10 luvun 4 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan menetetyksi voidaan tuomita esine tai omaisuus, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä. Pykälän 3 momentin mukaan menetetyksi tuomitsemisen tarpeellisuutta harkittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota uusien rikosten ehkäisemiseen. Menettämisseuraamuksen kohtuullistamista koskevan edellä mainitun luvun 10 §:n mukaan menettämisseuraamus voidaan määrätä koskemaan esineen tai omaisuuden sijasta sen arvoa tai osaa sen arvosta.

3. Rikoslain 29 luvun 1 §:n mukaan veropetoksena on rangaistava muun muassa se, että tekijä aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen laiminlyömällä veron välttämistarkoituksessa verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, tai menettelemällä muuten petollisesti. Veropetoksen tunnusmerkistössä ei sinänsä mainita esineen tai omaisuuden käyttämistä rikoksen tekemisessä. Veropetos tehdäänkin tyypillisesti salaamalla verotuksessa tarpeellisia tietoja tai antamalla vääriä tietoja. A on kuitenkin piilottamalla kaulaketjut auton rakenteisiin pyrkinyt autoa hyväksi käyttämällä salaamaan kaulaketjut tullilta ja näin menettelemällä välttämään niistä määrättävän tullin ja veron. Auto on siten ollut tärkeä apuväline tuossa salaamispyrkimyksessä. Näissä olosuhteissa autoa on käytetty rikoksentekovälineenä veropetoksessa.

4. Asiassa on tämän jälkeen harkittava, onko menettämisseuraamuksen tuomitseminen rikoslain 10 luvun 4 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeellista uusien rikosten ehkäisemiseksi. Niin kuin lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 80/2000 vp s. 27) on todettu, harkinnassa tulee kiinnittää huomiota muun muassa siihen, onko esine ominaisuuksiltaan erityisen sovelias rikosten tekemiseen ja onko sillä ylipäätään mitään laillista käyttöä.

5. Tässä tapauksessa kysymyksessä on ollut tavanomaisessa käytössä ollut henkilöauto, johon ei ollut tehty esineiden kätkemistä varten rakenteellisia muutoksia. Auto ei ole ollut välttämätön kaulaketjujen maahantuontia salattaessa, vaan ne olisi voitu kätkeä muuallekin kuin auton rakenteisiin. Asiassa ei mikään seikka viittaa siihen, että autoa käytettäisiin uudelleen rikoksen tekemisessä, vaikka se jäisikin A:n hallintaan. Näissä olosuhteissa menettämisseuraamuksen tuomitsemista ei voida pitää tarpeellisena, eikä asiassa siten ole perusteita velvoittaa A:ta korvaamaan auton arvoa valtiolle.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A vapautetaan hovioikeuden hänelle tuomitsemasta auton arvon korvausvelvollisuudesta valtiolle.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Kati Hidén, Eeva Vuori, Kari Kitunen ja Juha Häyhä. Esittelijä Leena Söderholm.

---

[SV]

För att undgå skatt hade svaranden vid ankomsten med sin bil till landet låtit bli att i tulldeklarationen nämna silverkedjor som han hade gömt i bilen. På de grunder som framgår av Högsta domstolens dom ansågs det att bilen hade använts som hjälpmedel för att begå skattebedrägeri men att det inte kunde anses nödvändigt att döma ut förverkandepåföljd.

SL 10 kap 4 § 2 mom 1 punkten

SL 10 kap 4 § 3 mom