Supreme Court dismisses request for security measures when prosecution not filed within extended time limits.

Käräjäoikeus oli määrännyt vastaajan omaisuutta pantavaksi hukkaamiskieltoon ja vakuustakavarikkoon. Käräjäoikeus oli kumonnut määräyksen, koska syytettä ei ollut nostettu neljän kuukauden kuluessa määräyksen antamisesta. Syyttäjä haki samoilla perusteilla kuin aiemmin hukkaamiskiellon ja vakuustakavarikon määräämistä uudelleen.

Hakemusta tuli arvioida samoin perustein, kuin jos hakija olisi hakenut pakkokeinolain 3 luvun 4 §:n 2 momentin mukaisesti määräajan pidentämistä. Koska perusteita pidentämiselle ei ollut esitetty, hakemus hylättiin.

PakkokeinoL 3 luku 4 § 2 mom

PakkokeinoL 7 luku 1 a §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Aikaisempi turvaamistoimi ja sen kumoaminen Toijalan käräjäoikeudessa

Käräjäoikeus oli korvaussaamisen turvaamiseksi 28.6.2006 tutkinnanjohtajan vaatimuksesta määrännyt A:n irtainta omaisuutta pantavaksi vakuustakavarikkoon ja, jollei se riittänyt, kiinteää omaisuutta pantavaksi hukkaamiskieltoon.

Käräjäoikeus oli 2.11.2006 A:n hakemuksesta kumonnut edellä mainitun määräyksen, koska syytettä ei ollut nostettu neljän kuukauden kuluessa turvaamistointa koskevan määräyksen antamisesta.

Uusi hakemus ja sen käsittely Toijalan käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä vaati, että A:n irtainta omaisuutta määrätään pantavaksi vakuustakavarikkoon ja, jollei se riitä, kiinteää omaisuutta pantavaksi hukkaamiskieltoon. Vaatimuksessaan syyttäjä lausui muun ohella, että käräjäoikeus oli samoilla perusteilla, kuin mihin vaatimus perustui, antanut 28.6.2006 edellä mainitun määräyksen.

A vastusti vaatimusta ja lausui, että aikaisemman vakuustakavarikon raukeaminen esti samassa asiassa samanlaisen vaatimuksen tekemisen.

Käräjäoikeuden päätös 9.11.2006

Käräjäoikeus lausui muun ohella, että päinvastoin kuin vangitsemisasiassa aikaisempi turvaamistoimi tai sen raukeaminen lain tarkoittamien edellytysten lakatessa ei ollut uuden turvaamistoimen este, mikäli siihen oli olemassa lainmukaiset edellytykset.

Käräjäoikeus määräsi A:n irtainta omaisuutta pantavaksi vakuustakavarikkoon ja, jollei se riitä, kiinteää omaisuutta pantavaksi hukkaamiskieltoon.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pertti Tuominen.

Turun hovioikeuden päätös 8.1.2007

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden päätös kumotaan.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jouko Nikula, Peter Sandholm ja Arto Suomi. Esittelijä Lea Rosa Pohjola.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös sekä Toijalan käräjäoikeuden 9.11.2006 määräämä hukkaamiskielto ja vakuustakavarikko kumotaan.

Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen ja vaati, että se hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Toijalan käräjäoikeus oli korvaussaamisen turvaamiseksi 28.6.2006 määrännyt A:n irtainta omaisuutta pantavaksi vakuustakavarikkoon ja, jollei se riittänyt, kiinteää omaisuutta pantavaksi hukkaamiskieltoon. Käräjäoikeuden päätöksestä ilmenee, että käräjäoikeus oli harkinnut, että pakkokeinolain 3 luvun 1 §:ssä tarkoitetut yleiset edellytykset pakkokeinon määräämiselle ovat tuolloin olleet olemassa ja että pakkokeinoa voitiin pitää myös pakkokeinolain 7 luvun 1 a §:ssä ilmaistun suhteellisuusperiaatteen mukaan puolustettavana. Jälkimmäisen lainkohdan mukaan pakkokeinoa saadaan käyttää vain, jos sitä voidaan pitää puolustettavana ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaus ja muut asiaan vaikuttavat seikat.

2. Pakkokeinolain 3 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen on kumottava hukkaamiskielto tai vakuustakavarikko, jollei syytettä nosteta neljän kuukauden kuluessa hukkaamiskieltoa tai vakuustakavarikkoa koskevan määräyksen antamisesta. Pakkokeino on siten lähtökohtaisesti voimassa vain sen neljän kuukauden ajan, jonka kuluessa syyttäjän edellytetään nostavan syytteen, jonka jälkeen se on kumottava. Lainkohdan mukaan tuomioistuin saa tutkinnanjohtajan tai syyttäjän edellä tarkoitettuna määräaikana tekemästä pyynnöstä pidentää tätä aikaa enintään neljällä kuukaudella kerrallaan.

3. Pakkokeinoasiassa ei aikaisemmalla päätöksellä ole sellaista sitovaa vaikutusta, että se estäisi uuden samoihin perusteisiinkaan nojautuvan hakemuksen tutkimisen. Tutkinnanjohtajan tai syyttäjän hakiessa tällaisessa tilanteessa pakkokeinolain 3 luvun 1 §:n mukaista pakkokeinoa uudelleen, hakemusta tulee kuitenkin arvioida samoin perustein kuin jos hakija pyytäisi sen määräajan pidentämistä, jonka kuluessa syyte on nostettava, jotta pakkokeino pysyisi voimassa. Muussa tapauksessa hakija välttyisi määräajan jatkamiselta edellytettävien perusteiden selvittämiseltä. Tällöin pakkokeinon myöntämisen edellytykset olisivat helpommin täytettävissä kuin jos määräaikaa haettaisiin pidennettäväksi, vaikka pakkokeinon vaikutukset molemmissa tapauksissa olisivat sen kohteelle samat. Tällaista lopputulosta ei voida pitää hyväksyttävänä.

4. Laissa ei ole määräyksiä siitä, millä edellytyksillä pakkokeinon voimassaolon määräaikaa voidaan pidentää. Korkein oikeus pitää perusteltuna, että sitä pidennettäessä ensiksikin niiden edellytysten, joiden nojalla pakkokeino on myönnetty, tulee edelleen olla olemassa. Tämän lisäksi on edellytettävä, että hakija esittää myös syytteen nostamiselle säädetyn määräajan pidentämiselle sellaisia perusteita, joiden johdosta pidentäminen on pakkokeinolain 7 luvun 1 a §:ssä tarkoitetuin tavoin puolustettavaa.

5. Asiassa ei ole pakkokeinolain 3 luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuna määräaikana nostettu syytettä eikä tehty pyyntöä määräajan pidentämiseksi. Sen vuoksi käräjäoikeus on 2.11.2006 kumonnut turvaamistoimen. Syyttäjä on uutta hukkaamiskieltoa ja vakuustakavarikkoa koskevassa hakemuksessaan vedonnut pelkästään samoihin perusteisiin, joiden perusteella aiempi pakkokeino oli määrätty eikä hän ole esittänyt hakemuksensa tueksi syitä, joiden perusteella syytteen nostamisen määräaikaa olisi voitu pidentää. Näin ollen asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, että syytteen nostamisen määräajan pidentämiselle ja sen seurauksena 28.6.2006 määrätyn pakkokeinon voimassa pysymiselle olisi ollut perusteita erityisesti huomioon ottaen pakkokeinolain 7 luvun 1 a §:ssä säädetyt edellytykset. Siten vakuustakavarikkoa ja hukkaamiskieltoa koskeva hakemus on hylättävä.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan. Hakemus hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustaf Möller, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki ja Pasi Aarnio. Esittelijä Kari Vesanen.

---

[SV]

Tingsrätten hade förordnat att svarandens egendom skulle ställas under skingringsförbud och beläggas med kvarstad. Tingsrätten hade hävt förordnandet då åtal inte väckts inom fyra månader från det förbudet och kvarstaden meddelades. Åklagaren ansökte på de tidigare anförda grunderna att skingringsförbud och kvarstad på nytt skulle meddelas.

Ansökan skulle bedömas på samma grunder som om sökanden hade sökt om förlängning av den tid som avses i 3 kap. 4 § 2 mom. tvångsmedelslagen. Då grunder för förlängning inte framförts förkastades ansökan.

TvångsmedelsL 3 kap 4 § 2 mom

TvångsmedelsL 7 kap 1 a §