Supreme Court applies old harsher law to money laundering case ending before new law to avoid retroactive lighter punishment.

A oli 18.4.2000 - 9.3.2004 ottanut vastaan ja muuntanut varoja, jotka oli saatu törkeällä veropetoksella.

Veropetoksen katsottiin ennen 1.4.2003 voimaan tullutta lainmuutosta (61/2003) voineen olla kätkemisrikoksena rangaistavan rahanpesun esirikos. A:n syyksi luettiin rikos, joka käsittää törkeän kätkemisrikoksen ja törkeän rahanpesun.

RL 32 luku 1 § 2 mom (79/1998)

RL 32 luku 2 § (769/1990)

RL 32 luku 6 § 1 mom (61/2003)

RL 32 luku 7 § 1 mom (61/2003)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte Helsingin käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä vaati rangaistusta A:lle törkeästä rahanpesusta (syytekohta 4) ja B:lle kahdesta törkeästä veropetoksesta.

Syytteen mukaan B oli 15.3.2000 - 15.4.2001 määräysvallassaan olleen C Oy:n hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana jättänyt ilmoittamatta verottajalle yhtiön työntekijöille maksetut palkat ja siten aiheuttanut ennakonpidätysten ja työnantajan sosiaaliturvamaksujen määräämättä jäämisen sekä 31.10.2001 - 31.10.2002 veron välttämistarkoituksessa jättänyt antamatta henkilökohtaiset veroilmoitukset vuosilta 2000 ja 2001 ja siten aiheuttanut veron määräämättä jäämisen.

A oli 18.4.2000 - 9.3.2004 ottanut vastaan, käyttänyt ja muuntanut mainitulla B:n rikoksella hankittuja varoja ja saatua hyötyä sekä tilalle tullutta omaisuutta peittääkseen tai häivyttääkseen varojen ja hyödyn laittoman alkuperän sekä avustaakseen B:tä välttämään tekemiensä rikosten oikeudelliset seuraamukset siten, että

hän oli solminut 13 osamaksusopimusta autoista, joiden tosiasiallinen ostaja oli B, tietoisena siitä, että B rahoittaa niiden kauppahintaa ja osamaksueriä rikoksella saaduilla varoilla ja hyödyllä. A oli lisäksi ottanut vastaan hallitsemilleen pankkitileille A:n mainittuja varoja ja käyttänyt niitä maksamalla niillä osan autojen osamaksueristä.

Autoja oli rahoitettu rikoksella saaduilla varoilla yhteensä 67 929 euron määrästä. A oli myös ottanut tililleen tällä tavalla rahoitetun auton myyntihinnasta 9 063 euroa.

Käräjäoikeuden tuomio 29.12.2004

Näytön arviointi

Samalla kun käräjäoikeus katsoi B:n syyllistyneen kahteen törkeään veropetokseen käräjäoikeus lausui A:ta vastaan syytekohdassa 4 ajetun syytteen osalta seuraavaa:

A:n nimiin oli 18.4.2000 ja 24.4.2001 välisenä aikana hankittu leasing- ja osamaksusopimuksilla seitsemän ajoneuvoa, joihin oli huhtikuun 2000 ja syyskuun 2001 välisenä aikana sijoitettu yli 45 000 euroa, mikä määrä oli niin suuri, että sitä ei olisi ollut mahdollista maksaa A:n mainittuna aikana saamilla 15 000 euron nettotuloilla ottaen huomioon myös A:n perheen elantomenot. Kevään 2001 jälkeen A oli merkitty kuuden auton osamaksusopimuksiin ostajaksi. Syyskuun 2001 jälkeen edellä mainituilla sopimuksilla ostetuista ajoneuvoista oli vielä maksettu ainakin 60 000 euroa, mitä määrää ei myöskään ollut voitu B:n tulotaso huomioon ottaen maksaa hänen ansioillaan.

Oikeudellinen arviointi ja rikoksen täyttyminen

Rahanpesun rikosoikeudellista sääntelyä muutettiin 1.4.2003 voimaan tulleella lailla (61/2003). Viimeksi mainitun lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 53/2002 vp) todettiin, että voimassa olleen lain (1304/1993) ilmaisu "rikoksella hankittu omaisuus" oli aiheuttanut ongelmia käytännön lain soveltamistilanteissa esimerkiksi silloin, kun esirikoksena oli ollut verorikos. Hallituksen esityksessä oli katsottu, että tavanomaisten liiketoimien seurauksena kertynyttä omaisuutta ei ole saatu rikoksella, vaikka omaisuuden säilyminen rikoksentekijällä on veropetoksen ansiota. Jotta tällaista tulkintaa, jolle hallituksen esityksen mukaan ei ollut oikeuspoliittisia perusteita, oli voitu muuttaa, tunnusmerkistöön oli esitetty lisättäväksi "rikoksen tuottama hyöty".

Kun lakia oli katsottu olleen välttämätöntä täydentää sen vuoksi, että myös esimerkiksi veropetos saataisiin niiden esirikosten joukkoon, joiden kohdalla rahanpesu voi tulla kysymykseen, käräjäoikeus katsoi, että aikaisemmin voimassa ollutta rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momenttia (1304/1993) ei voitu tulkita siten, että tuollainen rikos olisi jo aikaisemmin täyttänyt säännöksen soveltamisen edellytykset. Sen vuoksi käräjäoikeus katsoi, ettei A:n menettely ollut täyttänyt rikoksen tunnusmerkistöä ennen 1.4.2003 voimaan tullutta lainmuutosta (61/2003), ja hylkäsi syytteen tätä edeltävältä ajalta.

Käräjäoikeus muilta osin lausui, että kolme ajoneuvoa oli ostettu 1.4.2003 jälkeen ja että niiden käsirahoihin ja osamaksueriin oli käytetty yhteensä 46 996 euroa, sekä katsoi A:n tältä osin syyllistyneen rahanpesuun. Rikoksen kautta saatu omaisuus oli ollut erittäin arvokas ja rahanpesu oli, esimerkiksi A:n ja B:n asumisjärjestelyistä ja ajoneuvojen nopeasta kierrättämisestä ilmennyt suunnitelmallisuus huomioon ottaen, myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n hänen syykseen syytekohdassa 4 luetusta törkeästä rahanpesusta (1.4.2003 - 9.3.2004) ja syytekohdassa 5 luetusta rekisterimerkintärikoksesta yhteiseen 9 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jussi Sippola ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 29.5.2006

Virallinen syyttäjä sekä A ja B valittivat hovioikeuteen. Syyttäjä vaati muun ohessa A:n tuomitsemista rangaistukseen syytekohdan 4 osalta syytteen mukaisesti 18.4.2000 - 9.3.2004 tehdystä törkeästä rahanpesusta.

Hovioikeus hyväksyi toimittamansa pääkäsittelyn perusteella tapahtumainkulun ja A:n tietoisuuden osalta käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen.

Oikeudellisen arvion osalta hovioikeus lausui, että veropetos oli jo ennen 1.4.2003 voimaan tullutta lainmuutosta (61/2003) voinut lähtökohtaisesti tulla kysymykseen rahanpesun esirikoksena. Arvioinnissa oli kuitenkin otettava huomioon perustuslain 8 §:ssä ja rikoslain 3 luvun 1 §:ssä (515/2003) vahvistettu rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, josta muun muassa seuraa, että tuomioistuin ei saa mennä lain ulkopuolelle ja että rangaistussäännöksen soveltamisalaa laajentava analogia syytetyn vahingoksi on kiellettyä (HE 44/2002 vp s. 28 - 35).

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mats Wiklund, Pertti Lattunen ja Harri Katara.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan syyttäjä vaati, että A syytekohdan 4 osalta tuomitaan syytteen mukaisesti rangaistukseen 18.4.2000 - 9.3.2004 tehdystä törkeästä rahanpesusta.

A ei vastannut valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Korkeimmassa oikeudessa on ensiksi kysymys siitä, täyttääkö syytteessä kerrottu A:n menettely 1.4.2003 edeltäneeltä ajalta kätkemisrikoksena tuomittavan rahanpesun tunnusmerkistön. Jos A:n menettelyn katsotaan täyttävän mainitun rikoksen tunnusmerkistön, kysymys on vielä siitä, mihin rikokseen A on tekoaika kokonaisuudessaan huomioon ottaen syyllistynyt, sekä A:lle tuomittavasta rangaistuksesta.

Onko veropetos voinut olla rahanpesun esirikos ennen 1.4.2003

2. Rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentin (79/1998) 1 kohdan mukaan kätkemisrikoksesta tuomittiin myös se, joka otti vastaan, muunsi, luovutti tai siirsi varoja tai muuta omaisuutta, jonka tiesi olevan rikoksella hankittua tai sen tilalle tullutta, peittääkseen tai häivyttääkseen sen laittoman alkuperän taikka avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset.

3. Mainitun säännöksen mukaan rangaistavuus siis edellytti, että rahanpesun kohteena oleva omaisuus oli hankittu rikoksella. Veropetoksessa omaisuus ei siirry rikoksella rikoksentekijälle, vaan siinä tietoja vääristelemällä tai salaamalla tai muutoin petollisesti estetään verottajaa saamasta tietoa sinänsä laillisesti saadusta tulosta tai hankitusta omaisuudesta ja siten aiheutetaan veron määräämättä jääminen tai määrääminen liian alhaiseksi. Kysymys on siitä, voidaanko se hyöty, joka on saatu välttämällä veroa tällä tavalla, katsoa säännöksessä tarkoitetuksi rikoksella hankituksi omaisuudeksi.

4. Kätkemisrikoksena rangaistavaa rahanpesua koskeva rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdan säännös tuli kerrotussa muodossaan lakiin ensimmäisen kerran lailla 1304/1993. Säännöstä perusteltiin muun muassa 8.11.1990 allekirjoitetun, rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskevan yleissopimuksen velvoitteilla. Hallituksen esityksessä lausuttiin yleissopimuksen lähtevän siitä, että rahanpesu on kriminalisoitava muunkinlaisen rikollisen toiminnan kuin huumausainerikosten yhteydessä. Tämän vuoksi säännös esityksen mukaan "kirjoitettaisiin jo tässä vaiheessa yleiseksi eikä vain huumausainerikoksia koskevaksi, jolloin se kattaisi muustakin rikollisesta toiminnasta peräisin olevaan omaisuuteen ryhtymisen" (HE 180/1992 vp s. 17).

5. Tuossa hallituksen esityksessä ei ole kiinnitetty huomiota siihen, miksi uudessa säännöksessä käytettiin kätkemisrikossäännöksissä aikaisemmin vakiintuneesti käytetystä ilmaisusta "rikoksella saatu" poiketen ilmaisua "rikoksella hankittu". Esityksen perusteluissa rikoksen kohteena olevasta omaisuudesta käytetään sekä ilmaisua "rikoksella hankittu" että "rikoksella saatu". Ilmaisujen käytön epäjohdonmukaisuutta osoittaa esimerkiksi se, että kätkemisrikoksena rangaistavassa rahanpesussa tarkoitetut tekotavat saattoivat tulla rangaistaviksi myös luvun 3 §:n mukaisena ammattimaisena kätkemisrikoksena, ja tuon rikoksen kohteena olevasta omaisuudesta käytetään pykälässä ilmaisua "rikoksella saatu" omaisuus. Ilmaisuilla "rikoksella saatu omaisuus" ja "rikoksella hankittu omaisuus" on siten tarkoitettu asiallisesti samaa.

6. Kun 32 luvun 1 §:n 1 momenttia edellä kerrotun muutoksen jälkeen muutettiin siten, että myös velallisen petoksella, törkeällä velallisen petoksella ja tahallisella velallisen vilpillisyydellä "saatu" omaisuus saattoi olla kätkemisrikoksen kohteena, ehdotettua säännöstä pidettiin hallituksen esityksessä (HE 268/1993 vp s. 9) systemaattiselta kannalta jonkin verran ongelmallisena, koska velallisen petos ei merkitse omaisuuden siirtymistä rikoksentekijälle vaan kysymys on siitä, ettei omaisuutta luovuteta velkojien tyydyttämiseen. Esityksessä katsottiin, että varsinkin silloin kun velallinen omistaa kysymyksessä olevan omaisuuden, puhuminen salatun omaisuuden saamisesta rikoksella vaikuttaa harhaanjohtavalta. Säännöksen mainittu ongelmallisuus ei kuitenkaan estänyt sen säätämistä tältä osin ehdotetun mukaisena.

7. Niin kuin edeltä ilmenee, ilmaisujen "rikoksella saatu" ja "rikoksella hankittu" ei voida tulkita kuvaavan kätkemisrikoksen esirikosten tekotavoille asetettavia toisistaan poikkeavia vaatimuksia. Kun syytteessä mainittuna aikana pykälän 1 momentissa oli nimenomaisesti säädetty, että edellä kohdassa 6 mainituilla rikoksilla velkojille luovuttamatta jätetty omaisuus ja siten saatu hyöty saattoivat olla rikoksella saatua omaisuutta, johdonmukaista on vastaavasti tulkita myös 2 momenttia siten, että veropetoksella veronsaajalle suorittamatta jääneitä veroja vastaava omaisuus ja siten saatu hyöty voivat olla rikoksella hankittua omaisuutta.

8. Rikoslain nykyisen rahanpesusäännöksen (61/2003) esitöissä (HE 53/2002 vp s. 35) lainmuutosta on perusteltu muun muassa nyt puheena olevan säännöksen aiheuttamilla ongelmilla käytännön lainsoveltamistilanteissa, mihin hovioikeuskin on perusteluissaan viitannut. Korkein oikeus toteaa, että lain esitöiden merkitys oikeuslähteenä perustuu siihen, että ne osoittavat, miten lakia on sitä säädettäessä tarkoitettu sovellettavan. Jonkin myöhemmän lain esitöissä esitetyt arviot aikaisemman lain soveltamisessa mahdollisesti ilmenneistä tulkintaongelmista eivät yleensä osoita, mitä aikaisempaa lakia säädettäessä oli tarkoitettu.

9. Perustuslain 8 §:stä ja rikoslain 3 luvun 1 §:stä ilmenevän rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että rangaistussäännöstä soveltaessaan tuomioistuin ei saa mennä lain kirjaimen ulkopuolelle eikä täydentää lakia analogiapäätelmään turvautumalla (HE 44/2002 vp s. 29). Käsitteiden tulkinta on kuitenkin välttämätöntä ja oikeutettua myös yksittäisiä rikostunnusmerkistöjä sovellettaessa edellyttäen, että tulos on sopusoinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen kanssa ja että lopputulos on kohtuudella tekijän ennalta arvattavissa (esim. KKO 2002:11, KKO 2004:46 ja KKO 2005:27).

Onko A syyllistynyt rahanpesuun ennen 1.4.2003

11. Hovioikeus on lukenut B:n syyksi kaksi törkeää veropetosta, jotka hän oli tehnyt jättämällä C Oy:n määräysvallan käyttäjänä 15.3.2000 - 15.4.2001 ilmoittamatta verottajalle kaikki yhtiön työntekijöilleen maksamat palkat ja aiheuttamalla siten yhteensä 207 318,53 euron määräisten verojen ja työnantajan sosiaaliturvamaksujen määräämättä jäämisen sekä laiminlyömällä 31.10.2001 - 31.10.2002 veron välttämistarkoituksessa henkilökohtaisten veroilmoituksen antamisen ja aiheuttamalla siten yhteensä 57 567,21 euron verojen määräämättä jäämisen. B:llä ei ole vuosina 2000 - 2002 ollut muita tiedossa olevia tuloja.

12. A:n nimiin hankituista autoista on käräjäoikeuden päätöksessä todetulla tavalla aiheutunut yhteensä yli 105 000 euron arvosta maksuja, joita A ei ole voinut maksaa omilla varoillaan, vaan jotka on suoritettu C Oy:n toiminnasta saamilla varoilla.

13. Alempien oikeuksien tuomioiden perusteluista ilmenevistä olosuhteista on pääteltävissä, että A:n on täytynyt tietää autoihin käytettyjen rahojen alkuperä ja että rahat ovat rikoksella hankittuja. Hän on siten ottanut vastaan ja muuntanut rikoksella hankituksi tietämiään varoja avustaakseen B:tä välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset. A on menettelyllään syyllistynyt kätkemisrikoksena rangaistavaan rahanpesuun 18.4.2000 ja 31.3.2003 välisenä aikana.

14. Kun veropetos on rahanpesun esirikoksena, rikoksella saatuna hyötynä on perusteltua pitää sitä omaisuuden lisäystä, joka on saatu veron jäätyä määräämättä tai tultua määrätyksi liian alhaiseksi. Hovioikeuden tuomion perusteella B on saanut tällaista hyötyä yhteensä 57 567,21 euroa. A:n on siten katsottava ottaneen vastaan ja muuntaneen rikoksella saatua omaisuutta syytteessä tarkoitettuna aikana 18.4.2000 - 9.3.2004 vain tämän määrän, vaikka autoihin käytetty rahamäärä onkin selvästi suurempi.

Rikoksen törkeysarviointi ja rikosnimike

16. A:n syyksi edellä luettuja tekoja on 1.4.2003 voimaan tulleesta lainmuutoksesta huolimatta pidettävä luonnollisen katsantokannan mukaisesti yhtenä rikoksena. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2007:38 ilmenee (kohdat 10 - 11), tällaisessa tilanteessa toiminnan päättyessä voimassa olleen ankaramman enimmäisrangaistuksen mahdollistavan lain soveltaminen koko rikokseen johtaisi rikoslain taannehtivaa soveltamista koskevan kiellon vastaiseen lopputulokseen. Kuhunkin osatekoon on siten sovellettava sen tekemisen aikaan voimassa ollutta lakia.

17. A:n syyksi luetussa rahanpesussa rikoksen kautta saatu omaisuus on ollut erittäin arvokas ja rikos on tehty erityisen suunnitelmallisesti. Rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. A on siten menettelyllään 18.4.2000 - 9.3.2004 syyllistynyt rikokseen, joka käsittää törkeän kätkemisrikoksen ja törkeän rahanpesun.

Rangaistuksen mittaaminen

18. Oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi Korkeimmassa oikeudessa luetusta rikoksesta ja hovioikeuden häneen syykseen lukemista rekisterimerkintärikoksesta (syytekohta 5) ja virkasalaisuuden rikkomisesta (syytekohta 6) on rikosten laatu ja niistä ilmenevä A:n syyllisyys huomioon ottaen 10 kuukautta vankeutta. A ei ole aikaisemmin syyllistynyt rikoksiin. A:n syyksi luettujen rikosten vakavuus tai niistä ilmenevä tekijän syyllisyys ei myöskään edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen syytekohdassa 4 lukeman rikoksen asemesta rikoslain 32 luvun 2 §:n (769/1990) ja 7 §:n 1 momentin (61/2003) nojalla rikoksesta, joka käsittää törkeän kätkemisrikoksen ja törkeän rahanpesun (18.4.2000 - 9.3.2004). Tästä ja hänen syykseen alemmissa oikeuksissa syytekohdassa 5 luetusta rekisterimerkintärikoksesta (1.4. - 29.10.2003) sekä syytekohdassa 6 luetusta virkasalaisuuden rikkomisesta (18.11.2000) A tuomitaan hovioikeuden tuomitseman rangaistuksen asemesta yhteiseen 10 kuukauden vankeusrangaistukseen. Tämä vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi koeajaksi, joka on käräjäoikeuden tuomitseman rangaistuksen osalta alkanut käräjäoikeuden määräämin tavoin 29.12.2004 ja päättynyt 31.12.2006 sekä alkaa nyt Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta ja päättyy 31.12.2007.

Korkeimman oikeuden tuomitsema ehdollinen vankeus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos A Korkeimman oikeuden määräämänä koeaikana tekee rikoksen, josta hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikael Krogerus, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio ja Timo Esko. Esittelijä Mika Huovila.

---

[SV]

A hade 18.4.2000 - 9.3.2004 tagit emot och omvandlat penningmedel som förvärvats genom grovt skattebedrägeri.

Det ansågs att skattebedrägeri före lagändringen (61/2003) som trädde i kraft 1.4.2003 kunde utgöra ett förbrott till penningtvätt som bestraffades som ett häleribrott. A tillräknades ett brott som innefattade grovt häleri och grov penningtvätt.

SL 32 kap 1 § 2 mom (79/1998)

SL 32 kap 2 § (769/1990)

SL 32 kap 6 § 1 mom (61/2003)

SL 32 kap 7 § 1 mom (61/2003)