Supreme Court dismisses damages claim for good-faith sellers of forged artworks under copyright law.

Taiteilija AK:n vesiväriteoksista oli tehty AK:n nimellä signeerattuja väärennyksiä. A ja B olivat tietämättä maalausten alkuperästä myyneet tai toimittaneet ne myytäviksi. Kysymys siitä, olivatko A ja B velvollisia suorittamaan AK:n oikeudenomistajille tekijänoikeuslaissa tarkoitettua hyvitystä. (Ään.)

TekijänoikeusL 57 §:n 1 mom (442/1984)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 25.1.2002

Virallisen syyttäjän ja Aimo Kanervan oikeudenomistajien asianomistajina ajamassa tekijänoikeusrikosasiassa käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että A oli vuonna 1997 myynyt eräälle henkilölle kolme Aimo Kanervan nimiin signeerattua vesivärimaalausta (taulut 1 - 3), jotka eivät kuitenkaan olleet Aimo Kanervan maalaamia vaan väärennyksiä. Yksi maalauksista oli Aimo Kanervan vesivärimaalauksen kopio ja muut epäitsenäisiä muunnelmia. B puolestaan oli vuonna 1998 toimittanut eräälle huutokauppayhtiölle huutokaupattavaksi niin ikään Aimo Kanervan nimiin signeeratun, epäitsenäisenä muunnelmana Kanervan teoksesta pidettävän vesivärimaalauksen (taulu 6) ja toimittanut toisen vastaavanlaisen vesivärimaalauksen erääseen taidevälitysliikkeeseen myyntiä varten (taulu 26). Taulut loukkasivat Aimo Kanervan taiteellista arvoa ja omalaatuisuutta. Kun kuitenkin oli jäänyt näyttämättä, että A ja B olisivat tienneet taulut väärennyksiksi, käräjäoikeus hylkäsi asiassa esitetyt rangaistusvaatimukset.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Sirpa Hartikainen ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 3.12.2004

Hovioikeus, jossa A ja B hakivat muutosta, lausui perusteluinaan, että A oli myynyt kolme Aimo Kanervan signeerauksella varustettua väärennettyä vesivärimaalausta eräälle henkilölle. B oli toimittanut ostamansa väärennetyn taulun huutokauppayhtiölle myyntiä varten ja ottanut vastaan toisen taulun myyntiä varten. Näin tehdessään A ja B olivat käyttäneet tauluja vastoin tekijänoikeuslain säännöksiä ja olivat sen vuoksi velvolliset suorittamaan taiteilijan oikeudenomistajille tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaisen kohtuullisen hyvityksen. Hyvityksen määrän osalta hovioikeus totesi, että todistajana kuullun taidekauppiaan mukaan Aimo Kanervan vesiväritöiden sisäänostohinnat olivat olleet 2 000 - 3 000 markkaa ja niiden myyntihinnat

5 000 - 18 000 markkaa. Tällä perusteella käräjäoikeuden tuomitsemia hyvityksiä oli pidettävä määrältään kohtuullisina. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Kuningas, Matti Rintala ja Marjatta Möller. Esittelijä Ilkka Lahtinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin.

A ja B vaativat yhteisessä valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja heidät vapautetaan tuomitusta hyvitys- ja oikeudenkäyntikuluvastuusta.

Aimo Kanervan oikeudenomistajat vastasivat valitukseen ja vaativat, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys enää tauluista numerot 1 - 3, 6 ja 26. A on myynyt edelleen kaupalla hankkimansa taulut 1 - 3 ja B ilmoituksensa mukaan toimittanut samoin kaupalla hankkimansa taulut 6 ja 26 huutokaupalla myytäviksi. Taulut on signeerattu Aimo Kanervan nimellä. Korkeimmassa oikeudessa ei ole enää riitaa siitä, etteikö kysymys olisi väärennyksistä ja Aimo Kanervan alkuperäisten teosten muunnelmina pidettävistä teoskappaleista. A ja B ovat valituksensa perusteeksi vedonneet tietämättömyyteensä siitä, että taulut olivat väärennyksiä, mistä seikasta ei myöskään ole enää riitaa, ja lausuneet, että kysymys ei ole ollut tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tekijänoikeuslain vastaisesta teoksen käyttämisestä.

2. Asiassa on kysymys siitä, ovatko A ja B menettelynsä perusteella velvolliset suorittamaan Aimo Kanervan oikeudenomistajille tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin (442/1984) mukaista hyvitystä.

3. Tekijänoikeuslain 1 §:n 1 momentin mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Saman lain 2 §:n 1 momentin (404/1961) mukaan tekijänoikeus tuottaa yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin muun muassa muuttamattomana tai muutettuna, muunnelmana taikka toista tekotapaa käyttäen. Pykälän 3 momentin (404/1961) mukaan teos katsotaan saatetuksi yleisön saataviin muun ohella silloin, kun sen kappale tarjotaan myytäväksi taikka sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen. Tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin (442/1984) mukaan se, joka käyttää teosta vastoin sanottua lakia, on velvollinen suorittamaan käyttämisestä tekijälle kohtuullisen hyvityksen.

Hyvityksen edellytyksistä

4. Tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentista (442/1984) ei tarkemmin ilmene, mitä teoksen lainvastaisella käyttämisellä tarkoitetaan. Kuten Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2001:41 ja KKO 2001:42 todennut, verrattaessa pykälän 1 ja 2 momentin säännöksiä pykälän 3 momenttiin, on perusteltua katsoa, että 1 momentissa teoksen lainvastaisella käyttämisellä tarkoitetaan sellaista menettelyä, jolla loukataan lain 2 §:ssä tarkoitettuja tekijänoikeuksia. Tyypillisesti tällainen loukkaus toteutuu valmistamalla teoksesta luvattomia kappaleita ja saattamalla ne yleisön saataviin myytäväksi tarjoamalla tai muutoin yleisön keskuuteen julkisesti levittämällä. Hyvitysvelvollisuus liittyy siten tekijän taloudellisten oikeuksien loukkaamiseen. Loukattaessa tekijänoikeuslain 3 §:ssä (404/1961) tarkoitettuja niin sanottuja tekijän moraalisia oikeuksia kysymys ei ole sellaisesta teoksen käyttämisestä, joka oikeuttaisi tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin (442/1984) mukaiseen hyvitykseen.

5. B on loukannut Aimo Kanervan oikeudenomistajien tekijänoikeuslain 2 §:ssä tarkoitettuja taloudellisia oikeuksia tarjoamalla tauluja 6 ja 26 myytäviksi. Yleisön keskuuteen levittämistä ja siten tekijänoikeuden haltijoiden taloudellisia oikeuksia loukkaavaa on ollut myös A:n menettely tämän myytyä taulut 1 - 3 yksityishenkilölle. Kun nyt kysymyksessä olevia, Aimo Kanervan teosten kappaleiksi katsottuja tauluja 1 - 3, 6 ja 26 ei ole Aimo Kanervan tai hänen oikeudenomistajiensa suostumuksella myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu, ei tekijän levitysoikeus ole tekijänoikeuslain 19 §:n 1 momentissa (446/1995) tarkoitetulla tavalla rauennut. Taulujen kuvatunlainen edelleenlevittäminen on ollut sellaista teosten tekijänoikeuslain vastaista käyttämistä, joka oikeuttaa Aimo Kanervan oikeudenomistajat tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentissa (442/1984) tarkoitettuun hyvitykseen.

6. Vaikkei tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentissa (442/1984) ole kysymys vahingonkorvauksesta eikä hyvitys riipu aiheutuneesta vahingosta, myös hyvityksen tuomitsemisella pyritään osaltaan saattamaan tekijänoikeuden haltija siihen asemaan, jossa hän olisi ollut, jos tekijänoikeuden loukkausta ei olisi tapahtunut. Toisaalta hyvityksen taustalla on ajatus siitä, että loukkaaja ei saa päästä teosta oikeudettomasti käyttämällä parempaan asemaan kuin missä hän olisi ollut, jos hän olisi käyttänyt teosta luvallisesti. Hyvityksen tarkoituksena on osaltaan tehokkaasti ehkäistä tekijänoikeuksien loukkaamista ja suojattujen teosten lainvastaista käyttöä.

7. Vahingonkorvauksesta poiketen tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentissa (442/1984) tarkoitettua hyvitystä on velvollinen suorittamaan myös se, joka on käyttänyt teosta vilpittömässä mielessä. Säännös ilmentää ajatusta, jonka mukaan tekijänoikeuslain vastaisesta teoksen käyttämisestä olisi tekijälle kuuluvien oikeuksien suojaamiseksi säännönmukaisesti suoritettava hyvitystä.

Hyvityksen määrä

8. Hyvityksen kohtuullista määrää on oikeuskäytännössä arvioitu tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Silloin, kun suojatun teoksen luvalliselle käytölle on voitu määritellä käyttökorvaus tai vastike, hyvityksen määrän osalta lähtökohtana on ollut mainitun korvauksen tai vastikkeen määrä. Hyvityksen kohtuullista määrää harkittaessa on huomiota kiinnitetty myös luvattoman käytön tarkoitukseen ja laajuuteen sekä tapahtuneen loukkauksen laatuun ja vahingollisuuteen (esim. KKO 1989:151, 1999:115, 2001:42 ja 2002:101).

9. Tässä tapauksessa vertailukohdaksi sopivaa teoksen lainmukaisen käytön kustannuksia osoittavaa käyttökorvausta ei ole. Myöskään Aimo Kanervan maalaamien akvarellien käyvällä arvolla tai myynnissä olleiden väärennysten kauppahinnoilla ei ole ratkaisevaa merkitystä hyvityksen kohtuullista määrää arvioitaessa. Tekijällä olisi alkuperäisen teoksen edelleenmyyntitilanteessa oikeus vain tekijänoikeuslain säännösten mukaiseen jälleenmyyntikorvaukseen ja siihenkin vain silloin, kun jälleenmyynti on ollut ammattimaista tai julkista. Toisaalta tekijänoikeuslain 52 §:n 2 momentti huomioon ottaen ei ole olemassa sellaista hintaa, jolla Aimo Kanerva tai hänen oikeudenomistajansa olisivat laillisesti voineet luovuttaa oikeuden levittää Aimo Kanervan teosten jäljennöksiä ilman, että jäljennökset olisi merkitty siten, ettei niitä voida sekoittaa alkuperäisteokseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

A ja B velvoitetaan suorittamaan Aimo Kanervan oikeudenomistajille yhteisesti hyvityksenä hovioikeuden tuomitseman määrän asemasta, A 150 euroa (taulut 1 - 3) ja B 100 euroa (taulut 6 ja 26). A ja B velvoitetaan suorittamaan mainituille määrille viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentin (997/1998) mukaisesti 26.11.2001 lukien 30.6.2002 saakka ja korkolain 4 §:n 1 momentin (340/2002) mukaisesti 1.7.2002 lukien.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos (eri mieltä), Eeva Vuori, Kari Kitunen ja Juha Häyhä sekä määräaikainen oikeusneuvos Dan Frände (eri mieltä). Esittelijä Timo-Jaakko Uotila.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen oikeusneuvos Frände:

Perustelut

Korkeimmassa oikeudessa on kysymys enää tauluista 1 - 3 sekä 6 ja 26. Taulut on signeerattu Aimo Kanervan nimellä, mutta asiassa on lausuttu selvitetyksi, että ne ovat väärennyksiä. A ja B eivät enää täällä ole väittäneet muuta. He eivät myöskään ole väittäneet, ettei kysymys olisi Aimo Kanervan alkuperäisten teosten muunnelmina pidettävistä teoskappaleista. He ovat valituksensa perusteeksi vedonneet tietämättömyyteensä siitä, että taulut olivat väärennyksiä, ja lausuneet, että kysymys ei ole ollut tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tekijänoikeuslain vastaisesta teoksen käyttämisestä.

A:lta ja B:ltä on vaadittu tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaista hyvitystä sillä perusteella, että he olivat, A myynyt edelleen kaupalla hankkimansa taulut 1 - 3 ja B ilmoituksensakin mukaan toimittanut samoin kaupalla saamansa taulut 6 ja 26 huutokaupalla myytäviksi.

Tekijänoikeuslain 1 §:n 1 momentin (446/1995) mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Saman lain 2 §:n 1 momentin (404/1961) mukaan tekijänoikeus tuottaa yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin muuttamattomana tai muutettuna taikka toista tekotapaa käyttäen. Pykälän 3 momentin mukaan teos katsotaan saatetuksi yleisön saataviin muun ohella silloin, kun sen kappale tarjotaan myytäväksi taikka sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen. Tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin (442/1984) mukaan se, joka käyttää teosta vastoin sanottua lakia, on velvollinen suorittamaan käyttämisestä tekijälle kohtuullisen hyvityksen.

Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan hyvityksen tuomitsemisen edellytys siis on, että tekijän oikeuden loukkaaminen on tapahtunut teosta käyttämällä. Tämän vuoksi lainkohtaa on luontevaa tulkita siten, että siinä on kysymys tekijänoikeuden haltijan yksinoikeuden piiriin kuuluvien taloudellisten oikeuksien loukkaamisesta. Kysymys on tällöin tyypillisesti tilanteesta, jossa teosta käytetään, vaikkei siihen ole oikeutta. Tekijänoikeuslain 3 §:ssä tarkoitettujen niin sanottujen moraalisten oikeuksien loukkaamisen ei sitä vastoin voida katsoa tapahtuvan pelkästään teosta käyttämällä, vaan loukkauksen varsinainen sisältö on tällöin toinen.

Tekijänoikeuden taloudelliseen puoleen kuuluu oikeus määrätä teoksesta saattamalla se yleisön saataviin. Yleisön saataviin teos voidaan saattaa muun muassa tarjoamalla se myytäväksi tai ylipäänsä levittämällä sitä yleisön keskuuteen. B on tarjonnut tauluja 6 ja 26 myytäviksi. Mutta myös A:n menettely, kun hän on myynyt yksityisesti taulut 1 - 3 ostavalle yleisölle, on ollut yleisön keskuuteen levittämistä. Kun tauluja 1 - 3, 6 ja 26 ei ole alunperin Aimo Kanervan tai hänen oikeudenomistajiensa suostumuksella myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu, niiden edelleen levittäminen on ollut tekijänoikeuslain vastaista käyttämistä.

Sikäli kuin kysymyksessä olevien väärennysten ilmestymisestä myyntiin on koitunut Aimo Kanervan taulujen jälkimarkkinoille häiriötä tai haittaa tai kärsimystä hänen oikeudenomistajilleen korvauksen suorittamisvelvollisuus edellyttää tahallisuutta tai tuottamusta. A ja B ovat kuitenkin pitäneet tauluja aitoina. He ovat siten toimineet vilpittömässä mielessä. Kaupanvastuunsa vuoksi heidän ei voida katsoa hyötyneenkään teosten käyttämisestä. Hyvitystä olisi nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa suoritettava tekijänoikeuden loukkauksen periaatteellisen merkityksen vuoksi.

Vaikka asiassa on katsottu, että kysymys on Aimo Kanervan teosten kappaleista, tekijänoikeuden loukkaus ei vaikuta erityisen räikeältä. Tauluissa on etupäässä vain pyritty jäljittelemään Aimo Kanervan teosten aihepiirejä, värinkäyttöä ja tekotapaa. Kaikissa tapauksissa ei ole varmasti edes kyetty osoittamaan mallina ehkä ollutta alkuperäistä teosta. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon, että A ja B ovat olleet mukana levitysketjussa vilpittömässä mielessä, katson, ettei minkäänsuuruinen hyvitys olisi heidän kohdallaan kohtuullinen.

Tuomiolauselma

Kumoan hovioikeuden tuomion ja vapautan A:n ja B:n velvollisuudesta suorittaa tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaista hyvitystä.

Oikeusneuvos Raulos:

Olen samaa mieltä kuin määräaikainen oikeusneuvos Frände.

---

[SV]

Av konstnären AK:s akvareller hade framställts förfalskningar som försetts med AK:s signatur. Ovetande om konstverkens ursprung hade A och B sålt dem eller överlåtit dem för försäljning. Fråga om A och B var skyldiga att till AK:s rättsinnehavare betala vederlag enligt upphovsrättslagen. (Omröstn.)

UpphovsrättsL 57 § 1 mom (442/1984)