Supreme Court allows overtime claims where a post-signature waiver clause is void under the Working Hours Act.

Työnantajan ja työntekijän työsuhteen kestäessä tekemään kirjalliseen työsopimukseen oli otettu ehto, jonka mukaan sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen osapuolilla ei ollut toisiaan kohtaan sopimuksen allekirjoittamista edeltävään aikaan kohdistuvia työsuhteesta johtuvia vaatimuksia. Sopimusehto oli työaikalain 39 §:n 1 momentin nojalla mitätön siltä osin kuin sillä vähennettiin työntekijälle työaikalain mukaan kuuluvia korvauksia. (Ään.)

TyöaikaL 39 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta ja vaatimukset Pieksämäen käräjäoikeudessa

A oli ollut työsuhteessa X Oy:öön suullisen sopimuksen perusteella 22.4.2002 alkaen. Osapuolet olivat 30.5.2003 tehneet kirjallisen työsopimuksen, jossa oli sovittu muun ohessa, että sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen osapuolilla ei ollut toisiaan kohtaan mitään sopimuksen allekirjoittamista edeltävään aikaan kohdistuvia työsopimuksesta johtuvia tai siihen liittyviä vaatimuksia.

A oli 18.9.2003 alkaneen lomautuksen jälkeen irtisanoutunut 13.5.2004. A vaati 5.2.2004 vireille tulleessa kanteessa, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle ylityö-, sunnuntaityö- ja viikkolepokorvauksia vuodelta 2002 yhteensä 4 507,82 euroa korkoineen. A:n mukaan edellä mainittu sopimusehto oli työaikalain 39 §:n nojalla mitätön.

Yhtiö kiisti kanteen muun muassa sillä perusteella, ettei kysymyksessä ollut työaikalain 39 §:ssä tarkoitettu sopimus, jolla olisi vähennetty työaikalain mukaisia etuja eikä sopimus ollut mitätön.

Käräjäoikeuden tuomio 15.9.2004

Käräjäoikeus lausui perusteluinaan, että A oli tehnyt 1.5.2002 ja 20.12.2002 välisenä aikana sellaista työtä, joka työaikalain perusteella oikeutti hänet saamaan lisäkorvausta. Lisäkorvaus oli määrältään 4 507,82 euroa. Sopimus, jolla vähennetään työaikalain mukaan työntekijälle kuuluvia oikeuksia, oli sinänsä työaikalain 39 §:n perusteella mitätön lukuunottamatta työaikalain 40 §:ssä sanottuja tilanteita.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi A:n kanteen.

Asian on ratkaissut laamanni Juhani Mali.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 31.1.2006

Hovioikeus katsoi lisäksi selvitetyksi, että yli- ja sunnuntaitöiden tekemiseen oli ollut vähintäänkin yhtiön hiljainen suostumus. Tämän vuoksi A:n tekemä yli- ja sunnuntaityö oli ollut työaikalain 17 §:n 2 momentissa tarkoitettua ylityötä. A oli sen vuoksi oikeutettu samaan yli- ja sunnuntaityö- sekä viikkolepokorvaukset, jotka yhtiö oli myöntänyt määriltään oikeiksi.

Näillä perusteilla hovioikeus hyväksyi A:n kanteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juha Voutilainen, Markku Ukkola ja Helena Lindgren. Esittelijä Tiina Ruikka.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

X Oy:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö vaati kanteen hylkäämistä.

A kiisti vastauksessaan muutosvaatimukset.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Työaikalain 39 §:n 1 momentin säännös siitä, että sopimus, jolla vähennetään työntekijälle työaikalain nojalla tulevia etuja, on mitätön, jollei työaikalaista muuta johdu, on tarkoitettu suojelemaan työntekijää. Työaikalain säännöksissä määrätään muun muassa siitä, millä edellytyksillä säännöllinen työaika saadaan ylittää ja minkälaiset lepo- ja vapaa-ajat työntekijälle on järjestettävä sekä siitä, minkälainen korvaus työntekijälle on tietyistä säännöllisen työajan ylittävistä töistä maksettava. Ellei työaikalaista ilmene, että työaikalaissa säädetystä etuudesta voidaan sopia laista poikkeavasti, ei työntekijälle sanotun lain mukaan tulevia etuuksia voida sopimuksella vähentää.

2. Työaikalain säännösten pakottavuus koskee yhtä lailla työn teettämistä kuin työstä maksettavaa korvausta. Lain 39 §:n 1 momentin säännös sopimuksen mitättömyydestä ei myöskään koske pelkästään etukäteistä etuudesta luopumista, vaan myös työsuhteen aikana tehtyä sopimusta siitä, ettei työntekijä vaadi lain pakottavan säännöksen mukaista korvausta jo tehdystä työstä.

3. A:n kanne koskee sellaisia työaikalain mukaisia korvauksia, joiden vähentämisestä ei ole työaikalain mukaan ollut oikeutta sopia. Työsopimuksessa oleva ehto siitä, että A:lla ei ole sopimuksen allekirjoittamista edeltävään aikaan kohdistuvia työsopimuksesta johtuvia tai siihen liittyviä vaatimuksia, on näin ollen mitätön.

4. X Oy ei ole valituksessaan riitauttanut hovioikeuden johtopäätöstä siitä, että yli- ja sunnuntaitöiden tekemiseen oli ollut vähintäänkin yhtiön hiljainen suostumus.

5. Näin ollen ei ole aihetta muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Eeva Vuori, Kari Kitunen, Mikael Krogerus ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Sami Myöhänen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Asiassa on kysymys työaikalain 39 §:n 1 momentin tulkinnasta. Selvää on, ettei työntekijä voi edeltäkäsin pätevästi luopua hänelle lain mukaan kuuluvista korvauksista ja muista eduista. Palkkasaatavista sen sijaan voidaan sopia. Työntekijän vallassa on sekin, lähteekö hän perimään palkkojaan vai ei. Jälkikäteisen sopimuksen pätevyyden edellytyksenä kuitenkin on, ettei työntekijää ole painostettu hänelle epäedulliseen sopimukseen eikä sopimusta rasita mikään muukaan pätemättömyysperuste.

Jo tehtyä työtä koskevasta korvauksesta tehdyn sopimuksen pätevyys on ratkaistava tapauskohtaisesti. Ottaen huomioon työntekijöiden nykyisen edunvalvonnan tehokkuuden on perusteetonta leimata kaikkia jälkikäteen tehtyjä sopimuksia pätemättömiksi. Työelämä edellyttää sopimista.

Nyt esillä oleva kirjallinen työsopimus on tehty aikaisemman suullisen sopimuksen tilalle. Tämä on tapahtunut työsuojelutarkastajan aloitteesta. Sopimukseen on sisällytetty lausuma, jonka mukaan osapuolilla ei ollut sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen toisiaan kohtaan vaatimuksia, jotka koskivat sopimusta edeltänyttä aikaa.

Käräjäoikeuden tavoin pidän sopimusta sitovana, kun kantajan on katsottava olleen selvillä ylityökorvauksia koskevista saatavistaan eikä olosuhteista ilmene, että sopimusta rasittaisi jokin pätemättömyysperuste. Myös työsopimuksia koskee se periaate, että osapuolen on reklamoitava sellaisesta, jota ei hyväksy.

Päädyn hyväksymään valituksen.

---

[SV]

Ett villkor hade tagits in i ett skriftligt arbetsavtal medan arbetsförhållandet mellan arbetsgivaren och arbetstagaren pågick. Enligt villkoret hade parterna inte efter det avtalet undertecknats några anspråk på varandra med anledning av arbetsförhållandet för tiden innan avtalet undertecknades. Avtalsvillkoret var med stöd av 39 § 1 mom. arbetstidslagen ogiltigt till den del arbetstagarens ersättningar enligt arbetstidslagen minskades. (Omröstn.)

ArbetstidsL 39 § 1 mom