Supreme Court dismisses appeal against rejection of appointment as public trade witness due to lack of appeal right.

Käräjäoikeuden päätökseen, jolla kaupanvahvistajaksi määräämistä koskeva hakemus oli hylätty, ei saanut hakea muutosta valittamalla. (Ään.)

KaupanvahvistajaA 1 § 3 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kokkolan käräjäoikeuden päätös 19.5.2005

Käräjäoikeus hylkäsi A:n kaupanvahvistajaksi määräämistä koskevan hakemuksen yhtäältä sillä perusteella, ettei A:ta käräjäoikeuden ilmoittamien seikkojen johdosta voitu pitää toimensa vuoksi sopivana kaupanvahvistajan tehtävään, ja toisaalta sillä perusteella, ettei kaupanvahvistajien määrää ollut tarvetta lisätä. Ratkaisun antaessaan käräjäoikeus ilmoitti, että ratkaisuun sai hakea muutosta valittamalla.

Asian on ratkaissut laamanni Leena Tokola.

Vaasan hovioikeuden päätös 26.9.2005

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan käräjäoikeuden tuomioon tai lopulliseen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla, jollei muutoksenhakua ole erikseen kielletty.

Kaupanvahvistaja-asetuksen 1 §:n 3 momentin mukaan määräyksen antamisesta tai sen peruuttamisesta ei voi hakea muutosta valittamalla. Oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, että säännös koski myös tilannetta, jossa määräystä ei ollut annettu.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, ettei A:lla ollut oikeutta valittamalla hakea muutosta käräjäoikeuden päätökseen, ja jätti hänen valituksensa tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raija Liljenfeldt, Pirjo Latvala ja Jorma Rudanko.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Toissijaisesti A vaati, että Korkein oikeus viivytyksen välttämiseksi tutkii valituksen ja määrää hänet julkiseksi kaupanvahvistajaksi.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan käräjäoikeuden tuomioon tai lopulliseen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla, jollei muutoksenhakua ole erikseen kielletty. Kaupanvahvistaja-asetuksen 1 §:n 3 momentin mukaan kaupanvahvistajamääräyksen antamisesta tai sen peruuttamisesta ei voi hakea muutosta valittamalla.

2. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla oikeus valittamalla hakea muutosta käräjäoikeuden päätökseen, jolla hänen hakemuksensa, että hänet määrättäisiin kaupanvahvistajaksi, on hylätty. Vaikka mainitussa kaupanvahvistaja-asetuksen kohdassa ei suoraan kielletäkään valittamasta ratkaisusta, jolla kaupanvahvistajamääräystä ei ole annettu, asetuksen valituskieltoa koskevalla säännöksellä on ilmeisesti tarkoitettu myös hakemuksen hylkäämistapausta, onhan siinä kielletty valittamasta määräyksen peruuttamisestakin.

3. Harkittaessa, tuleeko kaupanvahvistaja-asetuksen 1 §:n 3 momentin säännöstä sovellettaessa ottaa huomioon Suomen perustuslain 21 §:n oikeusturvaa ja siihen kuuluvaa muutoksenhakuoikeutta koskevat säännökset, on selvitettävä koskeeko käräjäoikeuden hylkäävä ratkaisu A:n sellaisia oikeuksia, joita koskevasta ratkaisusta hänellä pitäisi olla oikeus valittaa. Tätä kysymystä selvitettäessä on kiinnitettävä huomiota ensiksi kaupanvahvistajan asemaan yleensä ja toiseksi niihin kaupanvahvistaja-asetuksen mukaisiin ratkaisuperusteisiin, joita käräjäoikeus joutuu soveltamaan päättäessään kaupanvahvistajan määräämisestä.

4. Maakaaren 2 luvun 1 §:n ja 4 luvun 1 - 3 §:n mukaan kiinteistön luovutus on tehtävä määrämuodossa, johon kuuluvat muun muassa asiakirja ja kummankin osapuolen allekirjoitukset sekä kaupanvahvistajan vahvistus. Kaupanvahvistaja-asetuksen mukaan kaupanvahvistajan päätehtävänä on kiinteistön luovutuksen vahvistaminen, johon kuuluu tarkastaa luovutuksen osapuolten henkilöllisyys ja että luovutuskirja on tehty lain muotomääräyksien mukaisesti. Jos on perusteltua aihetta epäillä luovutuksen pätevyyttä, kaupanvahvistaja ei saa vahvistaa luovutusta.

5. Kaupanvahvistajan muihin tehtäviin kuuluu kaupanvahvistaja-asetuksen mukaan muun muassa ilmoitusten tekeminen maanmittaustoimistolle ja kunnalle. Hänen on myös pidettävä toimistaan julkista päiväkirjaa. Asetuksen 11 §:n mukaan kaupanvahvistaja toimii virkavastuulla ja hänen toimintaansa valvoo muun muassa käräjäoikeus ja maanmittaustoimisto. Kaupanvahvistaja on oikeutettu perimään asetuksessa määrätyn 77 euron suuruisen korvauksen kultakin luovutukselta ja kulujen korvauksen.

6. Julkinen valta valvoo kiinteistöjen luovutusta. Valvonnan toimeenpanossa on keskeistä, että kiinteistön luovutuksen pätevyyden edellytykseksi on säädetty kaupanvahvistajan vahvistus. Siten kiinteistön luovutus tapahtuu julkisen vallan edustajana toimivan kaupanvahvistajan valvonnassa. Hänen tehtävänään on yhtäältä varmistaa luovutuksen asianmukaisuutta ja luotettavuutta sekä toisaalta antaa tietoja kiinteistöjen luovutuksista julkiselle vallalle. Kaupanvahvistajan tehtäviä ei yleensä hoideta varsinaisen toimeentulon saamiseksi, vaan kaupanvahvistajat hoitavat tehtäväänsä sivutoimisesti varsinaisen virkansa tai päätoimensa ohessa. Kaupanvahvistajan tehtävässä on kysymys sellaisesta julkisen vallan antamasta luottamustoimen luonteisesta tehtävästä, jota hoidetaan julkisen edun vuoksi ja johon kenelläkään ei ole oikeutta tulla säädettyjen edellytysten täyttyessä määrätyksi.

7. Kaupanvahvistaja-asetuksen 1 §:n 2 momentin mukaan harkitessaan kaupanvahvistajan määräyksen antamista käräjäoikeuden on huolehdittava siitä, että kaupanvahvistajaksi määrättävällä on tarvittava koulutus ja muut edellytykset tehtävän hoitamiseen ja että määräyksiä annetaan riittävästi. Uutta kaupanvahvistajan määräystä antaessaan tuomioistuimen on siis kiinnitettävä huomiota ensiksikin hakijaa koskeviin edellytyksiin ja toiseksi, onko kaupanvahvistajien määrä riittävä.

8. Kaupanvahvistajien määrää koskevan edellytyksen harkinnassa on kysymys siitä, mikä on tarkoituksenmukainen kaupanvahvistajien lukumäärä yleensä tietyllä alueella. Kysymys on siis tarkoituksenmukaisuusharkinnasta.

9. Hakijan henkilöä koskevan edellytyksen osalta joudutaan kiinnittämään huomiota paitsi hakijan koulutukseen, kokemukseen ja varsinaisiin työtehtäviin, myös muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kuten luotettavuuteen. Kyse on sen arvioinnista, onko henkilö julkisen edun kannalta sopiva kaupanvahvistajan tehtävään. Tällaisiin henkilöä koskeviin seikkoihin perustuva julkisen edun pohjalta tehtävä sopivuusarviointi on harkinnanvaraista. Määräyksiä annettaessa tärkeimpänä seikkana joudutaan pitämään sitä, että kaupanvahvistajia on riittävästi saatavilla. Tämä vaikuttaa myös siihen, että henkilöä koskevia harkinnanvaraisia edellytyksiä joudutaan arvioimaan väljästi. Näin ollen hakijan henkilöäkin koskevan edellytyksen harkintakin on pääosin tarkoituksenmukaisuusharkintaa.

10. Vaikka käräjäoikeuden on kaupanvahvistajan määräämistä koskevasta hakemuksesta päättäessään otettava huomioon myös yleiset oikeusperiaatteet kuten yhdenvertaisuuden periaate ja syrjinnän kielto, tämä ei merkitse, että hakemuksen hylkäämistäkään koskevassa käräjäoikeuden ratkaisussa olisi kysymys hakijan oikeudesta tulla määrätyksi kaupanvahvistajaksi.

11. Kun otetaan huomioon, että kaupanvahvistaja toimii tehtävässään virkavastuulla yleistä etua valvovana julkisen vallan edustajana ja että käräjäoikeuden harkinta määräämisasiassa on pääosin tarkoituksenmukaisuusharkintaa, Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden ratkaisu, jolla A:n hakemus kaupanvahvistajan määräämiseksi on hylätty, ei ole koskenut A:n oikeuksia siten, että hänellä olisi oikeus valittaa käräjäoikeuden päätöksestä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Kari Kitunen (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Ilkka Rautio (eri mieltä). Esittelijä Lea Nousiainen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Rautio: A on käräjäoikeudessa hakenut kaupanvahvistaja-asetuksen 1 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla julkisen kaupanvahvistajan määräystä. Käräjäoikeus on hylännyt hänen hakemuksensa.

Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan käräjäoikeuden tuomioon tai lopulliseen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla, jollei muutoksenhakua ole erikseen kielletty. Kaupanvahvistaja-asetuksen 1 §:n 3 momentissa on säädetty, että kaupanvahvistajan määräyksen antamisesta tai sen peruuttamisesta ei voi hakea muutosta valittamalla.

Kaupanvahvistaja-asetuksen 1 §:n 2 momentin mukaan kaupanvahvistajan määräystä annettaessa on huolehdittava siitä, että kaupanvahvistajaksi määrättävällä on tarvittava koulutus ja muut edellytykset tehtävän hoitamiseen ja että määräyksiä annetaan riittävästi. Huomiota on siis kiinnitettävä sekä hakijaa itseään koskeviin edellytyksiin että siihen, onko kaupanvahvistajien määrän lisäämiseen tarvetta. Näin on A:nkin hakemusta ratkaistaessa tapahtunut. Käräjäoikeus on ensin arvioinut A:n sopivuutta tehtävään ja päätynyt kielteiseen lopputulokseen. Tämän lisäksi käräjäoikeus on katsonut, ettei kysymykseen tulevalla toimialueella ollut tarvetta kaupanvahvistajien määrän lisäämiseen.

Kaupanvahvistaja-asetuksen 1 §:n 3 momentin sanamuodon mukaan siinä ei ole nimenomaisesti kielletty valitusta tapauksessa, jossa kaupanvahvistajaksi määräämistä koskeva hakemus on hylätty. Katson, että perustuslainmukainen ja perusoikeusmyönteinen laintulkinta johtaa säännöksen sellaiseen tulkintaan, että hakijalla on nyt kysymyksessä olevassa asiassa valitusoikeus käräjäoikeuden ratkaisuun.

Tämän vuoksi hovioikeus ei olisi saanut jättää A:n valitusta tutkimatta.

Palautan asian hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen.

Oikeusneuvos Kitunen:

Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Rautio.

---

[SV]

I ett beslut i vilket tingsrätten förkastat en ansökan om förordnande till köpvittne fick ändring inte sökas genom besvär. (Omröstn.)

KöpvittnesF 1 § 3 mom