Supreme Court allows creditor's appeal dismissal due to lack of direct impact on debtor's rights under enforcement law.

Ulosottomies oli päätöksellään määrännyt ulosottolain 4 luvun 9 b §:n 1 momentin nojalla velallisen työpalkan rahamäärän. Velallisella oli oikeus valittaa päätöksestä.

UL 10 luku 1 § 1 mom

UL 4 luku 9 b § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Ulosottomiehen päätös 23.3.2004

Ulosottomies oli ulosottolain 4 luvun 9 b §:n mukaisella päätöksellään määrännyt A:n nettokuukausipalkaksi 1 500 euroa, joka vastasi noin 2 000 euron bruttokuukausipalkkaa. Päätöksen mukaan B Oy:n tuli pidättää ja tilittää maksukiellossa määrätyin uhin ja tavoin A:n tämän mukaisesta nettopalkasta yksi kolmasosa kihlakunnanviraston pankkitilille.

Perusteluinaan ulosottomies lausui, että A:n aviopuoliso omisti B Oy:n koko osakekannan ja oli yhtiön hallituksen varajäsen. A oli ulosottoselvityksessään ilmoittanut olevansa B Oy:ssä työntekijän asemassa. A oli aiemmin toiminut yhtiön toimitusjohtajana, ja tällöin hänen kuukausipalkkansa oli ollut 1 945 euroa.

Ulosottomies ei pitänyt uskottavana, että A olisi vain työntekijä ja että hänen tosiasiallinen palkkansa olisi heikompi kuin hänen ollessaan toimitusjohtajana. Yhtiön kaupparekisteriin merkitty toimitusjohtaja ei ollut tiennyt yrityksen asioista, ja yrityksen työntekijä oli pitänyt A:ta yhtiön toimitusjohtajana. A:lla oli myös käytössään yhtiön pankki- ja luottokortti.

Espoon käräjäoikeuden päätös 24.8.2004

A valitti ulosottomiehen päätöksestä ja vaati sen kumoamista.

Pääasian osalta käräjäoikeus lausumillaan perusteilla katsoi, että A, jonka bruttopalkka oli noin 1 060 euroa kuukaudessa, teki työtä ilmeisesti ulosmittausta välttääkseen selvästi pienempää korvausta vastaan kuin mitä paikkakunnalla yleisesti tällaisesta työstä maksettiin. Käräjäoikeus katsoi edelleen, että ulosottomiehen vahvistamaa palkan määrää oli pidettävä ulosottolain 4 luvun 9 b §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin kohtuullisena.

Käräjäoikeus hylkäsi A:n valituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jussi Heiskanen.

Helsingin hovioikeuden päätös 25.2.2005

A valitti hovioikeuteen ja vaati valituksensa hyväksymistä.

Velallisen valitusoikeutta koskevassa ennakkoratkaisussa KKO 2004:93 oli todettu, että ulosottolain 10 luvun 1 §:n 1 momentin väljän sanamuodon tarkoituksena voitiin katsoa olevan sen, että näin sellaisella henkilöllä, jonka oikeuksiin ulosottoasiassa ennalta arvaamattomalla tavalla välittömästi puututtiin, oli mahdollista saada oikeussuojaa. Kynnystä ulosottovelallisenkaan valitusoikeudelle ei siten ollut syytä asettaa kovin korkealle. Kuitenkin velallisen olisi tullut voida saattaa todennäköiseksi, että ulosmittauksesta aiheutui hänelle itselleen sellaisia haitallisia seuraamuksia, joita hän ei muilla toimilla pystynyt torjumaan tai vähentämään.

Hovioikeus totesi, että ulosottomiehen päätös kohtuullisen työpalkan rahamäärän vahvistamisesta kohdistui nyt välittömästi B Oy:öön. Yhtiö ei ollut valittanut ulosottomiehen päätöksestä. A ei ollut saattanut todennäköiseksi, että ulosottomiehen päätös olisi vaikuttanut haitallisesti hänen omiin oikeuksiinsa, eikä asiassa muutoinkaan ollut ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden johdosta ulosottomiehen päätöksen poikkeuksellisesti olisi voitu katsoa koskevan A:n oikeutta ulosottolain 10 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sen vuoksi A:lla ei ollut oikeutta valittaa ulosottomiehen päätöksestä, eikä käräjäoikeuden olisi tullut tutkia A:n ulosottovalitusta.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja jätti A:n ulosottovalituksen tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pentti Korhonen, Esko Lähdevuori ja Riitta Rajala. Esittelijä Heli Sankari.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset sekä ulosottomiehen päätös kumotaan tai että asia palautetaan hovioikeuteen valituksen käsittelemiseksi.

Velkoja vastasi valitukseen. B Oy ei käyttänyt tilaisuutta vastauksen antamiseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. A on toiminut ensin toimitusjohtajana ja sittemmin työsuhteisena työntekijänä osakeyhtiössä, jonka osakkeet hänen puolisonsa omistaa. A:n palkan ulosmittauksella on velkojan saamiselle kertynyt noin 500 euroa kuukaudessa syyskuusta 2002 huhtikuuhun 2003 saakka. Tämän jälkeen, kuten ulosottomiehen 23.3.2004 tekemästä päätöksestä ilmenee, A:n palkka on ollut niin alhainen, ettei siitä ole kertynyt ulosmitattavaa.

2. Ulosottomies on päätöksellään määrännyt A:n ulosottolain 4 luvun 9 b §:ssä tarkoitetuksi kohtuulliseksi bruttopalkaksi noin 2 000 euroa kuukaudessa. Yhtiö on velvoitettu pidättämään ja tilittämään 1 500 euron nettopalkasta ulosottomiehelle yksi kolmasosa kuukausittain.

3. A on ulosottovalituksessaan vaatinut ulosottomiehen päätöksen kumoamista, koska sille ei hänen mukaansa ollut perusteita. Käräjäoikeuden hylättyä valituksen hovioikeus on katsonut, ettei A:lla ollut ollut oikeutta valittaa päätöksestä, kumonnut käräjäoikeuden päätöksen ja jättänyt valituksen tutkimatta. Hovioikeuden mukaan ulosottomiehen päätös ei koskenut A:n oikeutta ulosottolain 10 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

4. Kysymys on siitä, onko A:lla velallisena oikeus valittaa ulosottomiehen päätöksestä sillä ulosottovalituksessa esittämällään perusteella, ettei asiassa ollut edellytyksiä määrätä hänen työpalkkansa rahamäärää ulosottolain 4 luvun 9 b §:n 1 momentin nojalla.

5. Ulosottolain 10 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan ulosottomiehen päätökseen ulosottoasiassa saa hakea muutosta se, jonka oikeutta päätös koskee. Jotta velallisen valitus voidaan tutkia, edellytetään siten, että valituksen kohteena oleva päätös vaikuttaa välittömästi haitallisesti velallisen omiin oikeuksiin.

6. Siitä, milloin ulosottomies saa päättää velallisen kohtuullisen työpalkan rahamäärästä ja antaa työnantajalle tämän perusteella määräytyvää ulosottopidätystä koskevan maksukiellon, säädetään ulosottolain 4 luvun 9 b §:n 1 momentissa. Ulosottomies voi näin tehdä, jos velallinen tekee työtä puolisonsa tai sukulaisensa omistamassa taikka muussa toiselle kuuluvassa yrityksessä ja ilmeisesti ulosmittausta välttääkseen työskentelee palkatta tai selvästi pienempää korvausta vastaan kuin mitä paikkakunnalla yleisesti sellaisesta työstä maksetaan, eikä saatavaa saada muuten häneltä täysimääräisenä perityksi. Ulosmittaus toimitetaan tästä määrästä noudattamalla, mitä ulosottolaissa säädetään palkan ulosmittauksesta.

7. Ulosottomiehen mainitun lainkohdan nojalla tekemä päätös ei sinänsä muuta velallisen ja työnantajan välistä sopimusta, kuten lain esitöissäkin todetaan (HE 106/1995 vp s. 51). Työnantajan kannalta päätös merkitsee velvollisuutta pidättää häntä sitovan määräyksen perusteella työntekijän palkasta tietynsuuruinen osa ja tilittää se ulosottomiehelle. Työntekijän kannalta maksukielto tällaisessa tapauksessa merkitsee puolestaan sitä, että hänelle maksettava nettopalkka vähenee, jos hänelle maksettu palkka on, kuten hän väittää, todellinen ja asianmukainen korvaus hänen tekemästään työstä. Päätös koskee näin ollen ulosottolain 10 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla velallisen oikeutta.

8. Hovioikeus ei olisi saanut lausumillaan perusteilla jättää A:n valitusta tutkimatta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväksi ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Lauri Lehtimaja, Kari Kitunen ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Timo Vuojolahti.

---

[SV]

Utmätningsmannen hade i sitt beslut med stöd av 4 kap. 9 b § 1 mom. utsökningslagen bestämt beloppet av gäldenärens arbetslön. Gäldenären hade rätt att söka ändring i beslutet genom besvär.

UL 10 kap 1 § 1 mom

UL 4 kap 9 b § 1 mom