Supreme Court allows artist's claim that record label violated contract and right to be identified as author by using new name on old recordings.

Taiteilija K oli tehnyt levy-yhtiö A:n kanssa taiteilijasopimuksen, jonka mukaan yhtiöllä oli oikeus käyttää K:n esitysten äänitteissä taiteilijan nimeä tai taiteilijanimeä. Sittemmin K oli tullut tunnetuksi uudella taiteilijanimellä, jota ei ollut mainittu K:n ja A:n välisessä sopimuksessa. Levy-yhtiö B, jolle A:n oikeudet olivat siirtyneet, käytti vanhoista alkuperäisnauhoituksista valmistamissaan äänitteissä K:n uutta taiteilijanimeä. Menettelyn katsottiin loukkaavan taiteilijasopimusta ja taiteilijan tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentista ilmenevää niin sanottua isyysoikeutta.

TekijänoikeusL 3 § 1 mom

TekijänoikeusL 45 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Lohjan käräjäoikeuden tuomio 23.10.2002

K vaati VL-Musiikki Oy:lle tiedoksi annetun haasteen nojalla ajamassaan kanteessa muun muassa vahvistettavaksi, että VL-Musiikki Oy on valmistaessaan ja levittäessään äänitteitä K:n uudella taiteilijanimellä Eija K rikkonut K:n ja CAJ Music Oy:n välillä 5.8.1988 tehtyä taiteilijasopimusta sekä tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentin säännöstä niin sanotusta isyysoikeudesta. Käräjäoikeus lausui, että tuo taiteilijasopimus oli asiassa käsiteltävien luovutuksensaajan oikeuksien ja taiteilijan tekijänoikeuslain mukaisten oikeuksien loukkaamisen arvioinnin perustana.

CAJ Music Oy ja taiteilija K olivat 5.8.1988 solmineet taiteilijasopimuksen, jonka 1 §:ssä K:sta oli sopijapuolena käytetty ilmaisua Eija-Riitta K (Eijariitta).

Sopimuksessa osapuolet olivat sopineet muun ohella seuraavaa:

yhtiö kiinnittää taiteilijan tallentamaan yhtiölle yksinoikeudella esityksiään, joista esityksistä tehtyjä lopullisesti hyväksymiään tallenteita yhtiöllä on oikeus myydä ja markkinoida äänitteinä (2 §);

äänitallenteiden fyysinen omistusoikeus on yhtiöllä. Taiteilija luovuttaa tämän sopimuksen tarkoittamat suoritteet/tallenteet yhtiölle 2 §:n tarkoittamalla täydellä käyttöoikeudella ilman muita rajoituksia kuin ne, joita laki ja tämä sopimus edellyttää (4 §);

yhtiöllä on oikeus käyttää tuotteissaan, niiden pakkauksissa ja mainonnassaan taiteilijan nimeä, taiteilijanimeä ja valokuvaa sinä aikana, jona se myy tämän sopimuksen nojalla tehtyjä tallenteita (11 §).

Sopimuksen perusteella K:n esityksiä oli tallennettu vuonna 1988 äänitteelle, jolle oli annettu nimeksi "Samppanjaruusu" ja jossa esittäjäksi oli ilmoitettu Eijariitta.

Taiteilijasopimus oli purettu osapuolten keskinäisellä sopimuksella vuonna 1990 ehdoin, että K vapautui velvoitteestaan tallentaa yhtiölle yksinoikeudella esityksiään ja että edellä mainitun äänitteen sopimuksen mukaiset oikeudet jäivät yhtiölle.

K:n mukaan "Samppanjaruusu" oli ollut tasoltaan omakustannetasoa, halvalla ja huonosti tehty. Sen vuoksi oli haluttu irtautua taiteilijanimestä Eijariitta ja luoda uusi taiteilijaimago uudella taiteilijanimellä Eija K. Tuolla taiteilijanimellä oli uuden levy-yhtiön toimesta julkaistu keväällä 1992 äänite nimeltä "Ainoa oikea". Heinäkuussa 1992 K oli osallistunut uudella taiteilijanimellään Tangokuningatar-kilpailuun ja voittanut sen.

CAJ Music Oy oli K:n kanssa tehdyn sopimuksen purkamisen jälkeen myynyt vuonna 1992 "Samppanjaruusu" -äänitteen alkuperäistallenteen eli masternauhan sopimuksen mukaisine oikeuksineen Musiikki-Laiho Oy -nimiselle yhtiölle, jolta masternauha oikeuksineen oli siirtynyt vuonna 1994 VL-Musiikki Oy:lle.

Musiikki-Laiho Oy oli julkaissut syksyllä 1992 äänitteen nimellä "Kiitos tästä vuodesta". Äänite oli sisältänyt edellä mainitun "Samppanjaruusu" -äänitteen sisältämät K:n esitykset. Levykotelon kanteen oli painettu sana Tangokuningatar ja esittäjäksi levyyn oli merkitty Eija K. VL-Musiikki Oy puolestaan on keväällä 2000, jolloin äitiyslomalta palannutta K:ta oli voimakkaasti markkinoitu uuden single-äänitteen "Kylmä kuuma kaunis" julkaisemisen yhteydessä, julkaissut cd-levyn, jolla oli samat "Kiitos tästä vuodesta" -äänitteen sisältämät esitykset. Esittäjäksi on ilmoitettu Eija K.

Käräjäoikeus totesi, että tekijänoikeuslain 3 § määrittelee taiteilijan isyysoikeuden määräämällä, että kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Teoksen tekijän nimen ilmoittaminen säädetyllä tavalla tarkoittaa käräjäoikeuden käsityksen mukaan, että se ilmoitetaan tekijän persoonaa ja teoksen ainutkertaisuutta ja omalaatuisuutta kunnioittavalla tavalla. Sen lisäksi, että teoksesta kappaletta valmistettaessa sen tekijän ilmoittamisella hyvän tavan mukaisesti suojataan teoksen tekijän isyysoikeutta, suojataan myös kuluttajia liiasta samankaltaisuudesta aiheutuvilta erehdyksiltä ja taloudellisilta menetyksiltä. Käräjäoikeus katsoi, että "Samppanjaruusu" -äänitteen levittäminen nimellä "Kiitos tästä vuodesta" ja taiteilijanimellä Eija K oli ollut omiaan johtamaan ostavaa yleisöä harhaan antamalla sen kuvan, että äänite olisi uusi ja kuuluisi K:n Tangokuningatar-kilpailun voiton jälkeiseen tuotantoon.

"Samppanjaruusu" -äänitteen oikeuksien luovutuksensaajan, VL-Musiikki Oy:n oikeudet oli johdettava 5.8.1988 allekirjoitetusta taiteilijasopimuksesta tai sitä myöhemmästä K:n kanssa tehdystä sopimuksesta tai K:n antamasta nimenomaisesta suostumuksesta. Taiteilijasopimuksesta ei ollut luettavissa, että VL-Musiikki Oy:n taiteilijasta käyttämä nimi Eija K olisi sopimuksen 11 §:n tarkoittama taiteilijan oma nimi tai taiteilijanimi. Se vastaajan väittämä seikka, että K perheen kesken ja ystäväpiirissä ja äänitteen julkaisuajankohtana laajemminkin tunnettiin nimillä Eija ja Eija K ei oikeuttanut luovutuksensaajaa tulkitsemaan taiteilijasopimusta sopimuksen sisältöä laajentavasti ja poiketen sen sanamuodosta. Yhtiö ei myöskään ollut näyttänyt tai edes väittänyt, että se olisi ollut K:hon yhteydessä poiketessaan siitä, mitä taiteilijasopimuksessa oli määrätty tekijän ilmoittamisesta.

Käräjäoikeus totesi, että VL-Musiikki Oy oli äänitealalla vakinaisesti toimivana yhtiönä ollut velvollinen selvittämään itselleen sen tekijänoikeudellisen luovutussopimuksen eli sopimuksen 5.8.1988 sisällön, jonka mukaiset oikeudet yhtiö on todennut laillisesti ostaneensa ja jonka sopimuksen ehtojen mukaisesti se on väittänyt riidanalaisen äänitteen julkaisseensa. Yhtiöllä oli samoin ollut velvollisuus tuntea ja ainakin selvittää myös tekijänoikeuskäytäntö. Yhtiön tarjoamasta todistelusta oli käynyt ilmi, ettei se ollut ollut selvillä kyseisen sopimuksen yksityiskohtaisesta sisällöstä, vaan se oli päätynyt taiteilijanimen Eija K käyttämiseen yksipuolisella päätöksellä, jota se myöhemmin oli perustellut toteamalla, että taiteilija oli äänitettä uudestaan julkaistaessa yleisesti tuolla nimellä tunnettu.

Myöskään K:ta käsittelevät internet-sivustot eivät käräjäoikeuden mukaan näyttäneet oikeaksi vastaajayhtiön väitettä siitä, että K olisi

hyväksynyt "Samppanjaruusu" -äänitteen levitettäväksi Eija K:n äänitteenä tai että K olisi hyväksynyt "Samppanjaruusu" -äänitteen taiteilijanimellä Eija K tehdyksi.

Käräjäoikeus katsoi, että julkaisemalla K:n tuolloisella taiteilijanimellä Eijariitta tekemän äänitteen "Samppanjaruusu" toisella kokoelmanimellä ja toisella taiteilijanimellä VL-Musiikki Oy oli loukannut K:n taiteilijapersoonaa ja hänen oikeuttaan tulla yhdistetyksi tuohon ainutkertaiseen äänitteeseen siihen yhdistetyksi tarkoitetulla taiteilijanimellä. Laiminlyödessään sopimuksen ehtoja koskevan selonottovelvollisuutensa ja käyttäessään sopimuksen ehtojen vastaisesti ilman taiteilijan suostumusta toista taiteilijanimeä yhtiö oli menetellyt tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentin säännöksen vastaisesti. Arvioidessaan menettelyn tekijänoikeuslain säännösten vastaisuutta käräjäoikeus otti myös huomioon taiteilijan Eija-Riitta K:n subjektiivisen käsityksen menettelyn lainvastaisuudesta.

Käräjäoikeus hyväksyi kanteen ja

1. vahvisti, ettei VL-Musiikki Oy:llä ollut oikeutta kopioida ja levittää yleisön keskuuteen Eija-Riitta K:n ja CAJ Music Oy:n välisen 5.8.1988 tehdyn sopimuksen perusteella tallennettuja ja "Samppanjaruusu" -äänitteellä vuonna 1988 julkaistuja musiikkiesityksiä käyttäen taiteilijanimeä Eija K;

2. kielsi VL-Musiikki Oy:tä levittämästä Eija-Riitta K:n ja CAJ Music Oy:n välisen 5.8.1988 tehdyn sopimuksen perusteella tallennetuista ja "Samppanjaruusu" -äänitteellä vuonna 1988 julkaistuista musiikkiesityksistä kopioita käyttäen taiteilijanimeä Eija K.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kari Kanerva.

Helsingin hovioikeuden tuomio 28.8.2003

VL-Musiikki Oy valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään.

Hovioikeus, joka toimitti pääkäsittelyn, totesi, että tekijänoikeuslain 45 §:n 4 momentin viittaussäännöksen mukaan esittävän taiteilijan oikeuksiin sovelletaan vastaavasti, mitä muun muassa lain 3 §:ssä on säädetty.

Tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentin mukaan tekijä (esittävä taiteilija) on ilmoitettava hyvän tavan mukaisesti, kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin. Sanotusta oikeudestaan taiteilija voi pykälän 3 momentin mukaan luopua vain, mikäli on kysymyksessä laadultaan ja laajuudeltaan rajoitettu teoksen käyttäminen. Tekijänoikeuslain 28 §:n mukaan ellei toisin ole sovittu, ei se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, saa muuttaa teosta eikä luovuttaa oikeutta toiselle. VL-Musiikki Oy on alkuperäistä äänitettä uudelleen markkinoidessaan ollut samojen tekijänoikeuslaista ja sopimuksesta johtuvien rajoitusten sitoma kuin CAJ Music Oy, jolle K oli luovuttanut 5.8.1988 tehdyssä sopimuksessa tarkoitetut oikeutensa.

Tekijänoikeuslain 7 §:n mukaan tekijänä pidetään, jollei näytetä toisin olevan, sitä, jonka nimi taikka yleisesti tunnettu salanimi tai nimimerkki yleiseen tapaan pannaan teoksen kappaleeseen tai ilmaistaan saatettaessa teos yleisön saataviin.

Hovioikeus katsoi, että VL-Musiikki Oy oli levittäessään "Samppanjaruusu"-äänitettä Eija-Riitta K:n sittemmin käyttöön ottamalla Eija K:n nimellä ilmoittanut taiteilijan nimen eikä se siten ollut loukannut K:n tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua oikeutta tulla ilmoitetuksi hyvän tavan mukaisesti.

CAJ Music Oy,jolle K oli luovuttanut "Samppanjaruusu" -äänitteen esityksensä oikeudet, oli voinut luovuttaa nämä oikeudet edelleen. VL-Musiikki Oy oli voinut sopimuksen perusteella julkaista äänitteen uudelleen ilmoittamalla esittäjäksi taiteilijanimen Eijariitta tai taiteilijan nimen.

K oli levyttänyt CAJ Music Oy:lle "Samppanjaruusu" -äänitteen vain Eijariitan nimellä. Asiassa ei ollut näytetty, että K olisi ennen CAJ Music Oy:n kanssa solmitun sopimuksen purkamista käyttänyt esityksissään Eijariitta-taiteilijanimen ohella tai lisäksi muuta nimeä. VL-Musiikki Oy:llä oli vuoden 1988 sopimuksen mukaisesti oikeus saattaa kysymyksessä oleva äänite markkinoille nimellä Eijariitta tai taiteilijan omalla nimellä. VL-Musiikki Oy:n myymien äänitteiden kannessa on ollut K:n valokuva ja lisäksi ilmoitettu esittäjäksi Eija K. K on taiteilijan virallinen sukunimi ja etunimi Eija on lyhennelmä virallisesta etunimestä Eija-Riitta.

K ei käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin perustein ollut hyväksynyt levytyksensä uudelleen julkaisemista nimellä Eija K. Alan käytäntönä oli asiassa esitetyn henkilötodistelun mukaan tosin ollut, että levy-yhtiö ja esiintyvä taiteilija sopivat yhdessä siitä, millä taiteilijan nimellä äänitettä kulloinkin myydään. VL-Musiikki Oy ei ollut sopinut K:n kanssa asiasta mitään. Huomioon ottaen Eija K:n nimen käytöstä julkisuudessakin esitetty selvitys, yhtiöllä oli ollut perusteltu syy katsoa, että Eija K on taiteilijan oikea nimi. Hovioikeus katsoi, että yhtiön menettely asiassa ei ollut ollut alan käytäntökään huomioiden hyvän tavan vastaista.

Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi, ettei VL-Musiikki Oy ollut loukannut esiintyvän K:n tekijänoikeuslain 3 §:ssä tarkoitettua isyysoikeutta eikä myöskään toiminut vastoin taiteilijasopimusta tai alan hyvää tapaa. Sen vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi K:n kanteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kristiina Martimo (eri mieltä), Antti Kuningas ja Birgitta Lemström.

Eri mieltä ollut hovioikeudenlaamanni Martimo lausui olevansa tekijänoikeuslain tulkinnasta samaa mieltä kuin enemmistö. Hän katsoi kuitenkin, että K:n ja CAJ Music Oy:n välillä 5.8.1988 tehtyä taiteilijasopimusta oli tulkittava todistajankertomusten perusteella alalla vallitsevan käytännön mukaisesti suppeasti ja epäselvässä tilanteessa taiteilijan eduksi. K ei ollut antanut lupaa julkaista edellä mainitun sopimuksen perusteella tallennettuja äänitteitä muulla kuin sopimuksesta ilmenevällä nimellä eikä VL-Musiikki Oy:llä ollut muutoinkaan ollut oikeutta nimen Eija K käyttämiseen.

Näillä perusteilla Martimo hyväksyi käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

K:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan K vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

VL-Musiikki Oy vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymys

1. CAJ Music Oy oli K:n kanssa 5.8.1988 tekemänsä taiteilijasopimuksen perusteella tallentanut vuonna 1988 K:n musiikkiesityksiä "Samppanjaruusu" -nimiselle äänitteelle, jossa esittäjäksi on ilmoitettu Eijariitta. Sen jälkeen kun K ja CAJ Music Oy olivat vuonna 1990 purkaneet sopimuksen ja sen mukaiset oikeudet äänitteeseen olivat jääneet CAJ Music Oy:lle, yhtiö on vuonna 1992 myynyt äänitteen alkuperäistallenteen eli niin sanotun masternauhan sopimuksen mukaisine oikeuksineen Musiikki-Laiho Oy -nimiselle yhtiölle, jolta masternauha oikeuksineen on vuonna 1994 siirtynyt edelleen VL-Musiikki Oy:lle. Asiassa on riidatonta, että VL-Musiikki Oy juontaa oikeutensa 5.8.1988 tehdystä taiteilijasopimuksesta.

2. Musiikki-Laiho Oy on syksyllä 1992 julkaissut nimellä "Kiitos tästä vuodesta" äänitteen, johon taiteilijaksi on merkitty Eija K. VL-Musiikki Oy on puolestaan keväällä 2000 julkaissut samansisältöisen äänitteen cd-levynä samalla nimellä niin ikään ilmoittaen taiteilijaksi Eija K:n. Molemmat äänitteet ovat sisältäneet ne K:n esitykset, jotka CAJ Music Oy oli vuonna 1988 tallentanut "Samppanjaruusu" -äänitteelle.

3. K, joka ei ole kiistänyt VL-Musiikki Oy:n oikeutta äänitteellä oleviin esityksiin sinänsä, on katsonut, että VL-Musiikki Oy:llä ei ole ollut oikeutta äänitteitä valmistaessaan ja levittäessään käyttää hänen uutta taiteilijanimeään Eija K vaan ainoastaan nimiä Eijariitta ja Eija-Riitta K.

VL-Musiikki Oy:n menettelyn sopimuksenvastaisuus

4. Kysymys on ensinnäkin siitä, onko VL-Musiikki Oy menetellyt K:n esittämin tavoin hänen CAJ Music Oy:n kanssa tekemänsä sopimuksen vastaisesti.

5. Tekijänoikeuslain esitöissä (Komiteanmietintö 1953:5, s. 63) on lähdetty siitä, että tekijänoikeuden luovutussopimusta olisi tulkittava ahtaasti eikä sopimuksen olisi katsottava sisältävän muuta kuin mitä siitä selvästi käy ilmi. Yleisestikin voidaan katsoa, että tekijänoikeudellisten kysymysten tulkinnassa ja niitä ratkaistaessa tekijän näkökulmalla on keskeinen merkitys, sillä lähtökohtaisesti hänellä on yksinomainen oikeus määrätä teoksestaan. Siten on perusteltua katsoa myös, että VL-Musiikki Oy:n tulisi näyttää, että sillä on sopimuksen perusteella tai muutoin ollut kopioidessaan ja levittäessään "Kiitos tästä vuodesta" -äänitteitä oikeus käyttää K:sta nimeä Eija K.

6. CAJ Music Oy:n ja K:n välillä 5.8.1988 tehdyn taiteilijasopimuksen 11 §:n mukaan yhtiöllä oli oikeus käyttää tuotteissaan, niiden pakkauksissa ja mainonnassaan taiteilijan nimeä, taiteilijanimeä ja valokuvaa sinä aikana, jona se myy tuon sopimuksen nojalla tehtyjä tallenteita. Sopimuksen missään kohdassa ei ole käytetty K:sta nimeä Eija K. K on allekirjoittanut sopimuksen nimellä Eija-Riitta K, joka on hänen väestörekisterin mukainen nimensä. Sopijapuolena on sopimuksen 1 §:n mukaan ollut "Eija-Riitta K (Eijariitta)". On perusteltua katsoa, että sanottu sopimuskohta ilmaisee samalla 11 §:ssä tarkoitetut taiteilijan nimen ja taiteilijanimen, joiden käyttämiseen levy-yhtiö on saanut luvan. VL-Musiikki Oy:llä ei siten ole tuon taiteilijasopimuksen perusteella oikeutta liittää markkinoimiinsa tuotteisiin K:n uutta taiteilijanimeä Eija K. Yhtiö ei ole edes väittänyt, että sillä olisi ollut K:n suostumus tämän uuden taiteilijanimen käyttöön, eikä näyttänyt, että K olisi muutoinkaan hyväksynyt yhtiön menettelyn.

Isyysoikeuden loukkaaminen

7. K on lisäksi katsonut, että VL-Musiikki Oy on rikkonut tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentin säännöstä niin sanotusta isyysoikeudesta. Sanotussa, tekijänoikeuslain 45 §:n mukaan myös esittävän taiteilijan oikeuteen sovellettavassa säännöksessä määrätään, että kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.

8. Tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentin säännöksellä turvataan siis tekijän oikeus tulla nimeltä mainituksi teoskappaleissa ja saatettaessa teos yleisön saataviin. VL-Musiikki Oy on katsonut, että se on lain edellyttämällä tavalla ilmoittanut K:n tekijäksi käyttäessään äänitteissä nimeä, jota K itse käyttää ja jolla hänet yleisesti tunnetaan.

10. VL-Musiikki Oy on käyttänyt K:sta nimeä, joka sinänsä osoittaa hänet äänitteellä esiintyväksi taiteilijaksi. K:n tahto ja tarkoitus sen nimen osalta, jolla hän on halunnut tulla mainituksi taiteilijana alunperin äänitteelle "Samppanjaruusu" tallennetut esitykset sisältävien tuotteiden yhteydessä, ilmenee kuitenkin edellä todetuin tavoin CAJ Music Oy:n kanssa 5.8.1988 tehdystä sopimuksesta, jonka sisällöstä VL-Musiikki Oy:n on tullut olla tietoinen. Sen perusteella, että K on sittemmin käyttänyt taiteilijana ja ehkä muutoinkin myös nimeä Eija K, ei yhtiölle ole syntynyt oikeutta käyttää tuota nimeä vanhat esitykset sisältäneessä uudessa äänitteessä ja siten ilman K:n suostumusta muuttaa hänen noihin esityksiin yhdistettäväksi tarkoittamaansa nimeä.

11. Koska K on halunnut tulla vuonna 1988 taltioidut esitykset sisältävissä äänitteissä ilmoitetuksi taiteilijana nimellä Eijariitta tai mahdollisesti myös omalla nimellään K, VL-Musiikki Oy:n menettely sen käyttäessä K:sta ilman tämän suostumusta äänitteessä "Kiitos tästä vuodesta" K:n myöhemmin käyttöön ottamaa uutta taiteilijanimeä Eija K on loukannut K:n tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua oikeutta tulla ilmoitetuksi tekijänä sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.

Johtopäätökset

12. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että VL-Musiikki Oy on menettelyllään loukannut sekä K:n ja CAJ Music Oy:n välillä 5.8.1988 tehtyä taiteilijasopimusta että K:n tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua isyysoikeutta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja käräjäoikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Kati Hidén, Mikael Krogerus, Liisa Mansikkamäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Kari Vesanen.

---

[SV]

Sångartisten K hade ingått ett artistavtal med skivbolaget A. Enligt avtalet hade bolaget rätt att utge inspelningar av K:s framföranden med angivande av artistens namn eller hennes artistnamn. Senare hade K blivit känd under ett nytt artistnamn, som inte var omnämnt i avtalet mellan A och K. Skivbolaget B, till vilket bolaget A:s rättigheter hade övergått, utgav nya skivor gjorda av de gamla inspelningarna men försedda med K:s nya artistnamn. Förfarandet ansågs innebära ett brott mot artistavtalet samt en kränkning av artistens rätt enligt 3 § 1 mom. upphovsrättslagen (den s.k. rätten att få gälla som upphovsman till verket).

UpphovsrättsL 3 § 1 mom

UpphovsrättsL 45 §